Onko monilla täällä ollut? Itse taistelen välillä sitä vastaan. Se on pelottavaa. Aivan kuin aivoissa olisi sellainen kytkin, että kun se napsahtaa päälle niin ne harhat alkavat…
Mulla on lääkitys, mutta lääkäri jostain syystä päätti vähentää sitä.
Mulla on taas sellainen jakso, että alkaa harha näkyjä välillä tuleen seinille.
Samaan aikaan olen aivan uupunut. Tuntuu että kello laukkaa hirveetä vauhtia ja itse on välillä jämähtänyt…
Joskus luulin harhoja oikeiksi. Ja luulin että ne on viestejä Jumalalta. Meinas käydä huonosti… Nyt tässä jotenkin sinnittelen päivästä toiseen. Välillä ihan fyysisiä kipuja. Välillä vain henkisiä…
Se on kamalaa kun tulee harhoja ja olen ihan yksin niitten keskellä. Tuntuu etten kestä niitä… Aina on meinannu käydä huonosti, kun harhat tulevat… Tämä vuosi ollut hankala. Viime vuosi oli hyvä… Haluaisin vaan sen hyvän olon takaisin. Jotenkin tässä on koittanu pärjätä…☹️
Hei minä itse.
Minäkin kokeilin ilman lääkkeitä elämistä monta vuotta, hyvin se meni mielestäni monta vuotta, kunnes törmäsin terveyskeskus lääkäriin joka ei enää kannattanut sitä, ja jouduin
turvautumaan psykiatriin, ja sain lääkkeet jotka tehosivat minuun.
Kyllä sitä kannataa kokeilla, varsinkin jos sen voi tehdä valvotusti niinkuin sinä. Mielummin
ilman lääkkeitä, on hyvä motivaatio, joka on hyvä sisäistää. Ilman omaa panosta siitä ei
tule hyvää jälkeä, mutta muista olla rehellinen sille omalle hoitajallesi, jos sinulla on ääniä
tai harhoja, äläkä jää ilman lääkettä jos se ei sovi sinulle, mutta voithan vaihtaa lääkeesi.
Harhoihin on kyllä muitakin lääkkeitä, oma hoitajasi tietää varmaan.
Hyvää jatkoa, ja kokeilepas sitä vierotusta.☺️❤️
jaana6 kirjoitti 19.10.2016 20:20
Hei minä itse.
Minäkin kokeilin ilman lääkkeitä elämistä monta vuotta, hyvin se meni mielestäni monta vuotta, kunnes törmäsin terveyskeskus lääkäriin joka ei enää kannattanut sitä, ja jouduin
turvautumaan psykiatriin, ja sain lääkkeet jotka tehosivat minuun.
Kyllä sitä kannataa kokeilla, varsinkin jos sen voi tehdä valvotusti niinkuin sinä. Mielummin
ilman lääkkeitä, on hyvä motivaatio, joka on hyvä sisäistää. Ilman omaa panosta siitä ei
tule hyvää jälkeä, mutta muista olla rehellinen sille omalle hoitajallesi, jos sinulla on ääniä
tai harhoja, äläkä jää ilman lääkettä jos se ei sovi sinulle, mutta voithan vaihtaa lääkeesi.
Harhoihin on kyllä muitakin lääkkeitä, oma hoitajasi tietää varmaan.
Hyvää jatkoa, ja kokeilepas sitä vierotusta.☺️❤️
Kiitos! En tiedä kuuluko sairauteen, mutta haluan koko ajan vain eristäytyä. Ja sitten väsyttää koko ajan. Tavallaan välillä jähmettyy paikalleen ja ei haluaisi tehdä mitään. Oletko jaana itse kokenut sellaista? Tekisi mieli vaan maata koko ajan ja itkeä...😭
Tää on vaan jotenkin niin epäreilua. Haluaisin olla ihan tavallinen tallaaja ja olla töissä ja perustaa perheen, mutta tuntuu koko ajan että käperryn vaan itseeni ja en halua olla tekemisissä kenenkään kanssa. Mutta toisaalta sitten en selviä yksinkään. Tuntuu että joka päivä uppoan vain syvemmälle tähän suohon.
Kun vain olis terve, niin kaikki olis taas hyvin. Luulen että toi mun rankka teini-ikä kostautuu nyt. En vaan enää jaksais tätä kärsimystä. Silti en usko että kuolema on mikään ratkaisu. Se tuottaa niin paljon tuskaa perheelle etten voi sitä tehdä...
Haluisin vaan, että olis enemmän kavereita tai tyttö-ystävä tai en tiedä auttaisko se... Sitten päässä äänet syyttävät minua kaikesta. Kaikesta tuskasta ja omasta kärsimyksestä... Toivoisin vaan että olis joku taivas olemassa, mutta ei siitäkään voi olla varma... Tuntuu välillä että kuolen tähän sairauteen ja yksinäisyyteen. Mulla on käynyt kyllä elämässä niin paska tuuri, että ei kai sille voi mitään... Sori nyt tällänen valitus, mutta tuntuu vaan että tää sairaus imee viimesetkin mehut musta... Täytyy kai vaan taistella ...
Kuule minä itse.
Tuo on niin tuttua. Muutaman vuoden kuluttua olet paljon kestävämpi. Ota yhteyttä
vanhoihin kavereihin, ja pidä se vieroitushoito(jos vain voit).
Hei minä itse.
Tuttua on yksinäisyys ja kyyneleet, kuin äitini kuoli, itkin suruani ja yksinäisyyttäni.
Minulla ei ollut enää ketään jonka puolesta voisin elää niinkuin elin, isäni meni jo
aiemmin. Mutta jäihän minulle veljeni ja hänen perheensä, heidät unohdan aina
liian helposti, eikä minulla ole aikaa käydä kylässä, silloin kuin he olisivat kotosalla.
Onko sinulla sisaruksia?
Moi!
On mulla sisko, joka asuu aika kaukana. Vanhempiin pidän aika usein yhteyttä. Tässä pitää vaan mennä päivä kerrallaan. Ja aloittaa taas urheilu ja pitää nähdä kavereita... Kyllä mää uskon, että ajat muuttuu paremmaksi. Täytyy vaan pitää se taistelun halu ja en kyllä koske viinaan enää enkä tupakkaan... Lääkkeitäkin yritän vähentää piiku hiljaa. Opiskella en tällä hetkellä jaksa, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa... Pitää vaan toivoa...
Nytpä kuulostat terveeltä ja hyvin voivalta Minä itse. Hyvät jatkot.☺️❤️
Hei minä itse.
Oletko jo saanut yhteyden kaikkiin joihin halusit saada yhteyden?☺️❤️
jaana6 kirjoitti 25.10.2016 9:14
Hei minä itse.
Oletko jo saanut yhteyden kaikkiin joihin halusit saada yhteyden?☺️❤️
Moi!
Olen ollut vanhempien luona. Ja kaverille soittanut. Sitten olin tänään päiväosastolla. On jotenkin hirveen levoton olo välillä. Tekis vaan mieli paiskoo tavaroita seinään, mutta onneksi kuitenkin hillitsen itseni. Nää illat on pahoja, kun on yksin. Päivällä yleensä helpompaa kun saa olla muitten seurassa osastolla... Luoja, kun välillä onkin outo ja levoton olo. Pakko välillä ottaa Temesta. Pitäis kyllä niistäkin päästä eroon... MItes sulla menee Jaana?
Hei minä itse.
Tänään on moniäänisten live-ryhmä.
Olen ollut taidenäyttelyssä Emmassa Tapiolassa. Ihan kiva näyttely. Minulla kuuluu ihan hyvää, olen alkanut lukemaan, Maeve Binchyn ystävyyden piiriä. Minusta hyvä kirja.
Minun pitäisi mennä lääkäriin, mutta on kynnys tilata aika, koska kävin samasta syystä
lääkärillä ja seuraavan kerran pitäs olla vasta 3 vuoden päästä, ei nyt. Hyvää jatkoa.☺️❤️