Parisuhteen muodostus
Hym. Ikää on kertynyt kokonaista 22vuotta. (Moni huokaa tässä vaiheessa,että nuorihan sinä olet, ei sinulla ole kiire vielä mihinkään.) Elinajastani olen seurustellut muutaman kuukauden, halu olisi ollut seurustella saman kumppanin kanssa vaikka sieltä 16 vuotiaasta asti, milloin ns. alamäki alkoi. Eli siis hyvinkin sitoutuvaista sorttia olen, mutta aina kohdannut ne väärät miehet, tullut hyväksikäytetyksi niin henkisesti, fyysisesti, kuin materialistisesti. Kokemukset ovat kasvattaneet, mutta pikkuhiljaa alkaa usko loppumaan. Eikö tässä suomenmaassa oikeasti ole yhtään kunnollista miestä? Monen näköistä, kokoista, ikäistä, eri asemissa, eri koulutuksen käyneitä on kokeiltu, siis olen tutustunut paljon erilaisiin ihmisiin. Ollut töissä julkisissa työpaikoissa, joissa on myös tultu iskemään suoraan ja ei niin suoraan. Baareissakin olen kohtuullisesti viihtynyt. Joten ei minua voi syyttä siitä etten olisi missään käynyt, mahdollisuuksia miehien tapaamisen on ollut. Mikään susirumakaan en ole, huolehdin ulkonäöstäni, lenkkeilen, käytän siistejä vaatteita.. Olen kohtuullisen sosiaalinen (tämä vaihtelee niin päivittäin), välillä en uskalla jutella kenellekään, välillä taas saatan rupatella tuosta noin vain jollekin ohikulkijalle. Pohdiskelen syvällisiä juttuja, olen kiinnostunut psykologiasta ja filosofiasta. Arvoni ovat kohdillaan. Onhan minulla oma suojamuurini, niinkuin meillä kaikilla, mutta kuka sen murtaisi? Haluaisin niin kovasti löytää sen oman kullan, jonka tiedän arvostavan ja pitävän minua juuri sellaisena kuin minä olen. Saman takaisin myös hänelle. Missä siis vika? Kenelläkään muulla vastaavaa..? Olen jo kurkkuani myöten täynnä ollut jo pari vuotta tätä baarielämää, ja sieltä kumppanin metsästystä. Kyllä se on todettu että sieltä ei voi vakavaa löytää, ja muuta en halua! Itsellä mielenpäällä olisi rauhalliset koti-illat kynttilänvalossa, leffan tai telkun kattomista, keskustelua hyvää ruokaa.. Lähitulevaisuuden haaveena myös lasten hankkiminen, oma koti.. Taitaa olla tämä parisuhteen muodostus yksi elämän vaikeimmista haasteista, huoh..😟
No eipä sulla tosiaan iän puolesta ole mikään kiire.
Itse oon 34-vuotias mies, enkä ole koskaan seurustellut muutamaa viikkoa pidempään. Viimeisen +10-vuoden aikana en ole seurustellut ollenkaan, vaan ainoat suhteet on ollut kännisiä yhdenillan juttuja, joita ei jälkeenpäin edes välitä muistella.
Joskus about parikymppisenä oli muutama niin paha pettymys, että ne varmaan tuhosi itsetunnon jollain lailla.
En ole enää aikoihin edes haaveillut parisuhteesta, enkä sitä etsinyt.
Nyt on taloudellisestikin asiat niin rempallaan, etten usko koskaan perustavani perhettä.
Vaikka en siis mikään parisuhdeasiantuntija olekaan, niin uskoisin että voit törmätä "siihen oikeaan" ihan etsimättäkin.
Itse ne harvat kerrat mitä olen seurustellut, on ollut sellaisen kanssa, joka on ollut ensiksi ystävä. Tämä on ollut erittäin hyvä, koska nuo ihmissuhteet ovat säilyneet vaikka parisuhteet loppuikin. En tiedä osaisinko edes lähteä seurustelemaan suoraan tuntemattoman kanssa 😋 itse olen myös sellainen joka huonojen kokemusten ja ujouden takia pitää suojamuuria yllä.
nyt olen ollut saman miehen kanssa 8 vuotta ja meillä on 2 lasta. seurustelun aloitimme 22-vuotiaina ja ystäviä olimme olleet ehkä reilun vuoden sitä ennen.
mutta ymmärrän miltä sinusta tuntuu, koska ennen tätä nykyistä parisuhdetta ravasin myös ravintoloissa ja harrastin noita yhden illan juttuja vaikka haaveilin siitä pysyvästä jatkuvasti. se oli tuskallista... toivottavasti myös sinä löydät jonkun rinnallesi, on kai niitä kunnollisiakin miehiä jossain vaikka ei kai tuo minunkaan ihan niihin lukeudu 😉 mutta erikoinen olen itsekin.