Olen miettinyt tänään, heti ku saisin jostain tyhjän vihon. Alan siihen kirjaamaan kaikki mitä teen päivän aikana ja mihin aikaa. Niin sanotusti muistin tueksi ja että sitten on ainakin jossain ylhäällä jos unohan. Aika tyhmää on tässä iässä tollasta alkaa väsää, mut en viitti rasittaa oikee läheisiäkään enää. Nyt tarvittais va se vihko.

En mä sit jaksanukkaan tehä enää mitään. Olen aloittanut uusien tossujen teon. Kokeilen selventää miten ohjeessa kaikki kerrotaan ja tehään. Tuttu sitten auttaa mua ymmärtämään tai sit me kahestaan päätellään mitä mikin tarkoittaa. Esim. miettisimme mitä tämä kohta tarkoittaa.... Neulo tasona ainaoikeaa ja lisää SAMALLA kumpaankin reunaan joka 2. krs: 3 x 1 s = 23-25-27 s. Jatka neulomista tasona kunnes työn pituus on 17-19-22 cm. Kavenna sitten kummassakin reunassa joka 4. krs: 7 x 1 s = 9-11-13 s. Mutta sitten päätimme että kun luon ekana 19 silmukkaa (tässä kaavassa menee tolla keskimmäisellä numerolla) ja heti alussa aletaan neuloo vaan pelkkää oikeaa tasoa. Eli edes takas. MÄ neuloin ekan ilman lisäyksiä edes takas. Sitten ns. kolmannella kerroksella yks neulomatta ja tokaan 2 silmukkaa ja sit toka vikaan 2 silmukkaa. SIt seuraavalla eka nosto ja loput oikein. Ja taas seuraavalla lisäykset. ELi lisäsin 3 kertaa joka toinen kerros ja lisäyksiä tulee kerroksella 2 silmukkaa. SIt toi kavennus juttu samoin, ainut että lasken sen kavennuskerroksen ekaksi kerrokseksi ja sit 3 puhasta kerrosta ilman kavennusta. Ja näitä kavennuskerroksia tulis yht 7 kertaa. Voi olla että teen ihan päin mäkee tämän pohjan ja saan miljoona hermoromahusta. LAngatki mulla on päin honkii. EN löytänyt läheltä mitään suht ohutta tummaa lankaa, joten teen tollasesta about 4mm puikolla olevalta langasta 2,5 mm puikoilla. Tulee aika tiivis pohja kyl 🙂 . no päällinen saa onneksi jo suht normi 3mm puikkoja käyttää ja siihen varmaan löytyy paljon erinlaisia lankoja. Katoin että tohon voi laittaa noita pieniä langanjämiäkin, jos vaan riittää 2 kerrosta ja molempiin sukkiin. Saa kyl nähä, löydänkö 2 3mm pyörypuikkoa, että voin tehä molempia samaan aikaa. Pohjatki teen yhtäaikaa, tosin samalla pyörypuikolla. Saa siis tosiaan nähä mikä sotkotus tosta työstä sitten loppujen lopuksi "isona" tulee. Pelottaa jo etukäteen että käykö niin ku edelliset virkatut tossujen.

Huomenna taas vois kokeilla hiukan siivoilla. SUihkussaki pitäis lähi aikoina käydä. En sit tiä, pitäis toi vessa siivota. Pitäisikö kokeilla siivota sitä hiukan ja sitten mennä suihkuun lopuksi. En tiä. SIinä on aika paljo siivottavaa ku tarvii toi kaappi tyhjentää ym. TÄytyy varmaan kattoo mikä fiilis on sitten kun joskus herää.

Nyt on ainakin niin tylsä ja väsynyt fiilis, etten tiä koska kömmin sänkyyn. On niin pimeetäkin että tuntuu että kello valehtelee. Telkkarista pyörii repe sorsaa ja koitan saada va aikani kulumaan. Noita puikkoja vois alkaa metsästää, mut ei oikee ole fiilistä siihenkä. EHkä mä koitan alkaa jatkaa tota tossun neulontaa....

Purjevene: Olen tehnyt noiden virallisten papereiden kanssa sellai, kun pinossa ne ei pysy kun loppujen lopuksi kaatuu kumminki ja voi olla pieniä ja isoja. Olen sitten hommannut jonkun laatikon, joko muovisen tai pienen pahvilaatikon. Vaikka ns. papereille oman ja sitten virallisille papereille oman. SIt laitan niihin aina kun löytyy jostain niihin sopivat paperit. SIt voin kun on ns. aikaa ja jaksamista tai tylsää ottaa vaan sen laatikon ja purkaa sen ja kattoo mitä siinä on ja mihin ne oikeastaan kuuluu. Mut silloin ei tarvii alkaa metsästää vaikka ns muistipapereita joka pinosta muiden papereiden seosta ja seota pää. Yhteen aikaa kirjoittelin post-in lappuja ihan liikaa. Niitä oli pöytä pullollaan. EN sit jaksanut niitä alkaa kattelee vaan suoraan laitoin pieneen pahvilaatikkoon. Sitten se laatikko pyöri täällä ja äitiki yritti kai heittää kerran ainaki sen roskiin. SIt yks kerta päätin että mähän katon mitä se sisältää ja mitä niissä lukee ja jos on jotain millä en tee mitään, esim pelkkiä viivoja kun olen kerroksia ylös ottanut, niin heitin roskiin ja jos on järkevää jätin laatikkoon. Näin sain ainakin 1/3 papereista pois. Nykyään mulla on toi iso ruutuvihko. Siihen kirjoittelen hiukan kaikkea tyhjälle sivulle aina. Salasanat ym sellaiset viralliset jutut on toisessa vihossa ollu iät ja ajat. Siellä on äitinki jotain salasanoja. Olen tytölle sanonut että sieltä löytyy jos tarvii päästä johonki joskus, kun käyttää järkee niin saa ehkä oikean koodit. Ne tosin on hiukan sinnekkin laitettu ettei kauhian hyvin ehkä hoksaa.

Eilen löysin laatikon puikoille ja olen siihen noita puikkoja laitellu jo. TÄstä tuolin läheltä olen noita puikkoja jo laittanut, pitäisi vielä muualtakin kerätä.

EIlen aloin tekee tossuja / tohveleita. En tiä millä nimellä kun mallissa mun silmääni näyttää ns. sukilta. Hitaasti etenee kyl, mut kohta on varmaan pohja jo valmis, olen muutamia kertoja senkin ehtinyt purkaa. SIt onkin jännää, minkä jatkolangat /langat alan pistää sitten ja sit tarvii ne seuraavat puikot hakee. Plää....

Huomiseksi pitäisi siskolle noi pesät luovuttaa, mut en ole saanut niitä täytejuttuja vieläkään. AJatteleeko hän että teen sekunissa ne sitten? Ihme touhuu kun eilen piti tuoda.

Sulatin pakastimesta lohifileen. Paistoin uunissa. Tuli ihan ok. En olisi jaksanut, mutta kun tuli otettua sulamaan, se oli pakko jaksaa paistaa tänään.

En ole pariin päivään syönyt suklaata ollenkaan. En kuitenkaan usko vielä päässeeni siitä kokonaan eroon. Ei siitä kokonaan eroon tarvitsisi päästäkään, kunhan vaan määrät olisi pienempiä ja se olisi vain jälkiruokaa.

Yritin siivota tänään vähän. Tuli hirveän kuuma. Lihaksia särkee. Hyvä että jotain tuli tehtyä. Ei kuitenkaan tunnu tyytyväiseltä eikä mitään, vaikka näyttää paljon siistimmältä. Tuntuu vain väsyneeltä. En osaa olla tyytyväinen mihinkään aikaansaannoksiini. Ei vaan tule sellaista tunnetta, ei mitään positiivista. Tulee vain masentuneen sekainen väsymys, teki niin tai näin. Sille ei voi mitään.

Ne aloittamani tossut meni sit purkuun. En oo norsulle tekemässä mitään. Otin videon kun kokeilin niitä ja lähetin tutulle ja hän sano ettei voinut ku nauraa. Miten voi noin päin mäkee mennä kun ohjetta seuraa. Siis ei arvostellut mua vaan sitä että jossain muussa on vikaa.

Alko mennä hermot ku mikään ei onnistu käsitöiden osalta ja halu olisi tehä jotain. En jaksa alkaa mitään tylsää tehä ja yksinkertaista, mut pakko ehkä sit tyytyä siihen.

Äiti tykkää neuloo ja virkata lappuja. mulla onnistuu noi sukan varsien teko. Ehotin äitille sit et hän voi tehä mulle erinlaisia tilkkuja niin voin yhistää niitä, kun hän ei siitä jutusta tykkää. MÄ sit voin tehä välillä noita varsia. Äiti sano et ok, mut naisten sukkien varsia en saa kuulemma tehä. Niitä on liikaa jo. NO kysyin et saako sit lasten tai miesten ja kuulemma saa. Ettisin netistä valmiiksi eri kokoisten lasten sukkien koko / silmukkamäärä/ varrenpituudet. sit alan vaan ottaa lankoja ja katella mitä niistä kehitä loppujen lopuksi. Teen raitaa tai sit mitä vaan. Jos tulee eteen et voi tehä miesten vartta niin teen. Mä vaan pahoin pelkään että kohta ei saa näitäkään tehä. Tossa joku aika sitten äiti väläytti että olis laatikollinen noita varsia hänellä jo mun tehtynä. EN sit tiä pitääkö paikkaansa.

Otin tossa hiukan jätskiä pakkasesta ja söin. Hiukan oli omistuisen makuista, mut aika pitkälti noi maidottomat on. Mut kyl sitä söi jos haluaa kylmää ja herkutella. EI se pahaa sit loppu pelissä ollu. ALussa oli vaan hiukan makia ja omituinen, mut hiukan aikaa ku söi niin sekin laimeni.

Keräsin parista paikkaa noita puikkoja ja koukkuja ja saalis on että toi laatikko on täynnä. Jotenkin mun tuuria. Juu mul on pakon puikkoja, koska siinä taitaa olla äitin ja mun puikot ja mähän teen 2 sukkaa ym aina yhtä aikaa. ELi tarviin kerralla ainakin 8 puikkoa. Ja jos mulla on monta työtä yhtä aikaa tekeillä niin niitä puikkoja tarvii. Nytkin taitaa olla aika monta työtä kesken missä on puikot kii....

Kamalan huono yö takana. Heräilin jatkuvasti ja lopullisesti viideltä. Väsyttää hirveästi nyt.

Join kolme kuppia kahvia mutta ei auttanut yhtään. Enempää en tänään juokaan sitten.

Ruoka pitää taas saada aikaiseksi päivällä. Vanhoja ruokia on vielä sen verran jäljellä, että niistä saattaa riittää.

Saloka, sulla vastoinkäymisiä käsitöissä. Minusta on hienoa, että jaksat tehdä vastoinkäymisistä huolimatta. En osaa itse käsitöitä ollenkaan.

Pitäisi jotenkin saada nukkuminen järkeväksi, mut en oikee tiä miten. En saa aikaisemmin unta millään, vaikka yrittäisin kaikkea. Ei auta herääminen aikaisemmin, että saisi aikaisemmin unta. EI auta ulkoilu eikä kofeiinittomuus eikä syömiset. Siihen ei oikee tunnu auttavan mikään. Nukahan sitten ku nukahan ja herään sitten ku herään ja ne on päin mäntyy. Miksi ees koitan kaunistella asiaa.

Mulla on ruokaa tulossa hellalla. Kanaa ja riisiä ja lisään pari suippopaprikaa jota ostin viimeks kaupasta ja pitää käyttää. Saa hiukan väriä ruokaan myös. Tein muutamaksi päiväksi suoraan ruuan, kun kanapaketti oli 450g.

Laitoin astiakoneen samalla käyntiin kun astioita oli sen verran.

Päätä hiukan tuntuu sattuvan. Saa nähä paheneeko vai ei. Silmät ainakin tuntuu hiukan vuotavan herkästi.

Koitan keksii tekemistä tässä. En tiä. Jotenkin tylsää...

Tein nyt nopean keiton sillai, että laitoin 1 kg pakastekasviksia isoon kattilaan ja vettä päälle. Vesi tietty jäätyi ja kasviksista tuli iso jäinen kökkö aluksi. Kyllä se siitä suli. Ensi kerralla vähän lämmitän kasviksia ennen veden laittamista.

Keitin niitä ehkä 7-8 minuuttia. Laitoin nyt mausteeksi pelkkää yrttisuolaa. Tuli parempi kuin kasvisliemikuutiolla, paljon parempi. Lopuksi lisäsin nakinpalaset, yksi paketti kuorettomia nakkeja. Tuli hämmästyttävän hyvää.

Herbamare oli parasta ennen monta vuotta sitten, mutta toimi hyvin silti. Käytänkin sen nyt loppuun.

Tänä aamuna kävin kaupassa. Siellä ei ollut muita asiakkaita. Autoja kuitenkin liikkui kaduilla jo juhannusaamusta huolimatta.

En aio tänään tehdä mitään. Väsyttää kamalasti. Katson jotain telkkarista ja lojun sohvalla koko päivän. Olen ihan loppu edellisten päivien jäljiltä enkä saa nukuttua kunnolla.

Jalka edelleen kipeenä ja koitan vaan pärjätä sen kanssa vaikka ongelmia on. Kun olen äitille kertonut, niin hän vaan voivottelee siskostani. SIllä ku on niin paljon kipuja ja eikä pystyny portaita nousee. Kun puuduteaine ja särkylääke loppuu toimenpiteen jälkeen. Tokasin vaan, et oliski jotain puuduteainetta tai sen loppumisesta mulla kyse tai auttais edes joku särkylääke että sen teho vois loppua. Mutta ei. Meitä ei voi verrata, mutta kun äitini ei ole oikeastaan ikinä hyväksynyt mua ja osaa näyttää sen todella hyvin. Siskoni on hänelle aina ykkönen ja tärkeä ja jne. Mä olen se roskasäkki. Isälle olen tärkeä. Isä arvostaa mua ja jne. Hän pystyy luottamaan muhun. Hän tietää että multa saa apua ja laitan hänet aina edelle. SIksi hänen lähtö tulee muhun satuttaa aika paljon sitten. Tiedän sen jo. Se jättää mun elämään tosi ison aukon. Joutusin v. 97 sen jo kokee kun todella tärkeä ihminen lähtee yhtäkkiä elämästäni. Se kenelle pystyin puhuu ja ketä tiesi mitä koen ja kärsin, lähtee. Nyt olen jo tietonen että se tapahtuu ihan koska tahansa uudelleen.

Kellostani meni viime yönnä ranneke poikki, enkä löydä uutta ranneketta joka on jo hommattu mistään. Ja liikkuminen ei ole mitään helmee tällä hetkellä.

TUntuu vaan että elämäni ei ole enää elämisen arvoista. Päässä on taas aika vahvasti pahoja ajatuksia, kun sitten tiedän että pääsisin niin vihdoin kaikista rauhaan.

Saloka, onko sulle selvinnyt, miksi äitisi pitää siskoasi tärkeänä muttei hyväksy sinua? Tosi ikävää että noin on.

Kävin syömässä kirkolla. Oli ihanaa saada valmiiksi tehtyä tuoretta ruokaa, kun kotona en millään jaksa laittaa. Sattui vielä olemaan poikkeuksellisen hyvää ruokaa tänään ja jälkiruokakin oli hyvää.

Pakastimessa on nyt pakastekasviksia muutama pussi ja lisäksi on nakkeja ja jauhelihaa. Saan noista helposti keittoa, jos ruoka loppuu. Saloka, nämä sinun keittojutut on kyllä tosi nopeita tehdä ja pelastaa paljon silloin kun voimat on ihan loppu eikä ole mitään ruokaa.

Mietin että pitäisikö jossain vaiheessa ostaa airfryer. Ne alkaa olla aika halpoja. Jos sellaisella olisi helpompaa kypsentää pieniä määriä ruokaa kuin kuumentamalla uunia. Toisaalta oikein ylimääräistä tilaa ei ole keittiössä. Johonkin se pitäisi laittaa. Enkä tiedä, tulisiko käyttöä sitten tarpeeksi. Jaksaisinko silläkään tehdä. En haluaisi turhaan ostaa uusia härpäkkeitä, jotka jää käyttämättä.

Purjevene.... En oikee tiä miksi äiti kohtelee mua ja siskoa erinarvoisesti. Mutta jotain ns. huhuja olen kuullut erinlaisista asioista ja huomannut ajan kanssa että ne ehkä pitää paikkaansa. Raskausaikana äiti oli vissiin puhutellut mua poikana ja toivonut mun olevan poika. Synnytys on ehkä ollut jokseekin vaikea, kun olen ollut n. 5kg painava. Olen ekat 2 vuotta elänyt koti / sairaala elämää. Välillä kun sairaalasta kotiutettiin aamulla niin illalla olin takasin. Muistan lukeneeni jostain vauvakirjasta 2 v. synttäreiden kohalta jostain että toivottiin että seuraava vuosi oltais enemmän kotona. Lanssikuskit on tullu tutuksi ja alkoivat tuntea jo. Sairaalan henkilökunta tunsi. Seurannat jatkuivat koko lapsuuden ja juoksin lääkäreissä. KOuluaika oli vaikeaa. EN ole pärjännyt isossa porukassa joten siirrettiin pieneen porukkaan. SIellä alettiin kiusaamaan ja suorastaan pahoinpitelee. Potkittiin päähän ja muuhun kroppaan, lyötiin rautajaloilla varustetulla tuolilla hampaat rikki, potkastiin silmä mustaksi, "puukotettiin" lyijykynällä käsivarsiin ja jne. Pihalla heitettiin instana lumipallolla päähän, eikä katottu oliko jäätä tai kiviä joukossa. Joka kerta kun ope lähti luokasta, laitettiin ovi takalukkoon jos en ehtinyt pakenee ennen. Sit koko luokka tuli päälle hakkaa. Tätä kesti 2 luokasta 9 luokkaan. AInut milloin oli suht kivaa oli kun pääsi pelaa sählyy. Ne sai luvalla lyödä pallolla ja mailalla mua. Mut sit jokin kumma juttu siinä tuli, mut pyydettiin aina maaliin kun olin kuulemma niin hyvä. EIkä tää tullu muutaman suusta vaan melkein kaikkien. Jos sain pallosta tai mailasta niin että teki kipeetä, joukkue oli huolissaan koska pääsen maaliin takas. Vaikka en halua itteeni nostaa jalustalle, niin voin sanoo et olin suht hyvä maalissa. Mulla oli taktiikka ja aika usein ne onnistu. Yläasteella oli yks siainen joka vielä päätti lähennellä ilkeesti. Mut sen hoidin reksin kanssa. Sain suoritettuu peruskoulun ja ope vissiin palkitsi mut hyvällä torkalla. Yläasteella menetin äkkiä kummisetäni, joka oli mulle tosi tärkeä siihen aikaa. SIlloin tuntu ettei missään ole kauhiasti järkee. Omat vanhemmat ei ollu oikee mitään siihen aikaa. Olen alun syntymän jälkeen jatkanut sairastelua. Milloin vähän missäkin. SIt on näitä ihme kipuja ollut. Mua on leikelty aika paljon jalkoja. vasen polvi kerran, oik. polvi 2 kertaa ja nilkka 2 kertaa. Mulla on myös sappi poistettu ja vissiin risatki tai mitkä on.

Jotenkin vaan tuntuu ettei äiti hyväksy mua, kun en ole pystynyt ikinä rehellistä työtä tekee. Nuorena tein hoitokeikkoja välillä kun pyydettiin apuun. Olen myös sairastellut aika paljon elämäni aikana ja äiti ei vissiin enää sitä ole moneen vuoteen jaksanut. Hän noteeraa aika paljon mun olotilaa ja muutakin. SIlloin kun olin masiksen vuoksi sängyssä, niin eihän äiti sitä uskonut. EI välittänyt siitäkään kun 2-3 vko olin syömättä ja juomatta kokonaan. TOsin nykyään hän ei paljoo pysty välittää, kun en enää pahemmin kerro hänelle mitään. Miksi kertoisin kun ei hän välitä. Hänellä on siskoni joka pystyy tekee töitä, joka on sairas kuulemma ja tarvii äitiä, jolla on mies ja terve poika, jolla on auto ym. Hänellä on kaikkea. HÄnen menetys äitille on paljon tuhoisampaa mitä mun menetys. Jos mä lähtisin, hän ei menetä muuta ku isälle hoitajan ja sit jonkun ketä saa pitää roskapussina. SIksi eilen sanoin tytölle että jos taata lähtee, niin todennäköisesti pystyn sitten vihdoin katkasee välit äitiin myös. SItten mulla ei ole enää sidettä eikä velvollisuutta mihinkään siihen suuntaan. Pärjään sitten elämässä tai en. Ei mua kiinnosta.

Laitoin huomisesta tukarista sille viestiä. Miettisin että sopisiko hänelle jos huomenna mentäis naapurikunnan kauppakeskukseen kaupasta kauppaan-tyyliin. SIellä olis monta liikettä tutkittavana ja mulla on jokunen juttu mitä tarvis katella ja ostaa. Sieltä mä ne saisin todennäköisesti. Ton jalan kanssa tosin on aika arpapeliä, että miten se tulee kestää, mut pakko on vaan kestää. Huudetaan sitten yöllä kivusta ja yritetään keksii miten pääsee eteenpäin.

Jännittää vaan tässä huominen aamuheräminen. Jos olen tyyliin 8-9 aikoihin aamusta menny nukkuu viime aikoina, niin mitenköhän saisin itteni klo 10 aikoihin hereille ja jaksaa nousta...

Saloka, onpa sinulla valtavan paljon niin ikäviä ja kauheita kokemuksia. En ymmärrä miten olet jaksanut. Miten kukaan ei lopettanut tuota koulukiusaamistakaan vaan sellainen voi jatkua melkein vuosikymmenen. Ihan kauheaa että tuollaista voi tapahtua.

Toivottavasti huominen kauppareissusi menisi hyvin.

Purjevene, olen oppinut selviytymään asoissa aika paljon. Nyt se korostuu vielä paljon enemmän kun tiedän etten kykene asioihin niin kun muut, niin mun on keksittävä muu keino. Esim. kun jollakin on vaikka toinen käsi amputoitu tai halvaantunut, hän keksii tavan millä pystyy hoitamaan asioita niin että pärjää jotenkin asioissa eteenpäin eikä aina tarvii toista ihmistä (ehkä ymmärrät mitä koitan tarkoittaa). Olen vaan tässä ajan kuluessa huomannut ja lapsenakin että ei mun sanoilla aina ole mitään väliä. Paremmin asiat hoituu kun on vaan hiljaa ja koittaa vaan jaksaa. Tuttava tuntee mut yläasteesta asti. Hän tietää etten kovin hyvin edes särkylääkettä ota. Olen yhen leikkauksen jälkeen saanut kuulla lääkäriltä että sitä lääkettä tarvii syä. Nykyään en sellai kovaa kipua enää tunne, vaan mulla alkaa päästä heittää ja tulee sellainen olo et taju lähtee tai lähtee. Viime kesänähän sen operaation jälkeen taksissa mulla lähti taju, kun oli niin kovat kivut vissiin.

Mut joo, yritän keksiä vaihtoehtoja asioihin. Teen pikku hiljaa asioita vaikka sitten pätkissä. Vessan yhen hyllykön sain eilen putsattuu osissa. Mulla on pesuaineet yhessä hyllykössä ja se oli aika törkynen. Yhellä vessareissulla tyhjensin sen, toisella reissulla laitoin aineet, kolmannella huuhtelin tai piti mut laitoin likoo, neljännellä sit huuhtelin puhtaaksi ja jätin kuivumaan.

Tuttu kattoo netistä kun menin ostaa uuden aktiivirannekkeen. Siinä hätänappi ja kaatumisnappi mut vissiin ne tarvii asentaa siihen. Tarvii tutkii enemmän sitten. Muutenkin oli hauskaa kun rannekkeen kellotaulu oli melkein yhtä iso ku ohjekirja oli. Sain siihen vissiin lisättyy tytön ja koiran kuvan kellotauluksi.

Uusi vedenkeittimen. Beigen värinen. Aina on valkoista ja mustaa, ni nyt jotain muun värinen kun oli vaihtoehtona.

TUli tos muutakin hiukan ostettuu, mut ei kamalasti.

voi että kun mun tekstit on niin sekavia. Ihme jos niistä saa jotain selvää. Luin vaan viime päivien tekstejäni ja huomasin et sanat mennyt välillä ihan sekaisin ja sanoja puuttuu....

Pähkäilin tossa että tekisin 1,5 litraa ns. jääteetä. SIt katoin purkin kylkeen annostuksen. En oikee ymmärtänyt että olis pitänyt 150 g laittaa tota purua siihen. Juu ei kiitos. Äiti sit sano samaa mitä mä miettisin, laitan vettä kannuun ja lisään siihen tota purua pikku hiljaa ja sit ku on ok niin jätän. Laitoin 7 rkl sitä, enkä ees maistanut. Fiiliksellä 🙂

Äiti antoi 2 kg jauhopottuja. Pitää muistaa ottaa jauhelihaa sulaa. HUomenna teen perunasoselaatikkoo ja jauhelihalla. Jännittää va toi vatkain, siihen on vissiin jumiin jäännyt turbo ja se menee ku viimistä päivää. Pitää varmaan uusi hankkii et sais käyttää. EN tiä. Vaikeeta on vanhoista luopuu jos ne jotenkin toimii vielä.

Äiti on tuonut siskon tekemiä jotain piirakoita mulle. Pitäis katella onko syötäviä vielä ja syä pois. EN jaksa tehä mitään ruokaa tänään. Olen vaan väsynyt. Koitan va jaksaa.

Äiti vei 6 lasten sukan varsia tossa. EI kauan saa vissiin niitä kohta tehä kun hukkuu niihinki. Pitäisi keksii mitä tekee välillä, mut hiukan toi kiinnostus on aina aika matalalla. En ole tota peittoakaan oikee tehnyt eteenpäin, eli yhistänyt paloja. Se olis helppoo, mut ei kiinnosta oikee. Ehkä nyt vois kokeilla, en tiä. SYön hiukan ja juon ja katon sit....

Saloka, ei se mitään vaikka teksteistä puuttuisi sanoja tai jotain. Tärkeintä on, että ajatus välittyy. Tekstejäsi on mielenkiintoista lukea.

Heräsin tänään jo puoli neljältä, enkä millään saanut enää unta. Nousin sitten ylös, söin banaanin ja keitin kahvia. Päätä vähän särkee ja väsyttää. Olen vähentänyt iltaisin tarvittaessa otettavia lääkkeitä. En tiedä voiko sekin vaikuttaa. Toisaalta edelliset yöt oli paljon parempia. Ehkä vaan välillä tulee huono yö. Joskus sääkin voi vaikuttaa. Nukun paremmin, jos on sateista ja pilvistä, matalapaine. Eniten kuitenkin vaikuttaa ahdistuksen ja stressin määrä. Ehkä eilen kuitenkin tapahtui jotain, mikä sai valvomaan. En nyt heti keksi mitä.

Tänään ajattelin vaan lojua sohvalla koko päivän ja olla lähtemättä mihinkään. Sen näkee sitten, lähdenkö kuitenkin lopulta. Tuntuu vaan että on pakko levätä.

Heräsin 15.30 aikoihin ja koitan jotenkin tehä asioita. Sain nyt vasta perunat kiehumaan ja sit ne pitää soseuttaa ja jauheliha paistaa ja molemmat sekoittaa ja laittaa vuokaan ja uuniin. Nyt kun alan miettii, pitäisikö tehä jauhelihakastike ennemmin ja pottumuusia. Mulla ei ole ku kilo pottuja kuorittuna. En löydä oikeastaan sopivan kokoista vuokaakaan edes. Ehkä teen sittenkin vaan kastikkeen, kun se hoituu nopeesti.

Menin sit kysyy tytön kaverilta apua omiin ongelmiin. Kysyin vaan onko sillä ideaa miten saisin unirytmin tai unesta kii.