Heippa!
Minä käyn päivittäin katselemassa täällä ja tukiaseman sivuilla. Olen näet hoitovapaalla vielä tämän vuoden loppuun. Onneksi.. jos voi sanoa onneksi en ole töissä nyt.. en todella siellä pystyisi olemaan aikoihin.
Päivittäin käyn sisareni haudalla itkemässä ja muutenkin kiertelen hautausmaan aika tarkkaan.. se jotenkin rauhoittaa mieltä. Minulla on huoli myös muusta perheestä... meitä sisaruksia ei ollut kuin 2, ja nyt olen vain minä.. mutta äidistä on etenkin kova huoli. Hän on kyllä käynyt terapiassa niin kuin minäkin, isä käsittelee asiat omalla laillaan. Jotenkin tuntuu, että tätä asiaa ei edes vielä ymmärrä mitä on tapahtunut ja miksi... Sisareni kuoli kaulavaltimon tukkeumaan.. täysin terve ihminen.. lääkäri oli ihmeissään.. sisko nukkui pois kolmessa tunnissa..Hän vaan kaatui seisovilta jaloiltaan ja peli oli menetetty jo siinä vaiheessa.. MIKSI!!! Sitä kait miettii aika pitkään.. niinkuin sinäkin varmaan, että miksi juuri sinun poikasi , MIKSI!!! Ja ennen kuin hyväksyy ym.. luopuu... siis antaa itselleen vähän siimaa, että pysyisi edes jotenkin arjessa, pitäisi kiinni arkiaskareista. Minulla on onneksi ihana 1-vuotias tytär, hän antaa meidän perheelle auringon paistetta🙂🌻
Voimia ja jaksamista🙂🌻