Hei Saloka...

jostain syystä mulla on aina ollu susta mielikuva solakasta naisesta, jotenkin, en tiedä mistä. Sun txtien perusteella tullu sellainen kuva. Ehkä se sun ideaali on jotenki tullu läpi? On tällä massaominaisuudella hyvätkin puolensa, itelläkin sitä kertynyt. Olet varmaan tutustumisen arvoinen ihminen. Kuulostaa aika taakkavaiheelta sulla tämä vaihe. Tsemppiä sulle pyydän. Facejutuista ei tarvi ottaa niin paljoa paineita, erehtyväisiä ihmisiä vaan sielläkin on.

Pikemiten, kisut on ihania. Toivottavasti sun kisut hyväksyy toisensa.

Keskustelua, jaa et solakka. En taida olla. Vaaka näyttää 3 numeroo ennen pistettä. Kiitos tsempeistä.

Eilen en tainu kirjoittaa mitään. Olin koko päivän niin väsyny. Tääkin aamun oon. Menin jo 23 aikoihin nukkuu ja nousin 11.30 herätykseen. Olis pitäny suihkussa käydä, mut en yksinkertaisesti jaksanu. Kumpa jaksaisin isän hoitaa parin tunnin päästä.

Join tos 550 ml mango-banaani-soijajuomaa. Väkisin. Oli niin pahaa, kun oli niin paljo mangoa.

Huomenna pitäis fysioon jaksaa. Keskiviikkona ikeaan heti aamusta. Torstaina on onneks vapaa, mut se menee pyykkien pesus ym. Perjantaina isän kanssa taas.

Jos yrittäis kutoo, jos silmät pysyis auki.

Tyttö sai s-lomaa loppu viikon. Toivottavasti se auttaa hänen väsymykseen.

Äiti vie mut ens viikolla pois kaupungista. Ei me olla ku to-la pois.

Puolen tunnin pääst tarvis fysioon lähtee. Ei yhtään ole kiinnostusta, eikä halua.

Kävin fysion jälkeen tytön luonna. Ituttiin sohvall ihan hiljaa ja katottiin telkkaa.

Kotona äkkiä pilttii suuhun. Nyt oon ihan täynnä.

Oon koko päivän ollu väsy. Ei auttanu ees ulkoilu. Tytön luonna meinasin nukahtaa. Sanoin fysiollekkin väsymyksestä.

Huomenna yritän muistaa soittaa tk:hon ja varata lääkärin soittoajan.

Huomenna on se kammottava ikeassa käyntikin. Grr...

Taidan men peiton alle sohvalle... sit kohta sänkyyn...

Olis se sänky maittanu vielä, mut ei voi. Voin mennä sit ku tulen takas, jos siltä tuntuu.

Eilen kastelin oloh. Kukat. Peikko tarvii lisää vettä vielä ja keittiön kukat. Katotaan jos tänään.

Huomenna tarvii tehä kotityöt ja laittaa pari kukkasta multaan. Mietin va, mistä purkit. Pitää varmaan luopuu avokadosta ja kunkusta, ni saa purkit.

Tänään vois jua iltapäivä teetä.

Nousin viiden aikoihin. Menin nukkumaan jo kymmeneltä illalla. Unta ei riitä pitemmälle, vaikka mua väsyttääkin. Miten sinä olet saanut nukuttua?

Istutitko eilen kukat? Mun pitäisi kastella omani... Olen vain siirtänyt sitä päivästä toiseen.

Kun olen riittävästi moikkaillut tuttuja täällä tukinetissä, menen neulomaan tämän päivän osuutta ystävänpäivä sukkiin. Sain eilen kiinni edeltäviltä päiviltä jääneen viiveen, kun en ollut ehtinyt neuloa. Nyt tämän päivän osuus on melko haastava seurata ja kohtuullisen pitkä.

Jp. En o saanu vielä niitä kukkia. Ajatus olisi sitten kun toi pesukone on pyöriny, ni sit menis laittaa ne. Tosin purkit on viel vanhoissa kukissa. En tiä.

Jotenki tuntuu ettei tänään ole yhtään voimaa eikä kiinnostusta. Koneet sain päälle, sentään. Nyt on viimisetkin pyykit pesty, eli koppa on tyhjä. Astiakoneen sain päälle myös. Se pyöriikin koko päivän melkein. Roskia pitäis kerätä ja leipoo muffinisämpylöitä.

Tänään on taas nenä vuotanu. Enhän o täs hereilläkään ollu kauan ja koko ajan sais niistää. Ehkä siks oonki näin poikki. Jos oon kipeeks tulos taas.

Jotenki tuntuu ettei toi rauta ole vaikuttanu yhtään. Silti raajat puutuu, väsyttää, voimattomuutta ym ym. Mut pääsen vastat reilu kk pääst labraan.

Parin vko pääst pitäis mennä kävelee tukarin kans. Ehotan tk:hon kävelyy, et saan hoitaa sen asian sitten. Siitä kyl tulee aika pitkä matka, kaupungin osan laidasta laitaan. Mut kyl mä sen jaksan, tahonvoimalla sit.

Oon mä ekat itkutkin tänään ehtiny tirauttaa. Ajattelin isää ja aloin kaipaamaan häntä, kun hän oli terve. Silloin kaikki oli paljon paremmin. Nyt kaikki on vaan sairastuneet. Kenenkään päät ei kestä. Sisko tehny tenän ja on viimeks uutena vuotena ollu yhteydessä isään. Siskonpojan käyntii ei ees muisteta, koska on viimeks käyny. Kaikki on jääny mun harteille, jollei äiti voi. Äiti on kieltäny ottaa siskoon yhteyttä. Muuten olisin sen tehny. Ai nii, soitti sisko kerran sillon ku olin kipee isälle. Siitäkin tuli kauhia tappelu. En ois sitäkään saanu tehä.

Eñ vaa tiä enää mistä kaivan sen voiman jaksaa ees yhtä päivää eteenpäin. Vaikka mun pystyssä oloani ei olekaan kun joku 7 tunnin verran, riippuu heräämisestä. Olen niin väsynyt. Väsynyt olemaan, hengittämään.

Tuntuu etten tässä tilassa osaa yhtään mitään. Ne tekeillä olevat sukatkin meni päin mäntyyn ja nyt mietin mitä teen niiden kanssa. Olen joutunu toista purkaa niin paljon etten tiä enää millä kerroksella olen. Äiti käski laittaa syrjään ja tehä joku muu päivä uudelleen. Mä haluaisin ratkaista ongelman, mut en jaksa ettii sitä.

Ehkä on parempi mennä leipoo muffinisämpylöitä, jos sais ajatukset pois sillai....

Sain kaiken hoidettuu, paitti suihku ja kukat. Kävin jopa kaupassakin, vaikka oon kuoleman väsyny. Nyt ootan et jauhel.keitto jäähtyy, ni pääsen syömään ensimmäisen kerran tälle päivää. Taas menny pipariksi syömisen kans.

Huomenna täytyy viä äitille paistinpannu, jonka ostin ikeasta ja tämän päiväset hedelmät, jotka ostin. Äiti sentään osti mulle täytetyn patongin, mut en tiä missä välissä syön sen. Kai iltapalaksi sit.

Menin sanomaan tytölle et oon väsyny. Mun ei pitäny. Tyttö sano ja käski levätä.

Mut nyt ei jaksa enää kirjoittaa....

Isän hoidon jälkeen olen vaa itkenyt. Joskus joku on liikaa ja nyt taitaa se olla. Isän kans meni hyvin. Joutusin tilaa isälle tk lääkärin. Siinä oli vähän ongelmia, mut niistä selvittiin. Apteekissa sekoilin väsyneenä lääkkeen kans. Jankutin 300mg kun se oli 15 mg. Kaupasta hain lohtu jätskii ym ruokaa. Kotimatkalla soitin tytölle. Myöhemmin tyttö soitti ja itki kun mikään ei onnistu ym. Et haluaa kuolla ym. Mä en voinu ku itkua niellä ja pysyy järjissäni.

Isä valitti kylkikipuu. Ei tiä mistä tullu. Pelottaa sekin.

Olen nii väsyny tähän elämiseen jo. Vaikka nyt tuleekin yli viikon "loma" niin ei se taida riittää. Ainakaan ku to joudun lähtemään mökille.

Raskas aamu taas herätä. Tunnin makoilin ennen kun oli pakko vessaan mennä. Otin teetä ison mukillisen ja haen kohta lisää. Jos sais koneen hiukan ees käyntiin.

Eilen tuli huomattua ettei maha tosiaan sulata salaattia eikä näköjään paprikaa. Lista vaa pitenee. Pitää vissiin ylös kohta laittaa, mitä ei saa syä. Toi teekin varmaan tekee mahalle hallaa, mut en jaksa siitä välittää.

Tekstailin puolille yön tytön kanssa. Sillä on nii vaikeaa. Kumpa voisin sil jotenki saada parempi olon. Mut en tiä miten. Jotenki tulee huono ja epäonnistunu ihminen mieleen ittestäni.

Koitan tänään olla va ja koittaa kutoa ees hiukan. Onnistun jos onnistun.

Anteeksi huono suomenkielen taivutukset. Oon niin väsy etten saa selvää puhelimen näytöstä enää.

Ikävä kuulla että tyttösi voi huonosti! Varmaan vaikuttaa omaankin oloon, kun suree hänen kanssaan eikä oikein tiedä miten voisi auttaa. Luulen kuitenkin, että jo siitäkin on tosi paljon hänelle apua, että jaksat olla niissä tilanteissa hänelle läsnä, kuunnella ja ottaa vastaan hänen kipuaan - luin jostakin että niin kauan kuin nuori kertoo aikuiselle missä mennään ja mitä kuuluu (vaikka sitten huonoakin), tilanteella on hyvät mahdollisuudet kehittyä parempaan suuntaan.

Se mikä olisi tärkeää, on että pidät hyvää huolta itsestäsi. Syöt, nukut, lepäät niin kuin parhaiten pystyt. Siten jaksat olla myös tytöllesi paremmin tukena.

Mulle tulee mieleen miten joskus aiemmin kerroit, että olet samaa mieltä hoitajan kanssa siitä, että isäsi tilanne rajoittaa sinun hoitoasi. Olen samaa mieltä - ja olen myös sitä mieltä ettet välttämättä ole niin hyvässä kunnossa että olisit paras ihminen sitä tekemään. Ymmärrän myös sen ettei vaihtoehtoja tunnu olevan. Mutta kyllä sulla on myös lupa asettaa oma hyvinvointisi etusijalle silloin kun itsellä on akuutti tilanne päällä, tai vetää rajoja sille, mihin kaikkeen suostut.

Toivon että olet onnellinen, toivon että olet turvassa, toivon sinulle rauhaa.

Kiitos soroppi ❤

Olen itkeny koko päivän, siis ihan koko päivän ja nyt on pää kipee ja silmät turvonneet.

Tyttö joutui osastolle. Häntä ahistaa siel ja haluaa pois.

Yritän edelleen olla tytön tukena. Luen ja vastaan hänen viesteihin. Yritän tsempata ym, samalla kun ite itken väsymystäni kotona. Jouduin kertomaan tytölle, etten ehkä mee häntä tapaamaan ollenkaan. En ole siinä kunnossa että voisin nähdä mihin olen laittanu tyttäreni. Jos ite olisin kunnossa ja normaali, olisi ehkä tyttökin. Mutta kun hän on koko ikänsä joutunu kattoo mua, nii ei ihme et sairastuu.

Tänään ei ole oikee ruokakaan maittanu, mut söin keiton lopun ja leipää iltapalana.

Olen tos yrittäny kutoo, mut ei siitä mitään o tullu.

Koht onneks pääsee sänkyyn....

Hei saloka. Muistui mieleeni että nuoruudessani jouduin osastolle hoitoon, eikä minua kukaan tullut katsomaan.

Ehkä näen ke tytön. Saa nähä miten se tapaaminen sit menee, jos onnistuu.

Tyttö on viesteissä ihan surkeen "kuuloinen". Yritän kannustaa ja tukee häntä.

Äiti oli eilen illalla isälle kertonut. Isä oli alkanu itkee. Pelkkä ajatus et isä itkee, sattuu muhun.

Tein smoothien lopuista 2 banaanista. En oikeen tykänny siitä, mut join sen silti.

Mul ei o mitään sulaamassa. Kai mä keitän vaa makaroneja ja syön niitä ja illalla otan, jos muistan, soseita sulaa.

Pikemiten, mua vaa satuttaa se, et en pysty menee. Vaikka hän ei kuoleman sairas olekaan. Mut jos toi ke onnistuu, ni se olis ihanaa. Sais hän voimia eteenpäin.

Väsysin taas. Piti tulla sohvalle. Silmät edelleen turvonneet ja en jaksa pitää kunnolla auki. Kaikki näkyy kahtena melkein. Vähän aikaa jaksoin sukkaa tehdä.

Tänään olin liikenteessä. Tulin just isosta kaupasta ja pieneltä kirpparilta. En mä ostanu mitään. Ei tee mieli ostaa.

Aamulla kävin suihkussa. Pesin uudella saippualla itteni.

Söin juur sose"keittoa".