Kyllä se itsemurha on niin lopullinen päätös,että kannattaa kaikki muut mahdollisuudet ensin käyttää ja katsoa,eikö jotain sittenkin voisi tehdä olon helpottamiseksi. Oletko ollut hoidon piirissä itsemurha-yritysten jälkeen?
Voitko hakeutua nyt hoitoon,esim. päivystykseen ja sitä kautta saada lähete mielenterveyspuolelle. Se lienee oikea taho
tällä hetkellä. Kotiin ei kannata jäädä tuollaisten ajatusten kanssa,vaan lähteä apua hakemaan. Toivon,että uskallat tehdä tämän,vaikka kynnys olisikin korkea.

Olin silloin sairaalahoidossa, mutta en pystynyt olemaan siellä ja lähdin parin viikon jälkeen pois. Minun toivottiin jäävän silloinkin vielä, mutta itse en tahtonut ja lähdin pois. Osastolle meno ei ole vaihtoehto. Kai siitä edellisestä kerrastakin jäi jonkinlainen trauma, sillä ajatuskin osastolla olosta ahdistaa ja pelottaa. Luulen että oloni vain huonontuisi siellä ollessani.

En vain tiedä mitä tehdä enää. Yritän kyllä kovasti pysytellä kiinni tässä elämässä, mutta tuntuu että lähtö tulee kokoajan vain lähemmäksi... Mietin vaihtoehtoja. Mikä olisi varmin, mutta kivuttomin tapa lähteä? Uskaltaisinko tehdä sen? Satuttaisin vain kaikkia läheisiäni! Ymmärtäisivätkö he? Katuisinko lopulta kuitenkin? Päässäni on liikaa kysymyksiä joihin ei ole vastauksia...

Valitettavasti on vain niin,että auttamisen keinot on rajalliset ja jos ne eivät sovi on omillaan. Kukaan ei tule kotiin hoitamaan jos on hoitotahoon yhteyden katkaissut. Miettisin tosi tarkkaan onko
elämäsi niin tärkeä,että ylität kynnyksen myöntää tarvitsevasi apua ja ottaa sitä vastaan. Pallo on sinulla ja riippuu sinusta miten toimit.

Maikki_ kirjoitti 25.2.2017 19:2

En vain tiedä mitä tehdä enää. Yritän kyllä kovasti pysytellä kiinni tässä elämässä, mutta tuntuu että lähtö tulee kokoajan vain lähemmäksi... Mietin vaihtoehtoja. Mikä olisi varmin, mutta kivuttomin tapa lähteä? Uskaltaisinko tehdä sen? Satuttaisin vain kaikkia läheisiäni! Ymmärtäisivätkö he? Katuisinko lopulta kuitenkin? Päässäni on liikaa kysymyksiä joihin ei ole vastauksia...

Osaan noista kyllä on vastauksia.
Onnistunutta itsemurhaa ei voi katua, se on lopullinen päätös.
Puhun nyt vain omasta puolestani tämän vastauksen eli läheisenä pidän itsemurhan tehnyttä raukkamaisena ihmisenä joka ei uskaltanut elää. Mutta itsemurhan tehnyt on kuollut eikä hänen oikeastaan tarvi ajatella miltä läheiseltä tuntuu.

Niin, että mitä jos nyt kuitenkin yrittäisit elää.

Maikki_
Elin 3-vuotta samojen ajatusten kanssa kuin sinä nyt. Sitten tuli muutama vuosi kun unohdin itseni ja panostin vain toisiin ihmisiin. Nyt on kulunut kolme vuotta siitä kun viime kerran aloin taas ajatella itseni tappamista. Se pyöri mielessäni lähes joka päivä. Vaikka päällisin puolin kaikki oli hyvin, niin silti sisimmässä jokin huusi tuskaa.

Minun oloni muuttui kun kysyin hiljaa itsekseni lenkillä katse kohotettuna taivaaseen "Jumala jos sinä olet olemassa, niin voisitko vastata minulle ja auttaa minut tästä loputtomasta suosta ylös." Olin ollut koko ikäni ateisti enkä minuuttiakaan halunnut olla tekemisissä "uskovaisten" kanssa, mutta olin kuullut tai lukenut, että jotkut uskoo Jeesukseen ja kokevat saavansa apua häneltä. Kun jatkoin "suossa rämpimistä" päivä päivältä eteenpäin, niin parissa viikossa huomasin, ettei askeleet olleetkaan enää niin painavia. En ollut rukoillut, mutta oloni alkoi keventyä. Muutamassa viikossa huomasin kuinka masentuneet ajatukset ei olleet enää minussa, vaan ne olivat minulla. Ikäänkuin ennen ne olisivat omistaneet koko kehoni ja nyt pitelin niitä vain käsissäni. Tajusin, kuinka olin hetkeä aikaisemmin selvinnyt kuin ihmeen kaupalla vaikeasta rahatilanteesta. Kaikki oli järjestynyt ihan selittämättömällä usein "tuuriksi" luokiteltavalla tavalla, ja huoleni eivät enää kahlinneet minua. Tämä oli merkki siitä, että Jeesus on olemassa, Jumala kuulee rukouksia ja vastaa niihin. Tiedän itse uskonnollisesti vastahakoisella historialla, että tällä tositarinalla ei ole vaikutusta sinun päätökseesi rukoilla Jumalaa auttamaan. Mutta halusin kertoa, että minun tapauksessa se toimi ja sain avun. Sen varmistuksen saatuani, olen nähnyt lukuisia Jumalan käsittämättömiä tekoja niin omassa kun läheisteni elämässä.

Jos et kuitenkaan halua ottaa Jeesusta vastaan, niin kehoitan sinua silti jatkamaan elämää. Olet ehkä huomannut vuosien myötä, että välillä menee huonommin ja välillä paremmin, joskus menee huonosti ja joskus tosi huonosti. Voin kuitenkin taata, että tilanne ei ole lopullinen. Itsemurha-ajatukset vievät sinun huomiosi elämän hyviltä asioilta, mutta niinkuin olet tottunut elämän hyviin ominaisuuksiin tällä hetkellä, niin luultavammin totut myös elämän negatiivisiin puoliin. Joskus toivo ja ilo paistavat sinunkin ikuiselta tuntuvaan synkkyyteen.
Voin kertoa, etten itse ole yhäkään terve mielenterveysongelmista ja vielä tänä päivänäkin haluaisin ennemmin pois täältä maan päältä kuin jatkaa täällä "nysväämistä". Olen kuitenkin oppinut näkemään huonojen asioiden rinnalla niitä hyviä ja iloisia asioita. Se tasapainottaa taakkaa.

Vaikka pohtisit elämän tarkoituksettomuutta, niin itseäni ainakin harmitti itsemurha-ajatuksissa velloessa, ettei oppinut edes elämään. Kun viimeisimmän kerran viime kesänä ajattelin toden teolla päivieni päättämistä, niin aloin ajatella "en halua kuolla, ennen kuin edes opin elämään." Vaikkei elämällämme näyttäisi olevan mitään tarkoitusta niin minulle se oli ja on yhä, että elää. Elämän tarkoitus on elää. Joten ennen kuin opin elämään, en halua kuolla. Tein sopimuksen siitä itseni kanssa. Niin kauan kun en osaa elää, hoitaa elämääni ja asioitani ilman terapeuttista tukea ja mielialalääkityksiä, en tee itselleni mitään.

Siinä vaiheessa, kun olen oppinut elämään, hyväksymään tunteeni ja ajatukseni, hallitsemaan niitä ja antamaan niiden olla, niin katson asiaa uudelleen.
Ymmärtääkseni itsemurha-ajatukset kumpuaa ihmisen mielen alueelta. Minä ajattelen, että ensin kannattaa hoitaa mielenhallinta kuntoon ja sitten harkita uudelleen.

Sinun ei tule ajatella muita ihmisiä tehdessäsi päätöksiä itsesi suhteen, koska kyse on sinun elämästäsi. Toivon, että voisit antaa itsellesi tilaisuuden nähdä se parempi päivä. Ottaa tukea vastaan. Itse pidin terapiaan hakeutumista todella nöyryyttävänä ja alentavana, nyt se on osa minua. Joskus hyödyn siitä enemmän ja joskus vähemmän. En tiedä onko sinulla hoitavaa tahoa ja mikä on vetänyt sinun mielen niin alas, että vakavissasi harkitset itsemurhaa, mutta usko minua, että se helpottaa aikanaan. Sen kanssa voi oppia elämään. Tulee aika jolloin saat niiden ajatusten tilalle positiivisempiä ajatuksia.

Haluaisin olla tukenasi, koska olen ollut saman kaltaisessa tilanteessa ja yhäkin painiskelen niitä "pimeyden valtoja vastaan". En voi sanoa tietäväni miltä sinusta tuntuu, mutta tiedän, että mitä itse olen joutunut kokemaan on ihan sietämätöntä. Elämä on viskonut laidasta laitaan ja parhaassa työiässä olen mielenterveydentilan takia kykenemätön töihin. Niistä karmivista tunteista ja ajatuksista on silti mahdollista selvitä. Tarvitset apua mielenhallintaan, ihan niinkuin minäkin olen tarvinnut. Tarvitset menetelmiä joita voit ottaa avuksi jokaiseen päivään ja hetkeen.

Uskon, että sinulle on luvassa hyvä elämä jolle löytyy tarkoitus. En tiedä miksi se joillain menee karikon kautta, mutta ihan varmasti se ei ole samaa väkertämistä koko elämän matkan ajan.

Toivon paljon sinulle voimia ja jaksamista! Olen hengessä varmasti kanssasi mukana. Minulla ei ole ystävä-/kaveriverkostoa ja tilanteesi lukeminen täältä palstalta kolahti sisimmässäni. Minä ajattelen sinua varmasti paljon lähitulevaisuudessa ja kaikin voimin anon helpotusta tuskaiseen oloosi.

Älä jää tuijottamaan mörköä, vaan ole niinkuin et sitä huomaisikaan. Silloin kun sen olemassa olo eniten ahdistaa, voit juosta sitä pakoon tai purkaa siihen kohdistuvan vihasi vaikka nyrkkeilysäkkiin, mutta älä anna sille huomiotasi, koska se pahentaa tilannettasi. Älä katso sitä silmiin ja myönnä sen olevan oikeassa väitöksissään, vaan rakas Maikki_ niin pelottavalta kun se tuntuukin, anna sen vaan olla, äläkä kiinnitä siihen huomiotasi. Se ei voi satuttaa sinua, jos et ole huomaavinasi ja kuulevinasikaan sitä.

☺️❤️

Rohkaisevaa lukea tarinasi, Basset. Mäkin aikanaan tulin Jumalan tykö tosi uskonnonvastaisena. Todellisen, elävän Jumalan halusin kuitenki tuntea, jos sellainen oikeasti olisi olemassa - ja tottahan se oli! Mitä enempi oon tullu tuntemaan Jumalaa, sitä enempi haluan antaa itseni kokonaan hänelle, joka on ihmeellinen rakkaus. ☺️❤️ Vaikeuksia tulee elämässä edelleen eikä kaikki haavat oo vielä parantunu, mutta Isä pitää huolta ja parasta on edessä.

Maikki: Mullakin on taipumusta itsetuhoajatuksiin sillon, kun tulee pettymyksiä tai asiat menee pieleen. En voi sen puolesta yhtään asettua yläpuolelle tai yrittää päteä. Toivoisin, että malttaisit. Elämä on yllätyksellistä, arvaamatonta ja odottamatonta. Sinulle voi avautua yhtäkkiä aivan uusia näkökulmia tai tapahtua odottamattomia hyviä asioita. Minä uskon, että sulla todella on merkitys ja elämälläsi on syvä tarkoitus. Isä Jumala on suunnitellut sinut jo ennen kuin syntymästäsi oli mitään tietoa ja hänelle olet korvaamattoman rakas. ☺️❤️ Valoa päiviisi ja voimia tähän päivään!