Persoonallisuuden muutokset
Moi!
Olen 22 vuotias mies kotoisen Päijät-Hämeestä. Taustalla on vaikea-asteista psykoottista masennusta(päihitetty), sosiaalisten tilanteiden pelkoa(päihitetty), ahdistuneisuushäiriötä(päihitetty). Kuukausi sitten lopetin Seroquel Prolong lääkityksen, sitä syödessä olin hyvinkin avoin, sosiaalinen.. Lääkärin määräyksestä kokeiltiin lopettaa lääkitys pikkuhiljaa tässä keväällä/kesällä. Vajaa 4 viikkoa sitten lääkitys lopetettiin, 2 viikkoa lääkkeen lopetuksesta meni niin muutuin eristäytyneeksi, en jaksa ylläpitää sosiaalisia suhteita, ei kiinnosta muut ihmiset eikä muiden näkeminen..
Haluan kysyä että missä mahtaa olla vika? Tälläinen samanlainen olin ennen lääkkeen aloittamista. Seroquelin aloitin huhtikuussa 2013 ja söin sitä 600mg annoksella 2013 jouluun kunnes pikkuhiljaa alettiin annosta pudottamaan, annosta pudottaessa persoonan muutoksia ei ilmennyt, vasta 2 viikkoa lääkkeen lopettamisesta muutuin täysin..
Nyt Seroquel on aloitettu uudestaan 200mg annoksella eikä persoona ole muuttunut eli olen edeleen sulkeutunut ja eristäytynyt..
Mikä voisi olla avuksi? Voimat alkavat olemaan lopussa..😭
MJL_ kirjoitti 8.7.2014 21:44
Nyt Seroquel on aloitettu uudestaan 200mg annoksella eikä persoona ole muuttunut eli olen edeleen sulkeutunut ja eristäytynyt..
Mikä voisi olla avuksi? Voimat alkavat olemaan lopussa..😭
Lääkkeet eivät heti auta. Voi mennä kuukausikin ennen kuin alkaa vaikuttamaan. Odota, kyllä se vielä auttaa. Tosi 200mg on todella pieni annos.
Hukka73 kirjoitti 10.7.2014 5:10
MJL_ kirjoitti 8.7.2014 21:44
Nyt Seroquel on aloitettu uudestaan 200mg annoksella eikä persoona ole muuttunut eli olen edeleen sulkeutunut ja eristäytynyt..
Mikä voisi olla avuksi? Voimat alkavat olemaan lopussa..😭
Lääkkeet eivät heti auta. Voi mennä kuukausikin ennen kuin alkaa vaikuttamaan. Odota, kyllä se vielä auttaa. Tosi 200mg on todella pieni annos.
Kiitos nopeasta vastauksesta! Tosiaan, mitään persoonallisuuden muutoksia ei ilmennyt annosta vähennettäessä, vasta n. 2 viikkoa lääkkeen lopetuksesta. Olen nyt syönyt lääkettä reilun viikon, toivotaan että se tästä alkaa helpottamaan🙂
Kyllä on käynyt raskaaksi elämä.. Aivan julmettu väsymys raastaa aamusta iltaan, juuri ennen nukkumaanmenoa olen pirteimmilläni. Olen nyt syönyt 2 viikkoa lääkettä ja väsymys vain pahenee. Ei jaksa tehdä juuri mitään...😞
Olisi kiva tietää miten sinulla menee nyt. Auttoiko lääkityksen aloitus? Miehelläni on ollut paljon persoonallisuus muutoksia eri lääke kokeiluiden takia. Pariin kertaan vaikutus on ollut kiukun puuskien rajuus kerran taas masennuksen syveneminen. Kaikissa tilanteissa lääkitystä muutettiin. Sen olen oppinut että lääkitystä saattaa joutua muuttamaan ajan kuluessa vaikka pitkään olisikin ollut toimiva lääkitys. Olisi kuitenkin kiva tietää kuinka paljon eri lääkkeet on aiheuttaneet persoona muutoksia. On niin vaikea väliin tietää mikä mieliala johtuu mistäkin.
Raparperin alla kirjoitti 28.7.2014 5:3
Olisi kiva tietää miten sinulla menee nyt. Auttoiko lääkityksen aloitus? Miehelläni on ollut paljon persoonallisuus muutoksia eri lääke kokeiluiden takia. Pariin kertaan vaikutus on ollut kiukun puuskien rajuus kerran taas masennuksen syveneminen. Kaikissa tilanteissa lääkitystä muutettiin. Sen olen oppinut että lääkitystä saattaa joutua muuttamaan ajan kuluessa vaikka pitkään olisikin ollut toimiva lääkitys. Olisi kuitenkin kiva tietää kuinka paljon eri lääkkeet on aiheuttaneet persoona muutoksia. On niin vaikea väliin tietää mikä mieliala johtuu mistäkin.
Pikkuhiljaa paremmin, vaikkakin annos vielä väsyttää jonkunverran. Jos ei se helpota niin sitten varmaan vaihdetaan lääke mutta ei vielä hätiköidä. Oireet tasoittumaan päin, parempien hetkien osuudet lisääntyvät kokoajan 🙂
Aloin aikaisemmin pohtimaan että mistä kaikki sai alkunsa(persoonallisuuden muutokset). Juuret ulottuvat vuoden 2008 helmikuuhun. Sain silloin kuulovaurion jonka vuoksi vasempaan korvaan jatkuvan tinnituksen eli jatkuvasti korva soi.
Tuo tapahtuma oli niin traumatisoiva, sen jälkeen muutuin ensimmäisen kerran tälläiseksi millainen nyt olin tuossa heinäkuussa. Eli sulkeutunut kotiin, ihmiskontaktien välttelyä ja ihmisvihaa pahimmillaan. Taistelin tuon tinnituksen ja olon kanssa yksin enkä kertonut siitä paitsi äidilleni. Asian hyväksymisessä meni nelisen vuotta, sitten aloin pikkuhiljaa olemaan sinut äänen kanssa.
Ensiviikon keskiviikkona aletaan mielenterveyshoitajan kanssa kartoittamaan hommaa sellaisella juttulla kuin "elämän kaari". Eli varmaan kaikennäköistä menneisyydestä kirjoitetaan jossain muodossa paperille, ihan hyvä homma 🙂