Mä olen näköjään lopettanu syömisen. Tai se on minimi. Leivät va illalla. En tiä miksi näin. Ehkä se et oon niin penteleen väsyny ja voimaton. Jotain pientä saan aikaiseksi, mut en suurta.

Mietin miten huomisen kanssa käy. Pesen pyykkikoneellisen pyykkejä, vanhat, kuivat pitäis saada kaappiin. Sit pitäis pulloja ja roskia siivota. Joku tekis tunnissa, mut mä en taida jaksaa.

Huomenna fysiokin vaihdettiin to aamuun. Sieltä ku tulen, menen vanhemmille. Niin paljon tekemistä torstaille.

Perjantai on suht iisi päibä. Verkostopalaveri. Vielä sitä ei olla peruttu. Pitää huomenna noi kankaiset maskit keittää. Jos vaikka se olis parempi.

Saa nähä mitä se lääkäri tekee. Jatkanko tätä möyrimistä va kotona, saanko jonkun lääkkeen taas (toivottavasti ei unilääkettä)

Se mikä nyt on saanu tähän tilaan taitaa olla puhdas väsymys. Väsymys kaikkeen. Haluan soittaa tutulle ja äitille., jaksan va kysyy miten menee, ja sitten olen kuunteluoppilas.

Meen tämän kirjoituksen jälkeen nukkumaan., vaik kello on 22. Joten nähään huomenna.

joulukortit on kuoressa ja menee äitille joskus. Hameeseen ettisin lisää lankaa.

Tänään on ollu vaikea päivä. Sain astiat pestyy,jippii. Sain pyykit pestyy, jippii, mut ne on koneessa vielä.

Olen niin väsynyt vaan.

Toivottavasti ensi yön onnistuu lataus

Aamulla pitkästä aikaa herätys 7.30 ja siitä lähtee johonki 17. Asti meno sinne ja tänne. Otan hameen tekeleen mulaan, jos ehtisin sitä jossain vaiheessa tekee. Otin 2 lankarullaa mukaan mis on langat sikin sokin.

Mietin täs, kannattaisko mun ottaa yölääkkeet nyt jo, olen kumminki jo menos nukkumaan.

Sain pyykitki kuivumaan. Puhtaat on tos sängynpäädys lattialla. Pitäis ne varmaa vkl:na laittaa kaappiin.

Tukihenkilöltä ei o kuulunu mitään. Palaverista sitä ei o peruttu vielä. Onhan tässä aikaa vielä perua se.

Vkl:na tulee taas mahottomasti urheiluu. Menee isänki aika nopeammin.

Koitin yhtä takkia hupparin kanssa ja se meni mulle vielä. Laitan sen päälle huomenna, tosin ilman hupparia. Mietin täs et mitä laitan sit päälleni. Housuis ei ole paljoo valinnan varaa. Toivon löytäbäni jonkun laisen paidan itel. Ja rintsikat tarvii muistaa.

Pitää vissiin laittaa suihkeet korviin, ku toi toinen korva alko kutii taas. Oon saanu siihen naarmun jo.

Mut mä taidan laittaa tämän laturiin ja kattoo miten se toimii.

Tsemppiä syömisiin ja menoihin! On se pelkkä leipäkin parempi kuin ei mitään.

Silloin kun vielä neuloin/virkkasin, mulla oli myös tapana kiikuttaa lapas- tai villasukkapussukkaa mukana. Hyvää ajanvietettä, ja ainakin minua (sosiaalisia tilanteita arastelevaa) jollakin tavalla rauhoitti tietää, että jos joudun tilanteeseen joka muuten tuntuu hankalalta, ainakin voin neuloa odotellessani että se menee ohi.

Kiitos muuten, kun listasit noita vaatteita, munkin tarttee itse asiassa tarkistaa onko mulla sopivia rintsikoita 🙄

Kivaa, että voin jotenkin Soroppi olla hyödyksi.

7h olin melkein isän kanssa. No puoltoist tunii oli kerhossa, mut mä hain sen sieltä. Sit kun lähin, ei isä siihen mitään, mut tyttö alko marisee kun joutuu takasin tulee ja auttaa taataa, vaikka taata ei paljoo apua tarvii nyt. Sit kun kysyin huomisesta tytöltä, tulisiko hän auttaa taataa, kun mulla on palaveri ja hänellä ei ole ilmeisesti koulua, alko marina.

Onko siis mun aina pakko olla valmiina isää auttamaan.? Eikö mulla ole omaa elämää?

Turhaan noihin on kenenkään vastata, tiedän jo sen kyllä ja ei.

Jos joku ei vielä tajuu miksi haluan tappaa itteni, ni lukekoon ylhäältä. Mulla on monia suunnitelmia, mut eu halua jättää isää.

Pitkitän juomista, pitkitän syömistä. Yhden teemukillisen join tultuani siinä oikeastaan nesteet tänään. EIlen illalla söin leipää, siinä ruokailu.

Haluan vissiin kiduttaa sisimmässäni itteäni tälläi, samalla huudan apua niin ettei kukaan mua kuule.

Ei hemmetti, tä menee taas liian pitkälle. Päsempi kai hakea hame kutimet ja alkaa kutoo ja kattoo telkkaa...

A N T E E K S  I

Ei...

Tukihenkilö ilmoitti ettei tuu palaveriin. Voi v... miksi mun täytyy mennä?pelottaa va enemmän mennä sinne. Nyt ne nylkee mut....

palaveri. meni sinänsä hyvin että en itkenyt. Romahdin  kotona vasta.

Olen parantumattomasti masentunut ja siihen ei auta lääkkeet eikä mikään. Ihan ku olis syöpä jossain.

Lääkäri esitti viivan, jossa normi ihmiset kulkee ja sit niillä on viiva ylös päin iloinen mieli ym, sit seuraava viiva on kaksisuuntaisten mania. Mulla on koko ajan viivan alla. Siinä eri asteisena. En muista niitä, mut ne voi netistä lukee. Niitä viivoja on 3-4. Kun olen oikee alhaalla,niin ku nyt, se vaikuttaa syömiseen ja siihen että on im ajatuksia ja halu päästä pois. Ja kaikkeen muuhun.

Joudun tuolta polilta pois, hyvä niin. ILmeisesti mulle laitetaan lähete tulevaan mielenterveys ja päihde yksikköön, jota kaupunki kaavailee. Jolleine hyväksy, ni mut laitetaan tk:hon .

Tällähetkellä en jaksa enempää kirjoittaa, enkä tiä koska jaksan seuraavaksi. Kirjoitanko illalla, huomenna tai viikon päästä.

Mietin täs, otanko tk:hon yhteyden ja kydyn verikokeìhin, munuaiskokeihin. Olen koht puol vuotta syöny kipulääkkeitä. Psyka ei ottanu aiheeksi, kun mulla on keväällä otettu.

Teen tota hametta. Se on aika painava jo. Pysyykö se mun päällä ees. Laitoin kuminauhan siihen jo.

Iltapala leivät oli homeessa. Kivaa. Onneks mul on säilykehedelmiä. En jaksa mennä kauppaan, joten huomenna on lettuja tai pannaria sokerilla tai ilman. Toi jääkaapin hillo taitaa kävellä.

Fiilis on sekava. Päässä miljoonii, ainakin tuntuu siltä, ideoita. Hyviä ja huonoja. Yritän toisten avustuksella saada jotain järkevää aikaan.

Mua va kyrsii se, ettei lääkäri tehnyt mitään mulle. Olen samassa tilanteessa ku silloin ku menin sinne. 16. Pvä on hoitaja ja oon ajatellu sitä että sanon et alan lopetella kaikkia lääkkeitä. Miksi mä syön niitä, kun ei ne auta. Lääkäri sano suoraan ettei ne auta. Mul on ihan selvät  suunnitelmat lääkkeistä.

Niin no, masennukseltahan se kyllä näin ulkopuolisellekin kuulostaa. Se että masennus ei häviä lääkkeillä ei kyllä tarkoita ettei se voisi parantua jollain muilla keinoin - mutta aikaa ja tukea se vaatii.

Ehkä hoitopaikan vaihtuminen voi olla hyväkin - kuulostaa siltä ettei nykyisessä osata sinua auttaa, eli ehkä uudet tuulet (tai ihmiset, tai ideat) voisivat olla hyödyksi? Jotenkin tuntuu siltä että olisi tärkeää myös päästä miettimään ajatuksia ja tulkintoja joita arkisista tapahtumista teet - masennus aiheuttaa sitä että mieli valitsee kaikissa tilanteissa sen negatiivisimman/ toivottomimman tulkintatavan, ihan kuin itsestään, ilman että siihen pystyy itse vaikuttamaan. Tai ainakaan se vaikuttaminen ei ole helppoa - mutta kun sitä harjoittelee ensin esim psykoterapeutin kanssa, se käy ajan myötä helpommaksi.

Hmm. Tavallaan pelottaa kirjoittaa näitä ajatuksia sulle, kun pelkään että niiden sanomisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, että tulkitset ne niin ettet kelpaisi tai että ajattelen että masennus on sinun syytäsi (mitä en ajattele, mutta mielesi toiminnassa on rakenteita jotka kyllä vaikuttavat ylläpitävän sitä). On raskasta seurata, kun ihminen josta välittää on onneton, ilman että yrittää/pystyy vaikuttamaan asiaan mitenkään. Siksi yritän kertoa, jos mieleen ajatuksia, joissa kohtaa tilanteen voisi nähdä toisinkin. Toivon, että se voisi keventää oloasi. Yhtä lailla kuin toivon, että pystyt jättämään ne huomiotta jos ne pahentavat oloasi. En välttämättä ymmärrä ollenkaan mistä olen puhumassa, tai ole ollenkaan oikeassa.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta sitten. Syy: selvennys

Soitan, hälyttää ja 5 hälytyksen jälkee menee vastaajaan. Tai ennen jo. Tutulle koitan soittaa. Joskus se vastaa, sit ku puhutaan hetki, pitää hänen jo mennä. Koitan soittaa äitille, hälyttää mut ei vastata. Laitan viestin. Soitan tytölle, herätin hänet. Pyysin anteeksi. Hänen kans sain puhuu hiukan aikaa. Äskön soitin isälle. Minuutin puhuin. Kysyin kuulumiset ja voinnit.

Mä en pysty tekee päätöksiä ees hameen pituudesta.

Haluan et joku muun tekevän päätöksen.

Tein pannukakun, koska leipä on homeessa. Olen roskia heittänyt toisel puolen lavuaaria. Keittiön lattialla on edelleen 3-4 roskapussia, mitä en ole jaksanu viedä. Vesas roskis täynnä.

Kukat huutaa vettä. En jaksa ryhtyy siihen hommaan.

Olen väsyny. Maha on ihan toista mieltä ku mä. Yö meni sen kans tapellessa. Aamupäivällä laitoin viestin äitille, etten voi heille mennä, enkä mihinkään. Yritän keksiä jotain syötävää. Nyt 3 päivää syön palan grahampannukakkua. En tiä millasta tuli.

Jos mä jatkan hameen neulomista. Pelkään että siitä tulee liian painava.

🐻 Hei saloka, miten aamusi menee? Olen huolissani sinusta.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta sitten. Syy: -

Miksi en voi tehä päätöksiä ees käsitöistä. Aina tarvii tutun ja äitin mielipiteen.

Mul on henkisesti paha olla. Mulla on telkka auki aamusta iltaan, enkä tiä mitä tulee.  Mulla on kipuja, mut kukaan ei välitä niistä.

Neulon hametta erivärisillä langoilla. Pelkään sitä aikaa kun tarvii päätellä langan päät. Tänään pääsin sovittaaei yhtään liian suuri. Paljon on vielä neulottavaa, jos 45 cm haluaa pitkä projekti

Tein pannukakkua, litran taikina ja siin oli 2dl grahamjaujoja +muut. Tein suht pieneen vuokaan että siitä tulis paksumpi ku pellillä. Söin liian aikaisin tämän päivän palan. Nyt illalla jouduinki täyttää mahaani säilyke ananaksella ja mandariinilla.

Huomen pitää jatkaa olohuoneen siivousta. Suihkus pitäis jossai vaihees käydä ja noi kukat kastella. Toivottavasti huomen on energiaa ja jaksan muutakin ku telkkaa kattoo...

Kiitos soroppi viesteistä. Pääsin nyt vasta lukee ne.

Äitistä on tullu ystävällisempi, sen jälkeen kun kerroin etten parane masennuksesta ikinä. Että helpottaa voi hetkellisesti.

Pähkäiltiin 3 pekkaan tota mun hamettani. Loppu tulokseen tulimme siihen että kierroksia vielä monta. Silmukoita on tarpeeksi.

Heräsin aamulla kellon soittoon. Oli niin pimeetä. Hain teetä. Olen juonu taas teetä liikaa. Pitäiskö huomenna tehä maustettua teetä.

Puhuin tytön kanssa, jos 16. Pvä kerron hoitajalle, että alan purkaa lääkitystä, joka ei muhun kerta toimi.

Olo on tyhjä. Huomenna ois tarkoitus keittiö ja olohuone siivota. Kuulokkeet on jo laturissa.

Kastelin isot kukat. Peikosta huomasin että kun leikkaan yhden "märäntyneen" oksan, lähtee siitä ihan järkevän kokoinen uusi alku. Laitoin sen maljakkoon. Mahtu just ja just. Äiti saa sen joululahjaksi. Laitoin heti äitille viestin ja soitin myös että nyt tarvii äkkiä suht iso kukkapurkin ja multaa. Äiti on halunnu tollasen kukan, kun mulla on ja tytöl. Yritin kerran jokun aikaa sit, mut se meni penkin alle.

Mulla on 2-3 pvä ollu ihan samat vaatteet 24/7. Pitäis suihkuun mennä ja siivota lavuaari ja pytty. Ei sinne ketään kehtaa päästää.

Soitin isälle. Sillä kaikki hyvin. Tiikeri (siskon kissa) voi hyvin ja on katonrajassa kiipeitypuussa. Tutkailee sieltä ikkunasta ta mun isää.

On jotenki paha olo. Ei oksettava. Mut sellanen henkinen lasti kropan päällä.

Taidan jatkaa ton loppu teen juontia ja otan hameen tekeleen ja teen sitä. Formulakin pitäis kohta alkaa...

Pitäis varmaan mennä lämmittää grahampannaria. En o mitään vielä tänään syöny. Ei tosin tee yhtään mieli mitään laittaa suuhun. Muuta kun juotavaa.  Mut pakko se kai on... 🙁