Pitäisikö minun luovuttaa unelmastani?
Olen pian aikuisen elämään astumassa. Pitää miettiä jo ajokorttia, työpaikkaa, jatkokoulutusta, omaa asuntoa… ties mitä.
Olen ajatellut paljon vaihtoehtoja ulkomaille muuttamisesta ammattikorkeakouluun ja ihan vain perus duuniin.
Tajusin yhden asian: en ole mielenterveydeltäni tarpeeksi vakaa normiduuniin. Huono palkka, epävarma asema, tylsä arki, saman työn puurtaminen ja samat työkaverit ahdistaa kamaluudellaan. Tulevaisuus on toivoton ja se oma juttu puuttuu. Kunnes.
Keksin juuri mikä on minun juttu. Se on oma yritys, kahvila, ja oma asunto jota remontoida. Kahvilalleni on ihan oma ideansa, ja se erottuisi muista. Haluaisin tuoda ilmi omaa värikästä persoonaani ja sen epävakautta ja luovaa hullua luonnettani. Kahvilan teema olisi kuin Liisa Ihmemaassa elokuvasta. Hullu kahvila. Ruokalista olisi erikoinen mutta silti suomalaiseen makuun sopiva. Niin, siinä olisi unelmani. Tuo ajatus mielessäni jaksaisin taistella mieleni kanssa.
Kerroin vanhemmille innostani. Heistä se on huono. Riskejä on liikaa. Ei kannata. Isäni oma yritys on kaatunut vuosia sitten.
Mutta muuta en keksi. En halua ravintolaan, en halua opiskella lisää, en halua perus duunia, haluan päättää asioista, haluan väriä Suomen katukuvaan ja haluan toteuttaa itseäni, haluan olla joku. Haluan että saan olla se kuka olen. Vähän vajaa, kuin hullu hatuntekijä. Olen uniikki ja luova, haluan tuoda sen ilmi.
Onko vanhempani oikeassa? Eikö kannata yrittäkkään?
Kahvila olisi varmasti piriste monelle. Meiltä puuttuu värikkyys. Haluan luoda turvallisen paikan jossa kaikki saa olla omia itsejään. Ja nauttia vähän hulluudesta. Ja mikä parasta, aion tukea sillä jotenkin masentuneita, kun itsekin olen.
Tiedän että se tulee vaatimaan hurjasti rahaa, voin epäonnistua, joutua tyhjän päälle… Oma setäni on vaarallinen esimerkki, hän tappoi itsensä kun isäni yritys kaatui. Hän oli takaamassa sitä. Tiedän riskit, tiedän työn määrän. Mutta kaipaan tukea, en kotoa saa sitä.
Ihanaa, kun sinulla on unelma! Se on todellinen aarre ja osoittaa, että sinulla suunnitelmia tulevaisuuden suhteen.
Minä tein aikoinani ison ratkaisun ja menin naimisiin heti täysi-ikäiseksi tultuani kertomatta vanhemmilleni lainkaan. Tiesin, etteivät he hyväksyisi ratkaisuani. Kohta sen jälkeen muutin ulkomaille - lopullisesti. Avioliitosta syntyi ihana poika. Vanhempani ymmärsivät tilanteen.
Liitto päättyi eroon ja muutin myöhemmin takaisin Suomeen poikani kanssa. En ole koskaan katunut sitä, että uskoin unelmaani. Päinvastoin se ollut upea kokemus, yksi parhaista elämäni varrella. Olen uskaltanut elää!
Nyt minulla on kaksi muutakin jo aikuista lasta. Kaikkien kohdalla olen antanut heidän tehdä omat valintansa. Ei ole olemassa vääriä valintoja, jokaisen täytyy itse kokeilla siipiään. Kyllä elämä kantaa.
Sinun unelmasi vaatii taloudellista panostusta, siitä en ymmärrä mitään. Saatat tarvita apua rahoitussuunnitelman teossa ja muissa käytännön asioissa. Jostain varmasti löytyy asiantuntija tähänkin tarkoitukseen.
Suuri taloudellinen taakka on aina pelottava enkä voi sen ottamista suositella, mutta ...
anna unelman elää!
Itkettäävaan kirjoitti 16.6.2015 21:24
Tajusin yhden asian: en ole mielenterveydeltäni tarpeeksi vakaa normiduuniin. Huono palkka, epävarma asema, tylsä arki, saman työn puurtaminen ja samat työkaverit ahdistaa kamaluudellaan. Tulevaisuus on toivoton ja se oma juttu puuttuu. Kunnes.
Näin pienen oma firman, poro-ja matkailutilan- yrittäjänä voin sanoa ettei omaa firmaa kannata perustaa, jos ei mielenterveys ole kunnossa, tai haluaa hyvää palkkaa eikä jaksa pyörittää samaa arkista työtä. Työkaverit kyllä voi valita itse.
Ensin kyllä pitää osata liiketoiminnan perusasiat. Osaatko ne jo? Jos et osaa, esim. ELY-keskukset järjestävät ilmaisia kursseja.
Lisäksi on olemassa sellaisia kuin Yrittäjähautomoja joissa on voi ammattihenkilön kanssa pohtia yhdessä liiketoimintaa. Niitä löytyy googlella.
Minusta mitään liiketoimintaa ei kannata aloittaa pelkästään lainarahalla vaan pitäisi olla jotain omaa rahaa. Sitten ei niin harmita, jos tulee konkurssi ja menee kaikki rahat.
Unelmista ei pidä luopua mutta ei niitä kannata mennä noin vaan toteuttamaan vaan käyttää järkeä mukana.
Toivottavasti joskus unelmasi toteutuu.