Tässä kk aikana olen huomannut pari pelkoa, jotka tuuppaavat nousemaan ja ahdistamaan todella. Ihan arki juttuja, mutta en tiedä miten niistä selviytyisin. Niitä en voi välttää. Onhan mulla muitakin pelkoja, mutta nämä ainakin on niin rajuja taas, että pelkkä ajatus saa ahdistamaan ja itkettämään.
Pelkään ukkosta. EIlen näin tv:ssä ja isäkin kertoi että tänne on luvattu sitä. Mähän menin paniikkiin ja aloin vilkuilla ulos koko ajan. Onneksi yöllä ei alkanut ukkostaa, mutta nytkin ulkona on painostava ilma ja koko ajan nenääni haistan sateen ja ukkosen. Olen joko pelosta tai sitten ihan ilmasta, saanut pääni kipeeksi ja vointini huonoksi. Mikään muun ajatteleminen ei auta. Sekään ei tunnu auttavan, kun ajattelen että asun kivitalossa eikä hätää ole.
Pelkään mennä kerrostalon kellariin. SIis sinne kun mennään rappukäytävästä heti. Pelkkä pyöräkellari riittää. Olen muuttamassa kerrostaloon ja tämä on ajankohtainen asia. Nykyisin mulla on ulkovarasto ja sen kanssa ei ole hätää ollu. Mulla on pienenä ollu jo hankalaa kellareiden kanssa. En ole saanut selvää mikä siinä on. Jos yksin menen, se on aika pitkälti pelkkää pelkoa mitä olen. Jonkun kanssa pelko lakkaa hieman, tai laantuu, mut silti pelkoa on. Onko se siinä sitten, että pelkään siellä jotain tapahtuvan, eikä mua löydetä ikinä tai jotain semmoista?
Onko jollakin ehkä jonkin sortin samalaisia kokemuksia tai pelkoja? Onko jollakin jotain mahdollista aivopestä mut näiden asioiden suhteen? tai jotain millä saisin ne hieman laantuu, että pysytisin ehkä menemään ja olemaan.
Hei!
Pelkosi vaikuttavat aivan ymmärrettäviltä. Itse olen myös pelännyt ukkosta ja kellaritiloja ja sen lisäksi monia muita asioita kuten käärmeitä. Olen miettinyt mistä nuo pelot ovat saaneet alkunsa ja päätynyt tiettyihin tapahtumiin lapsuudessani. Ukkosta aloin pelätä kun kerran kesällä mummolassa ukkonen iski taloon niin että pistorasiasta tuli tulenlieskoja. Pelkäsimme että talo syttyy palamaan. Käärmeitä aloin pelätä kun pienenä kerran astuin käärmeen päälle ja se lähti luikertelemaan perääni. Kellarissa kerran törmäsin pelottavaan naapuriin, mutta siellä ei sen pahempaa tapahtunut.
Uskon että peloillesi on ihan ymmärrettävä syy. Ja uskon että pelkosi helpottaa jos vain kohtaat ne paikat vaikka jonkun tutun ja turvallisen ihmisen kanssa. Ukonilmalla menet vaikka seisomaan ulos johonkin turvalliseen paikkaan ja koet että ei se ukkonen tavallisesti ole mitään vaarallista ja pelättävää.
Itse olen päässyt käärmepelosta lukemalla käärmeistä kuinka niihin pitää suhtautua. En usko että vieläkään voisin olla panikoimatta jos näkisin käärmeen, mutta kuvia kyllä pystyn katsomaan.
Toivottavasti tästä oli jotain apua! 🙂👍