Minulle on pitkin elämänpolkuani suositeltu terapiaa. Aina on esteenä ollut sen kalleus (joskin perimmäinen totuus lienee ollut, etten ole ollut siihen valmis). Vastikään käymäni kuntoutusselvityksen pohjalta minulle jälleen kerran suositellaan terapiaa. Vaikka taloudellinen tilanteeni on tällä hetkellä surkein mahdollinen, olen ensi kertaa vakavasti harkinnut terapian mahdollisuutta. Mutta miten ihmeessä minä sen rahoittaisin? Ja onko minulla oikeasti valmiuksia siihen?
Edellinen aloitukseksi. Keskustelisin erittäin milelelläni aiheesta ja kuulisin muiden kokemuksista terapian hyödyistä/hankaluuksista.. mistä tahansa. Kuin myös siitä, miten kukanenkin on pystynyt terapian rahoittamaan.
Suosittelen ehdottomasti psykoterapiaa kenelle vain kuka sitä millään lailla tarvitsee. Minä käyn kaksi kertaa viikossa ja siihen menee n.160 muistaakseni itsellä rahaa. Ja sehän muuttui juuri vuoden vaihteessa niin, että kaikki saavat sen saman korvauksen, kun ennen nuoret ovat saaneet paljon enemmän, ja nyt muutkin saavat siis yhtä paljon kela-korvausta. Minä saan kuntoutustukea (väliaikainen työkyvyttömyyseläke, kun sairaslomapäivät on käytetty), mutta en tiedä onko sen määrissä eroja. Itselläni tuohon riittää rahat kyllä. Jos ei kelan tai muun tuet riitä, niin en tiedä maksaako sossu. Sitä kannattaa etukäteen kysyä, jos tietää, etteivät rahat riittäisi.
Itse olen kokenut sen hyödylliseksi, vaikkei olla vielä paljonkaan päästy käsittelemään niitä kaikkein vaikeimpia menneitä asioita. Rankkaa se kyllä ainakin kuulemma tulee olemaan etenkin sitten kun pääsee kunnolla asioita käsittelemään. Ja on se välillä nytkin ollut. Siis ei siinä mielessä, etten jaksaisi käydä siellä, mutta onhan niiden asioiden käsitteleminen rankkaa ja kun ne ovat sitten enemmän mielessä. Itse luulen, että aloitin terapian kuitenkin liian aikaisin, vaikkei siitä haittaa ole ollut, mutta pelottaa, että aika loppuu kesken (siis kun sitä kolme vuotta voi saada). Mutta jos niin käy niin sitten varmaan jostain vain revin ne rahat ja käyn omakustanteisesti sitten harvemmin.
Vakavissani edelleenkin pohdin tuota terapiaa. 160 viikossa tekee 640 neljässä. Huh huh!! Enhän edes "tienaa" niin paljon vastaavassa ajassa. Joku sanoi, että soskusta voisi saada kustannuksiin rahaa. Mutta tuskin sieltä kovin paljoa saisi sieltäkään ja epäilyttää tuo "voisi", eli ei niin sanottua ole, että edes saisi. Minulle on aina ollut äärimmäisen tärkeää taloudellisesti turvattu tulevaisuus. Eli eipä minulla taida olla rohkeutta terapiaan hakeutua. Vain ja ainoastaan tuon rahan paskan takia ☹️
Suosittelen terapiaa kaikille. Itse käyn asuinkaupunkini mielenterveyskeskuksessa ja terapia on ilmaista. Samassa paikassa psykiatri joka hoitaa esim. lääkityksen.
Minulla ei olisi varaa yksityiseen terapiaan.
Tulimieleen Mielenterveystalon nettiterapia, löytyy ihan googlettamalla netistä. Toimisiko sinulla ja sehän on ilmainen.
Psykoterapian hyöty paljon kiinni psykoterapeutista.. Itse tuli kokeiltua useampaa ja apu sekä keskustelu oli hyvinkin erilaista. Kaikista ns. maanläheisin, ei niin kirjaoppinut terapeutti oli paras ja osasi myös kertoa omia kokemuksia ym..
Nettiterapiasta ei kokemusta, mutta sellaistakin kannattaa kokeilla
Lääkärin kautta ehdottomasti psykoterapeutille niin parempi.. Niin ja hinnoissakin paljon eroja... ja varmasti paikkakuntakohtaisesti. Itse olen pohjoisemmasta suomea ja hinnat hieman toista luokkaa.. Netistähän näitä terapeutteja löytää hakemalla.
Kelan tukema psykoterapia? Itse pääsin kelan tukemaan ja käyn kaksi kertaa viikossa. Laskua tulee reilu 100 euroa kuussa. Olen kuntoutustuella ja mikäli en itse pysty maksamaan, niin sosiaalitoimi on luvannut maksaa terapialaskut. Eli mikäli kärsit tarpeeksi vakavista ja arkeasi merkittävästi haittaavista mielenterveysongelmista niin luulisi sinun pääsevän kelan tukemaan psykoterapiaan.
Lisään vielä, että olen käynyt vasta kolmisen kuukautta psykoterapiassa. Aluksi olin vähän skeptinen ja epäluuloinen, että tuleeko siinä olemaan mitään hyötyä, mutta nyt alan terapeuttini kanssa päästä hyvään vauhtiin ja luottamus terapeuttiin alkaa vahvistua. Olen jo tehnyt monia hyviä oivalluksia terapian aikana. Vielä ei ole ollut juurikaan kuormittavaa, mutta sekin vaihe voi vielä tulla. Olen joka tapauksessa hyvin toiveikas tämän psykoterapian suhteen, uskon että se tulee auttamaan minua paljon 🙂
Liiza2 kirjoitti 28.1.2016 11:2
Tulimieleen Mielenterveystalon nettiterapia, löytyy ihan googlettamalla netistä. Toimisiko sinulla ja sehän on ilmainen.
Olen niin kahden vaiheilla terapian suhteen. Juuri rahan vuoksi!!! Ehdottomasti olen sitä mieltä, että siitä olisi hyötyä; olen jo hyvällä alulla oivallettuani itsekseni, mistä ongelmani suurimmaksi osaksi johtuvat. Ja tavallaan olen sinut sen kanssa. Siis järjen tasolla, mutta ymmärrän itsekin, ettei se paljon mihinkään johda, koska ne ne pahimmat viillot ovat syvällä tunteen tasolla eikä siinä paljoa (vahän kuitenkin) järkeily auta.
Eli olen nyt liikkeellä tällaisella kotikutoisella terapialla ja toivon totisesti, ettei se vie minua ojasta allikkoon.
Tuollaisesta Mielenterveystalosta en ole aiemmin kuullutkaan. Saati nettiterapiasta. Onko oikeasti mahdollista saada ilmaista terapiaa netissä? Se voisi juurikin sopia minulle? Vaan heti herää epäilys, josko on ihan turvallinen tie?
- - -
Kävin vähän vilkuilemassa tuota saittia; ei tullut kovin lupaava mieli. Hyvin on kategorisoidut vaihtoehdot. Luulen, että tuo sopii erinomaisesti sellaisille, joilla on yksiselitteinen "ongelma" (jos sellaista on olemassakaan), siis ei minulle. Muuten minulle sopisi enemmän kuin hyvin nettiterapia. Oikeastaan juuri nyt - ajatus kehittyy - oikein innostun ajatuksesta! Minkälaisin argumentein tälaiseen voi saada lähetteen? Luin, että lähete pitää olla..
Valitettavasti en tiedä enempää tuosta nettitetapiasta. Lääkäri/psykiatri varmaan tietää. Kannattaa kysyä. Kiinnostaisi tietää jos jollain on kokemusta tuosta nettiterapiasta millaista se on?
Tutustuin vähän paremmin tuohon nettiterapiaan. En voi saada lähetettä, koska masennukseni on pitkäaikaista ja toistuvaa. P..a. Olen edelleen pohdiskellut noita kustannuksia; ei minulla yksinkertaisesti ole varaa. On tää hieno yhteiskunta; mitäpä tuota yhtä yksilöä suremaan, vaikka se on älykäs ja lähes pakonomaisesti tuottelias...
Hei,
itsekin olen terapiaa miettinyt, ihan sen vuoksi että voisi purkaa tuntojaan luotettavalle ihmiselle. Ja olen todennut sen liian kalliiksi itselleni, niin kuin myös fysioterapian jota tarvisin kipeästi. Olen sairauslomalla ja saan työttömyyskorvausta, valitus kuntoutustuesta menossa, eli en ole tällä hetkellä työkuntoinen. Kaikki mahdllinen terapia olisi tarpeeseen sillä kipeänä , ja yksinäisenä, kaikki nämä valitus ym. asiat vievät voimat. Olenkin sanonut että pitäisi olla terve että jaksaa sairastaa tässä yhteiskunnassa.
Tsemppiä sinulle, ota yhteyttä toimeentukipuoleen, luulen että sinulla olisi mahdollisuus saada tukea terapiaan, mikäli sinulla ei ole tilillä säästöjä, tai kiinteää omaisuutta, sillä täällähän pitäisi omaisuus myydä ja muuttaa rahaksi heti jos sairastut. Satun tietämään nämä asiat sillä olen alanihmisiä. Harkinnanvarainen on kylläkin aikalailla paikkakuntakohtainen. Aurinkoisia kevätpäiviä🙂🌻
Kiitos tuesta. Oon lähdössä ammatilliseen kuntoutukseen lähiaikoina. Se tuntuu pahalta, kun omasta mielestäni tarvitsisin nyt ennen kaikkea jotain muunlaista, psykologista kuntoutusta. Mutta, minkä voin, kun Kelan asiantuntijalääkärin mielipide painaa aina enemmän kuin asiakkaan?