Moi!

Olet jo ottanut ensiaskeleen kun rehellisesti kerroit ongelmasta. Kerta mietit ongelmaa niin voit alkaa asialle tekemään. Ota yhteys lääkäriin ja kerro hänelle sillä hän ja sinä yhdessä saatte paljon aikaiseksi. Itsekin on Panacodeja kun käden luu murtui kolmeen osaan. Pyrin kestämään kipua ilman lääkkeitä. Nostan hattua sinulle kun kerroit ongelmastasi. Tsemppiä!

Heippa!

Kuulun siihen kastiin, joka jäi Panacod-koukkuun.Ensin lääkettä otti oikeasta syystä, kivun lievitykseen, mutta pikkuhiljaa lääkkeitä alkoi mennä koko ajan enemmän,särky ei enää ollut syynä lääkkeen ottamiselle, vaan ketjun aloittajan kuvaama pahan olon pakeneminen onnistui muutamalla Panacodilla. Lääkkeitä meni hurjaan tahtiin, keksin kaikenlaisia satuja saadakseni lääkettä lisää. Pelkkä ajatus lääkkeiden loppumisesta sai minut melkein paniikkiin. Lopulta kävi kuitenkin niin, että lääkärit huomasivat, että nyt on mopo karannut pahemman kerran käsistä ja eivät enää kirjoittaneet ko. lääkevalmistetta. Olin aivan epätoivoinen, koska kuvittelin, etten voi millään tulla toimeen ilman Panacodia. Irrottautuminen kävi kuitenkin suht kivuttomasti. Valehtelisin, jos sanoisin, etten enää missään tilanteessa toivoisi, että minulla olisi Panacodia, mutta olen kuitenkin oppinut elämään ilman. Kovempien kipujen hoidossa astetta kovemmat särkylääkkeet tulevat kyllä tarpeeseen, mutta jos tunnistaa itsessään merkit addiktiosta, on hyvä ottaa asia puheeksi lääkärin kanssa. Lääkkeiden kanssa tie loppuu kuitenkin lyhyeen, eikä ratkaise ongelmia, joita yrittää pienellä pöhnällä välttää. Tsemppiä sinulle 🙂👍

Hyvä, että tiedostat ongelman. Ota kuitenkin ihan rauhallisesti äläkä panikoi (helpommin sanottu kuin tehty). Kodeiini on tosiaan hyvin addiktoiva, joten sitä kannattaa vältellä, ellei sitten ole niin kovia kipuja ja se ainut lääke, joka auttaa. Olen läheltä seurannut kahdenkin kodeiiniriippuvaisen elämää ja suosittelen, että poistut siltä tieltä. Kannattaa joo lääkärin kanssa puhua asiasta. Ehkä hän osaisi auttaa ja neuvoisi, millä tavalla vieroittuminen kannattaa tehdä. Tsemppiä!

Onko teille kirjoitettu 100 kpl panacodia?
Minulla on sellainen e-resepti ja eka purkin ostin leikkauksen jälkeen ja oli aika yllätys, kun lääkäri oli uusinut reseptin jälkitarkastuksessa. Kun hain muita lääkkeitä, kysyttiin otanko panacodiakin.

Miksi lääkettä saa ilman pyytämistäkin noin paljon?
En ole 100 syönyt kuitenkaan.

On helppo tästä sivusta sanoa, että hae apua. Tiedän kuinka vaikeaa sitä on löytää ja saada lääkeriippuvuuteen, koska exä jäi koukkuun. Me elettiin näitä nousuja ja laskuja lääkepitoisuuden mukaan. Välillä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta hetken päästä maattiinkin sohvalla tokkurassa ja mikään ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Läheisille se on tosi vaikeaa, kun tilanteet vaihtuvat äkkiä ja niitä ei voi oikein ennustaa, koska emme tiedä, milloin lääke on otettu. Ja panacodissa vielä sen mielihyvän saantiin annos kasvaa koko ajan.
Vierotus on rankkaa, mutta kannattaa. Yksin sitä ei ehkä kannata yrittää ja apuakin varmasti löytyy, kun vain saat puhuttua asiasta terveyskeskuksessa.
Näin omasta kokemuksesta parasta apua vierotukseen toi korvike. Keksiä uutta elämääsi, mikä korvaa lääkkeen tuoman mielihyvän ja poistaa sen tuomaa ahdistusta. Exällä se oli netti alkuun ja sitten muut harrastukset. Meillä tilanne ajautui vain jo niin pahaksi, että erohan siinä sitten tuli. Tunsin huonoa omaatuntoa pitkän aikaa siitä, että jätin hänet aika pitkälti tämän lääkeriippuvuuden takia.
Nykyään näyttää voivan kohtuullisesti.
Ja tulevaisuudessa muista kertoa lääkärille, kun määrää sinulle lääkkeitä tästä riippuvuus ongelmasta, niin ei jatkossa tule samaa lääkettä.
Tsemppiä😀

Hei Pieniminä,

Ymmärrän sinua täysin. Minulle on myös aikoinaan selän loukkaamisen johdosta lääkäri määrännyt panacodia kipulääkkeeksi. Se auttoi hyvin kipuun ja toivuin selän vammasta pikkuhiljaa. Muistaakseni jouduin lääkettä käyttämään ainakin kolme kuukautta. Mutta se auttoi ja kerroin silloin lääkärille, että pelkään, että olen kohta riippuvainen lääkkeestä. Muistan kuinka lääke rentoutti ja kivun lähdettyä, tuli myös hyvä olo.

Mutta helpotukseksi sinulle Pieniminä, olen myös äiti ja olin hyvää matkaa jo jonkin verran riippuvainen lääkkeestä. Kärsin jännittämisestä ja masennuksesta, joten huomasin, että tuo panacod helpotti myös ed. oireita. Minulla oli silloin kaksi pientä lasta ja oli jotenkin pakko selvitä arjesta ja elämästä.

No, minulla oli sen verran onnekas tilanne, että sairasloman jälkeen alkoi kesäloma töistä ja sillä aikaa päätin, että vaikka olisin neljän seinän sisällä oksentamassa ja vaikka mitä tulisi, lääke jää pois. Ja se jäi. Pahimmat oireet tulivat parin päivän päästä, kun en panacodia ottanut. Selkäkipu yltyi ja tuli ripuli. Siinä sätkin parisen viikkoa kipuilevana ja itkevänä ja tietenkin ahdistuneena ja pelokkaana. Sitten se helpotti.

Olen aikoinaan ollut myös riippuvainen xanor-lääkkeestä, joka kirjoitettiin ahdistukseen. Siitä eroon rimpuilemiseen meni n. 8 viikkoa. Ja Xanorin käyttöä oli takana liki kymmenen vuotta.

Tsemppiä sinulle, et ole yksin ongelman kanssa. Kirjoittele tänne miten menee, jos päätät yrittää vieroittautua eroon panacodista.

Unimaaria