Tervehdys,

Olen käynyt reilut 4 vuotta terapiassa ja diagnooseja on aika paljon. Uusimman diagnoosin jonka sain on psykoottinen masennus. Paniikkihäiriö on todettu kanssa. Aloteitaampan lääkkeistä, aamulla menee 50mg citalopramia ja illalla 1mg risperdolia (tarv. opamox) Olen neljässä vuodessa kerennyt kokeilla montaa eri psykoosilääkitystä ja mikään ei tunnu sopivan vaikka annokset ovat olleet ihan hoitotasolla esim 2 viimeisintä lääkettä (zyprexa 20mg) ja sitä ennen (peratsin 8mg) noh ei lääkkeistä sen enempää kerron vähän oireistani. Yksi pahimmista oireista on jatkuva paniikin tunne.. eli periaattessa samanalainen olo kuin olisi jatkua paniikkikohtaus päällä joskus helompana joskus pahempana. Tätä oloa kutsun epätodelliseksi oloksi johon annettiin joskus diagnoosi ”depersonaalihäiriö” tai jotain sinne päin 🙂 Oloa ei oikeestaan laukaise mikään sivuntekijä vaan se on melkein koko-ajan päällä. Olen kuitenkin huomannut että ihmisten ilmoilla se on ehkä vahempana kun kotona joka on aika hassua kun tykkään jutella ihmisten kanssa ja vaihdella kuulumisia mutta joskus olo vaan yllättää pahempana ja on tosi vaikea pysyä keskutelussa mukana.. olo on vähän niinkun olisi jossain toisesa mailmassa ja todellisuuden taju on aika hämärä mutta pystyt silti pinnistelemällä pysymään keskustelussa mukana joka on mielen päälle aika väsyttävää.. Pystyn kuitenkin ajamaan autoa joksenkin ja kävin jopa 2 vuotta sitten ajokortin eikä psykiatrit sanoneet mitään ihmeempiä.. päästivät vaan rattiin vaikka kuvailin oloja että ”on tunne kun en olisi autossa ollenkaan” joka kyllä johtui siitä kun inssi istui vieressä ja pelkäsi että tekee jotain pahoja virheitä. noh ajokorttin suorittaminen oli minulle iso asia elämässä.. Tunsin jopa itseni normaaliksi tämän suoritettua. Olen hiljaittain muuttanut tyttöystävän kanssa samaan asuntoon ja olo on alkanu pikku hiljaa korjaantua mutta epätodellinen olo ei ole kyllä lähtenyt mihinkään.. Ainut millä saan epätodellisen olon pois on opamox ja olen aina ollut bentsovastainen joten yritän syödä kyseistä lääkettä mahd. vähän. Minulta otettiin jossain vaiheessa jopa bentsot poiskin. noh olin syömättä niitä ½vuotta ja lääkärit tuputtivat mitä ihmeellisempiä lääkkeitä eivätkä ne auttaneet epätodelliseen oloon. Alkaa olemaan pikku hiljaa epätoivonen olo tämän sairauden kanssa mutta yritän kuitenkin pinnistellä eteenpäin. Minulla on jo yksi ammatti, mutta tällä hetkellä opiskelen uuteen ammattiin ja yritän otttaa elämässä uusia mutta pieniä askelia eteenpäin. Selailin vähän tätä nettiä ja ajattelin ny ensimmäisen kerran kirjottaa tänne, kun ei tunnu tuolta julkiselta puolelta paljon apua saada. Olisi mukava jutella tästä asiasta enemmän, jos jollain on edes vähän samankaltaisia tuntemuksia. Kello alkaa olemaan jo sen verta paljon että en saanu nyt kovin järkevää tekstiä aikaseksi, mutta ehkä kunnon yöunien jälkeen voin kertoa oireistani ja selvitymiskeinoista enemmän.😴