Kirjoitin tästä toiseen topiciin jo, mutta laitetaan nyt tähänkin.

Sellainen sosiaalinen kanssakäyminen on kuihtumassa hiljalleen pois. Se on todella surullista. Ihmisistä tulee itsenäisiä, nykyään pärjäämme täysin ilman ystäviä. Kuunteluapua saamme ostamalla, naapuriapuakaan ei juurikaan enää tarvitse jos on varaa ostaa ammattilainen auttamaan esim. kotitöissä joihin ei itse pysty. Ennen oli elintärkeää että verkostot muihin olivat hyvät. Autettiin, oltiin läheisiä.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana ollaan menty alamäkeä. Paljon. Erityisesti viimeiset viisi vuotta ovat olleet todella radikaalia aikaa. On tullut Facebook, Instagram, Periscope, Snapchat... Niissä jaetaan elämää, saadaan tietoa muiden kuulumisista. Tavata ei tarvitsisi enää ollenkaan.
Sosiaalisesta mediasta on tullut statussymboli. Sinne päivitetään parhaat palat elämästä, kaikista hienoimmat hetket. Nopeasti muut saavat kuvan, että kyseisen henkilön elämä on kirjaimellisesti vain täydellistä - soijalatteja kahvilassa, elokuvissa käyntiä kumppanin kanssa, matkailua... Kieltämättä olen tuntenut itseni aika orvoksi selaillessani vanhojen tuttujen sosiaalisia medioita. Enää ei tavallaan ole ok, että sitä vain viettäisi iltaa istuen tietokoneella, syöden herkkuja ja leväten. Pitäisi mennä elokuviin kaverin kanssa ja rentoutua siellä, jotta saisi sitten kuvan Instaan. Valitettavasti sosiaaliset mediat luovat aivan tajuttoman raakaa kuvaa siitä, mikä on sitä "oikeaa elämää" ja miten täytyisi elää. Niin, ja kun siellä tosiaan näytetään vain parhaat palat, niin vähänkin yksinäisempi kyllä masentuu sosiaalista mediaa seuratessaan.

Tuntuu, etteivät ihmiset ole enää kauhean kiinnostuneita muista kuin itsestään. Ennen ystävyys tuntui kestävän ylä- ja alamäet, nykyään ystäviä tarvitaan vain että saadaan kivat kuvat Instaan (huomaa todella raaka kärjistys).

lxma kirjoitti 3.3.2016 20:49
Sosiaalisesta mediasta on tullut statussymboli. Sinne päivitetään parhaat palat elämästä, kaikista hienoimmat hetket. Nopeasti muut saavat kuvan, että kyseisen henkilön elämä on kirjaimellisesti vain täydellistä - soijalatteja kahvilassa, elokuvissa käyntiä kumppanin kanssa, matkailua...

Totta, mutta huomaatko yhden asian. Päivityksiin pitäisi usein liittää jollain tavalla kuluttaminen (no, jossain määrin myös osallistuminen ilmaisiinkin asioihin). Kuvassa pitäisi olla Starbucksin kertakäyttökuppi kädessä, taustalla pitäisi näkyä trendikahvila tai -kuntosali, päällä pitäisi olla tietyt muotivaatteet tai uusi koru ainakin jne. Eli osittain kyseessä on mainostamiseen ja markkinointiin kytköksissä oleva juttu, johon ihmisiä houkutellaan ja imetään mukaan kuluttajiksi, ostajiksi, maksajiksi...

lxma kirjoitti 3.3.2016 20:49
Enää ei tavallaan ole ok, että sitä vain viettäisi iltaa istuen tietokoneella, syöden herkkuja ja leväten. Pitäisi mennä elokuviin kaverin kanssa ja rentoutua siellä, jotta saisi sitten kuvan Instaan. Valitettavasti sosiaaliset mediat luovat aivan tajuttoman raakaa kuvaa siitä, mikä on sitä "oikeaa elämää" ja miten täytyisi elää. Niin, ja kun siellä tosiaan näytetään vain parhaat palat, niin vähänkin yksinäisempi kyllä masentuu sosiaalista mediaa seuratessaan.

Joo, koti-ilta lukeutuu ns. luuseritoimintoihin ainakin ellei siihen liity jotain sankarielementtejä kuten sushin kokkaamista tms. Onneksi tämä ei ole ihan koko totuus asioista. Suuri enemmistö suomalaisista on sosiaalisen median ulkopuolella ja haluaa siellä pysyäkin. Media valitettavasti liputtaa ja käyttää näyttävästi somea, mikä saa tuntumaan siltä että somen käyttö on yleisempää ja aktiivisempaa kuin se oikeasti on.

lxma kirjoitti 3.3.2016 20:49
Tuntuu, etteivät ihmiset ole enää kauhean kiinnostuneita muista kuin itsestään. Ennen ystävyys tuntui kestävän ylä- ja alamäet, nykyään ystäviä tarvitaan vain että saadaan kivat kuvat Instaan (huomaa todella raaka kärjistys).

Ihan hyvä kärjistys. Liikaa tosiaan pyöritään oman navan ja oman somen ympärillä. Ei ihme, että on syntynyt tämä uusi kuolinsyy nimittäin kuolema selfietä ottaessa. Kiinalaisiahan on kuollut aika paljon ja Venäjältä uutisoitiin, että heidän hallitus aloitti kampanjan nuorten selfie-kuolemien vähentämiseksi. Surullista tällainen maailmanmeno. Toisaalta monet ihmiset roikkuvat kehityksessä mukana, koska pelkäävät muuten menettävänsä paljon kuten työmahdollisuutensa, ystävät, maineensa jne.

Kyllä se vaan tuntuu olevan että buy or die (myös kärjistys). Oon itse ajatellut että kai se on sitten vaan pakko pysyä tässä menossa mukana. Ettei tavallaan some syrjäydy. Tähän se maailma on menossa ja varmaan sitten itsekin. Täytyy myöntää. Tää on niin kaksi piippuinen asia, koko some. Kai me lopulta huomataan, että jokainen meistä viruu siellä teknologian meressä, melkein hukkumaisillaan.

Olen ajatellut, että en taistele tuulimyllyjä vastaan, kun näyttää siltä, että kerran kun teknologisoituneesta maailmasta ei pääse eroon niin parempi sitten yrittää elää sen kanssa.

minäitse89 kirjoitti 4.3.2016 16:18
Kai me lopulta huomataan, että jokainen meistä viruu siellä teknologian meressä, melkein hukkumaisillaan.

Ajattelin kyllä etten minä ainakaan aio jatkossakaan hukkua teknologian mereen.
Jatkossakaan en mene faceen, enkä niihin muihin paikkoihin netissä joiden nimeä en edes muista.

Jotenkin taas tuli tunne, että miksi ihmiset eivät mitään ole valmiita tekemään oman hyvinvointinsa eteen. Vaan todetaan lopuksi, että ollaan sitten näin, kun kaikki muutkin ovat näin. Kun tosiasia on ettei kaikki muut ole näin.

Hei!
Teillä on mielenkiintoinen keskustelu täällä, mutta en ole vielä osallistunut, kun en ole ihan varma kannastani. Some ja teknologia on niin kaksipiippuinen juttu. Niissä, kuten yleensä kaikessa muussakin, on sekä hyvät että huonot puolensa. En sanoisi, että kehittyvä teknologia olisi vain huono asia enkä missään nimessä haluaisi, että internet sammutettaisiin. Toisaalta sitä välillä haikailee ajatusta, että olisipa kaikki yksinkertaisempaa ja luonnonläheisempää, mutta luulen sen ajatuksen olevan hyvin romantisoitu. Todellisuus olisi sitten jotain muuta. Varmasti ainakin fyysisesti raskaampaa. Joku täällä ihannoi ajatusta, että ennen oli paremmat verkostot ja naapurilta saattoi pyytää apua. Luulenpa, että jos mun elämä olisi jonkun naapuriverkoston hyväntahtoisuuden varassa, niin olisin vielä ahdistuneempi. En vain ole sellainen ihminen, joka osaa tai edes haluaa verkostoitua. Jäisin vain vielä enemmän kaiken ulkopuolella. Nyt sentään pystyn hoitamaan monet asiat nopeasti nestissä ja sähköpostitse eikä tarvitse lähteä jonottamaan eri virastoihin. Jos tarvitsen tietoa jostain asiasta, niin saan netistä paljon ajantasaisempaa tietoa kuin mistää kirjoista ja lehdistä tai muilta ihmisiltä saisi. Toki täytyy käyttää omaa järkeä siinä mihin lähteisiin luottaa. Jos minulla on ongelma, niin riittää kun googletan sen ja huomaan, että monella muulla on sama ongelma ja joku on sen ehkä jopa ratkaissut. Muuten olisin jonkun oman verkoston tai vaikka kirjaston varassa.

En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ja nuoruuteni ollut pahempi vai parempi, jos some olisi keksitty jo silloin. Toisaalta olisi varmasti helpottanut, kun olisin jo silloin huomannut, että en ole yksinäisyyteni kanssa ihan yksin ja saanut vertaistukea. Joku olisi voinut jopa vinkata, että koulun terveydenhoitajalle voi mennä puhumaan. Silloin se ei olisi tullut mieleenkään, että kenellekään aikuiselle voisi puhua mitään. Olin vain ihan yksin pahan oloni kanssa ja tunsin kaikkien olevan minua vastaan. Vertiastuki olisi silloin ollut valtava voima. Mutta sitten se toinen puoli on, että kiusaaminen olisi varmasti ollut somen ja netin aikaan paljon julmempaa. Olen lukenut paljon juttuja siitä, miten valtavat paineet teineillä on nykyään antaa itsestään hyvä kuva somessa ja he elävät siellä kiilloitettua kaksoiselämää. Näin aikuisena omaa somen käyttöään osaa rajoittaa eikä minulla ole mitään paineita sen suhteen. Eipä minulla siellä mitään varsinaisia ystäviä tosin ole. On vain entisiä ja nykyisiä työkavereita, etäisiä sukulaisia, joitain erään harrastuksen kautta kohdattuja (mutta etäisiksi jääneitä) tuttuja ja ihan vain netin kautta tavattuja ihmisiä. Silti haluan olla jossain kontaktissa edes näihin ihmisiin. En jaa siellä mitään henkilökohtaisia asioitani, vaan lähinnä laitan välillä kuvia, joita olen kännykällä napannut luonnosta. Voin kirjoittaa mitä pidin jostain katsomastani leffasta tms. harmitonta ja suhteellisen neutraalia. Kun en voi arjessani jutella kenellekään läheiselle ihmiselle, niin juttelen sitten edes FB:lle. Välillä se lievittää yksinäisyyttä ja välillä taas lisää sitä. Joskus mietin, että mitä teen siellä kun ei minulla siellä mitään oikeita ystäviä edes ole. Olen vain yhdentekevä kaikille. Tunnistan myös sen, että välillä tuntuu pahalta nähdä siellä muiden ihmisten täydelliseltä vaikuttavaa elämään, juhlia juhannuksena jne. Jos taas jättäytyisin sieltä kokonaan pois, niin tuntuisi että menettäisin yhden mahdollisuuden löytää kavereita. Nyt olen siellä kuitenkin monessa harrastusryhmässä mukana, joissa ihmiset juttelevat yhteisistä kiinnostuksen kohteistaan. Olen myös jostain lukenut, että potentiaaliset työnantajat googlettavat työnhakijoita ja jos heistä ei löydy mitään, niin se on sama kuin heitä ei olisi olemassa ollenkaan ja heitä ei pidetä kiinnostavina vaihtoehtoine. Kyllä siitä FB:n julkisesta profiilista voi jotain johtopäätöksiä ihmisestä vetää. Jos kuva on liian kiilloitetun näköinen, niin kyllä senkin siitä huomaa.

Voi että, kirjoitin kauhean pitkästi, enkä tiedä onko tässä mitään päätä tai häntää. Yhteenvetona vain se, että kehittyvä teknologia tuo mukanaan sekä hyvää, että huonoa ja en usko että ennen oli yhtään paremmin. Ennen oli ehkä hieman eri asiat vähän paremmin, mutta taas joku muu asia huonommin. En tiedä onko siitä oikeita tilastoja olemassa, että yksinäisyys olisi lisääntynyt vai onko asiasta tultu tietoisiksi vasta nyt. Ja mikä on se oikea syy sen lisääntymiselle, jos niin on. Vähän sama asia kuin masennus tai erityisherkkyys. Varmasti niitäkin on ennen ollut, mutta ne on tunnistettu vasta viime aikoina.

minäitse89 kirjoitti 4.3.2016 16:18

Kyllä se vaan tuntuu olevan että buy or die (myös kärjistys). Oon itse ajatellut että kai se on sitten vaan pakko pysyä tässä menossa mukana. Ettei tavallaan some syrjäydy. Tähän se maailma on menossa ja varmaan sitten itsekin. Täytyy myöntää. Tää on niin kaksi piippuinen asia, koko some. Kai me lopulta huomataan, että jokainen meistä viruu siellä teknologian meressä, melkein hukkumaisillaan.

Olen ajatellut, että en taistele tuulimyllyjä vastaan, kun näyttää siltä, että kerran kun teknologisoituneesta maailmasta ei pääse eroon niin parempi sitten yrittää elää sen kanssa.

Mun mielestä on hyvä, että ihminen tekee päätöksen omalta osaltaan, oli se päätös sitten mikä tahansa. Ja mun mielestä tuo some-syrjäytymisen välttäminen on ihan hyvä perustelu olla mukana.

Mun mielestä moni meistä tosiaan viruu siellä teknologian meressä, mutta ei välttämättä lainkaan hukkumaisillaan. Esimerkiksi Facebookissahan tosi monilla on profiili ja kavereita, mutta he eivät silti ikinä tai juuri koskaan julkaise mitään seinällään. He ehkä kuitenkin esimerkiksi lähettävät joskus yksityisviestejä ja päivittävät joskus profiilikuvaansa. Eli mukana voi olla myös sillä tavalla, ettei heittäydy mukaan kaikkiin hullutuksiin, vaikka antaisikin systeemille pikkusormensa. Ja onhan Facebookista mm. varoiteltukin, ettei kannattaisi ilmoittaa siellä lomamatkaansa etukäteen (kotimurtovaara) ja joissain sovelluksissa on ollut haittaohjelmia. Eli järki kannattaa pitää päässä somessakin.

maanvaiva kirjoitti 5.3.2016 6:22
Ajattelin kyllä etten minä ainakaan aio jatkossakaan hukkua teknologian mereen.
Jatkossakaan en mene faceen, enkä niihin muihin paikkoihin netissä joiden nimeä en edes muista.

Sinulle samat sanat siitä, että minusta on hyvä että ihminen tekee osaltaan päätöksen jostain asiasta ja sitten elää sen päätöksen kanssa. On kuitenkin mukavaa, että sinä maanvaiva olet valinnut tämän Tukinetin sellaiseksi teknopaikaksi, jossa haluat olla mukana ☺️❤️

maanvaiva kirjoitti 5.3.2016 6:22
Jotenkin taas tuli tunne, että miksi ihmiset eivät mitään ole valmiita tekemään oman hyvinvointinsa eteen. Vaan todetaan lopuksi, että ollaan sitten näin, kun kaikki muutkin ovat näin. Kun tosiasia on ettei kaikki muut ole näin.

Olen samaa mieltä siitä, että kaikki muut eivät ole näin. En kuitenkaan ajattele yhtä radikaalisti tuosta, etteivät ihmiset olisi valmiita tekemään mitään oman hyvinvointinsa eteen. Mielestäni ihmiset lähinnä ovat pakotettuja tekemään päätöksiä mm. somen suhteen, mutta päätöksen sisältö (esim. somettamisen aste) voi olla monenkinlainen. On niitäkin, jotka jättävät päätöksen tekemättä, roikkuvat tekemättömyyden tilassa ja sitten ruikuttavat asiasta (esim. tyyliin "koko some pitäisi lopettaa"). Silloin olisi mielestäni parempi joko lähteä someen mukaan tai tehdä päätös ulos jäämisestä. Päätöstähän voi myöhemmin muuttaakin. Minäkin olen siis mukana somessa parin sovelluksen kautta, mutta olen siellä lähinnä seuraajana, en tuota sinne juuri mitään. Ja valitsemani rooli ei näytä olevan mikään harvinainen rooli. Kunnioitan kuitenkin niitä ihmisiä, jotka ovat tehneet päätöksen olla kokonaan somen ulkopuolella.

Ensinnäkin LonelyWolf täytyy todeta, että ihailen pohdittuja viestejäsi!

LonelyWolf kirjoitti 5.3.2016 12:1
Some ja teknologia on niin kaksipiippuinen juttu. Niissä, kuten yleensä kaikessa muussakin, on sekä hyvät että huonot puolensa. En sanoisi, että kehittyvä teknologia olisi vain huono asia enkä missään nimessä haluaisi, että internet sammutettaisiin.

Samaa mieltä.

LonelyWolf kirjoitti 5.3.2016 12:1
Toisaalta sitä välillä haikailee ajatusta, että olisipa kaikki yksinkertaisempaa ja luonnonläheisempää, mutta luulen sen ajatuksen olevan hyvin romantisoitu. Todellisuus olisi sitten jotain muuta. Varmasti ainakin fyysisesti raskaampaa. Joku täällä ihannoi ajatusta, että ennen oli paremmat verkostot ja naapurilta saattoi pyytää apua.

Minäkin ajattelen, että mainitsemasi haikailut ovat romantisoituja ja yksinkertaistettuja. Masennus lienee yksi syy, miksi me tukinettiläiset ollaan taipuvaisia näkemään niin somessa ja internetissä kun muissakin asioissa negatiivisia puolia.

LonelyWolf kirjoitti 5.3.2016 12:1
Jos tarvitsen tietoa jostain asiasta, niin saan netistä paljon ajantasaisempaa tietoa kuin mistää kirjoista ja lehdistä tai muilta ihmisiltä saisi. Toki täytyy käyttää omaa järkeä siinä mihin lähteisiin luottaa. Jos minulla on ongelma, niin riittää kun googletan sen ja huomaan, että monella muulla on sama ongelma ja joku on sen ehkä jopa ratkaissut. Muuten olisin jonkun oman verkoston tai vaikka kirjaston varassa.

Minäkin uskon, että erityisesti tiedon osalta internet suorastaan voimauttaa ihmisiä. Riskinä on tietenkin myös tuo epäluotettava tieto, mutta onneksi siitä varoitetaan nykyisin ja medialukutaitoa korostetaan. Internetin hyvänä puolena on toisaalta myös näkökulmien moninaisuus, mikä voi tosin stressatakin. Mutta pointtinani on se, että ennen internettiä sitä oli pahimmillaan aika suppean vaikutuspiirin vallassa. Nykyisin voi enemmän haeskella erilaisia näkökulmia samaan asiaan. Esimerkiksi tuo maanvaivan linkittämä Viikko ilman älypuhelinta -juttu oli kiinnostava. Internet on ehkä yhteydessä myös entistä vahvempaan kotoiluun. Esimerkiksi ruoka- ja käsityöohjeet löytyvät nykyään netistä. Ennen niitä varten olisi pitänyt soittaa jolle kulle tai käydä jossain hakemassa ohje. Tämä tosin vahvistaa sitä väitettä, että olemme kukin kiinni omissa laitteissamme emmekä enää samaan tapaan kontaktissa tosiimme. Mutta kotien arvo rentoutumispaikkoina on mielestäni noussut. Ja nykyään jää enemmän aikaa itse tekemiseen (esim. käsityöt), kun ohjeita on helppo löytää muutamassa sekunnissa verrattuna vaikka entiseen kirjastoreissuun.

LonelyWolf kirjoitti 5.3.2016 12:1
Mutta sitten se toinen puoli on, että kiusaaminen olisi varmasti ollut somen ja netin aikaan paljon julmempaa. Olen lukenut paljon juttuja siitä, miten valtavat paineet teineillä on nykyään antaa itsestään hyvä kuva somessa ja he elävät siellä kiilloitettua kaksoiselämää. Näin aikuisena omaa somen käyttöään osaa rajoittaa eikä minulla ole mitään paineita sen suhteen.

Murrosikä lienee aina paineista. Meillä oli aikanaan omanlaiset paineet siitä, miten kelpaa porukkaan ja miten selviää koko murrosiästä. En minä ainakaan muistele ko. ikää suurella kaipauksella, mutten myöskään kadehdi näitä someajan murkkuja. Yksi muuttunut asia on kuitenkin kuluttaminen. Niin ennen oli kuin nykyään on monille tärkeää rakentaa omaa minuuttaan kuluttamisen kautta. Elintaso on noussut viimeisinä parina kymmenenäkin vuonna ja samalla maailman yhdentymisen kautta meidänkin markkinoille on tullut paljon uusia toimijoita, jotka kilpailevat meistä kuluttajina. Se tarkoittaa sitä, että meidän silmissä pyörii koko ajan enemmän ja ovelampia mainoksia sekä houkutuksia. Mutta se tarkoittaa myös jotain positiivisia asioita: lisääntynyt kilpailu laskee tuotteiden hintoja ja lisääntynyt valikoima mahdollistaa entistä paremmin omanlaisen tyylin luomisen. Maailma on yksilöllisempi kuin ennen ja se antaa myös "oudoille tyypeille" enemmän mahdollisuuksia luoda omaa tyyliä ja soluttautua yhteiskuntaan omalla tavallaan. Aikuiseksi kasvaessa vapautuu (toivottavasti) monista teini-ikään liittyvistä paineista.

LonelyWolf kirjoitti 5.3.2016 12:1
Eipä minulla siellä mitään varsinaisia ystäviä tosin ole. On vain entisiä ja nykyisiä työkavereita, etäisiä sukulaisia, joitain erään harrastuksen kautta kohdattuja (mutta etäisiksi jääneitä) tuttuja ja ihan vain netin kautta tavattuja ihmisiä. Silti haluan olla jossain kontaktissa edes näihin ihmisiin. En jaa siellä mitään henkilökohtaisia asioitani, vaan lähinnä laitan välillä kuvia, joita olen kännykällä napannut luonnosta. Voin kirjoittaa mitä pidin jostain katsomastani leffasta tms. harmitonta ja suhteellisen neutraalia.

Kuvasit hyvin tuota tapaa olla somessa mukana ns. ei-niin-sitoutuneesti, ei-niin-henkilökohtaisesti.

LonelyWolf kirjoitti 5.3.2016 12:1
Kun en voi arjessani jutella kenellekään läheiselle ihmiselle, niin juttelen sitten edes FB:lle. Välillä se lievittää yksinäisyyttä ja välillä taas lisää sitä. Joskus mietin, että mitä teen siellä kun ei minulla siellä mitään oikeita ystäviä edes ole. Olen vain yhdentekevä kaikille. Tunnistan myös sen, että välillä tuntuu pahalta nähdä siellä muiden ihmisten täydelliseltä vaikuttavaa elämään, juhlia juhannuksena jne.

Niin, minäkin ajattelen että somella voi olla positiivisiakin vaikutuksia mm. yksinäisten ihmisten elämään. Kuvasit edellä, että sinulla on siellä kontakteja mm. työkavereihin, sukulaisiin jne. Minä tapaan ajatella, että on olemassa ystäviä, kavereita, tuttavia jne. Vaikka ei olisi yhtään ystävää, niin silti voi olla kavereita ja tuttavia. Miksi ei pitäisi yhteyttä näiden kanssa? Muiden täydelliseltä vaikuttava elämä toisaalta varmaan aiheuttaisi tunteita myös face-to-face kontakteissa. Somessa on lisäksi hyvä muistaa, että siellä jaetaan nimenomaan positiivisia juttuja. Hääjuttuja on paljon avioerojuttuihin verrattuna...

LonelyWolf kirjoitti 5.3.2016 12:1
Kyllä siitä FB:n julkisesta profiilista voi jotain johtopäätöksiä ihmisestä vetää. Jos kuva on liian kiilloitetun näköinen, niin kyllä senkin siitä huomaa.

Totta. Minusta olisikin kiinnostava pohtia näitä ihmisiä, jotka ovat oikein aktiivisia somettajia. Ja toisaalta näitä liian kiilloitetun kuvan omaavia.

LonelyWolf kirjoitti 5.3.2016 12:1
Vähän sama asia kuin masennus tai erityisherkkyys. Varmasti niitäkin on ennen ollut, mutta ne on tunnistettu vasta viime aikoina.

Vertaistuki taitaa kuulua näihin "uutuuksiin", vaikka onhan ennenkin tietenkin ollut vertaistukea epävirallisesti jos on käynyt hyvä tuuri. Olen kuitenkin iloinen, että teknologisen kehityksen ja muunkin kehityksen vuoksi me - toisillemme tuntemattomat tyypit - voidaan täällä vaihtaa ajatuksia sekä tukea toisiamme.

Ps. Minulle tuli tätä viestiä kirjoittaessa sellainen olo, että voisin ehkä ryhtyä taas jossain vaiheessa hieman aktiivisemmaksi somen käyttäjäksi.

Lukossa kirjoitti 5.3.2016 15:27

Ensinnäkin LonelyWolf täytyy todeta, että ihailen pohdittuja viestejäsi!

Kiitos paljon, Lukossa 🙂 Usein tulee itse ajateltua viestin lähetyksen jälkeen vain, että olikohan se nyt ihan typerä kirjoitus ja jäikö minulta joku näkökulma huomaamatta. Sinä kirjoitat myös hyvin! Mukavaa, että ilmaannuit tänne ja olet ollut niin aktiivinen.

Lukossa kirjoitti 5.3.2016 15:27

Mutta pointtinani on se, että ennen internettiä sitä oli pahimmillaan aika suppean vaikutuspiirin vallassa.

Totta!

Lukossa kirjoitti 5.3.2016 15:27

Yksi muuttunut asia on kuitenkin kuluttaminen. Niin ennen oli kuin nykyään on monille tärkeää rakentaa omaa minuuttaan kuluttamisen kautta. Elintaso on noussut viimeisinä parina kymmenenäkin vuonna ja samalla maailman yhdentymisen kautta meidänkin markkinoille on tullut paljon uusia toimijoita, jotka kilpailevat meistä kuluttajina. Se tarkoittaa sitä, että meidän silmissä pyörii koko ajan enemmän ja ovelampia mainoksia sekä houkutuksia.

Ylenpaltinen kuluttaminen on kyllä aika surullista. Jotkut eivät keksi vapaa-ajalleen mitään muuta tekemistä, kuin kulkea zombina kauppakeskuksissa. Maailmaan tuotetaan paljon ihan turhaa tavaraa, jota kukaan ei oikeasti halua tai tarvitse. Tai sitten sellaista tavaraa ja vaatetta, joka hajoaa melkein heti. Samalla luonto kärsii. Paljon parempi olo tulee, kun vaeltelee siellä luonnossa niiden kauppakeskusten sijaan. Itselle ainakin.

Lukossa kirjoitti 5.3.2016 15:27

Vaikka ei olisi yhtään ystävää, niin silti voi olla kavereita ja tuttavia. Miksi ei pitäisi yhteyttä näiden kanssa?

Niinpä. Välillä lukee facebookiin liittyvistä nettikeskusteluista arvosteluja juuri siitä, että kerätään kaverilistalle ihmisiä, joita ei edes oikeasti tavata. Mutta miksi tosiaan ei näihin ihmisiin saisi pitää yhteyttä edes sen FB:n kautta, jos se molemmille jotain iloa tuottaa? Tuntuu siltä kuin hyväksyttävää olisi olla tekemisissä vain sydänystävien kanssa ja kaikki muut kuuluu sulkea tiiviisti ulkopuolelle. Sellainenhan sitä yksinäisyyttä aiheuttaa, kun muut ihmiset torjutaan heti eikä anneta edes tilaisuutta, että voitaisiin pikkuhiljaa tutustua. Ihmisillä on eri motiivit sille ketä he kavereikseen FB:ssä ottavat. Joskus syyksi riittää vain se, että heidän kanssaan pelataan FB:ssä olevia pelejä. On jotenkin kummallista, että toisille on niin tärkeää arvostella ihmisiä, joilla on useita satoja FB-kavereita ja kuvitellaan, että sillä on tarkoitus kehuskella ulospäin. En usko, että se useinkaan niin on. Ihmettelen myös, että miksi pitää arvostella toisten twitterin, periscopen tms. käyttöä. En käytä niitä itse, mutta ei ole minulta pois, jos joku muu käyttää.

Lukossa kirjoitti 5.3.2016 15:27

Olen kuitenkin iloinen, että teknologisen kehityksen ja muunkin kehityksen vuoksi me - toisillemme tuntemattomat tyypit - voidaan täällä vaihtaa ajatuksia sekä tukea toisiamme.

Samaa mieltä 🙂

"Ihmettelen myös, että miksi pitää arvostella toisten twitterin, periscopen tms. käyttöä. En käytä niitä itse, mutta ei ole minulta pois, jos joku muu käyttää. "

Toivottavasti et minua tällä tarkoita, koska minä taidan tässä ketjussa olla ainut joka neg. puhuu noista vaikka en tiedä mitä ne ovat.
Minusta tämä keskustelu olisi yhtä köyttä yhdistyksen kokous, jos kukaan ei mitään arvostelisi. Mutta, koska en teitä tunne, niin mulle kyllä on aivan sama missä olette eikä se tosiaan ole multa pos vaikka siellä olette.

Ps. Jos mulle vastaatte, niin voisitteko vastata ilman noita välilainauksia. Koska lukihäiriöni vuoksi en osaa lukea tekstiä missä välillä on lainaus toisesta tekstistä ja välillä taas uusi kirjoitus. Joten luen vaan yleensä sellaisesta ketjusta jonkun selkeen pätkän ja se muu jää lukematta. Ja tällä hetkellä olen aivan ulapalla tässä keskustelusta ja lopetan tähän.

Maanvaiva, minä luulen että toi sitaattisi kohta tarkoitti ihan vaan arvostelua yleensä eikä viitannut sinun kommenttiisi. Sosiaalinen mediahan herättää ihan arkielämässäkin paljon keskustelua puolesta ja vastaan.

Olet oikeassa siinä, että keskustelut ovat kiinnostavampia, jos ne eivät ole ns. yhtä köyttä yhdistyksen kokouksia. Minusta sinä toit hyvää näkökulmaa tähän aiheeseen ja olisin mielelläni lukenut ajatuksiasi enemmänkin.