Hei, Saloka! Mä sain toimeentulotukipäätöksen. Saan vähän rahaa takaisin tammikuulta. Miinukselle mun menot siitäkin huolimatta kuitenkin meni. Oon luottoa joutunut käyttämään viime kuun menoihin, ja toimeentulotuki täyttää vain osan tuosta lovesta. Laitoin taas luottokortin kaapin laatikkoon. En halua käyttää sitä. Vaikka tiedän, että loppukuusta voi olla sille taas tarvetta. Mun pitäisi saada silmieni eteen kyltti: "STOP!". Josko siten voisin vähentää ostoksia ja tilauksia.

Toimeentulotuen hakeminen on aika rankkaa. Täytät papereita. Toimitat liitteitä. Ja sitten odotat. Mulla ne teki tammikuulle kaiken kaikkiaan kolme päätöstä, kun tulot ei kahdessa ensimmäisessä hakemuksessa menneet miinukselle. Sitten kolmannessa ne meni.

Mulla särkee päätä. En tiedä, kuinka paljon uskallan ottaa särkylääkkeitä. Enkä nyt edes muista, paljonko olen jo ottanut. Joudun varmaan kohta hakemaan niitä keittiöstä lisää. Selkä ei ole jumissa. Hartiat ehkä jonkin verran. Mutta en tiedä, mikä tämän voisi selittää. Ei mulla ainakaan kuumetta nyt ole.

Vaikka nukuin todella hyvin viime yönä, mua alkoi juuri väsyttää.

Miten tyttösi voi?

Jp, mä en jaksanu sitä toimeentulotukee tehä.katotaan jaksanko tässä kuussa tai ensi kuussa.

Tyttöä väsyttää, kun aloitettiin masennuslääke hänelle ja kun hän ei osaa nukkua siellä.

Sain yhet tossukat valmiiksi. Nyt mulla ei ole töitä tekemättä, enkä ota mökille yhtään käsitöitä mukaan.

Isä oli laittanu aamupäivällä hälytyksen, kun oli tarvinu apua. Mut olisi pitänyt hoitajan nappii painaa eikä puhelimen hälyytystä. No onneks asia selvis kun äiti päivällä siellä kävi.

Isä oli ostanut mun tytölle villasukat.

Huomenna olis herätys. Onneks vasta 12 jälkeen lähtö. En tiä koska tuun takasin kotiin sitten. Teen ylläri käynnin tytön luonna, kun hän menee tutun kans syömään. Menen sinne.

Huomen tarvii keksii mitä vaatteita otan mukaan. Ajattelin repulla selvitä.

Äiti oli tänään ulkoillu tytön kanssa. Olivat kahviossa käyny ja äiti oli siel osastolla ollu. Nyt tiedämme lääkkeen mitä tyttö syö. Labratuloksia emme saaneet, ei kai kauhian hälyyttäviä ole.

Fysio antoi sen verran voimaa, että jaksoin tytön kanssa ees hiukan olemaan. Tavattiin hesellä ja sit kun hän ja tuttu oli syönyt, mentiin lähi isoon kauppaan kiertää. Tyttö oli ihan innoissaan kun kertoi mitä kaikkee haluaa, mä sit apaattisena mietin koska pääsen pois. Ei tästäkään tuu enää mitään. Kaipaus jäi.

Kotona sit söin lopun sosekeiton ja nyt ollaan tässä. Peitto hartioilla kyömyydest täristen. Katon puoli silmällä pikku kakkosta. Haluaisin vaan nukkumaan, mut venytän sitä 21 asti. Tein loppu soijajuomasta kaakaota, et tulee sekin käytettyy.

Mökillä ja TAAS sama ongelma, en pissaa. Olen juonu 1.5 litraa mehua, eikä tunnu kun pahana olona. Enempää en pysty tänää enää juomaan. Ehkä huomenna toi alakertakin suostuis toimii, tarvii va aloittaa heti herättyä juomaan. Kotona ei tarvii ku 5dl ni saa vessas käydä.

Muuten tääl on menny ihan ok. Tein ruokaa itelleni, porkkanapihvii ja pottumuusii. Olen virkannu 2 koria. Auttanu äitii kerää joulutavarat pois. Puolittanu langan, et huomen pääsen neuloo sukkii.

Nyt alan väsyy jo aika pahasti, vaikka olen sohvalla saanu levätä. Tulin tänne ylös ja tein pedin jo.

Huomenna taas uusi päivä...

Tyttö pääsi kotilomille 😊

Lisäsin juomista 2.5 litraan, kyl se sit pikku hiljaa auttoi.

Tyttö on murheinen. Hän pelkää ettei pärjää. Ollaan puhelimes juteltu. Hänen pitäis ottaa relax.

Huomenna päivällä lähdemme kaupunkii päin. Ennen kotimatkaa käymme kaupassa, kattomassa tarjoukset. Ajattelin ostaa täytetyn patongin subway:sta.

Isän kunto huolettaa. Hänellä on kylkikipuja. Ei o tietoo onko sydän tai lihas peräistä tai keuhko. Sitä on ollu kauan jo. Nyt se on va melkein joka päiväistä.

Alamahani on vähän kipeenä. En tiä miksi. Just noista missä on pissavehkeet. Ei siel tulehdusta o, sen tiän.

Sain toisen sukan melkein valmiiksi. Kärkikavennukset enää. Toinen sukka on yli kantapään. Näistä tuli vähän erinlaiset sukat, ku päällä on 24 silmukkaa ja alhaalla 32, eli 12-16-16-12. Tein kantapään 32 silmukalla ja sit kavensin niin että loppu osalla on jokaisessa 12 s.   Tuntu koittaes kantapää hyvältä ja istuvalta. Ehkä teen toisetkin tämmöiset sukat.

Mut alkaa uni tulee, joten hyvää yötä / huomenta!

Moi, Saloka! Olet nopea neuloja! Olin pari päivää reissussa ja palasin eilen illalla kotiin. On ikävä miestä! Ja tyttöäkin!

Mulla on päivät ihan sekaisin. Yleensä kun matkustan viikonloppuisin, ja nyt viikolla. Aivan kuin olisi sunnuntai tai maanantai...

Oon järjestänyt ollohuonetta. Haluaisin viedä roskia, paperia ja lehtiä roskakatokseen. Tuntuu vain, että on ihan kohtuuton matka sinne... Mutta nyt mun on nälkä. Meen syömään tacoja. Niihin on aineet valmiit...

Voi hyvin!

Jp ❤

Kotona oltu jonkin aikaa. Oon ihan poikki jo nyt.

Luin väsymysoireyhtymästä. Ne oireet sopis aika hyvin muhun. Mut kenelle kerron siitä? Fysiolle?

Huomenna pitäis yrittää siivota tiskit ja roskat.

Mies oli käymässä. Vietiin yhdessä roskia ja pahvia roskakatokseen. Sen jälkeen, kun hän lähti, ompelin. Nyt tuntuu, etten jaksa tehdä oikein mitään. Alkoi masentaa. Haluaisin satuttaa itseäni. Hemmetti.

Hyvää yöltä ja voimia sunnuntaihin!

Kiitos jp, niitä tarviinki.

Mun pitäis olla nukkumassa jo... mut henkinen ja fyysinen paha olo estää. Päässä pyörii ne kaikki virheet mitä oon tytön kanssa tehny ja mitkä on ehkä vaikuttanu hänen pahaan oloon. Jos asiat olisi toisin, olisiko tytöllä parempi olo. Mä oon tehny virheitä, monia. Ja niistä ei voi syyttää ku mua.

Olen poikki, mut silti en saa unta.

Tuntuu et pää sekoo ihan koska tahansa. Että multa loppuu ne langat joita pidän käsissä. Etten pysty kontroloimaan enää asioita. Menetän itteni pahuudelle.

Ehkä on parempi va sammuttaa valo ja yrittää nukkuu. Pitää huomenna ruokaakin tehä.

Mulla mrni unet ihan sekaisin. Ei olis kannattanu men mökille.

Haluun pois. Haluun kuolla. En jaksa enää. En jaksa elää enää.

Yritän jotain tehä etten ajattelis kuolemaa. Tein makaronilootan uuniin. Tyhjensin ja täytin samalla tiskikoneen. Ei olis pitäny. Olis pitäny va olla.

Aamulla yritin pitsaa syä, mut huonosti kävi sen jälkeen.

Koht saa lootan ottaa uunista. En tiä koska syön sitä sit. Mut ei tarvii pariin päivään ruokaa ajatella.

Kukatkin tarvii hoitaa ja roskat kerätä. Ei jaksa. Pelkkä väsymys masentaa. Pelkkä ajatus masentaa. Pitäisikö mun luopuu kaikista kukista. En jaksa niitä hoitaa.

Maha huutaa ruokaa, mut ei tee mieli. Ei tee mieli ees jua. Tuntuu ja pelottaa et kaikki on saastuneet.

Voi, Saloka, kun sun on paha olla! Yritän ymmärtää, ja monet asiat ymmärränkin, koska olen niitä itsekin kokenut. Kuoleman ajattelu... ei saa voimaan hyvin. Musta tuntuu, että syytät turhan paljon itseäsi tyttösi tilanteesta ja voinnista. Ei kaikki ole, eikä voi olla, sinun syytäsi!

Mä haluaisin mennä nyt nukkumaan, mutta sen sijaan mun pitää lähteä käymään asioilla. Haluan sänkyyn ja unta!

Hei saloka.

Olen lukenut historiallista romaania joka kertoo 14 vuotiaan prinsessan ja mustalaisen suhteesta. Prinsessa lähti mustalaisen matkaan ja tähän mennessä he ovat rakastelleet ja kulkeneet vankkureilla etelään päin, välillä mustalainen käy ostamassa ruokaa talonpojilta, ja sitten he syövät ja rakastelevat taas, nyt prinsessa on huomannut olevansa pieniinpäin... 🙏

Jp ja pikemiten ❤

Pelottaa, toi myrsky ulkona. Se tuulee suoraan makkarin ikkunaan ja pelkään sen menevän rikki. Tästä tulee joko piiiiitkä yö tai lyhyt.

Mä syytänki itteäni tytön sairauksista ja tilanteesta. Siitä et se ei pysty elää normi elämää. Jos olisin keskeyttänyt, ni häntä ei olis, eikä hänen tarvii kärsiä. Mua rankaistaan siitä mitä mä oon tehnyt.

En o jaksanu kun ruuan tehä ja tiskit hoitaa. Muuten oon joko maanu sohval tai sängys. Huomen on pakko isän jälkeen siivota täällä, ku ti tulee tukihenkilö.

Pitää soittaa äitil viel. Pitää laittaa tytöl hyvät yöt.

Hei Saloka... tunnen myös syyllisyyttä tyttäreen liittyen, mutta koen olleen tarkoitus että hän syntyi. Vaikka syyttäisin itseä vieläkin enemmän kuin mitä teen, se ei vähentäis sitä tarkoitusta mitä kaikella sillä elämällä oli mitä meillä oli. Ja on yhä, vaikeuksista huolimatta. Tyttären elämällä myös. On yhä tarkoitus. Solunsalpaajahoito seuraava vaihe. Kortisonivoiteet ohentaneet ihoa jo liikaa eikä.niistä ole ollut kuin hetkelliseksi avuksi. Siksi kemiallisia lääkkeitä, joiden jälkeen ei ole jäljellä kuin biologisten lääkkeiden kokeilu.

Syyllisyyttä ei voi välttää äitiyteen liittyen. En tiedä ketään äitiä, joka ei potis syyllisiä oloja ainakin aika ajoin. Koko aikaahan sitä ei kestä kukaan....