En jaksa tätä enää, kun ei missään saa puhua kunnolla kasvotusten, vaan aina jonkun helvetin kännykän kautta tai Facebookissa. Ihmiset erkanevat toisistansa päivä päivältä… Sinänsä ironista, että vailitan siitä juuri täällä netissä, mutta ei kai sitä enää nykyään muuallakaan voi.
Tavallinen sosiaalinen kanssa-käyminen on katoavaa kansanperinnettä ja teknologian aika vie inhimillisyyden koko yhteiskunnasta. Onko tämä maailma oikeasti menossa parempaan suuntaan? En väitä että ennen välttämättä kaikki oli paremmin, mutta mietin vaan sitä suuntaa mihin teknologia ja suur-yritykset johtaa meitä.
Minusta kaikkein tärkeintä olisi maailmassa empatia toista ihmistä kohtaan… Kyllähän sellaistakin näkee, mutta harvemmin. Kaiken maailman väkivalta elokuvat ja sarjat aivo-pesevät ihmisiä ja he alkavat pelätä kaikkea.
Tiedän, että yksi mielipide ei merkkaa paljon paskaakaan tässä maailmassa, mutta niin kuin Filosofi Wittgenstein sanoi aikanaan, ”yhden ihmisen hätähuuto on kaikista kovin.” Sillä niin kuin kaikki tiedämme yksin tänne on tultu ja yksin lähdetään, mutta siinä välissä voitaisiin kumminkin olla yhdessä. Jos kerran yksin tullaan ja yksin lähdetään, ,niin on se nyt aika perseestä jos pitää elämäkin kitua yksin… Niin kauan, kun sydän hakkaa ja ajatus kulkee, niin kauan ihminen tarvitsee toista ihmistä. Ei kukaan selviä hengissä, eristyksissä koko elämää, vaikka saisi ravintoa ja tehdä tarpeensa… Voin sanoa näin myös kokemuksen syvällä rinta äänellä. Jos olet liikaa yksin: sekoat.
Jotkut kestää yksinäisyyttä pidempiä aikoja kuin toiset, mutta kukaan ei kestä monen kuukauden yksinäisyyttä… Vielä loppuun tämä nykyajan teknologia lisää ihmisen yksinäisyyttä potenssiin kaksi. Ei mulla muuta…