Perheellisen yksinäisyys
Olen vajaa kolmekymppinen mies ja olen ollut parisuhteessa kymmenen vuotta ja meillä on myös kaksi lasta. Olen ollut koko ajan työelämässä ja nyt opiskelen uutta ammattia.
Vaikka ympärilläni on lukuisia ihmisiä, ei kuitenkaan ketään sellaista, jota voisin ystäväksi sanoa. En oikeastaan pidä yhteyttä kehenkään eikä kukaan pidä yhteyttä minuun. Haluaisin löytää ihmisen, jonka kanssa voi keskustella syvällisemmin ja avoimesti. Mainittakoon että olen luonteeltani introvertti.
Käyn kuntosalilla ja se onkin ainoa harrastukseni. Sielläkin käyn yksin. Oikeastaan teen kaiken yksin enkä tunnu löytävän yhtään ystävää kenen kanssa voisi tehdä jotain. Ei ketään, jolle voisin puhua perheestäni, parisuhteestani,
itsestäni tai ylipäätään muustakaan henkilökohtaisesta.
Tuntuu erittäin hullulta, että tässä tilanteessa ihminen voi olla yksinäinen
Onko olemassa mitään yksinäisten tapaamisia tai keskustelupalstaa, jossa voisi tutustua ihmisiin?
Erilaisia tapaamisia on, mutta onko sellaisia, jossa käy kolmekymppisiä ihmisiä? Nuorille ja ikäihmisille kyllä olen huomannut (kyllä, tulen paremmin toimeen ikäisteni ihmisten kanssa).
Netissä vaihtoehdot ovat kuolleet keskustelupalstat tai deittisivustot.
Kaipaan siis eniten ikäisteni ihmisten kohtaamista ihan tosielämässä.
Voisitko alkaa harrastamaan jotain lastesi kanssa ? Lapsesi ovat pieniä joten tarvitsevat aikuisen mukaansa ja kyl niis harrasteissa isiäkin on.
Jokin palloilulaji, partio...
Tai jos haluat tutustua ilman lapsia, niin seurakunnalla löytyy toimintaa kaikenikäisille.
Haluaisin ensisijaisesti löytää ihmisiä, jotka kiinnostuisivat minusta ihmisenä. Mainittakoon sekin että ei sen ystävän ole pakko olla mies. Nuo pari ihmistä, joita voin ystäväkseni sanoa, ovat myös naisia. Lasten harrastuksissa kaikki asiat pyörivät (luonnollisesti) lasten ympärillä.
Seurakunnalla ei ole tarjota tällä hetkellä mitään tilanteeseeni sopivaa.