Lukeekohan näitä tekstejä kukaan paitsi moderaattorit? Tääkin mun ketju on niin pitkä. Haluisin ite niin paljon kommentoida muiden teksteihin ja auttaa ees jotenkin, mut jaksaminen ei riitä sen tyyppiseen lukemiseen tai keskittymiseen.

Nää hiljaiset hetket kun pystyy vaan makaamaan sängyllä ja pitäis antaa kropan levätä, on niitä pahimpia. Yritän pysyä jotenkin henkisesti/psyykkisesti kasassa, kun ahdistus yrittää repiä palasiksi.

Olin suunnitellut hirveesti kaikkea tälle päivälle, mut ei se näköjään ahdistusta poista, tai ees lievennä. Pitäis pestä pyykkiä, ja se aiheuttaa jo itsessään ahdistusta. (Kevennys: se aiheuttaa ahdistusta, koska pelkään tota pesukonetta, ei muuten.)

Pystyn tosiaan näköjään nukkumaan vaan neljän tunnin intervalleissa; oon melko varma et jos oisin taas nukkunu enemmän ku 4h kerrallaan viime yönä, ni olisin heränny samaan kiputilaan ku edellisenä yönä. On kyl vähän ällö olokin ja leikin ajatuksella, ja otin pahoinvointilääkkeen. Kaasuakin on taas tarpeeks et pääsis helposti hesasta rovaniemelle. Osittaisen rauhoittavan otinkin jo ja kokeilin onneani digiklinikan kanssa, jos ne auttais tän ahdistustilanteen kanssa ilman et mun pitää lähteä sinne suskuuseen omaan tk:seen.

Pas... marjat. Digiklinikka "ohjasi oman sote-aseman kiireettömään jonoon". Siis. Se oli yhtä tyhjän kanssa koska joudun huomenna kuitenkin soittamaan ja hakeutumaan omaan tk:seen sitten. Rakastan ja vihaan etäjuttuja just tän takia. Mulla on jo oma sosiaalityöntekijä ja oma tk ja kuntoutusohjaajakin, miks mä vaivautuisin sunnuntaina tuhlaamaan aikaani jos ei olis hätä? Tunnin verran juttua ja mulla on lonkka kipee, se on se mitä sieltä sain.

Ja kyllä; oon erittäin suolanen tästä asiasta.

Pitäis vaan jaksaa huomiseen. TAAS.

En käy kaupassa tai mitään, meen vaan nukkumaan. Ihan sama kuitenki.

soroppi kirjoitti:

MulderItsMe kirjoitti:
Pieniä listoja kivoista asioista (mun on pitäny tehdä sellanen purkki, jossa on taiteltuja paperinpaloja, joista jokaisella on muistutus jostain mistä tykkään tai mistä on ollut iloa).

Tykkään tästä ideasta! Mulla pyöri pitkään jossakin listoja asioista joita oli ainakin jossakin vaiheessa ollut mukava tehdä. Sit tyhjillä hetkillä kun ei ollut intoa aloittaa mitään erityistä saatoin valita listasta satunnaisesti seuraavan tunnin tai parin 'aktiviteetin', että tuli tehtyä edes jotain.

Toivottavasti vaivat väistyy pian js olosi helpottaa muutenkin! Mullakin saattaa olla naistenklinikka/tk:n gyne-konsultaatio edessä jos kiertotilanne ei liikahda muutamassa viikossa mihinkään.
<ul id="bbp-topic-revision-log-439871" class="bbp-topic-revision-log">
<li id="bbp-topic-revision-log-439871-item-439872" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 7 tuntia, 35 minuuttia sitten. Syy: lisäys

Just kerkesin kirjottaa et lukeekohan näitä kukaan ja sit huomaan tosi paljon jälkikäteen sun viestin.

Näin yhden ihmisen idean, joka oli kirjoittanut isoille puisille "jätskitikuille" jonkin pikkuduunin jokaiselle päivälle/viikolle ja valitsi niistä aina yhden tai kaksi per päivä randomilla. Sekin olis ihan kiva idea.

Suosittelen sitä gyne-käyntiä lämpimästi, jos on mitään ongelmia sillä puolella. Toi myoomakin mikä mulla oli, löyty tavallaan puoli-säkällä kun menin vaihdattamaan kierukkaa. (Arvasin että siellä on "jotain" mut en arvannut et se olis ton kokonen ja leikkaus näin nopeasti.)

Vaikka mulla on hyviä, huonoja ja huonompia hetkiä mun parantumisen keskellä, ni yleisesti ottaen uskon että tää kaikki tulee lopulta olemaan tän arvoista. Toivotaan vaan kaikin voimin että tästä eteenpäin tulee olemaan huomattavasti helpompaa kaikinpuolin ja leikkauksesta fyysisesti toipuminen nopeaa.

"Aaand there's the anxiety..." -minä, tänä aamuna, kaks tuntia heräämisen jälkeen. Kai sekin parempi ku aiempina päivinä.

Mä oon täs kerenny jo käymään läpi about tuhat erilaista paskaa skenaariota tälle päivälle, todennäköisin niistä et mä en saa mennä keskukselle tänään. Toisiks pahin on mun säärien kivut, vaik vasemman kipu on jatkunut ainaki yli vuoden ja oikeen on alkanu vähitellen tän lepoajan kuluessa. (Kumpikaan ei oo se enempää turvoksissa tai lämpimämpi kun aiemminkaan), eli todennäköisesti "penikkatautia".

Eilen illalla oli kähee ääni, tänä aamuna kähee ääni, pieni yskä, ja väsy. Ei kuumetta eikä mitään muuta, mut ahdistaa se et en todennäköisesti pääse keskukselle tänään tai huomenna. (Flunssa on niin hiton yleinen et luulis sen olevan sellanen et ketään ei shokeeraa jos joku pienes köhäs ilmestyy paikalle, mut jos ohjaajat sanoo et ei, ni sit ei.)

Otin eilen mun adhd-lääkkeen 4. Kertaa leikkauksen jälkeen (koska toi vie mun ruokahalun plus pahoinvointi oli taivaissa, mut jotain piti syödä koska antibiootit...), ja ylläripylläri mun ahdistus oli jokseenkin hallinnassa. Toivoin eilen et ei ois flunssaa eikä mitään, mut en tiiä nyt. Tekis mieli nukkuu mut kroppa ei anna periks.

Kävin kans eilen apteekissa, siellä bussimatkan päässä. Sinne meno oli ihan ookoo, ei oikeestaan mitään ongelmia. Mut sit takasin tullessa tuli huono olo; väsähdin apteekista lähtiessä ja oli sellanen mid-level pahoinvointi... kaiken hyvän lisäks joku herhiläinen lenti suoraan mun silmäkulmaan ja siinä on jo pieni mustelma. Pers...

Mutta joo. Selvää on et pystyn hyvänä päivänä tekemään enemmän ku aattelen, mut silläkin on rajansa ja tänään mä ylitin omani. Toivon vaan että sillä ei oo mitään pahempia seurauksia; väsymys ja pahoinvointi on varoitusta tarpeeksi. Toisaalta tänään toi toinen kylki on kipeämpi ku normaalisti, mut jos oon yskiny unissani... nii.

Pieni voitto tämäkin: uskalsin.

Tänään olin ajatellut kokeilevani toista adhd-lääkettä, mut nyt pelottaa: jos mulla on flunssa, onks järkee ruveta testaamaan onneani uuden (ei-täysin uuden) lääkkeen kanssa? Otin siis mun normilääkkeen; saattaa olla et nukun läpi päivän huonossa lykyssä kuitenkin, mut en mä siinä paljoa menetäkään.

Siitä digiklinikasta, et sain sieltä lopulta eilen apua ja uuden ajan kuukauden päähän omalle tk:lle. Eli ei ihan täysin turha juttu sit lopulta.

Mulla oli isompikin päivitys läppärillä mitä olin eilen kirjoittamassa, mut en jaksa kaivaa läppäriä esiin, joten tää on mitä tää on tänään.

Sen voin myös sanoo et jos oot syöny suunnilleen hedelmäsoseita, keittoja ja suolakeksejä kolme viikkoa, ni ei kannata vetää 200g suklaata tyhjään vatsaan. Autsista. Tänä aamunakin tuntuu siltä ku oisin reväyttäny jotain, mut hassua miten se ilmaantu syömisen jälkeen eilen ja uudestaan tänä aamuna aka. mun ruoansulatuselmistö on pistänyt mellakan päälle omasta mielipiteestäni huolimatta: "Jos oisin tajunnu, ni en mä olis ees ostanu sitä suklaata eilen!" (Mut ai hitto, tää kipu on välillä yhden askeleen päässä infernaalisesta. Sanon ihan suoraan. Onneks tää tulee ja menee aalloissa, sillee et pystyy hengittelemään sen läpi.)

Mä en ilmeisesti ole kykenevä kirjoittamaan mitään lyhyitä tekstejä.

Puhuin yhden ihmisen kanssa täällä ja hän sanoi et on ihan ookoo et tuun paikalle, ja oikeesti: mulla on muuten ihan OK olo, paitsi toi kurkku. Se on kans vänkää miten Concerta pystyy nostamaan kehon lämpötilaa usealla asteella; mittasin ennen sen ottamista ja jälkeen, kun se alkoi toimimaan, ja HUHHEIJAA. Mun ääni kyl kestää sentään, olin vähän huolissani siitä. Mut tarviin lisää teetä. Se taitaa tulla olemaan mulle pääasiallinen nesteenlähde vähän aikaa.

Eilen tosiaan sain vielä digiklinikkaan yhteyden ja he auttoivat kuin auttoivatkin! Antoivat mulle suoraan ajan omaan TK:seen, tosin kuukauden päähän, mut silti tarpeeks lähelle. Sit mietitään siellä toimia tulevaisuudelle, koska en mä voi ikuisesti napsia rauhoittavia massiivisella annoksella viikkoja kerrallaan. Tähän on PAKKO löytää joku parempi, pitkäaikainen ratkaisu.

Toi ADHD-lääke plus rauhoittavat, täällä keskuksellä käyntien lisäksi; ni kyl ihan oikeesti alkaa fiilistää siltä et aivokemiat alkaa vähitellen normalisoitua. Edelleenkin huonot olot, erityisesti iltaisin, öisin ja sunnuntaina, mut vähitellen parempaan päin kuitenkin.

Täytyy sanoa että pari tuntia sen mun normi ADHD-lääkkeen ottamisen jälkeen mulla on paljon ”selkeämpi” pää, rauhallisempi olo, silleen et pystyn ajattelemaan muutakin kuin vain ahdistustani (mikä edelleen hengailee mun takaraivossa).

Myös kiinnostais tietää miten paljon tästä ahdistuksesta on ollut kontrolloimatonta ADHD:ta (yli- ja alistimulaatiota mitä mä en mun normaaleilla keinoilla pysty kontrolloimaan koska pitää antaa kropan levätä) ja kuinka paljon mun puhdasta ahdistusta.

Kontekstina siis että oon ollut rauhoittavilla kirjaimellisesti vuosia ja adhd-lääkkeillä vasta kuukausia. Tässä oli tauko leikkauksesta about tähän päivään kun en ottanut niitä ja, no, tässä threadissä näkee miltä mun Viimeiset 3 viikkoa on näyttäneet.

Sen parin kuukauden aikana kun olin jo tolla adhd-lääkityksellä, mun rauhoittavien käyttö meni noin 1-2 krt viikossa vs. Sitä ennen otin sitä suurimpana osana viikosta. Sit tuli leikkaus, Se lääkitys meni alas täksi aikaa, ja sit tuli se 10pvn kuuri rauhoittavia, koska ahdistus kriisiyty siihen pisteeseen etten vaan kestänyt.

Alunperin kirjoitin jotain ”tän teorian testauksesta”, mut periaatteessa mä testaan sitä jokaikinen päivä kun otan sen lääkkeen ja joka päivä kun olen lääkkeettä. Tulokset on aikalailla samanlaisia. (Tässä on hyvin paljon itseironiaa, koska jotenkin en itse luota itseeni ja omiin havaintoihini, vaikka mä ny tiedän parhaiten miten toi lääke reagoi mun pääni kanssa.)

Otin siis eilen ja tänään täyden annoksen mun normi adhd-lääkettä ensinnäkin koska haluun mun normaalin persoonallisuuteni takaisin, haluun taas lukea ja tehdä asioita ilman et mulla on miljoona tv:tä täydellä volyymilla ja kaikki eri kanavilla huutamassa mun päässäni. (Koska tältä se pahimmillaan tuntuu! Kaikki on liian äänekästä sekä mun pääni sisällä että ulkopuolella, ja kaikki on kirkkaita neonvaloja suoraan silmiin, jne jne.)

Toisaalta mietin et "mielenkiintoista miten tää ahdistus on näin pahaa sillon kun en ota adhd lääkkeitä, mut sit ne kolme päivää kun otan ne täs välis, ni mulla on Jopa siedettävä olo, vaikkakin vielä ahdistunut? Mielenkiintoista... todellakin Mielenkiintoista..."

Ja aika paljon mun ahdistuksen aikaisista haluista vahingoittaa itseäni on samoja mitä mulla on ylistimuloinnin aikoina... Hmm.

En sano että oon minkään tason ammattilainen ADHD:n suhteen, mutta hitto vie, jos tässä ei oo jotain yhteyttä.

Näin yhtenä yönä unta siitä et pyöräilin pitkin kaupunkia. Heräsin siihen ajatukseen et ehkä voisin vuokrata pyörän ja lähteä kokeilemaan… Mut tosiasiassa voisin ehkä ostaa itselleni talveksi kuntopyörän ja lähteä sillä ensin kokeilemaan ennenkuin lähden tyhmäilemään kun rollaattorinkin kanssa kulkeminen on tällä hetkellä jotain ihme köpöttelyä.

On aika paljon mitä "mun pitäis ostaa" ennen talvea: kirkasvalolamppu ("Miks ostaa 60e lamppu, jonka toiminnasta ei oo varmuutta kun voin laittaa toiset 60e ja saada todetusti toimivan laitteen?"), Ilmanpuhdistin ("Koska mun makkarin ilma on AINA huonoa enkä voi talvella tuulettaa sitä samalla tavalla kuin kesällä!"), Crockpot & Airfryer ("Koska mun olis helpompi tehdä ruokaa eikä mun tarviis joka kerta puhdistaa hellaa ja jotain pannua."), plus kaikkee pikkusälää. (Tähän voi lisätä silmien pyöräytyksen, koska tiiän et mun pitää säästää rahaa.)

Sen tiiän et vaihdan mun puhelimen tyhmäluurin + älyluurin yhdistelmään, ja puhelinliittymän siihen halvimpaan mahdolliseen.

Ei mulla kai muuta. Kiva jos joku jaksoi lukea tänne asti. 😀

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 kuukautta, 4 viikkoa sitten. Syy: Poistin toistoa, lisäsin jälkiajatusta

Mulla on korona.

Jos mä nään yhdenkin idiootin sanovan et Covid ei oo enää ongelma tai olemassa...

Mä otin kaikki mahdolliset varotoimet miinus maskin käyttö ja silti sain sen, ekaa kertaa ikinä.

Mistä? Bussista, taksista, sairaalasta, terveyskeskuksesta, apteekista, kaupasta, toimintakeskukselta?

Mä en tiiä mitä lisää mä oisin voinu tehdä estääkseni tän, paitsi edelleen käyttää maskeja? (Jotka mä muuten otan jatkossa käyttöön julkisilla paikoilla koska paskat muitten mielipiteistä; mun terveys tulee ekana.)

Ainoat hyvät puolet tässä on et altistuneet voi jatkaa normaalia elämää ja mun tarvii olla kotona vaan ehkä viikon korkeintaan, jos tää pysyy tälläsenä tai vähenee.

Lisään vielä et tänä aamuna mun lämpö oli ihan sitä mitä mä odotinkin (oon mitannut joka päivä leikkauksesta alkaen) ja nytkin iltapäivällä se on ihan normilämpö mulle. Mulla on muuten ihan hyvä olo miinus mun kähee kurkku ja tosi lievä yskä. Ei lihaskipuu, ei normaalia enempää väsymystä, ei niinku mitään ihmeellistä.

Onneks oon pahasti ahdistukseen taipuvainen ja tein sen testin kuitenkin. Mietin et kehtaanko mä lähtee tohon lähikauppaan hakemaan toisen koronatestin ihan varmistaakseni, mut se on lisää muitten ihmisten altistamista. Mulle ehkä mielenrauhaa, mut jonkun muun se saattaa saada kipeäksi. En tiiä.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 kuukautta, 4 viikkoa sitten. Syy: Lisätietoa

"Mulla on korona", osa 2.

Kirjoittelin tänne eilen aika fiiliksissäni ja oon vieläkin shokissa et "sain" sen koronan 4, lähes 5 vuoden jälkeen. Mulla on kaikki 3 rokotusta mitä vaan pystyin ottamaan, lotraan käsidesiä minkä pystyn, etc.

Silti.

Se testi oli positiivinen. Mulla on siitä kaks kuvaakin todisteena.

#feelslike2020alloveragain

Mut joo.

Eli jos kukaan lukee tän, ni pyydän: ostakaa pari korona+influenssa kotitestiä, kasvomaskeja ja käsidesiä käyttöönne. Elämää ei tarvi pistää paussille covidin takia, mut se ei oo myöskään kadonnut minnekään.

Mä oon optimistisella mielellä tästä mun tartunnasta **vain** ja ainoastaan koska mun oireet on näin lieviä eikä mulla oo kuumetta. (Uskon et saan kiittää niitä mun rokotteita myös tästä et tää on näin lievä ku mitä on.)

On pieni morkkis, syyllisyys, ja häpeä siitä, etten ees ajatellu tekeväni sitä testiä eilen aamulla ennen keskukselle lähtöä, mut ei mulla ollu oikeestaan mitään syytä ajatella et se ois korona?? Nyt on oikeesti vähän orpo olo, koska eihän TÄN pitäny koskaan mulle tapahtua?? Mulla oli niitä testejäkin ihan vaan et saan todistella itelleni et mulla EI ole koronaa... Ja nyt kun on, ni en mä tiedä mitä oikeesti ajatella asiasta.

Soitin aamulla omaan tk:seen, koska kaiken tän (melkein neljän viikon) sänkylevon jälkeen, alle kuukausi leikkauksesta, ja nyt korona niiden päälle ni mä oon oikeesti huolissani et mulle tulee joku verisuonitukos. Mä yritän parhaani mukaan liikkua ainakin vähän joka tunti, ja käytän tukisukkia läpi päivän, mut nekin auttaa vaan tietyn verran; ei ne oo täydellinen fiksaus sille et en vaan liiku tarpeeks estääkseni sellaisen tukoksen kun nää kaikki kolme asiaa ottaa huomioon.

Sain just reseptin "napapiikkiin" ja Zofranin uusintareseptin. Ironista tässä on et se verenohennuslääke mitä määräättiin on tosi harvassa apteekissa. Se(kin) trippailee mua et ees Yliopiston Apteekissa tai ton ison sairaalan apteekissa ei oo sitä tuolla annoksella mitä mulle määrättiin. Muista kaupungeista kyl näkyy löytyvän, mut ei tästä massiivisen kokoisesta neonviidakosta; tääl pitää tilata tukusta et saa just sitä! Tossa on jotain… En osaa sanoa mitä, mut siinä on jotain mikä saa sellasen erittäin epämukavan olo selkäpiihin.

Olisin niin paljon mieluummin käynyt apteekissa tänään, jos olis ollut pakko, kuin huomenna koska en tiiä mitkä fiilikset huomenna on. Voi kyllä olla paremmatkin fiilikset kuin tänään. Tänään vaan oisin vielä varmaksi jaksanut käydä siellä, koska en tiiä mitkä fiilikset on huomenna. Mut toisaalta yks lisäpäivä lepoa on ehkä vaan hyvä asia.

Mietin vähän eilen kaupassakäynnin järkevyyttä ihan vaan et saisin toisen korona-testin, mut mä kuitenkin joudun käymään apteekissa sit huomenna halusin tai en. Paras mitä mä voin tehdä on minimoida muiden mahdollisuudet saada tää, vaikka se tuntuiski siltä et kaikki tuijottaa ja arvostelee.

Muissa uutisissa: Mulla ei ole edelleenkään kuumetta eli (alkottomat) bileet pystyyn! Muutenkin mulla on ihan ok olo, paitsi et on lievää ikävää limaista yskää, kurkku on kipee, ja keuhkoihin sattui aamulla (varmaan yskimisen jäljiltä). Nii, ja ääni edelleen kuulostaa siltä ku oisin koko yön ollu rokkikonsertin keskellä huutamassa.

Nukuin myös viime yönä ehkä tokaa (?) Kertaa leikkauksen jälkeen kyljelläni; tosin varmaan olosuhteitten pakosta, todennäköisesti yskin unissani yöllä enkä vaan heränny siihen, joten käännyin kyljelleni kun siinä oli varmaan helpompi hengittää, mut en oo normaalia kivuliaampikaan sen jäljiltä eli vähitellen voinen sitäkin alkaa tekemään enemmän. Vartalotyynyn silti haluun.

Mun muutama viikko sitten prismasta tilaamani ruukkuruusun kaikki alkuperäiset kukannuput on ronskisti nyt leikattu pois kun kaikki niistä kuoli, ja se puska ite näyttää aika... paljaalta. Mut uutta nuppua ja lehteä sieltä vaan alkaa puskemaan, vähitellen. Elossa sekin siis vielä on. Oon kaks kertaa jääräpäisempi sen suhteen et pidän ton puskan elossa tavalla tai toisella. Ens tilistä lähtee siis ainakin multaa ja isompi kukkaruukku tolle, koska hitto vie; jos mä en saa antaa periksi, ei toikaan saa!!

Yritän olla menemättä yksityiskohtiin näitten ADHD-lääkkeitten kanssa, mut oon tainnu jo aikaisemmin mainita et tarkoituksena on kokeilla Medikinetiä Concertan sijaan. Milligrammat yms yms jääköön varjoon.

Otin Medikinetin mun normilääkkeen sijaan tänä aamuna ekan kerran ja tota... Tää eka päivä ei näytä hyvältä. Ekassa annoksessa oli vaan puolet mun normilääkkeen tehosta, toka ei kyl parantanu sitä ku nimellisesti, ja vaik lupasin itelleni et annan tälle ainakin pari viikkoa aikaa, et osaan arvioida tulokset kunnolla, ni voin jo täs vaihees sanoo et tän lääkkeen kanssa tuun olemaan nesteessä ellen ota tota reseptissä olevaa maksimiannosta per päivä ja silloinkin...

Mun keskittymiskyky ja aloitekyky on puolet siitä mitä mun normilääkkeellä, ja se ei myöskään "hiljennä mun päätäni" samalla tavalla kuin mun normilääke.

Mut 2 viikkoo lupasin tän kokeiluun. Eli 2 viikkoo... jotenkin kärsin sen läpi. Ehkä teen röyhkeesti sillee et joinain päivinä, kun pitää oikeesti saada jotain tehtyy, ni otan mun normilääkkeen ton Medikinetin sijasta.

Kaikki lääkkeet ei vaan sovi kaikille. Sen takiahan näitä kokeiluja tehdään.

(I'm spiralling, I'm spiralling...)

Miten mun ois pitäny tietää et se on koronaa? Mistä mun ois pitäny tietää et se on mitään vakavampaa ku kähee ääni? Olemalla selvännäkijä??

Nyt mä oon 3 - 5 päivää (jos maanantai lasketaan, ni pakolla enää kaks päivää, mut mieluusti ottaisin negatiivisen koronatestin eka) ainakin jumissa kotona, mulla on aika vakava virustauti (jolla on kyllä tosi lievät oireet), oon ollu jo neljä viikkoa enimmäkseen pedissä, oon ylipainoinen; mun veritulppavaara on tässä vaiheessa tarpeeks paha et lekuri oikeesti anto mulle 10pvn kuurin verenohennuslääkettä, mut silti mulla on täysin feikkipaska-fiilis.

Mut kukaan ei varoittanut mua tulehduskipulääkkeen ja verenohennuslääkkeen yhteisvaikutuksesta! Mun piti löytää se tieto sattumalta Redditistä ja varmistaa farmaseutin kanssa. Ainut mitä se pysty suosittelemaan on vatsansuojalääke, jos mulla on kerran tulehduskipulääke ja huomenna verenohennuslääke päivittäisessä käytössä.

Voin mä tietysti katkasta sen seinään 10 päiväksi, tai olla ottamatta sitä verenohennuslääkettä, mut arvaan et oon aika kivuissani ilman sitä, veritulppa on yks niistä viimeisistä asioista mitä tarviin, enkä tiiä kestänkö sitä kaiken tän muun lisäks.

Ostanko siis vaan kinesioteippiä, lisää kipugeelejä ja kylmäpakkauksia kotiin ja nään miten pärjään?

Plus että täs vaihees jo pelkään et siellä tk:ssa leimataan mut hypokondrikoksi kun otan yhteyttä sinne suunnilleen joka toinen päivä, mut en mä tienny et tää kuukausi on tällästä hulabaloota?? Ja et mä saan tulehduksen, sit mielenterveys menee jorpakkoon, ja sit vielä korona. Ihan kuin ei olis ollu tarpeeks et oon muutenki ollu jumissa kotona! Oon ilolla ottanut sitä päivää kun pääsen kävelemään pitemmälle ja pitemmälle, pääsen ihmisten pariin sillon ku haluun, ja mitä nyt? Oon taas jumissa, ainakin viikonloppuun asti. Vihaan tätä niin, niin paljon!!

Mun pitäis varata sinne tk:seen aikoja muutenkin, just noitten kipulääkkeitten ja sit spirometrian takia, mut mulla on jo yks aika elokuun lopulle mielenterveysasioissa ja haluunko varata sinne toista aikaa ennen sitä ja ennen kuin oon jokseenkin varma et nää paskimmat kohdat mun leikkauksen jälkeen on oikeesti ohi.

4 viikkoo huomenna. Mä odotin sitä ku kuuta nousevaa. Halusin olla onnellinen ja juhlistaa sitä jollain.

Nyt mä odotan mitä? 10 päivää kipua tai sitä et mun ruoansulatuselimistö kehittää haavan jonnekin, samalla rukoilen ja toivon et mun kroppa kestää tänkin sairauden ja lääkekuurin.

Hyvää elokuun alkua!

(Oi, osaisinpa kirjoittaa lyhyesti...)

Tänään on myös tasan neljä viikkoa (28 päivää) mun leikkauksestani. Halusin juhlistaa sitä 4 viikon merkkipaalua jollain tavalla, mutta juhlistamisen sijasta heräsin viiden aikaan aamulla ja seittemään mennessä mulle oli kehittynyt varsin upea ahdistuskohtaus. 2-4 viikkoa on se keskimääräinen ”normaali” sairasloman pituus potilailla, joten odotin et 4 viikon kohdalla pystyisin liikkumaan edes jokseenkin vapaasti, vaikka kauppaan silloin kun haluan.

Odotin tätä päivää kuin kuuta nousevaa...

Mut sit sain sen positiivisen koronatestin tiistaina ja nyt tekee mieli vaan itkeä. Mulla ei oo ollu ees kunnollista flunssaa vuosiin ja nyt saan koronan, just kun mulla alko olla jokseenkin hyvä fiilis mun tilanteesta ja olin saamassa päätäni johonkin kondikseen.

Kolmasosa mun päivittäisestä rauhoittavan määrästä meni hyvin nopeasti ja oli aikalailla sellai fiilis et oon ottanut 2 viikon verran askelia taaksepäin. Oon onnekas että nää oireet on lieviä ja mulla ei edelleenkään ole kuumetta (mittailen sitä lähes pakkomielteisesti läpi päivän; tän päivän korkein oli 37.1 ja toivon ettei se tuon korkeammaksi mene).

Mut halusin että tää päivä merkitsisi jotain muutakin kuin vain apteekkireissua hakemaan verenohennuslääkettä, yskänlääkettä, vatsansuojalääkettä ja mitähän muuta… Ai niin! Lisää pahoinvointilääkettä, koska tottakai sain koronasta ne kaikkein randomeimmat oireet, mutta kuumetta mulla ei onneksi ole.

Tiedän etten oo varsinaisesti sidottu olemaan asunnossani ja pelkästään asunnossani, kunhan pidän etäisyyttä ihmisiin, mut silti tuntuu et elän (astetta mukavammassa) vankilassa. Puhuin tänään puhelimessa yhden ohjaajan kanssa enkä olis millään halunnut lopettaa juttelua, vaik ei ollut mitään sanottavaa ja mun ääni oli lähtemässä. Tiedän että ei ole totta, mut joku osa mun päästäni sanoo että hänen äänensä oli viimeinen minkä kuulen ennen ensi viikkoa. Sattuu yllättävän paljon vaikka tiiän et päivisin voin kyllä tavoittaa jonkun, ees pienelle juttutuokiolle.

(Aamulla) Kurkku on kähee ja ääni meinaa lähtee, kurkkukipu, kuiva yskä (yleensä aamulla vähän limaa, en tiedä miksi), pieni väsymys (mikä voi mennä mun yleisen voinnin piikkiin, tai sit rauhoittavan), nenäkin on silloin-tällöin, ohimenevästi tukossa. Nää, plus pahoinvointi ja huimaus (siihen pisteeseen että se ei kuulu enää mun normaaleihin oireisiin.) Verrattuna eiliseen, tää oli pahempi aamu. MUTTA mun yleisvointi on silti ihan sama kuin eilen, jos ei vähän parempi; en oo sen väsyneempi tai kivuliaampi kuin normaalisti, ja pystyn hoitamaan kotiasioita niinkuin pystyin ennenkin tätä tartuntaa. Ne on vaan noi erilliset oireet mitkä tekee tästä ongelmallisen.

Soitin siis sekä naistentautien päivystykseen koska leikkaus, ja sit omaan TK:seen uudelleen tänä aamuna ja kysyin että onhan ne AIVAN varma että mä voin ottaa tota verenohentajaa, koska mulla tulehduskipulääke samaan aikaan menossa. Lääkäri totesi että tässä tapauksessa se käy: mun verenohentajien kuuri on suht lyhyt (10pv) ja kuulema (toiselta terveydenhuollon ihmiseltä) suht pieni määrältään.

Naikkarilta todettiin että koska mun leikkaus oli jo kuukausi sitten, niin hän (henkilö puhelimessa) totesi että hän ei näe että tässä olis mitään ongelmaa tässä vaiheessa. Kertoi myös että nykyään ainakin heillä on ohjeistus että koronaa hoidetaan samoin kuin normi-kausiflunssaa eli oireen mukaan.

Tulin siihen tulokseen että mun on vaan parempi pysyä tän (rauhoittavien) loppukuurin ajan tiukalla aikataululla sen rauhoittavan kanssa, otin Concertaa tai en, ja se on näköjään mun aivokemialleni tässä vaiheessa ”jokseenkin” tarpeellista. Tosin aina pelkään että se Concertain kanssa tuleva sivuvaikutus ”ahdistus” iskee päälle, ja rauhoittava lääke joutuu tappelemaan sitäkin vastaan… Vaikka aiemmin se on ollu just päinvastoin: "jos concerta, niin ei rauhoittavaa."

Eli nyt mulla on TAAS tiukka aikataulu monen eri lääkkeen kanssa. Kaipaan tätä rutiinia, mut en tässä kontekstissa. Plus nää rutiinitkin vie vaan minuutteja päivästä, jopa se verenohentaja, ja tarviin jotain niiden tilalle. Mun pitäis kutoa polvisukkia talveksi, mutta en oo saanut itestäni vielä ees niin paljon et olisin tehny mallitilkun. Mun on pitänyt ruveta lukemaan läpi abitreenien materiaalia ja täs olis täydellinen tilaisuus.

Mun paino on pudonnut taas (vähän, mutta) nopeesti. En tiedä miksi (tai tiedän: ei tarpeeksi kaloreita), mutta tervettä tää ei ole enkä mä edelleenkään halua pudottaa painoa just leikkauksen jälkeen ja varsinkin tällä tavalla. Pitäis varmaan ostaa ruokia missä on paljon kaloreita vähässä määrässä itse tavaraa, ni mun ei tarvis tunkea naamaa täyteen ruokaa joka helvetin sekunti etten pudota painoa. Poissa on ne päivät kun luin jokaisen ravintoetiketin ja otin niistä sen vähäkalorisimman, hinnasta ja mausta välittämättä.

Kuulema ”Töihin voi palata, kun oireet ovat selvästi vähentyneet ja kuume on poissa. Yleensä tähän menee 3–5 päivää. ” (THL), mut kuumetta mulla ei ole ollut koko tänä aikana ja mun muut oireet on jo vähentyneet? Ainakin tälle päivälle? Katoin ohimennen mun kantatekstiä, öö, eiliseltä ja se sairaanhoitaja oli kirjannut et ekat oireet oli Maanantaina, mikä ei periaatteessa ollut väärin. Mut se myös tarkottais et Lauantai olis viides tai kuudes päivä, riippuen siitä miten se lasketaan.

Huomaako et oon vähän epätoivoinen ihmisten läheisyyteen?

Toisaalta haluun kuitenkin sen negatiivisen koronatestin ensin ja siinä voi kestää parikin viikkoa kai? En uskalla ees ajatella et se menis niin pitkälle; en enää tässä vaiheessa kun niin vähän korona-karanteenien aikaisista nettijutuista on jo… poissa.

Nyt on vasta torstai; tässä on huominen ja lauantai ennen sitä kauhistuksen sunnuntaita, ja mulle sanottiin et tekstaa heille (kunt. Ohjaajille) mun fiilikset päivittäin et pysyvät kärryillä. He yrittävät parhaansa ja auttavat niin paljon kuin pystyvät, mutta heilläkin on vaan ne tietyt työajat ja muita asiakkaita.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 kuukautta, 3 viikkoa sitten. Syy: Korjasin muotoilua

(Kirjotin & muokkasin tän kännykällä)

Heräsin ekan kerran neljältä, mut tänään oli jo heti alkuunsa parempi aamu: heräsin yskimättä (saattaa olla myös sen syytä et korotin eilen päänpuolista sängynpäätyä), ja muutenkin "vähemmän korona, enemmän kausiflunssainen" olo. Yskä on edelleen (oletan et yskin unissani koska mun keuhkot oli taas herättyäni kipeet), kurkku on kipee ja ääni kähee, mut ei mahdottomasti. Lämpökin on edelleen normaali, josta olen edelleenkin erittäin onnellinen.

Oon varovaisen optimistinen et ehkä tää ei oo oikeesti kausiflunssaa pahempi. Tänään väsyttää enemmän ja on vähän voimattomampi olo, mut en tiiä onko nää lääkkeistä vai 'rrronasta johtuvaa. (Mistä tuli mieleen että oli aika voimaton olo jo tota edellistä koronatestiä edeltävän viikon, joten... luulin kyl oikeesti et se oli vaan mun masennusta!)

Nukuin pari tuntia lisää, söin vähän et saisin otettua lääkkeet, ja "sain" sellasen lievän pahoinvoinnin heti. Kaduttaa etten ottanu pahoinvointilääkettä ennen lääkkeitä, mut unenpöpperössä... No. Hyvä et ees muistin vatsansuojalääkkeen.

Päätin et testaan tänään "ihan vaan koska" et näyttääks toinen koronatesti kans positiivista, vaikka mulla on oireita ja oon 99% varma et se edelleen näyttää positiivista... Ja sehän oli positiivinen tulos, vielä tummemmalla viivalla ku se tiistainen. (Suosittelen Bosonin testiä, josrain syystä sitä tulosta piti odottaa 15-20 min, mut oli paljon selvempi ku siinä mun aiemmin käyttämässä.)

Eli vaikka THL sanois mitä, ni mä en mee tonne keskukselle altistamaan yhtään ketään tällä viikolla, koska siellä saattaa käydä riskiryhmäläisiä enkä haluu sitä omalle omalletunnolleni, jos joku niistä sairastuu. (Koronanhan voi saada melkein mistä vaan, erityisesti nykyään kun porukat on alkaneet unohtaa miten vaarallinen se tauti pahimmillaan on eikä käytä ees käsidesii/käsienpesuu yhtä paljon kuin pitäis, maskeista puhumattakaan.)

Pohdiskelin tässä myös et Facebook on vänkä siitä et oon kahtena päivänä postannu sinne jotain, ei välttämättä negatiivista, mutta ei positiivistakaan, ja niillä vaan ei ole samanlaista kommentti- ja tykkäystulvaa kun niillä yltiöpositiivisilla postauksilla. Ymmärrän kyllä et porukat ei halua lukea negatiivisia juttuja, mut jotkut näistä on myös samoja ihmisiä jotka puhuu nättejä toisista välittämisestä, kuinka niille voi aina laittaa viestiä, jopa soittaa, ja niin eespäin.

Ainakaan täällä en hirveesti odota kommunikaatiota muilta käyttäjiltä, kun jokainen täällä lienee sen verran omien ongelmiensa alaspainama että toisten ongelmille ja tukemiselle ei välttämättä jää ihan hirveästi energiaa ja mä ainakin kirjotan teiniromaani-pituisia tekstejä kerta toisensa jälkeen.

Mutta facessa, jossa yks tykkäys ei maksa mitään? Kieltämättä sattuu vähän. Silleen pinnallisesti, just niinku facebookkikin on, mut silti. Ihan vähän.

Tein huomiselle tilauksen lohturuoalle ja kyllä, aion olla sen verran mulkku et pyydän sitä kuskia pudottamaan sen laatikon mun etuoven sisäpuolelle. Kerkeen kyllä vielä perumaan sen tän päivän ilta-yöhön mennessä, mut en tiiä haluunko. Siellä olis kana- ja pinaattikeittoa, (laktoositonta) jäätelöä + kaurajäätelöä, ja lisää minttuja ja teetä.

Mietin kyl et miten saan sen mun asuntoon sisälle, ellen kylmästi pyydän sitä kuskia pudottamaan sen laatikon mun etuoven sisäpuolelle. Jos THL:ään on luottamista, ni mun ei pitäis huomenna enää olla mitenkään aktiivisessa (vaarallisessa) tartuttamis-/levittämisvaiheessa. (Written by "Typhoid Mary" aka. "Corona Scully")

Ens viikolla pitäis olla diakonin aika, en tiiä mitä hän sanoo mun tilanteestani: leikkauslaskut on suuret ja mulle tulee vielä lisää laskuja, jos ei tän kuun, ni viimeistään syyskuun aikana koska oon käyttäny terveyspalveluita niin paljon.

Jos maksan leikkaus- & tk-maksut omasta pussista, ni mä tuhlasin just tohon ruokatilaukseen jokasen sentin mikä mulla on plus kymmeniä euroja mitä mulla ei ole, vaikka kaikki siitä paitsi jäätelö on normiasioita mitä tarviin kuitenkin. Mun pitää myös maksaa takas muutaman euron velkoja (legitimaattiin) paikkaan, ja... jotenkin mulla pitäis olla hätävaraakin?

Jos perus-TT antaa vaan pennosia, ni mun on käännyttävä taas sosiaalityöntekijän puoleen. Tai yritettävä joko saada ne leikkauslaskut järkeistettyä tai järjesteltyä sopimaan mun rahatilanteeseeni.

Riippuen siitä mitä diakoni sanoo, ni mä saatoin äsken tuhlata rahaa ihan turhaan tai sit mä tilasin just tarpeeks et selviin ens viikon.

Haluaisin jotenkin olla onnellinen ja ainakin iloinen että "muiden" viikonloppu menee hyvin tjsp.

Mut ite pystyn vaan ajattelemaan kuinka joudun odottamaan vielä 2h ennenkuin voin ottaa yskänlääkkeen ja mennä untenmaille. Ahdistaa niin vietävästi ja haluisin vaan resetoida aivoni yöunilla.

Ja samalla haluisin vaan nukkua viikonlopun läpi, mut se ei ikävä kyllä oo fyysisesti mahdollista. Oon hyvin nopeesti oppinut vihaamaan viikonloppuja, kun en oo päässy mihinkään ja mitään kunnollisia etäjuttuja ei enää ole.

Mietin miten tuun pärjäämään nää seuraavat viikot ennen omalääkärin tapaamista kun tää kuuri rauhoittavia loppuu pari viikkoa ennen sitä.

Neuloin vähän sellasen polvisukan resoria, testasin; ei sopinut. Uudet silmukat puikoille ja työtä uudestaan aloittamaan. Kyl siinä pari tuntia menee, kunhan kuuntelen jotain kirjaa, podcastia tai musaa.

Huomenna pitäis alkaa olla siedettävää keliä ulkona, ni vois käyttää pari tuntia siellä neulomiseen.

Mut just nyt on semmonen (metaforallinen) musta, kipee pallo vatsassa. Nää illan "viimeset tunnit"... en tiiä miten jaksoin näitä ees pari kuukautta sitten. Nyt en tiiä mitä tehdä itteni kanssa.

Keitin tortilloneja(?) paketista tänään; söin puolet ja puolet jäi lautaselle. Toivottavasti ne mitä oon tilannut huomiseksi menee alas paremmin. Ainakin keitot menee nopeesti alas, jos ei muuta. Pelottaa vähän kun laitoin tilaukseen mukaan kaurajäätelöä ja -suklaata, sekä laktoositonta suklaata. En tiiä mikä veti mun mahan niin huonoksi viimeks kun söin kermajäätelöä ja myöhemmin uudestaan, mut normisuklaan kanssa; laktoosi vai sokeri. Jos sokeri, ni oon nesteessä koska haluun vaan lohduttaa itseäni ees jollain. Halusin alunperin squishmallown ja sen vartalotyynyn, mut ne on kalliita eikä niitä ainakaan tossa kaupassa ole.

Ne on "turhaa" rahanmenoa, varsinkin jos reaktio on nyt sama ku sillon viimeks. Ehkä jos mä syön vähän kerralla ja normaaliruoan jälkeen?

Tää päivä on menny silleen et jos en yskis ja olis kähee kurkku, ni mä hädintuskin ees muistaisin et oon kipee vaik aamuinen koronatesti oli erittäin Positiivinen. Oon miettiny täs et on itseasiassa petollisen hyvä olo, ekaa kertaa sen leikkauksen jälkeen, silleen et meinaan unohtaa "oikean" tavan mennä makuultaan ja nousta ylös. Ja sit tää korona; ku musta tuntuu et voisin ihan hyvin huomenna mennä jo ihmisten pariin, mut tiiän et en voi muitten turvallisuuden vuoksi.

Harmittaa. Ja vähän ahdistaa. Mun seuraava ihmiskontakti on huomenna ja todennäköisesti vaan tekstarin välityksellä. Ahdistaa, pelottaa, ja vähän kaikkee muuta.

Vähän naurattaa tällä hetkellä, kun tän foorumin nimi sanoo et "ryhmäkeskustelu", mut mä keskustelen täällä itsekseni enimmäkseen.

Faceen ei viitti laittaa jokaista kertaa kun vähänkin on paha fiilis, ni jätän sit tänne nää mun tuhannen sanan romaanit.

Mulla on muuten hyvä olo, paitsi vielä pieni yskä (limaa, yök) ja kurkku kipee, pieni päänsärky mikä oikeesti vois olla myös sen takia että mulla on niskat ja yläselkä jumissa JÄLLEEN KERRAN. Ääni mulla on jonkun verran madaltunut, lähinnä silleen et se kuulostaa kärsineeltä eikä käheeltä.

EDIT: lieneekö koronan syytä vai verenohennuslääkkeitten, mut yritin äsken hengittää sisään nenän kautta ja sain migreeni (melkein haluis sanoo kolmoishermosärky) tyyppisen päänsäryn vaan ja ainoastaan siitä. Cool. Cool Cool Cool. Oletan et oli vaan epäonnen migreeni.

Kaikkinensa kuulostaa varmaan aika samalta mitä se oli edellisinä päivinäkin, mut tosiasiassa tää on massiivinen parannus eiliseen ja varsinkin toissapäiväiseen verrattuna. Jotenkin sillee yleisesti parempi olo, en osaa selittää. Väsyttää vähän, mut se voi edelleenkin olla lääkkeitten vika. Aamun lämpö oli 36.9 astetta, ennen panadolia. Toisaalta mulla on muutenkin kuuma ja heräsin vasta puol tuntia ennen mittausta. (Ei mulla oo kuumetta, mut selittelen silti.)

Jos en olis saanut sitä positiivista testiä vielä eilen ni oisin varmasti yrittäny tunkea itteni tonne keskukselle tänään. (Ja oikeesti kuulostaa edelleenkin hyvältä idikseltä, mut jos ny ainakin pari vähäoireista päivää pitäis välissä...)

Toi vatsa oireili tänä aamuna vähän, pariin kohtaan pisteli aika pahasti, oikee puoli nipistelee vieläkin, ja mietin et onko vartalotyyny sittenkään tarpeeks, vai pitäiskö ostaa samantien sellai kaksipuolinen raskaustyyny kun muutenkin haluun haleja ja jotkut vannoo et se auttaa. Toinen juttu on "kunnollinen" vatsantukivyö (ja kiilatyyny), mut en tiiä kuinka paljon rahaa uskallan käyttää tässä kuussa kun lupasin jo et se peruspuhelin joko elo- tai syyskuussa. Todennäköisesti joudun ostamaan sen käteisellä, koska maksuhäiriömerkintä.

Oikeesti tässä vaiheessa en tiiä kumpi on leikkausalueen oireilua ja kumpi suoliston oireilua. (Tähän itkunauru-emoji)

Paino putoaa edelleen. Ja oon edelleen huolissani, vaikka tiiän suurinpiirtein minkä takia (ei tarpeeksi kaloreita). Mut se et mä oon menny siitä et "syön mitä tahansa, antakaa mulle nenän eteen vaan" ja hypin joka aamu vaa'alle sillee et toivottavasti mun paino ei oo ainakaan noussu, siihen et katon sitä vaa'an numeroo pienellä kauhulla koska en haluu et se menee alaspäin näin nopeesti ja tässä vaiheessa.

Perus-TT:ltä tuli päätös et saan vajaa 60e, sen kehoituksen kera että mun pitäis selvittää hyvinvointialueelta voinko saada alennusta tai vapautusta julkisen terveydenhuollon asiakasmaksuista. Joo. En nyt jaksais setvii tätä. Mut ens viikolla on pakko.

En ymmärrä miten vajaa 60 euroa pitäis auttaa mua (okei, perusosan kanssa), kun pelkästään terveydenhuollon maksut on reilusti päälle 200 euroa? .

En oo rikas, mut en myöskään tajuu miks jaksan hakata päätäni seinään perus-TT:n kanssa kun sieltä tulee joko hylky tai muutamia kymppejä.

En suostu stressaamaan tästä tänään. En nyt, en huomenna, ehkä vasta ens viikolla kun voin jopa tehdä asialle jotain.

Onneks on diakoni ens viikolla ja onneks on oma sosiaalityöntekijä.

Mulla on muutenkin kaikkee mitä pitäis ostaa (kirkasvalolamppu, puhelin, vartalotyyny, parempi radio, ilmanpuhdistin, viherkasveja...) ja oon vähän nesteessä; en sillee vakavasti, mut sillee et täytyy ehkä pyytää lekurilta jotain lausuntoa tohon kirkasvalolamppuun (mieliala) ja ilmanpuhdistimeen (Migreeni, päänsäryt) et saisin ne maksarilla tai jotain. Vihaan tätä tällästä rahattomuutta ettei saa ees asioita mitkä tekis elämästä siedettävämpää.

Näin sattumalta aamulla facesta yhden nuoren naisen, jolla on adhd, autismi & tourette. Hänen tourette-oireensa toki ovat... "vakavampia"? "Näkyvämpiä"? Kuin mun, mutta kun katselin sitä kun hän näytti omaa aistikokemusten hakuisuuttaan, ni mulle tuli sellanen "Nii notta anteeksi mitä? Kuka teki musta 10 vuotta nuoremman copy-paste -version??"

Koska mun aistihakuisuus on erittäin paljon (ei ihan, mut tarpeeksi) samanlaista, ja sain pari hyvää ideää tälle ajalle kun mun oma arsenaali sen puolen parantamiseen on minimaaliset tällä hetkellä.

Olisin mieluusti laittanut hänelle ystäväpyynnön, mut 10 vuotta nuorempi mua plus näin hänet ekan kerran tänään random reelien kautta, joten...

Näin viime yönä unta faijasta. Olin olevinaan lounaalla sen veljen kanssa, joka oli melkein faijan kaksoisolento. Lounaan jälkeen, en muista oltiinko kävelemässä vai mitä, mut katoin sitä vähän aikaa ja tuumasin miten paljon se näyttää faijalta. Se sano samaa mulle. (Eikä silleen pahalla siis.)

Mietin uudestaan et pitäis faijan siskolle ees yrittää laittaa viestiä.

Heräsin (ja olin vähän aikaa) siinä uskossa et oli jo sunnuntai ja olin iloinen, koska mun ei tarvinnut odottaa enää sitä hirveän-kamalaa päivää vaan se oli jo täällä ja kohta se olis jos lusittu. Kohta se on lusittu muutenkin; se on kuitenkin vaan yksi päivä seitsemästä.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 kuukautta, 3 viikkoa sitten. Syy: Poistin jotain mitä en sittenkään halunnut koko netin luettavaksi ja lisäsin päänsärystä

Outo päivä: aamu meni vähän silleen et en ees huomannu, neuloin polvisukan alkua kunnes tuli päättämättömyys ja aloin toisenkin sukan kun halusin nähdä miltä eri resorit näyttää.

Tuli mieleen tuosta aiemmasta pahasta päänsärystä että syynä saattoi myös olla se, että käytän kortisonisuihketta, joka kuivattaa nenän limakalvoja. En tiiä kuinka monelle toi sanoo yhtään mitään, mutta tunnetustihan limakalvojen ei pitäisi olla kuivia (jota saattaa aiheuttaa tuota), joten se varmasti aiheuttanee ylimääräisiä ongelmia, esim. Yliherkkyyttä hajuille, kylmälle, jne.

Otin migreenilääkkeen, laitoin niskan taakse jääpakkauksen, ja meinasin unohtaa mun kaikki muut lääkkeet. Yritin syödä jotain kans, mut kaikki mitä meni alas oli pari pientä palaa suklaata, puolikas kourallinen pähkinöitä ja yksi myslijogurtti -patukka. En yhtään ihmettele et paino putoo. Pitää ottaa ainakin joku proteiinijuoma tähän mukaan ni saan ees proteiinia.

Alavatsaa jomottaa. Oletan et liikaa kumartumista ja yskimistä, en oo oikein muuta tehnyt ja jotenkin en jaksa uskoa että tää pieni jomotus olis ollut muun kuin liian suuren tekemisen takia. Mut ei täällä oo ketään muutakaan pesemässä pyykkiä ku minä ja mä oon ottanu niin helpolla senkin kun vaan pystyn. Toivon että tää loppuu nopeesti. Ilmeisesti tää on vielä normaalia tässä vaiheessa ja "paljon" tekemisen jälkeen... joo, olin taas Redditissä, mut jos saan sieltä enemmän tietoo ku mistään ton ison sairaalan poleista, ni mitä mä sille voin? (Mun pitäis alkaa taas käyttämään tota vatsantukivyötä ja oikeestaan ostaa parempi, jos vaan pystyn.)

Ja just kun olin päässyt sanomasta että on petollisen hyvä olo.

Kokeilin ja petyin: 48g kaurasuklaata oli liikaa ja tunnin sisällä sen syömisestä vasen puoli vatsasta alkoi kramppaamaan... Ei yhtä kivuliaasti kuin aiemmin, mut ihan tarpeeksi et huomaa et se oli liikaa. Ehkä puolet siitä olis ollut ookoo, mut ei koko 48g.

Kramppaa vielä tänäkin aamuna, eli tulee olemaan oikeesti puoli ikuisuutta totutella johonkin tollaseen. Toinen osa musta taas miettiin et onks toi jotain vakavampaa ku "vaan" ruoansulatuselimistön kramppausta, mut se sopis joko siihen tai lihasten jumiutumisen.

Heräsin taas vähän vaille neljän; kaikki ookoo, ei siin mitää. Mut ku yritin mennä takas nukkumaan ni mun yläkerran naapuri alko vetämään rallia ympäri asuntoa/makkariaan. On tehny sitä aamuyöllä, joka yö, viimeset useamman viikon. En tajuu mikä sen ongelma on, mut hermo repee koska se tekee sitä joka yö kun oon vaan ollut hereillä sen huomaamassa ja mua väsyttää just nyt ihan tarpeeks et silmiä on vaikee pitää auki, mut ei voi nukkuakaan. En tajuu mikä ton naapurin ongelma on.

Vasen puoli hartioista on kipee ja on edelleen huono olo. Ostin useamman tyynyn plus lämpö/kylmä kauratyynyn, johon kaikkineen meni 100e (mitä mulla ei periaatteessa ole), jotka tulee ens viikolla jossain vaiheessa. Toivon et pystyn nukkumaan jotenkin siihen asti ja et ne tulee suht nopeesti. Toivon et sekä sosTT että Diakoni ymmärtää et ne on pieniä pakkoja, jos aion nukkua ja liikkua ympäriinsä.

Koronasta parantuminen menee hyvää ja tasaista tahtia parempaan päin, mut yskä on silti ja keuhkot on hellinä. En tiiä miks. Ymmärrän miksi "silloin aikoinaan" oli 2 viikon karanteenit: oon aivan varma et huomennakin tulee vielä positiivinen koronatesti. Mietin et THL:n suositukset ohittaen, oisko kuitenkin järkevämpää oottaa? Tosin en tiiä kestääkö mun mielenterveys sitä.

Ei mulla kai muuta. Täällä ukkosti ja satoi aiemmin aika rankasti; kuuntelin ikkunanraosta. Oli ihan hyvä päivä tähän iltapäivään asti; nyt piti ottaa rauhoittavaa kun tunnen et kohta on kunnon ahdistus päällä muuten.

Ahdistus tuli eilen illalla sittenkin... tosin paljon lievempänä kuin se olis ollut. Ehkä (EHKÄ) mä pärjään sinne lääkäritapaamiseen asti mun "normirauhoittavilla".

Olipa tapa aloittaa tääkin teksti.

Mietin muita tapoja hallita ahdistusta ja olla ookoo yksinäisyyden kanssa; neuloin ja kuuntelin/katselin dokkareita Yleltä, mut se on about ainut asia mikä sai mut ees hetkeksi unohtamaan yksinäisyyden/ahdistuksen.

Mietin et mulla pitäis olla tehtynä sellai laminoitu lista lääkkeistä mitä mulla on, ostaa ja täyttää SOS-ranneke, jne jne. Perus turvallisuusjuttuja tässä vaiheessa.

Tänään pitäis kans tulostaa papereita, sekä diakonia että itseäni varten.

Huomaa etten oo vieläkään parantunut siitä leikkauksesta niin paljon ku luulin: alavatsassa on sellanen tyhmä jomotus (Jos oli lämpöpusseja, pitäisin sellaista tos alavatsalla jatkuvasti) ja pahoinvointi on aika... Yh.

Mietin tässä myös et vaikka mun papereissa sen leikkauksen jälkeen luki et ei tarvetta ruutininomaiselle jälkitarkastukselle, ni aattelin kuitenkin soittaa sinne (normi) gynekologian poliklinikalle ja kysyy olisiko se mahdollista. Todennäköisesti kaikki tää onkin ihan normaalia, mut en haluis riskeerata. Plus tuntuu vähän oudolta et ulkomailla ihmiset saa jälkitarkastuksia, mut suomessa yleensä ei? Mä haluaisin ainakin tietää et kaikki tuolla sisällä on parantumassa ihan ookoo.

Uskon et tää menee levolla ohi, varsinkin kun tää ei oo vielä ohittanut "ärsyttävä, jomottava kipu mihin ei tarvii Panadol + tulehduskipulääkettä pahempaa" -vaihetta. Tänä aamuna myös pahoinvointia, josta en tiiä onko se kirjaimellisesti mun kroppa sanomassa et oon "tehny liikaa", oliko se nälän aiheuttamaa, vai koronan aiheuttamaa.

(Plus saattaa olla myös et mun ruoansulatuselimistö vaan temppuilee koska lauantaina söin suklaata ja eilen pastaa missä oli juustoa + 2 annosta, laktoositonta, jogurttia.)

Samaan syssyyn: Toivon et ne tilaamani tyynyt tulee tänne nopeesti, koska haluun nukkua kunnolla. (Aattelin myös et teen sellasen "riisipussipainotyynyn" koska pelkät tukisukat ei vaan aina oo tarpeeksi. Riisi on sentään halpaa ja mulla on tarpeeksi kankaanpaloja.)

Tein koronatestin taas nyt aamulla ja kyllä se edelleen näyttää jykevästi positiivista. THL:n mukainen (googlatkaa edelleen koska mä en ole mikään medikaalinen professionaali) 3-5 päivää on ohi, kuumetta ei ole eikä koskaan ollutkaan, oireet on vähentyneet yskää lukuunottamatta, joka on jäänyt *ittumaiseksi ärsykkeeksi. Äänikin on ennallaan. Mut missään ei sanota tarviinko sen negatiivisen testin vai en??

Tekstasin yhen ohjaajan kanssa tänään ja kieltämättä ahdistus... ihan pikkusen roimahti. Se ei halua tulla tapaamiseen, ja tyhmästi oletin et se tietäis tosta tartunnasta mut ilmeisesti ei. No nyt se oli sit siinä. Yks ihmiskontakti vähemmän, kontakti mitä odotin ku kuuta nousevaa. Vois vaik mennä takasin nukkumaan, koska miks odottaa jotain mitä ei tuu tapahtumaan?

Mietin tässä miten haitallista se on (ainakin omalle mielenterveydelle) että eka asia mitä teen heti herättyäni on ottaa kännykkä käteen ja alkaa selaamaan kaikenlaisia feedejä ja nettisivuja, ihan kuin mulla ei olis koko loppupäivää aikaa tehdä niin. Mä en ees pysty laittaan kännykkääni sille "yksinkertaiselle tilalle", jossa voi vaan soittaa ja tekstata. (Se vaihtoehto ilmeisesti poistettiin jossain vaiheessa, kuka tietää miksi.)

Ja tääkin ajatus lähti (taas) siitä et alko ahdistaa puolen tunnin sisällä heräämisestä. Ehkä se, et "pääsee" näkemään heti aamusta kuinka muut ihmiset pystyy kommunikoimaan muitten ihmisten kanssa ja mä vaan oon. En osaa relatoida muihin ihmisiin samalla tavoin kuin ne pystyy toisiinsa. Enkä osaa (ja jaksa) keskustella ihmisten kanssa samallalailla kuin suuri osa ihmisistä pystyy muiden kanssa. Se, et näkee omat postauksensa facessa ja tajuu ettei kukaan ota kontaktia edes niitten kautta. Ei keskusteluja, ei yhteyttä toisiin. Mä oon vaan. Ohitettu, tavallaan. Vähän unohdettukin olo.

Ja nyt ahdistaa ihan muuten vaan kun ilmeisesti en pääse vieläkään ihmisten pariin.

Mun koti oli joskus mun turvapaikka, mistä en olis halunnu missään nimessä lähteä ulos.

Nyt... mua ahdistaa olla sekä täällä että ulkopuolella.

Mua pelottaa lähteä täältä minnekään lähikauppaa (ja okei, ehkä tota lähiapteekkia bussimatkan päässä) pitemmälle, koska en tiiä kuinka paljon jaksan kävellä. Enkä haluais hyppiä päivystykseen kerta toisensa jälkeen enkä haluais yhtäkään antibioottikuuria enempää. Tai uutta leikkausta.

Mut toisaalta tiiän et kumpikin noista on tärkeämpi kuin huonosti paraneminen tai pahaksi mennyt tulehdus, tjsp.

Mulla vaan ei oo yhtään jaksamista yhteenkään uuteen ongelmaan.

Joten oon piilossa kotona ja leikin ettei oo mitään ongelmia. (Mulla ei oo tällä hetkellä mitään ongelmia vaik voisin kyl soittaa gynepolille ja "vähän kysellä taas".)

Toisaalta kotonakaan ei oo hyvä olla koska täällä ahdistaa enemmän tai vähemmän läpi päivän. En usein jaksa odottaa et pääsen ihmisten ilmoille (kunhan ne vaan ei oo lääkäreitten tai sairaanhoitajien tapaamisia).

Mut sit esim. Tänään mun oli lähdettävä pois keskukselta kesken päivän, kun tuli niin jäätävä ahdistus kun ihmisii oli vaan niin paljon siellä. (Siellä oli ainakin yksi ihminen, joka tuli kipeäksi samoihin aikoihin ku mä viime viikolla, ja en voinu ku miettii et oliko se mun takia? Mut sitä voi vaan arvuutella.)

Mä en oikeesti tiiä mistä tää ahdistus lähtee, paitsi siitä etten oo koskaan tykännyt olla "lukkojen takana" pakosta, enkä tykkää käydä lääkärissä yleensäkään, välttelen sitä aina viime pisteeseen asti, ja siitä et oon pakolla pois muiden ihmisten luota; mulla ei oo ees ketään kenelle puhua netin lisäks ja ei tasan ketään keneltä pyytää apua, jos tulee sellanen tilanne.

Osittain omaa syytä, joo. Osittain olosuhteiden pakosta. (Ja osittain opittua.)

Huomenna olis diakonin tapaaminen, mut et usko että tulee hirveesti apua, jos mitään, koska oma sos-TT tuli apuun. En tuu olemaan pettyny, mun pitää vaan jotenkin asennoitua silleen et oli kokeilun arvoista.

Mun nenä aiheuttaa edelleen ongelmia JA säikähdin että mun radio oli sanonu itsensä irti, mut ei; se on vaan tää yks radiokanava mikä ei just nyt kuulu aalloilla. (Mietin et tajuulo ne itsekään et täälläpäin kuuluu vaan nettiradio... en haluis tuhlata kännykän akkua enempää ku on pakko, mut en haluu olla tääl hiljasessakaan.)

Hei! Nukuin tunnin nokoset toisella kyljelläni enkä oo yhtään sen kipeämpi ku ennen sitä. Pieni voitto!

Yritän silti ottaa mahdollisimman rauhallisesti, koska en haluu et toi alavatsa oikeesti ärtyy mun tekemisistäni.

Mun pitää taas opetella istumaan pitempään, ja opetella siihen et oon siellä keskuksella pitempiä aikoja kerrallaan. Pitää myös alkaa opetella kävelemään pitempiä matkoja tän lepoviikon jälkeen. Tuntuu et aloitan täysin nollasta sen kanssa, mut yritän parhaani.

Mun asunto on odotustila.

Odotan täällä vaan aina jotain.

Odotan seuraavaa viestiä, seuraavaa ilmoitusta, seuraavaa toimitusta, seuraavaa kertaa kun toimintakeskus aukeaa, seuraavaa ruokailukertaa, seuraavaa lääkeannosta, seuraavaa pyykkipäivää, seuraavaa kauppareissua, seuraavaa apteekkireissua...

Oon täällä vaan odottamassa. Aina vaan odottamassa.

Enkä mä tiiä miten tästä sais tehtyä kodin, koska haluun paeta näitä seiniä mitkä vangitsee kaiken pahan mun pääni sisällä silloin kun mä oon täällä.

Mut en uskalla lähteä koska pitää odottaa; jos vaikka missaisin sen "seuraavan".

Tai ehkä mä en uskalla lähteä koska pelkään et tuolla ulkona ei oo mulle mitään merkittävää.

En mä tiiä miten tästä sais tehtyä kodin kun en tunne itseänikään; mun ajatukset on välillä niin hajanaisia että en meinaa saada niitä kiinni vaikka yrittäisin kuinka.

Enkä mä haluu lähteä koska tää yksikkö on hyvä paikka olla, mut en tiiä miten muuttaa tätä asuntoa.

Täällä on liian hiljaista, liian sotkuista, liian yksinäistä.

Mut pitää jäädä odottamaan koska se on ainut asia mikä merkitsee mitään mun elämässäni.

Tarviin enemmän merkitystä, jotain millä täyttää sitä mustaa aukkoa mikä mun asuntooni on muodostunut.