En pääse millään yli ex-kumppanistani.
Tämä on asia joka päivittäin minua hajottaa.

Olimme aluksi entiseni kanssa ystäviä. En muista, miten ystävyytemme kehkeytyi mutta siinä välillä oli koko ajan silloin tietynlainen kipinä. Hän oli heti alkuun minuun ihastunut ja kovin periksiantamaton luonne. Jossain kohtaa hän kuitenkin luovutti suhteeni, itse kun halusin silloin joskus hänet pitää vain ystävänä. Tunteita alkoi kuitenkin kehittyä sittenkin, ja kohta 2 vuotta sitten kevättalvella tunnustimme tunteemme toisillemme eräiden illanistujaisten aikana. Aloimme siitä viikon kuluttua seurustelemaan.

Suhteessamme oli hyviäkin puolia. Kävimme yhdessä konserteissa, meillä oli yhteisiä kiinnostuksen kohteita paljon, hän sai minut nauramaan ja alussa minusta tuntui hänen rinnallaan kuin olisin höyhenen kevyt eikä minulla ollut mitään huolia. Hän oli minun maailmani, ja ainakin oletin että minäkin olen hänen. Hän kuunteli minua ja yritti parhaansa mukaan piristää. Istuimme usein iltoja ystäviemme kanssa.
Vietimme tiiviisti aikaa toistemme seurassa, useimmiten hänen luonaan.

Suhdettamme varjosti kuitenkin paljolti minun mustasukkaisuuteni sekä taipumukseni puhumattomuuteen ongelmistani. Hänen puoleltaan taas tietynlainen vastuuttomuus asioista sekä passiivis-aggressiivisuus ja ilmassa leijui väkivallan uhkaa.
Hyvin usein riidellessämme hän takoi milloin mitäkin, ja seuraavana aamuna rystyset turvoksissa ja kädet vereslihalla. Joskus esineetkin lentelivät. Eivät minua päin, mutta kuitenkin. Hyvin paljon huutoa ja loukkaavia sanoja. Anteeksipyyntö tuli myöhemmin, jos tuli. En kokenut enää saavani hänestä jossain kohtaa tukea, hänellä kun oli harrastus joka vei hänen kaiken aikansa useimmiten, ja hän alkoi jakaa huomiotaan harrastuskavereilleen enemmän kuin minulle. Miellyttäväkäytöksinen ollut aina, ihmiset pitävät hänestä paljon – etenkin hameväki, jota hänen ympärillään pyöri runsaalti.
Taipumus osata aina selittää asiat omaksi edukseen niin että hän sai minut epäilemään mikä on totta ja mikä ei. Myönsi osaavansa manipuloida ihmisiä saadakseen haluamansa.

Haluton kertomaan asioistaan, mutta vannotti aina että minun pitäisi puhua. Aina en osannut ja jaksanut. Olemme molemmat kärsineet tietynlaiset traumaattiset elämänkokemukset jotka ovat vaikuttaneet mielenterveyteemme. Erosimme suhteemme aikana useasti, hänellä oli myös päihderiippuvuus, melko voimakas sellainen etenkin suhteemme alussa. Se käytös tarttui hiukan minuunkin. Myöhemmin hän tartutti minuun sukupuolitaudin muttei osoittanut minua kohtaan tukea eikä katumusta. Sänkypuuhissakin useimmiten menimme hänen tyydytyksen ja hänen mieltymystensä mukaan, jäin joskus täysin ilman hellyydenosoituksia.
Kumppanini joi paljon, etenkin harrastuksensa takia. Pummasi rahaa minulta, pummasi rahaa vanhemmiltaan jotka ovat hyvin toimeentulevia. Erään itselleni tärkeän juhlapyhän vietin yksin. Erosimme useita kertoja suhteemme aikana. Hän oli aina se joka jätti, ja itse olin jokaisesta jätöstä erittäin hajalla, kunnes hän otti minut tietyn ajan kuluttua takaisin.

Hyvin usein hän valitti väsymystään työstään. Olihan se raskasta, tiedän. Jossain kohtaa minun sairauteni alkoi oireilemaan voimakkaasti ja olin psyykkisesti huonovointinen. Tiedän varmasti rasittaneeni häntä, mutten aina saanut häneltä tarvitsemaani tukea. En hellyyttä tai aikaa. Harrastus meni edelleni usein.
Ollessamme kesällä muutaman kerran matkoilla hän ei huomioinut minua juurikaan. Ei jaksanut tehdä kanssani juuri mitään, paitsi no, tiedättehän. Joskus kaupungilla ollessammekin arvioi muita naisia estottomasti ääneen, että onpas hyvännäköinen, miksi et sinä pukeudu tuolla lailla kuin tuo? Ehdotti usein että värjäisin tukkani tietynlaiseksi, ja käyttäisin tietynlaisia vaatteita.
Erottuamme meillä oli hetken aikaa fyysinen suhde. Oma vointini romahti kuitenkin myöhemmin voimakkaasti ja olisin tarvinnut hänen tukeaan, hän lupasi auttaa ja olla ystäväni erosta huolimatta. Sanoi ettei halua suhdetta pitkään aikaan. Että rakastaa minua yhä.

Vointini romahduksen myötä tein itselleni vahinkoa. Hän sanoo soittaneensa minulle sairaalaan mutten muista näin olleen. Seuraavana päivänä sairaalasta päästyäni hän soitti, hehkuttaakseen jotain naista keneen oli tutustunut. En tahtonut kuulla, niin luuri korvaan. Viikkoa tästä hän löikin välit kanssani poikki. Erostamme on noin puolisen vuotta, mutta tuntuu että hän on elämässäni joka solulla läsnä.
Meillä on yhteisiä ystäviä paljon. Omaan edelleen hänen omaisuuttaan, hänkin minun, mutta hän ei ole ottanut yhteyttä minuun oma-aloitteisesti enkä minä häneen, koska hänen toimintansa sairaala-aikanani loukkaa minua syvästi yhä. Kuitenkin kaipaan myös aikaa hänen kanssaan kivuliaasti. Tosin hän on ilmeisesti minusta yli jo.

Kuitenkin tässä välissä voidessani hunoosti ovat läheiseni ottaneet häneen yhteyttä ja hän on ilmaissut heille niin ikään huolensa minusta.
On yhä yhteyksissä perheenjäseniini. Sanoi jossain kohtaa välittäneensä ja eronkin jälkeen kyllä minua eräässä tukalassa tilanteessa auttoi.

Tämä voi olla vähän sekava sepustus, mutta yritän kyllä vastata kysymyksiin.

Niin ja lisättäköön vielä että en osaa sanoa mitä hänessä kaipaan. Meillä oli paljon yhteistä. Ja nyt kun emme ole enää edes ystävinä tekemisissä, tuntuu, että palanen elämästäni puuttuu, ja olen syvästi onneton ilman häntä. Narsisti hän ei kuitenkaan ole, vaikka ehkä sellaisen kuvan voisi hänestä saada.
Muutaman eromme aikana hän on kyllä käynyt minuun käsiksi, fyysisesti, mutten silti sanoisi hänen olevan narsku. Kyse on enemmänkin tunnevammaisuudesta.

Mutta haluaisin yli. Tai ainakin tietää mistä tässä kaikessa oli ja on hänen kohdallaan kysymys: katkoo välit minuun mutta käyttäytyy näin?