Pari viikkoa sitten tein ls-ilmoituksen, nimettömänä. Miksikö en ollut rohkea ja omalla nimellä? Siksi että ihminen josta pitkän miettimisen jälkeen sen tein, on oikeasti pelottava ja itselläni on lapsia joiden turvallisuus myös taattava.

Naapurihan se oli josta tein. Toissapäivänä seisoi sitten oven takana ja ensimmäiset sanat olivat: onks sulla joku ongelma? Hämilläni kysyin, että mistä kysymys. Tekstiä tuli ja tietysti kielsin tehneeni mitään, pelosta.

Sos.virkailija sanoi käydessäni että nimi jää salaiseksi. Nyt pelkään, että tulee julki sos.tstosta kuitenkin.

En ymmärrä miksi pelkään, koska yksi ihminen kysyi, onkohan tästä perheestä koskaan tehty ilmoitusta. Eli en ole ainoa jolla huoli. Vai painaako mieltä siksi, että en ole oppinut valehtelemaan vakavista asioista. Olen kaikessa tarkka ja kriittinen itseäni kohtaan.

Välillä ajattelen, että henki lähtee tämän takia. Kenellekään en voi asiaa kertoa, pieni paikkakunta.

Olen sairastanut masennuksen rankan avioeron ja 3 läheisen kuoleman jälkeen (kaikki 2 v. sisässä) muutama vuosi sitten. Vaki työpaikka ja lapset kohta kaikki aikuisia. 5 vuoden parisuhde tällä hetkellä kriisissä. Tuntuu ettei jaksa! ☹️