parisuhde kriisissä
Olemme avioliitossa oleva pariskunta. Yhdessä olemme olleet jo yli 20v.
Alkuaika oli ensin sitä, että itse ihastuin en suoraan rakastunut, mutta pidin erittäin
hyvänä kaverina.
Takana oli nuoruuden rakkaus, joka katkesi pettämiseen.
Me kuitenkin kasvoimme yhteen!
Lapsen saimme 5v seurustelun jälkeen ja menimme naimisiin.
Nyt lapsia on 3.
Olemme rakentaneet talon maalle, ei paljon tarvinnut lainaa ottaa, koska olin säästänyt sitä varten.
Alkuajat menivät hyvin, pieniä riitoja toki aina oli, mutta ei isompaa.
Miehen työnantaja tuollon järjesti matkoja mm. siten, ettei kertonut mitään työntekijöille, ja yksi tällainen osui sitten tuonne viroon. (en ole huolissani onko mieheni pettänyt minua tuolloin tai muulloinkaan, sillä tietty luottamus on….
Itse olen harrastanut paljon, ollut viikonloppusin pois, harrastuksen perässä, mies on ollut usein mukanakin.
Yhtäkkiä alkoi kiinnostus hiipua ja lähelle muutti ihmisiä, joiden kanssa halusi olla tekemisissä.
Mm.teki töitä heille, iltaisin ja mukaan kuului useinkin oluen juonti..
Olin pienten lasten kanssa kotona ja selvittelin, että mm. pappa kuoli (miehen isä) ja myös sitä, että hän ei tule takasin.
Mieheni oli romahtaa tuolloin.
Hän rupesi harrastamaan myös metsästystä tuohon aikaan….
eli viikonloput oltiin sitten hirvimetällä, aamusta iltaan…
Taasen uusi mies muutti lähelle, eikä aikaa, kun tämä yksinäinen susi, yritti ujuttaa perheeseemme, soitti asioita, miehelleni, mitä minä tein väärin,
puhui toiselle naapurillekin ja kyttäsi muutenkin tekemisiäni!
Mieheni taas viihtyi tämänkin seurassa ja taas lisääntyi kaljottelu (jo siinä määrin, että alettiin puhua erosta). Sammuminen oli lattialle, lasten huoneeseen, vessaan, naapuriin (seuraavana päivänä kotia)
Huomautin asiasta ja tilanne rauhoittui hetkeksi!
Sitten tultiin siihen pisteeseen, ettei rahat riitä…mieheni manasi sitä ja masentui (minun mielestä9.
Itse lainasin rahaa hoitaakseni kaikki laskut mm. pienellä lainalla ja muutamalla pikavipillä.
Tästä syntyi täysi sota, että pikavippejä, josta kierre meinasi tulla ja taas kaljaa k ehiin ja pakeni tilannetta millon minnekin.
Lasten kanssa on ollut kotona, kuskannut harrastuksiin jne. mutta sellanen henkinen läsnäolo on puuttunut.
olemma neuvotelleet perheneuvolassa, koska yhteistä aikaa ei ole, tuosta on jo 3v aikaa ja nyt sama tilanne päällä.
Käytiin ja he sanoivat, että tiedätte itekin, mitä pitää tehdä…tehkää.
ei vaan ole niin helppoa, hoidin raha-asiat kuntoon pienellä lisälainalla.
ja samalla rakennetaan muitakin rakennuksia pihaan.
Kuitenkin mies on juurikin puhumatta, seksi ei kiinnosta jne.
Mitäpä neuvoksi🌻🙂🌻
Heippa
Voi harmi kun tulin itsekkin surulliseksi kun luin sinun kirjoitustasi.
Mutta minulle tuli taas sellainen tunne että te voisitte elää onnellisesti mutta nyt
puuttuu sellainen yhteinen halu ja tahto ja se pitäisi saada takaisin.
Eli ensin pitäisi kyllä puhuminen saada teidän välillä toimimaan muuten ei
tule mitään.
Sano puolisollesi että nyt ruvetaan vakavasti asioista puhumaan ja selvitetään
asiat.
Katsokaa toisianne silmiin kun puhutte ( on yllättävän tehokas keino )
Kirjoita puolisollesi paperinen kirje ( sekin on hyvä keino ja minä kirjoitan paljon paperisia
kirjeitä myös eukolleni )
Onkosinulla ystäviä / kavereita jolle voisit kertoa iloja ja suruja ????
se helpottas elämää.
Sano puolisollesi että juominen pitää loppua jos tuolleen sammuu niin sillon
on juominen mennyt liijallisuuksiin.!!!
Kyllä parisuhteessa pitää olla yhteistä aikaa.
Kuinkas sinä nyt olet jaksanut ???
Minä asun kanssa maalla ja olen itse 45. v
Olet varmaan suunnilleen saman ikäinen ???
Ehdottomasti kannattaa käydä ammattiauttajan luona niin sekin parisuhdetta
varmasti auttas.
Kaunista loppu kesää sinulle
volvomies kirjoitti 29.8.2011 14:12
Heippa
Voi harmi kun tulin itsekkin surulliseksi kun luin sinun kirjoitustasi.
Mutta minulle tuli taas sellainen tunne että te voisitte elää onnellisesti mutta nyt
puuttuu sellainen yhteinen halu ja tahto ja se pitäisi saada takaisin.Nimenomaan -se on hukassa...
Onkosinulla ystäviä / kavereita jolle voisit kertoa iloja ja suruja ????
on ja varmaan ovat jo täynnä, purkauksiani, mutta sen verran on auttanut, etten mieti asioita joka päivä!Sano puolisollesi että juominen pitää loppua jos tuolleen sammuu niin sillon
on juominen mennyt liijallisuuksiin.!!!
***********
Olen sanonut! useamman kerran, sittemmin ajattelin, etten kommentoi, koska tietää itsekin.
Ei ole auttanut!
**********😭Kyllä parisuhteessa pitää olla yhteistä aikaa.
Kuinkas sinä nyt olet jaksanut ??? Päivä kerrallaan, kauhean kauas ei uskalla asioita ajatella, mutta lasten kanssa lomaa talveksi suunnittelen!**********''
Minä asun kanssa maalla ja olen itse 45. v
Olet varmaan suunnilleen saman ikäinen ???
*jep
***************
Ehdottomasti kannattaa käydä ammattiauttajan luona niin sekin parisuhdetta
varmasti auttas.
Kaunista loppu kesää sinulle
Kiitos, kyllä yritettiin, mutta eisekään auta, jossei tilanne muutu;)
Vaikka olenkin vasta 22-vuotias, eronnut ja elän nyt avoliitossa niin haluan sanoa tähän sanani.
Muista hyvä ihminen, että tekisit vaikka mitä toisit kuun taivaalta ei se välttämättä pelasta tilannetta jos teistä kumpainenkin tahdo tehdä muutosta. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan?
Eli molempien on tahdottava muutosta, muuten sitä on turha yrittää.
☺️ harvinaisen kypsä kommentti !
Jo juomisen lopettaminen auttaisi paljon, mutta sen päätöksen pystyy vain mies tekemään, ei se lopu toisen käskystä, ei edes pyynnöstä.
Voi, miten ikävä tilanne. Aika vakavalta kuulostaa. Minusta sinä voisit jo sanoa miehellesi, että nyt on saatava tilanne hallintaan ja kertoa tunteistasi aivan suoraan. Erolla ei varsinaisesti tarvitse uhata, mutta jos kumpikin ei ole valmis tekemään töitä parisuhteen eteen, ei minusta ole muuta järkevää vaihtoehtoa kuin ero. Itsekin olen samanikäinen ja kolmen lapsen äiti ja ollut mieheni kanssa yli 20v yhdessä. Meilläkin on monesti ollut tilanteita, joissa toinen (yleensä minä) jotenkin kärsii kotona ja silloin ollaan kyllä otettu asioita puheeksi. Parisuhde vaatii molemmilta sitoutumista ja yrittämistä, kompromisseja, aitoa kuuntelemista jne. ja jos molemmat eivät ole tähän valmiita tai halukkaita, minusta on silloin turha toisen kärsiä ja sinnitellä ja yrittää yksin vaan erota. Olen monelta eronneelta kuullut, että se on ollut parasta, mitä pitkään aikaan on tullut tehtyä. Että on ollut todella vapauttavaa päästä pois kärsimyksestä, kun saa rauhassa rakentaa omaa elämäänsä lasten kanssa. Aika monella on kyllä käynyt niin, että isä onkin sitten häipynyt kokonaan, eikä ole enää ollenkaan yhteydessä lapsiinsa. Minä en ymmärrä, miten joku voi tehdä niin ja minusta se on lasten kannalta tosi surullista, mutta minkäs sille voi.
Toivon, että te saatte asiat selvitettyä ilman, että joudutte eroamaan. Joka tapauksessa toivon sinulle paljon voimia raskaassa tilanteessa. 🙂👍
En oikein ole saanut puheyhteyttä...kunnolla.
Vanhin lapsistamme oli "vienyt" kaapista särkylääkettä rasiallisen, löysin tyhjän rasian ja pelästyin todella paljon.
Soitin hänet kotia, itkin ja itkin, sillä kerkesin soittaa myrkytyskeskukseen, ja kysyä, mikä vaikutus on, jos ison määrän ottaa niitä.
> sydämen pysähdys, joka voi viedä viikkoja.
Lapsen tullessa kotia, käytiin keskustelu ja ei ollut ottanut vaan oli piilottanut ne!
Halusi säikyttää minut /meidät.
Ei tiennyt miksi?!
Hänellä on riitaa ystävänsä kanssa ja se koskee. Pelkää menettävänsä kavereitaan jne.
mutta (keskustelin kaverini kanssa, joka kertoi heillä samanikäisen tapahtuneen tyttösen tarinaa, kun vieras mies oli ruvennut lääppimään ja koskettelemaan).
Yht äkkii silmilleni iski tietosuus siitä, että tyttärellemme, isän kaveri teki saman.
Näkijöitä oli -ihan selvinpäin olevia pari....
Tytär löi miestä aika lujaa..
Yritti vielä tunkea viereen nukkumaan, isä ei reagoinut, mutta minä kaverini kanssa oltiin heittämässä pihalle, kunnes yks kaks alkoi haukkua minua ?!
Sen jälkeen mies sammui sohvalle!!
Seuraavana päivänä isälle kerrottiin tapahtunut j akun ei siihen osannut vastata mitään, muuta kuin, et "no mitään ei tapahtunut"....niin lapsi antoi asian olla. Puhui sen poikakaverilleen ja sen jälkeen kuittas joka kerta, että -ei siinä ollut mitään , ei haittaa minua jne.
Viime keväänä käytiin lasten kanssa keskustelemassa yleensä perheen asioista, isä ei lähtenyt mukaan.
Siellä otin asian esille ja tytär sanoin "en halua puhua siitä". (kyseinen ihminen siis isän kaveri ja hirmu hauska tyyppi olevinaan, mutta kaikki liikkuva kaksjalkanen, joka ohi meni -olisi vienyt sänkyyn. Minun ystävän sinne saikin ja sen jälkeen perheesee meni välit poikki, kun syy oli minun😐)
Tyttärelleni sanottiin, että ei tarvitse hävetä...eikä muutakaan. Ei noin saa kukaan aikuinen käyttäytyä.
Ja sen jälkeen.....hän jutteli kahden kesken työntekijän kanssa. Näin ollen, minust yhtäkkiä tuntui, että mitä-onko tämä vielä hätähuutoa sieltäkin ajalta, vanhempiin ei voi luottaakaan?😭
😞Käytiin perheneuvolassa puhumassa.
Tilanne meni siihen, että mies syytteli minua...
sen jälkeen, kysyin saanko korjata ja kertoa oman
mielipiteeni asioista.
Sain
Tämän jälkeen tulkittiin, että me syyttelemme toisiamme kokoajan.
Noh, siihen se siis meni, mutta totuus on se, että se syyttely oli oman itseni puolustamista, koska olisin muuten saanut rippeitä niskaani, mitkä oli JÄTETTY KERTOMATTA tilanteista, joita meillä on ollut🙂
Hyvin vetää hän.
Nyt alkaa kaikki harrastukset (metsästys) eli mieheni on poissa kotoa 5pv viikossa/töissä pitkää päivää ja 2pv viikonlopusta metällä.
Minä lasten kanssa kotona ja heidän ehdoillaan kokoajan....
eli, en pääse itse harrastamaaan-en nauttimaan viikonlopuista.jne
Tämä on jo viidettä vuotta menossa, lapset toki tähän tottuneet ,
mutta jokainen tahtoo omaa aikaa.
Niin minäkin.
Parisuhdefarssiks, tämä menee.