Psykoterapian hinta

Psykoterapian hinta

Käyttäjä Ajopuu aloittanut aikaan 03.11.2010 klo 13:56 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Ajopuu kirjoittanut 03.11.2010 klo 13:56

Onko kenellekään muulle tullut vastaan tilanne jossa joutuu olemaan aloittamatta tai lopettamaan kesken terapian liian kovien maksujen vuoksi? Itse en voi aloittaa terapiaa koska Kelan korvausten jälkeen jää liian suuri summa omavastuuta kuukaudessa. Työmatkoihin menee kuussa sen verran paljon (200 km/pv), ettei tuo omavastuu mahdu enää budjettiin. Terapiaa suosittelivat työterveyslääkäri, -psykologi ja -psykiatri vakavan masennuksen takia.

Käyttäjä zena_91 kirjoittanut 03.11.2010 klo 21:39

Hei! Minulla ei vastaavaa ole, kun juuri aloitin psykoterapian(nuorten viestiketjussa siitä enemmän), mutta oletko kysynyt esimerkiksi sosiaalitoimistosta, voisivatko he auttaa omavastuu osuuden kanssa? Nimittäin jos noin moni suosittelee, on erittäin perusteltua mennä sinne.🌻🙂🌻 Paljonko sinun omavastuuosuutesi on?

Käyttäjä Ajopuu kirjoittanut 04.11.2010 klo 13:38

Omavastuuosuudekseni olisi tullut yli 50 €/krt. En usko että sosiaalitoimisto auttaa koska olen töissä.

Käyttäjä pomegranate kirjoittanut 04.11.2010 klo 17:21

Itselläni on vähän sama tilanne. 😞

Minulla on paljon syvintä minää satuttaneita asioita, joiden käsittelyn olen vasta nyt aloittanut. Masennuksesta olen toipumassa, onneksi jo niin paljon, että pystyn mm. opiskelemaan täysipäiväisesti. Viime keväänä se ei olisi ollut vielä mahdollista. Mutta psykoterapiaan pitäisi päästä. Olin jo niin pitkällä, että sain todella hyvän lausunnon sekä opintopsykologilta ja psykiatrilta jossa suositeltiin sitä minulle. Psykoterapeuttikin olisi hintaa sovitellut kanssani... Se on silti liikaa. 😞 Aivan liian paljon kahden opiskelevan aikuisen perheessä, jossa on monta lasta.

Jää psykoterapiat väliin. Ei vaikka kuinka yritän laskea miten siihen olisi varaa, niin en onnistu järjestämään edes kovin pieniä summia omaan hoitooni. Niitä rahamenoja kun on perheellisenä jo muutenkin. Aloin saada stressiä jo siitä, kun tajusin, että lasken lasekmistani ja pohdin ja pulaan yksin tämän asian kanssa. Kun en vain saa sitä järjestymään, miehenikään ei näytä kovin kannustavalta tässä asiassa. Nostin kädet pystyyn ja luovutin, taas.

Käyttäjä pirppa48 kirjoittanut 06.11.2010 klo 11:13

Minä käyn ilmaiseksi psygologiahoitajalla ja minulle tuo on riittävä apu, kunhaan saa puhua. voihan olla että sinä haet erillaista hoitomuotoa kun vaan juttelu apua.

Käyttäjä jami03 kirjoittanut 06.11.2010 klo 19:41

sikäli onnellinen tilanne jollain, että pystyy silti töissä käymään vaikka vakava masennusa... itse pistän viimeiset sentit terapiaan, jospa sitä joku kaunis pvä töihin vielä pääsee palaamaan.. nuori kun vielä olen..

sitä kyllä olen ihmetellyt, kuinka ihmise pystyvät töissä olemaan jos on vakava masennus?? varmaan kyllä riippuu myös työnkuvasta? tai kuinka?
😐

Käyttäjä Hiirulainen kirjoittanut 07.11.2010 klo 15:21

jamille nyt vastaan, vaikka tosta psykoterapian hinnasta en osaa sanoo... Itellä on kakssuuntanen mielialahäiriö vaikeella masennuksella, ja sairaslomaa alkuun kyllä kauheesti tyrkytettiin, mutta aina kieltäydyin. Mulle mun työt on voimavara, rakastan olla lasten kanssa 🙂 Töistä saan kyllä päättää, että mitä otan vastaan ja mitä en. Lisäksi opiskelen avoimessa yliopistossa, mutta ihmeesti niitä voimia löytyy, vaikka osastohoitoakin aina välillä ehdotellaan.

Hiirulainen

Käyttäjä jami03 kirjoittanut 07.11.2010 klo 19:56

jos tuon tasoinen masennus on vakava, kuinkakohan alhaalla itse sitten olen.. ei tulisi kuuloonkaan opisk tai työskennellä. akateemisesti olen kouluttautunut, joten taitaa olla lukukiintiökin täynnä (n 20v.. ja nyt olen 36) 🤕

Käyttäjä Eegi kirjoittanut 07.11.2010 klo 20:34

Itsestä tuntuu omituiselta nämä kunnan systeemit näiden tukien kanssa yleensä. Ensin pitää odottaa valtavan kauan, että yleensä pääsee kunnallisella lääkärille, joka voi todeta masennuksen. Sitten saa jonottaa päästäkseen jatko arvioihin. Ja sitten ehkä saa tukea.
Ja kaiken saisi nopeammin jos itse maksaa ja menee psykoterapiaan ja saa sieltä arvion. Ja sitten takautuvasti rahat takaisin. Jos saa.
😐

Käyttäjä Hiirulainen kirjoittanut 08.11.2010 klo 11:11

jami ku vastasin ni olin hypossa, joten älä sillä perusteella arvioi. Vieläki vähän vauhtii päällä, mutta täytän kyllä reilusti vakavan masennuksen kriteerit masennusjaksoissa. Miun hoitohenkilökuntaki on ihmeissään miten mie jaksan, ku ei löydy lääkitystä eikä mitään. Miusta on vaan vaikee nähä päällepäin kuinka huonossa jamassa oon. Enkä haluu jami vähätellä sun oloos yhtään. Jaksamista kaikille! Etenkin teille, jotka siellä terapiassa käytte! Se on varmasti rankkaa.

Hiirulainen

Käyttäjä Ajopuu kirjoittanut 08.11.2010 klo 11:11

Minulle töissä käynti oli ennen lääkityksen aloittamista ainoa asia joka piti minut kiinni arjessa ja edes hieman järjissäni. Ilman työtä olisin luultavasti enää tilastomerkintä. Nyt minua hieman pelottaa mitä tapahtuu kun lääkitys joskus lopetetaan. Vaivunko entistä pahempaan masennukseen? Mielestäni lääkehoidolla puututaan vain oireisiin. Terapiassa olisin päässyt etsimään syitä masennukseeni asiantuntijan kanssa.

Käyttäjä Hiirulainen kirjoittanut 08.11.2010 klo 19:35

No kyl mie siis käyn toimintaterapeutilla ja puhelemassa sairaanhoitajan kaa, mut kakssuuntases lääkehoidolla on aika suuri merkitys. Ja miun lääkäri totes yhes vaihees et jätetään yhen aiheen käsittely vähäks aikaa ku oon niin huonos kunnossa... Ja joo työstä saan voimia, tuskin mie muuten oisin elossa...

Käyttäjä Desper kirjoittanut 08.11.2010 klo 22:45

Jospa jostain muusta menosta voisit vielä pihistää ja mennä terapiaan? Se on tuottava sijoitus - mikä on tärkeämpää kuin hyvä elämä? Mieti, miltä tuntuu vanhana katsoa taaksepäin elämää, joka olisi voinut terapian avulla mennä paremmin. Minä kituutan työkyvyttömyyseläkkeellä ja käyn omilla rahoilla terapiassa. Kyllä risoo, ettei nuorena löytynyt apua yrityksistä huolimatta. Kun on vain tämä yksi elämä...
😟

Käyttäjä jami03 kirjoittanut 10.11.2010 klo 02:11

hei desper, oletko kuinka nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle siirtynyt? itselläni pelko (toisaalta olisi jopa helpotus) jos psykiatri alkaa sieä seuraavaksi ehdotamaan. n 7-5 v sitten 2 v sain kelan tukemana terapiaa. nyt haussa uudestaan. lääkitys mennyt (paljon eri lääkekokeiluita monen vuoden ajan) jo n. 6-7 v. nyt uutta terapiajaksoa en välttämättä edes aloita.. masennuksei syyt on tasan tarkkaan minulla selvillä, mutta kenellään ammattiauttajalla ei näytä olevan antaa neuvoja, mitä tahansa, miten jaksaa paremmin. eli syyt slvät, mutta entäs sitten??? sihen en ole saanut vastausta näidne vuosien myötä.... ja kunotutustuella nyt useamman vuodne olen ollut, ajoittain yksittäisiä työpviä ja taas pitkät saikut... ns ammattiauttajilta kaipaisi APUA, neuvoja,...😑❓

Käyttäjä Desper kirjoittanut 11.11.2010 klo 22:21

jami03 kirjoitti 10.11.2010 2:11

hei desper, oletko kuinka nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle siirtynyt? itselläni pelko (toisaalta olisi jopa helpotus) jos psykiatri alkaa sieä seuraavaksi ehdotamaan. n 7-5 v sitten 2 v sain kelan tukemana terapiaa. nyt haussa uudestaan. lääkitys mennyt (paljon eri lääkekokeiluita monen vuoden ajan) jo n. 6-7 v. nyt uutta terapiajaksoa en välttämättä edes aloita.. masennuksei syyt on tasan tarkkaan minulla selvillä, mutta kenellään ammattiauttajalla ei näytä olevan antaa neuvoja, mitä tahansa, miten jaksaa paremmin. eli syyt slvät, mutta entäs sitten??? sihen en ole saanut vastausta näidne vuosien myötä.... ja kunotutustuella nyt useamman vuodne olen ollut, ajoittain yksittäisiä työpviä ja taas pitkät saikut... ns ammattiauttajilta kaipaisi APUA, neuvoja,...😑❓

Hei Jami! Vasta vanhana jäin, muista kuin psyykkisistä syistä. Ikävää, jos kommenttini lisäsi ahdistusta... Minullakin on kokemusta siitä, että terapia ei vaikuta tai jopa pahentaa, on tullut kokeiltua monta kertaa ja saatua aiemmin huonoja kokemuksia. Luulisin, että terapia vaikuttaa sen terapiasuhteen kautta - että syntyy luottamuksellinen suhde, tuntee, että voi luottaa ihmiseen - jos tämä on luotettava ja empaattinen. Tieto ja ymmärrys syistä on tärkeää, mutta myös vaikeuksien kokeminen, tunteminen ja läpikäyminen terapeutin kanssa. En tiedä, ehkä puhun pöpejä. Kyllä tämä elämä on vaikeata! Voi meitä ihmisparkoja! Toivon sydämestäni, että löydät apua ja kaikki menee hyvään suuntaan! Kunpa löytäisit hyvän terapeutin!

Käyttäjä jami03 kirjoittanut 12.11.2010 klo 18:29

Eipä minun ahdistukseni lisääntynyt kirjoituksista. Tässä pvä kerrallaan mennään 🙂 välillä hyvä pvä, välillä huono ja joskus hyvin huono. 😳