Hei!
Ahdistaa siinä määrin, etten meinaa kehtaa mennä ulos. Ihankuin ulospäin näkyy mun työttömyyteni. Melkein koko ajan on joku työnhaku käynnissä. Koen mun ahdistuksen niin voimakkaana, että pelkään olevani masentunut. Mulla tuli varattua lääkäriltä aika kylläkin kilpirauhasarvojen takia. Rohkaistuin puhumaan mun ahdistuksesta. Lääkäri laittoi lähetteen depressiohoitajalle. Jännitti kauheasti mennä juttelemaan omasta pahasta olosta vieraalle ihmiselle.
Työttömyyden jatkuessa on kunto pahasti rapistunut. En ole koskaan ollut näin huonossa kunnossa fyysisesti. Depressiohoitaja ehdotti mulle liikuntareseptiä. Viime syksynä kävin vielä suhteellisen ahkerasti uimahallissa vesijuoksemassa ja vesijumpassa. Kävin myös kerran viikossa zumbaamassa. Työmarkkinatuelle tippumisen jälkeen jäi rahapulassa zumba pois. Pikkuhiljaa väheni uimahallissa käynti. Eli "liikuntaresepti" tuli tarpeeseen.
Mulla oli noin kuukausi sitten aika urheiluohjaajalle. Päätettiin mennä sauvojen kanssa pururadalle. Mulla on omat sauvat, joilla en kehtaa liikkua. Eikä mun sauvoissa mitään vikaa ole vaan mun tekniikassa ja pääkopassa. Siinä sitten lähdettiin sauvojen kanssa liikkeelle. Ohjaaja huomasi heti mulla väärän tekniikan. Käytin sauvoja kuin olisin hiihtänyt perinteisesti. Olen iloinen mun tekniikan korjaamiseen. Kerroin ohjaajalle mun hengästymisestä varsinkin ylämäissä. Ohjaaja huomasikin, että mulla on vaikeuksia hengittämisen kanssa. Treenattiin yksi ylämäki kolmesti ja ohjaaja kehotti mun ottamaan happea ennen nousua ja hengittämään koko ajan. Oli puhetta, että kävisin välillä kävelemässä joko sauvoilla tai ilman. Sovittiin syksyksi, että kerran viikossa menisin jumpalle, jota tämä urheiluohjaaja vetää. Hän ilmoitti mut myös valmiiksi kerran viikossa kiinteään vuoroon vesijumpalle.
Mua ahdistaa kuitenkin, mutta mulla on pyrkimystä parempaan oloon. Enkä tiedä, mihin suuntaan tämä mua vie. Toivon aidosti, että tämä tie vie mut pidemmälle. Mun olo on yksinäinen ja lähes syrjäytynyt. Halusin kuitenkin näin rohkeasti kertoa, että ahdistuksesta ja pahasta olosta kannattaa kertoa hoitavalle taholle. Toivottavasti mulla olisi jossain vaiheessa mahdollisuus kertoa hyvästä olosta tai ainakin paremmasta.
Mielellään kuuntelen vastaavista kokemuksista. Juuri nyt mua ei hymyilytä. ☹️