En tiedä, mistä aloittaisin ja mitä kertoisin, mutta kokeilen nyt jotain…

Olen ollut diagnostisesti masentunut kohta kuusi vuotta. Diagnoosit ovat vaihdelleet, tämänhetkinen diagnoosi siis skitsoaffektiivinen häiriö + masennus. En ole käynyt töissä tai tehnyt mitään ”järkevää” siis kuuteen vuoteen. Yhden työkokeilun kävin, sen jaksoin hätinä loppuun (5 kk). En tiedä, pääsenkö koskaan työelämään… Tuntuu jotenkin niin kaukaiselta. Haluaisin kovasti, mutta en JAKSA. En oikeastaan jaksa mitään. Olen väsynyt 24/7. Aamulla toivon, että olisi ilta ja pääsisin nukkumaan. Nukun joka yö 12-13 tuntia ja ”parhaina päivinä” päiväunet siihen lisäksi. En vaan jaksa. Mitään.

Minulla on oma hevonen, se on ainoa, mikä nostaa minut aamuisin sängystä ylös. Muuten en varmaan edes vaivautuisi nousemaan. Tallilla käynti on siis päivän ainoa ohjelmani. En jaksaisi sitäkään, mutta pakkohan se on, ei hevosta voi hoitamatta jättää. Ja toisaalta, onhan se ihan ”kiva”, että on jotain ohjelmaa päivissä…

Mitä tehdä, kun ei oikeasti enää jaksa? Olen uupunut, väsynyt, loppu. Välillä on jaksoja, etten ole niin loppu, mutta pääsääntöisesti olen aivan loppu. Hevosen hoito ei siis ole fyysisesti raskasta, mutta henkisesti ottaa koville se nouseminen ylös sängystä ja tallilla olo, ihmisten kanssa juttelu yms…

En ole kovinkaan hyvä sosiaalisilta taidoiltani. Aina mietin pitkään, mitä missäkin tilanteessa ”pitäisi” sanoa, että vaikuttaisin normaalilta ihmiseltä. Oikeasti olen ihan hukassa aina.

Olen ollut sairaalassa useasti, mutta sinne meno ei ole nyt ratkaisu. En halua mennä. Joudun aina osastolle, jonne en missään nimessä haluaisi (pitkäaikaisille tarkoitettu osasto, jossa pääsääntöisesti kaikki minua 20-30 vuotta vanhempia). En siis voi enää mennä sairaalaan.

Tänään oli vähän parempi päivä, jaksoin käydä hevosen kanssa lenkillä. Yleensä en jaksa sitäkään. Silti päätin kirjoittaa, ehkä siksi, että vain tällaisina ”parempina” päivinä saan ajatukset jäsenneltyä sen verran, että niistä (ehkä) jotain ymmärtää…

Anteeksi jo etukäteen kirjoitusvirheistä.