Hei!

Kirjoittelin tänne hieman kesällä. Minulla on jo välillä ollut paljon parempi olo ja opiskelenkin pikkuisen. Nyt taas eräs asia sai minut tuntemaan oloni tosi surulliseksi, pelokkaaksi ja ahdistuneeksi, vaikka terveellisempää olisi varmaan ollut suuttua.

Tarkoitan tätä ihastuttavaa ehdotusta, jossa työttömät haastatellaan kolmen kuukauden välein. Sinänsä ystävällinen ja kannustava tapaaminen voisi olla hyväkin asia. Osaan kaikenlaista, mutta minulla ei ole kovin hyvä itsetunto. Pieni kannustus ja piristys on siksi välillä ihan tervetullutta. Eipä tuo haastattelu sinänsä työpaikkoja lisää, joten en ole täysin varma idean fiksuudesta…

Nyt päästään siihen pöyristyttävään osuuteen: alunperinhän ideana oli, että jos ei ole haastattelujen välisenä kolmena kuukautena ollut viittä päivää töissä, työttömyyskorvaus tippuu kolme prosenttia! Miten joku voi edes ehdottaa moista?! Eri asia, jos avoimia työpaikkoja olisi satojatuhansia ja työttömiä kymmenisentuhatta. Nyt luvut kuitenkin menevät toisinpäin. Kuinka paljon joku voi vihata pienituloisimpia?

Työmarkkinajärjestöt kai tuon tiputusidean onneksi teilasivat, ja tilalle kehitellään jotain muuta. Silti pelottaa… Miten tässä vielä käy?