MÄ alan tosiaan harkita erkanemista ihmisistä ja alkaa elää erakkona. Niin ettei tarvii ketään kuunnella tai totella. Mua pidetään vaan roskasäkkinä täällä. Olen aina hyvä kun tarvitaan, muuten mut saakin sit täysin unohtaa.

Tänään paininut tutun kanssa. Hänen ajatuksensa on ihan jotain mitä en saa päähäni. En tiä haluaako hän myrkyttää mun pääni täysin, vai mikä on. Olen aika paljon joutunut huutaa sille puhelimeen ja puhua että tarkoittaako hän tosiaan tota. mm. tänään olen tälläisiä saanut tietää: muiden pitää pitää puhelinta kädessä 24/7 ja aina jos se soi tai tulee viesti, on sekunnissa vastattava. Sanoin hänelle ettei hän voi toisilta tollasta vaatia, kun hän ei itse kye siihen. ALko jotain mumisee. Nyt tä viimeinen: siskoni pitää olla 24/7 tavattavissa ym vaikka hänellä on täys työpäivä ja muutakin elämää. Sanoin hänelle, että hänhän ite silloin kun oli töissä, pysty menemään ja tulemaan miten halus, ilman että kattoi kelloa. TOsin heillä oli hiukan eri työnkuva kyl. Hän piti lapsia heidän kotona ja siskoni on lastenhoitajana kotonaan, eli lapset tulevat hänen luo. Hän ei voi sairastua, jollei ole uutta hoitajaa lapsille hankkinu mm. MÄ en vaan voi ymmärtää että tollainen 70v mamma ei saa kaaliin että ei elämä pyöri niin ku hän haluaa. Olen monet kerrat kuullu kun hän kiukuttelee kun ei hänen viestiin ole vastattu heti, mutta sitten ku hänelle laittaa viestiä niin siihen voi mennä tunteja tai sit ei vastaa ollenkaan. Tänään selitti että ei hän pidä koko ajan puhelinta vieressä ja hän ei juokse sen luo. Sanoin että miksi hän sitten vaatii että muut kulkee puhelin kädessä 24/7 ja jos sattuu jättää sen pöydälle ja ite on jossain kauempana niin pitää juosta siihen. Jollei hän ite kye ja teen noin, niin miksi hän vaatii että muut tekee. EI hän voi vaatii että toiset tekee sellaista, mihin hän ei ite kykene tai mitä hän ei tee ite.

Anteeksi mun kiukuttelu. Oon vaan niin hemmetin väsynyt tähän perunapussi elämään. TUntuu että kaikki tekee sitä mulle. Jotenkin mulla ei ole yhtään hyvä olla kenenkään kanssa. Jokainen haluaa mulle vaan pahaa, ei muuta. Enkä tiä miten enää pääsen tästä ajatuksesta eroon.

Kivaa aloittaa uusi viikko, kun unet on mitkä on. En mene yhtään aikaisemmin nukkumaan tällä lääkkeellä. Elämä ei ole yhtään paremmaksi muuttunut. Hiukan ehkä paskemmaksi kyl. HIukan yli viikko tarvis vielä syä tota ja sitten miettii että laittako lääkärille viestii että mitä tehä tai mitä tekee. En jaksa alkaa koekaniiniksi oikee.

Ensi viikko on muutenkin raskasta. On labraa, pitää kaupassa käydä, on äitin saattamista (menee hammaslääkäriin ja vissiin joudutaan lääkittee) sit on tukarikin vielä. Taas saa laittaa itteni niin piippuun että en vaan tiä. Halusi vaan rauhaa sisälle ja olla vaan. Mut en sitä rauhaa ehkä saa ikinä, ainakaan niin kauan kun hengitän.

Mulla on oikeasti aika paha olla sisällä. Paha olla päänsisällä ja kropan sisällä. Kukaan ei ehkä tajua sitä enkä osaa sitä sellai kertoa. Sit ku jään tälläi yksin miettimään asioita ym niin tunnen sen tuskan ja kivuttoman kivun. Sen että olisi vaan helpompi etten hengittäis enää. SIt yritän tukahuttaa sitä ajatusta tekemällä asioita vaikka en jaksais eikä kiinnostais. En halua vaan tuntea sitä kipua. Yritän tehä toisille hyvän olon. Se että näen että toisilla on hyvä olla, vaikka ite vetäisin viimisiä hengenvetoja, niin tuntuu jotenkin suoritukselta. Siihen kyen, vaikka harvoin saan minkäänlaista kiitosta siitä mitä toisten eteen teen.

Haluaisin huutaa nytkin niin kovaa kun pystyn, mut kurkku on hiukan kipee ja en jaksa paljoo ottaa henkee keuhkoihin.

Minullakin on välillä sellanen olo, että haluaisin vaan huutaa niin kovaa kuin pystyn. Silloin on tapahtunut liikaa kamalia asioita lyhyen ajan sisällä. Toivottavasti jotenkin saisit tuon pahan olon sisälläsi rauhoittumaan, Saloka. En tiedä miten. En itse onnistu siinä kuin lääkkeellä.

Tänään on ollut rauhallisempi päivä. En ole tavannut ketään ihmisiä enkä puhunut kenenkään kanssa kaupan kassaa lukuunottamatta. Ehkä senkin takia on rauhallisempi olo. Kävin vielä äsken ruokakaupassa ostamassa jugurttia tarjouksesta ja makaroonia. Nyt pitäisi olla vaikka mitä ruokaa moneksi päiväksi. Väsyttää, enkä jaksaisi tehdä iltatoimia.

labra hoidettu. SIt n. 30 min ennen ku tyttö tuli hakee, äiti soitti ja sano että pitäisi isä hakee hoidosta kotiin. Ylläri, arvaa ketä joutu menee... No labralta tyttö ja poikkis vei mut vanhemmille. SIellä hoidin yhen puhelujutun ja hengähin. Sit lähettiin lähi (kallis) kaupan kautta isää hakee (kävellen). Onneks oli lähellä. Rapussa sit sanoin äitille että jos laitan isän hissiin (niillä niin pieni hissi että isä mahtuu just ja just yksin tuolin kanssa sinne) tulee, ottaako hän sitten vastaan ja hoitaa. Että voinko mä sit lähteä kotiin. Kun olen joskus 21-22 aikaa viimeks laittanut jotain suuhun (syönnyt tai ees juonut), et pitäis hiukan pikku hiljaa jotain laittaa. Pääsin lähtee ja nyt kun kävelin kotiin, olen tässä.

Huomenna vissiin on kauppapäivä. Saan ruokaa taas kaappiin ja pakkaseen. SIsko kyydittee. En tiä mihin muualle mennään myös.

Ke on iltapäivällä mentävä äitin mukaan. Menee johonki hammasoperaatioon (en oikee tiä otetaanko hampaita pois vai mitä) ja tarvii saattajaa. Mä sit joudun siihen hommaan, kun ei ole muitakaan.

To on vissiin vielä ainakin suht lepopäivä. Silloin voi katella jollei ennen ehi ja jaksa, niin siivoilla hiukan.

Pe aamulla täytyy isä lähtee viemään jalkahoitoon kaupunkiin (taksilla), sieltä sitten kiireesti viä se kotiin ja aika äkkiä tapaamaan tukaria. SIllä aikaa ku isä on jalkahoidossa, niin mä lähen (toivottavasti) kävellen viemään lähi labraan yhtä näytettä.

Viikonloppuna ei vissiin ole mitään.

Siinä mun aikataulu tähän mennessä, mut voi olla että se voi aika rajusti muuttua, niin ku huomas tänään aamulla.

Ja sokerina tässä se että toi mun oik. jalka ei ole viime viikon tiistaisesta kävelystä vieläkään parantunut. En pääse portaita ylös enkä alas. Autoon kun menen ja poistun niin tekee kipeetä. Kävely tekee kipeetä. EN tiä mikä siinä on. Jostain polven seutuvilta takaa ja sivulta kipee. Miettinyt pohjetta ja kaikkea, mut en sit tiä. EHkä pitää alkaa jotain kipugeeliä alkaa laittaa. TUntuu vaan niin tyhmältä laittaa kun ei se särje, vaan sattuu kun siinä on ns. paino. Isä kattoi ku laitoin sille kengät jalkaan ja en helpolla päässy lattialta ylös. Sanoin et odota ihan rauhassa. Kyl tä onnistuu kun saa vaan aikaa. Teen kaikki asiat kun annatte vaan aikaa ja jaksatte odottaa. Delegoin asioita jne. Sanoin isälle kyl et jalkani on ongelmana nyt. Isä tietää (ainakin luulis jollei muisti pätki) että ton jalan kanssa on ollu ongelmia aina. TOi polvi on 2x leikattu (tähystetty ja operoitu) ja nilkka 2x leikattu. Joten ei ihme että hiukan ongelmia on. SIks välillä tiän asioista jos tulee joku ongelma että onko paha vai ei. Mut nyt en oikee saa selvää kun on alkanut viikko sitten. Tosin en ole sitä ongelmaa hoitanut kun että olen ollu ns. rauhassa vaan. Ehkä on kokeiltava tota jotain kipurasvaa, mitä äiti joskus toi. Panadolia (yms.) en halua alkaa vielä syömään. Tuhoaa sisukset liian nopeasti.

Labrassa oli hauskaa. Juu mulle noi verikokeen otot on hauskoja. Hoitaja otti 8 putkiloo verta, eikä laittanut kiristyssidettä eikä mitään. Eikä tehnyt tiukkaa edes. Sit kun pääsin autolle tytön luo, niin tyttö ihmetellen kysy, et joko sä tulit. Luulin oikestaan että toi puristussidetemppu onnistuu vaan yhellä putkilolla ja sitten se verentulo loppuu jne, mut ei näköjään. Ja ennen ku alat miettii, et paljonko sit tohon lappuun on pursunut sitä, niin voin sanoo ettei oikeastaan paljon mitään. ENemmän kyl mitä viimeks, mut silti todella vähän. Ei ihme että mulle sanottu että olisin opiskelijoiden ihanne tapaus ja on ihanaa että menen aamusta.

Jotenkin kuulin noi sanat tytöllekkin silloin ku oli vauva. Oli kivaa että mentiin neuvolaan aamusta, kun tyttö oli kaikesta huolimatta aurinkoinen ja helppo.

Tytön koiraakin kehutaan eläinlääkärissä aina. Se on kuulemma aika helppo tapaus ja rokotukset helppo antaa, kun ei reagoi siihen piikkiin mitenkään (otamme tämän vuoksi aina piikillä). Ainut mitä ne hiukan ihmettelee, on se että koiruus ei halua palkkioo heiltä. Hän kun on jotenkin oppinut salaa ettei vierailta oikee saa ottaa mitään ja ei vieraassa paikassa. Oltiin eläinkaupan tapahtumassa. Hän sai aktiivilelun kanssa leikkiä. Otti sieltä lokerikosta ne namut ja sylkäs lattialle. Ne myyjät yritti ottaa toisenlaista namua, mut ei kelvannut. Ei kelvannut edes hyllystä. Sit sanoin että ei kannata yrittää. Se ei näköjään ota mitään teiltä. EI sen takii että olis pahaa, vaan sen takii ettei vierailta oikee oteta mitään ja jne. He ymmärsi sen sitten.

TÄnään olis viiminen ilta korvatipoilla. Saa nähä miten toi korva menee sit loppu viikkoo kohen. Kutinut se ei ole moneen päivään enää. Joka toinen päivä on toi toinen korva tukkeessa. En tiä.

Olen tässä neuloskellu yhteen virkattuja paloja. Sisko on kirpparilta löytänyt tollasia paloja ja sit äiti antoi mulle ja kysy jos yhistäisin niitä. Olen niitä tässä nyt pari päivää yhistelly, kun ei jaksa koko ajan yhistää. SIt kun ne on osittain huopunut niin on hiukan haastavaa. Mut kuulemma ei sillä niin välii ole miten yhistän ja että kuinka priimaa on. EI toi kyl oo. SIt ku noi palatki on semmoisii, et pitää hiukan katella mikä pala mihinki, ku ei viitti 2 samanlaista laittaa vierekkäin, mut sit jotain paloja on 1 vaan ja jotain 12 jne, niin hiukan tarvii katella mihin laittaa. AIka paljon tossa on punaista, mut on siinä sinistä ym hiukan. Mitä tossa katoin että pienin sivu on hiukan yli metrin ja iso sivu kai joku n. alle 1,5 metriä. Sellainen pieni peitto. Voi olla et tytön koira saa alustaksi sen tai en tiä mihin menee. Meneekö johonki alustaksi vaan. TOllainen pieni projekti vaan.

Kyl mä noita varsia vielä teen myös. Yritän keksii koska hermot jaksaa kokeilla sitä palmikkoa. Uusia sukan ohjeita yritän ettii koko ajan. Yksi minkä ohjeen haluan löytää, mut kuvan olen löytänyt ja jonkun ns. ohjeen, mut haluan löytää oikeen suht kunnollisen suomenkielen ohjeen. Mut metsästys jatkuu....

Kävin etsimässä alennusmyynnistä tytölle vaatteita. Juuri mitään en löytänyt, mutta tuli käveltyä aika paljon. Nyt jalkoja särkee. Muutenkin on uupunut olo. Söin kirkolla kunnon ruokaa ja kotona äsken vielä lämmitin toisenkin aterian, joten huonosta ruuasta ei ainakaan pitäisi johtua.

Haluaisin vaan peiton alle nukkumaan ja toivoisin ettei tarvitsisi jaksaa mitään eikä vastata puhelimeen eikä lukea sähköposteja eikä viestejä. En jaksa hoitaa yhtään asiaa, mitä sieltä tulee.

Elämä on pelkkää asioiden hoitamista. En millään jaksa. Haluaisin olla rauhassa.

Suutuin sit äitille todella pahasti. harmi vaan että isä nyt sit joutuu kärsimään siitä. Mut en vaan pysty nyt näkemään enkä puhumaan äitille. TÄnään piti mennä siskon ja äitin kanssa kauppaan, mut näen ennemmin nälkää (tosin toi ei ole totta) kun menen samaan autoon tai samaan paikkaan äitin kanssa. Huomenna pitäisi olla äitin saattajana, mut mä en sinne mene enkä myös mene isää hoitaa. Saa äiti nyt maistaa omaa lääkettä ja miettii miten asiat hoitaa ja yrittää selittää sitten toisille että miksi mä en ole tavattavissa ym. Myös samalla toivon että äiti ei yhtäkkiä tuu va ovesta sisään muina ihmisiä ku mitään ei olis tapahtunut.

Jos mut ns. hälyytetään apuun, ni mun ei tarvii katella sitä että autettavaa ei kunnioiteta ym. On isälläkin tunteita ja jne. VAikka hänellä ei kamalasti vissiin ole aikaa ja hirveet kivut, niin ei ne parane sillä että sitä satutetaan lisää ja tehään olo vielä kamalemmaksi. Aloin ekaa kertaa tänään miettii, olisiko isän parempi ehkä sittenkin jossain laitoksessa, kun äitillä. Kykeneekö äiti enää hoitamaan isää. EN vaan pysty tällä hetkellä kenellekään puhumaan, ja toivon ettei toi hemmetin puhelin ala soimaan. Olen niin väsynyt kun kesken kaiken piti äkkiä jotain päälle laittaa ja mennä sinne kivuissa hoitamaan, mut sit ei tarvittukaan eikä siitäkään mulle infottu.

En mä isää sellai oman onnen nojaa jättänyt. Äiti soitti lanssin sinne ja ne jäi sitä oottaa sinne. Isä on turvallisesti (ehkä) lattialla. Jatkosta en tiä. Nostetaanko vaan sänkyyn vai viedäänkö pois osastolle. TOivon sairaalaa. Ja että yritetään kattoo mistä kipu johtuu, ettei olis mitään pahempaa esim. Se miksi isä on lattialla, johtuu ehkä siitä että eilen on lisätty morfiinia ja isä ei vissiin kestänyt sitä. Mut se ei selitä ehkä sitä että isän oik. käsi ei oikeastaan toimi. Mietin vaan, olisiko saanut yöllä (?) jonkiun pahemman aivoinfaktin. Isä sai muutaman sentin nostettuu mahan päältä sitä kättä. SOrmia pystyy suht normisti liikuttaa. Jaloissa on aika hyvät tunto varpaitten kohalla. Näitä ns. juttuja tein, kun äiti ei ollu huoneessa. Kyselin isältä esinlaisia asioita ihan rauhassa. HUomasin myös että isälle piti monta kertaa toistaa asioita, mut voi johtuu siitä ettei ole kuulolaitetta ollu. EN huomannu kattoo. Isä tyyty vähään, mut se näytti olevan liikaa. Yritin vaan pitää isää ns. hereillä koko ajan. Siksi puhuin ja kyselin siltä. Sitten kun äiti tuli puhelimesta se helvetti syttyi ja kaikki meni päin v.... Loppujen lopuksi otin reppuni ja sanoin isälle että "heippa" ja lähin itkien pois. Kävelin kotiin ja puolesta matkasta lähtien oli pelkkää selviytymistä. Haukkosin henkeä niin ku olis pahakin astmakohtaus päällä. Pelkäsin jokaista vastaantulijaa että ne huomaa mun hengityksen. Ne ei olis ehkä pystynyt saamaan puheestani selvää, kun en paljoo pystyny puhumaanki. Yritin vaan päästä kotiin kun tiedän että kun pääsen istuu tai ennemmin makaa, niin olo paranee aika äkkiä. Nä ehkä on näitä huonojen veriarvojen syytä, ei muuta.

EIlen kun otin housut pois ku menin nukkuu, katoin tota jalkaa joka on pirun kipeenä ollu eile. Jotenkin toi polven alla toi ns. poje tai mikä lie, näyttää kummalliselta. EI se satu kun painaa. Näyttää hiukan epämuodostuneelta ja vammaiselta. Otin kuvat tutulle ja lähetin ja sanoin et näetkö samaa mitä mä, laitoin tosta toisestaki viel vertailuksi. Hänenki mielestä ei kaikki ihan ok näyttänyt. Laitoin jotain kipugeelii pitkin jalkaa. Ennen kun nukahin (kun sain jotenkin sellaisen hyvän asennon) niin se tuntu hiukan kylmältä mut ok:lta. Nyt ku aamulla lähin liikkeelle, tuntu että on yöllä pahentunut kipu kävellessä, tosin en sit tiä onko jotain aamukipuja tai mitä. EN jaksa välittää enää.

Yritän vaan tällä hetkellä miettii miten saisin itteni rauhotettuu ja mitä elämälleni teen. Samalla mietin millainen paskamyrsky iskee tänään vielä. Olen siskolle laittanut viestiä ja tytölle. Tutulle soitin ja kiukku alko iskee sen sanoista että laitoin puhelimen kii. Ei jaksa kuunnella sitä. Parempi ehkä etten koske puhelimeen tai vastaa siihen ennen ku tiedän elämäni jonkinlaisen tarkoituksen. Kohta vois kokeilla hakee teetä ja jua sitä.

EIlen muuten taisin ehkä löytää syyn mun omituisille päääkivuille. Eilen taas alko päätä illalla sattuu tai oikeastaan vihloo. Sattuimoisiin aloin googlaa erinlaisia pääsärkyjä ja eteen tuli sarjottainen pääsärky. Luin sen oireet ym. Sit soitin tutulle ja sanoin että miettii mitä olen puhunu mun pääkivuista ja siitä millaisia ne on ja jne. Ja sitten avaa linkin minkä lähetin ja kommentoi. Hän sit laitto hetken päästä että toi sopii aika hyvin sulle. Mullahan on omituisii pääkipuja. Voit ite miettii mitä nää on. Mulla on vaan oikean puoleista pääkipua. EHkä muutamia kertoja elämäni aikana kipu on vasemmalla puolella ollu. Mulla siis menee ihan jumii koko oikea pää. Silmä tuntuu että joku poraa tai kaivaa ulo. Nenä on sieltä puolen kipee ihan poskionteloita myöten. Pahemmin ku vaikka tulehduksessa. Suu tai ylä leuka kipee ja tuntuu että on ns. erii tasoa. Silloin ei tee mieli oikee pureskella mitään edes. Kaula on kipee, olkapää ja toi käsi tuntuu että sekään ei enää toimi. Eli suomeksi pää laitetaan puoliksi niin että nenä halkastaan ja saadaan siitä puoliksi pää. Oikea puoli kipeenä ihan kaikki maholliset ja mahottomat paikat kättä myöten, vasen ei mitään. Olen miettinyt tähän syytä. Huonoo oloo ei sellai ole, mut ei pahemmin maistu silloin miltään mitään. Eilen söin leipää kun luulin että pää on kipee ruuan ja juomisen takii. Leipä maistui ihan ns. pahville vaikka oli porkkanasämpylää palvikinkulla ja salaatilla. Oli aika vastenmielistä syä. NÄ kivut voi kestää yli 2 viikkoakin joka päivä, eikä panadol auta niihin. Joskus (harvoin) voi auttaa. Sit se vaan loppuu itestään. Yritän sit vaikka on kipuja vetää arkea eteenpäin, kun ei huvita oikee makoilllakaan sen vuoksi. Yritän sitten estää kaikkea mitä luulen että tekee pahaa, eli ainakin etten anna silmille mitään kirkasta. ENkä nenään mitään voimakasta hajua. Viime tukarin kanssa juttelin tästä jokin aika sitten ja mietittiin onko jotain migreeniä kun kuulostaa siltä. Hänellä itellä migreeni. Mut tytöllä on migreeni, niin hän on erinlainen kun mä. EN sit tiä. TOsin hänellä on vissiin ehkä jopa krooninen migreeni. EN muista.

Pitäisi varmaan mennä tekee teetä ennen ku ihan väsyn ym. Sit voi mukillisen jälkeen alkaa miettii, jos koittais käsitöitä hiukan tehä ja jne. Pikkusen voi päivemmällä koittaa siivoo. Tossa ku lähen keittiöön hakee teetä, voi hiukan viiä astioita samalla ja laittaa koneeseen. Vielä en uskalla laittaa konetta päälle vaikka on 90 min ohjelma.

Äiti muuten koitti soitella äsken, en vastaa. Isän tilannetta ehkä yrittää kertoo että onko isä viety tai ei. Laittakoo viestii jos haluaa keskustella. Kohta varmaan joko tulee ovesta sisään avaimilla tai käskee tytön tai siskon ottaa yhteyttä jne. Nyt tuli viesti...Isä kotona, naapuri jotain autto. hän lähtee kuulemma parturiin. Sen ku menee. Näin sitä mennään hemmottelemaan kun sai mut pahalle tuulelle jne. Vaikka hän koittais myöhemmin soittaa, ni mua ei kiinnosta. Saa nähä koska hän sen tajuaa sit lopulta. Mietin vaan, eikö se lansin pitänyt apuun tulla. Mitä ihmettä naapuri sinne on tullu. Ihan sekavaa nyt kyl on. Mä taidan hakee teetä ja miettii, olenko sittenkään hereillä täällä tai onko tä jotain hiton sekavaa unta....

Juttelin siskon kanssa puhelimessa ja kysyin että mikä homma. Kuulemma lanssi tullu, mut ollu nostajat niin heiveröisiä että äiti on joutunut pyytää naapuria auttaa. Lanssi ei ole edes vissiin tutkinut isää vaan lähtenyt pois. Nyt vissiin isän hoitoihmiset miettii että mitä tekevät. Tullaanko tekee jotain tutkimuksia isälle ja selvittää tilanne ja jne. On tä hyvää toimintaa lansseilta nykyään. Ei ihme että ihmisiä kuolee, jos se tollasta on.

Ite mietin tässä mitä teen. Kädet on ihan ns. muusina. Mietin pitäisikö vaan mennä sohvalle ja kattoo jos lepäis hetken. Jos siitä sais voimia katella jotain ruokaa. Tällä hetkellä ei oikee oo siinä kunnossa että olisin skarppina jos laitan uuniin jotain. Jotenki tuntuu että ympärillä kaikki menee, mut mä en. Sellainen omituisen ovela tunne. Olen tässä teetä juonut ja saanut siitä sokeria, joten se ei ole ongelmana että sokerit olis alhaalla. Nälkä ei ole.

Ehkä mun kannattaa mennä hetkeks nukkuu ja katella sit uudelleen....

Kävin taas kirkolla syömässä, kun teki mieli tuoretta lämmintä ruokaa. Aika väkinäisesti lähdin. En olisi jaksanut. Bussilla menin molempiin suuntiin, kun en jaksanut kävellä. Uupunut olo on.

Koko ajan tulee lisää hoidettavia asioita, joita ei saa millään eteenpäin. Lopulta annoin olla. En jaksa hoitaa. Kaikki kriisiytyy. En pysty selviämään kaikesta.

https://www.martat.fi/reseptit/hunajainen-broilerikastike-10lle/

kokeilin tollasta tällä kertaa. En halunnu tehä perinteistä kanaa ja riisii sotkotusta. TOi on aika iso ohje, mut puolitin ja tein 300g lihasta. Mausteita en mitannut vaan arvuuttelin ja käytin kuivamausteita vaan. TOs kun maustoin hiukan, niin tuntuu et jotenkin tuli jotain hiukan liikaa mulle, ehkä valkosipua. Ihan jees kastiketta, mut ei mulla ainakaan keltaista toi oo, niin ku siinä kuvassa on. Mut kaipa toi menee kurkusta alas. Seuraksi laitoin pussimuusia taas kun on hiukan ollu taukoo. Makaronia kun en saa kurkusta alas.

Äiti on pitänyt hiljaiseloo näköjään. TÄnään mun piti mennä saattajaksi, mut saapa ite miettii miten sen hoitaa. Mua ei kiinnosta. Olen aika vihanen ym eilisestä eikä äiti näköjään pahemmin ole halunnut selvittää tai edes puhuu. Enkä tiedä mitä se siskolleni ja tytölleni on mennyt sanoo. Kyl mä pärjään ilmanki. Pystyn delekoimaan asiat niin etten tarvii ainakaan vielä häntä ja jos tarviin, ni sit tarviin. Pyykit pystyn pesee alhaalla koneessa, jos tarvii ja kuivumaan saan täällä sisällä ihan hyvin. Siihen pitää vaan ottaa aikaa ja voimia. Ruokaa saan sitten jotenkin jos tarviin. Perjantaina on mahollisuus päästä kauppaan, jos tahon, ehkä.

Olen taas viime yönnä miten päin sitä unta sais ja koska. Pyörinyt ja miettinyt että kuinka kauan tarvii ootella että uni tulisi. Kello käynyt, aamu valjennut, ihmiset lähtivät töihin jo ja autot alkoi ajaa enemmän ja enemmän isolla tiellä. MÄ vaan makaan sängyssä ja oottelen että saisin edes hetken unta. SIt olen jossain vaiheessa joskus 6 tai 7 jälkeen nukahtanut, sillä  aikoihin vielä täällä olin hereillä. joskus 13 aikoihin sitten heräsin ja miettisin kun katoin ympärille että onko yö, aamu, päivä tai ilta. Oli ihmeen pimeetä ja sellaista. Katoin kelloo ja se näytti että ylös on noustava, vaikka ei millään ois jaksanut.

Nyt sit oon juonut teetä ja sit tein ruuan. RUoka on tossa jäähtymässä ja sit pitäis se syä. Kutoa voisin. SIivotakki pitäisi, mut ei vaan jotenkin jaksa. EI o jaksanut suihkussakaan käydä. Huomenna on pakko sekin suorittaa.

Jalka on edelleen pahana. Liikkumaan ei pääse jos vaikka istuu hetken. Hiukan aikaa saa oottaa että voi luottaa tohon. Muutamat ekat askeleet on aika epävarmoja ja sitten se alkaa pelaa. SIksi mun pitää liikkeelle lähtiessä ain varoa tosi varovasti. Olen ku joku ankka mikä myllertää ekat askeleet. Ei ees vauvat suorita ekoja askelia näin kömpelösti.

Nukuin viime yön huonosti. Heräsin jo kolmen jälkeen enkä millään saanut unta. Jäin makoilemaan sänkyyn ja lopulta nukahdin vielä lyhyeksi pätkäksi. Näin kaikenlaisia ihme unia.

Tänään on ollut ahdistusta paljon. Välillä mietin, että olenpa ahdistunut, miten voisin rauhoittaa itseäni. En ole onnistunut. Välillä hoidin joitain asioita vaikken olisi jaksanut. Sain jotain tehtyä. Nyt vaan lojun sohvalla jaksamatta mitään.

Tänään söin kunnon ruokaa päivällä ja äsken. Silti ehdin ottaa myös suklaata. Yritän olla syömättä sitä enää enempää tänään. Yhden rivin söin. Usein syön puoli levyä nykyään. En ymmärrä, miksi olen niin koukuttunut suklaaseen.

Huomenna täytyy jaksaa laittaa ruokaa. Tänään oli lähikaupassa tomaatit euron kilo. Ostin niitä paljon. Mietin, voisikohan niistä tehdä myös jotain ruokaa. Niitä voisi ehkä pilkkoa kastikkeeseen. Täytyy miettiä.

kirjoitin faceen aika pitkän pätkän, mut niin kun hiukan epäilin. Äitiltä tuli aika äkkiä tekstari. Kaikki on suuttunut hänelle. Mä ja isä ja hän ei oo tehnyt mitään. Mä ehkä tiiän miksi isä on hänelle vihanen. Isä siis ymmärtää ja tajuaa miksi mä lähin. Hiukan epäilin sitä koska isä on vähän siinä kunnossa ettei tiä mitä muistaa ja ymmärtää. Isä on edelleen vissin aika huonona. Vissiin päivä tai hetki kerrallaan mennään. Munhan vika vissiin sekin on.

Sain astiakoneen päälle. TOi mun jalkani on aika huonossa kunnossa. En tiä mitä oikeastaan tekisin sen kans. Ei enää riitä että toi polven alaosa olis jotenkin kipee, nyt alko toi nilkkaki reistailee pahemmin. Kivaa yrittää jotenkin kävellä edes kotona kun ei voi astuu sellai kunnolla tai kävellä, kun joka askelta pitää kattoo ettei petä ja sattuu. Nyt hiukan tuntuu että tässä istuvalteenki toi nilkka ja toi toinen kohtaki on kipee. Mietin vaan mitä kaikkea siellä se kipu voi olla. Pitää ehkä katella netistä hiukan kahta juttua.

Laitoin mansikkateetä jäähtymään. Lämmitin litran vettä keittimellä (ei ole isompaa keitintä) ja sit laitoin mehukannuun 2 pussia mansikkateetä ja sit ton lämpimän veden päälle. Jätän sen siihen ja annan jäähtyy. Sit juon sen haaleana tai kylmänä. En oikee tykkää lämpimästä makuteestä, mut haaleana tai kylmänä menee. Näin saa suht helpolla kylmää jääteetä jos tahtoo ja kaupassa on erinlaisia makuja. Ei siis ihme että mulla on "miljoona" eri makua ja laatua teetä tuolla kaapissa 🙂 Nyt viimeks tein vaan litran ja nytki, ennen tehnyt parin litran satsin. Tohon voi lisätä makeutta jos tahtoo, mut mä en lisää. Enemmän voi laittaa pusseja, mut mun makuuni yksi pussi ja puoli litraa on hyvä. SIt kun toi on jäähtynyt tarpeeksi, voi siirtää myös jääkaappiin niin saa kylmempää, jos laittaa jääpaloja niin ehkä kannattaa tehä hiukan vahvempaa teetä sitten, jos se jääpalat sulaa niin teekin laimenee.

Ehkä kahvin kanssa voi toimia samoin. Jäähdyttää valmis kahvin vaan ja sitten jääkaappiin ja jääpaloja. EN tiä äläkä multa kysy. EN oo koskaa juonu kahvii. TOsin ostin murukahvii purkillisen vaan leivonnan takia. Mut kaikkea kannattaa koittaa ja voinhan mä katella netistä jos löytyis jääkahvin ohjetta sieltä. Jos alkaa kokeilla, niin kannattaa tehä pieni annos ekana, vaikka ottaa mukillisen kahvia syrjään ja kattoo että jäähdyttää sen ekana ja sitten siirtää vaikka jääkaappii ja jne. Mut voin tutkii tossa nettii jos joku tahtoo.

Ostin minttukaakaojauhetta tos viimeks kaupasta. Hiukan arvokasta, mut niin pirun hyvää. Tein eilen soijamaidosta ja siitä kaakaota itelleni ja nyt toin lopusta puolesta litrasta taas. Pakko jotain juua ennen ku voi tota teetä jua. Samalla ootan että saan tuolta koneesta isomman mukin / lasin käyttöön, niin kivempi jua sit tota teetä. Mut siis tota kaakaota ei juua kun välillä, muuten juuaan sit normi kaakaota. Tota minttua vain ku haluaa fiilistellä tai herkutella.

Heräsin jo viideltä ja aloin aikaisin aamulla tehdä lihamakaronilaatikkoa. Tyttö toivoi sitä taas. Voimat oli ihan loppu mutta sain itseni lopulta käyntiin, vaikka kahvikaan ei tuntunut auttavan. Ruoka tuli tehtyä. Aika hyvää tuli.

Äsken autoin tyttöä käymään läpi vanhoja kirjoja autotallissa. Viedään kierrätykseen osa ja huonokuntoisimmat roskikseen. Väsyin siitä, vaikka olikin ihan kiva tehdä. Nyt selkää särkee ja nälkäkin on taas. Täytyy vähän levätä.

En ole koskaan kotona tehnyt jääteetä. Rooibos-teetä joskus juon, mutta senkin lämpimänä. Tai eihän siinä kai teetä ole ollenkaan vaan pelkkää sitä rooibos-kasvia. Ei kuitenkaan ole kofeiinia. Miltähän se maistuisi jääteenä. Ehkä joskus pitää kokeilla.

Pääsin kauppaan tukihenkilön kanssa. Täällä kotona eksyin googlaan marinaadeja. Siis ihan pää meni pyörälle mihin kaikkeen sitä voi käyttää ja minkälaista. Harmi va ku ei ole mitään grillii tai vastaavaa. Vähän ärsyttävää on tehä muutamien tuntien marinaadihässäkkä ja sitten paistaa paistinpannulla tai uunissa se liha. EI oikee saa sitä fiilistä siihen. Uusi tieto (mikä ei mua koske) on että kalanki voi laittaa jopa tunnin marinaadiin. Myös kasviksia voi marinoida. Siis en ees ymmärrä mitä kaikkea voi. Pää ihan pyörällä.

Ennen ku lähin kauppaan, eksyin tokmannin nettisivuja kattelee ja siellä sit osui ihan kaikkea mitä on myynnissä. Hiukan sellaisiakin mitä en olis niin halunnu tietää. Mä vaan toivon ettei niitä tuolla tokmannin hyllyllä ole. Oli meinaan niin härskii settii.

Ostin muuten varmaan aika lähelle 10 litraa jätskii. Juu mopo karkas käsistä hiukan. EN kyl tiä koska ne syön.

Miksi musta tuntuu että tää kämppä on täys kaaos? miksi tuntuu että tä on räjähyksen jäljiltä? Mikään ei ole oikealla paikalla ym. Kaikki on sekaisin.

Pitäisi alkaa laittaa kaikkia kuntoon, mutta tällä hetkellä rajoittaa iaka paljon kaikki. EI voi kurkuttoo lattialta mitään ku päästä tuntuu (veriarvot huonot) ja lattialle ei voi mennä istuu, kun ei pääse kunnolla ylös (jalka vieläkin kipee). Yritän sitten jotenkin aina välillä jotain tehä. Mut tuntuu että kaikki on turhaa. Mikään ei oo missään ja mitään ei löydä yms. Pää hajoo...

Pari päivää sitten päätin tehä yhet virkatut tossut / sukat. Aloin tekee ja eilen oli tarkoitus alkaa kasaa. TOinen tehty ihan päin mäntyy. EI muuta ku purkaa aluksi asti ja taas tekee. SIt sain valmiiksi ja kokosinki ne. Kokeilin sitten niitä jalkaani. EI hemmetti. Ne on vissiin jollekki norsulle tehty. Meni moti ja tossa ne on enkä haluu ees nähä niitä enää. En varmasti ala purkaa enää ym.

Pitäis siskolle tehä äkkiä valeamppari pesiä. Langat hain eilen jo, mut nyt ku hain sopivaa koukkuuu niin kyl miljoona 4mm ja 3,5mm koukkuu löyty ja isompia ja muutama 2,5mm ja pienempiä. Mut ei hemmetti löytyny yhtään 3mm koukkuu vaikka yritin ettii. No koitan tolla 2,5mm sit tehä. Toivon suuresti ettein ole liian pieni, muuten täytyy vaihtaa lanka ja tehä isommalla.

AIka paljon on kiukkuu päällä nyt. RUokaa tarvis alkaa keksii. Ehkä jotain lihapullaa ja jotain sen kanssa... Moti elämiseen meni...

Mietin, mikä on muutama. Sisko kysy viikonloppuna voinko tehä hänelle valeampparipesiä että vievät hänen miesystävän vanhemmille tuliaisina. Tietenkin suostuin. Ettisin ekana lankoja ja sitten seuraavana päivänä aloin tekee. Nyt sit ku aloin kasaa niitä tohon pakastepussiin, etteivät ole jokainen eri paikassa, niin mulla on vissiin 5 pesä koukulla. Mietin vaan, lähtikö hiukan lapasesta? En ala tota 5:ttä purkaa, teen sen ja sitten ootan että sisko tuo täyttöainetta ja täytän ne ja luovutan ke hänelle ne sitten.

Tossa hiukan siivoilin. Enemmänkin pitäis, mutta sisällä on vaivaset 24.5 astetta lämmintä olohuoneessa, ikkunan vieressä eikä paista ees aurinko. Kastelin kaikki n. 20 kukkasta plus ton yhen ison. Sain kulumaan loppuun ton merileväuutteen, niin saan alkaa käyttää tota toista ravinnetta. Juu mä laitan noille ravinnetta, koska ne saa vettä silloin ku mä jaksan ja muistan antaa. Nytki oli niin hätää kärsimässä mitä kukat voi olla. Kyl siinä vähän sai kraanan alla juosta kun melkein oli yks kukka per kannullinen ja sitten ton ison kukan kanssa tein niin että kaadoin ja huuhdoin loput leväpurkista siihen ja perään kaadoin 4 x 1,5 litran limpsapullollista vettä. 3 multaan ja 1 säiliöön.

Keräsin tiskitkin. Osat laitoin likomaan vatiin, sellaiset missä on kuivunut ketsuppia tai jotain kaakaojämiä tai semmoista. Olen alkanut laitella niitä likomaan tohon vateen ja hanasta kuumaa vettä. Mun hanasta tulee varmaan kiehuvaa vettä. Sit ne saa siinä liota ainakin niin kauan että siihen veteen pystyy koskee. SIt ei tarvii ku hiukan harjaa näyttää niin ne on putsattu, mut laitan silti koneeseen ne vielä. EIpä sit koneessa oli mahottoman likaisia välineitä.

Tyhjät pullotki on taas kerätty ja roskia kerätty säkkiin. Pitäis vaan jaksaa toi roskasäkki viä kohta puolin ulos.

Imuria pitäisi ulkoiluttaa ja vissiin lattiaa pestä ku ei imuri vie kaikkia pölyä ym mennessään.

Muutenkin täällä on edelleen tekemättä ne, mitä silloin aikoja sitten listasin. Eli keittiön kaapit siivoamatta, pakastimet siivoamatta, vessa siivoamatta. Sit pitäis noi puikot keräillä ja putsata. Siis ihan kaikkea. En vaan tiä mistä aina aloittaa. Tuntuu sekin et jos alkaisin laittaa koneeseen vaikka nyt noiden tiskien lisäksi täytettä kaapeista tai vaikka ruokailuvälineitä, ja sitten sillä aikaa ku on se laatikko tai hylly tyhjä, niin putsaisin äkkiä ja sit saisin täyttää. Tuntuu jotenkin isolta nyt. Mut ehkä noin on järkevintä. TÄyttää vaikka koneen silloin tällöin ja sitten tyhjentää se ja jne. En tiä.

Minullakin on kauhea kaaos pöytien päällä. En saa aikaiseksi päättää, mihin mikäkin lappunen kuuluu tai voiko heittää pois. Kirjekuoria jää avaamatta, kunnes ryhdistäydyn ja avaan kaikki. Sitten ne paperit jäävät lojumaan pöydälle. Hylättyjä lääkärien tekemiä lähetteitä, tärkeiltä vaikuttavia mainoksia, verotukseen liittyviä papereita, lukematta jääneitä ilmaislehtiä, kaupungin tiedotteita, kaikenlaista sekalaista.

Sain aikaiseksi tänään leikata nurmikkoa. Akku loppui. Iltapäivällä jatkoin. Oli tosi kuuma, mutta katselin, että seuraavina päivinä voi tulla sadetta. En tiedä, voiko märkää ruohoa leikata. Kuivan leikkaaminen ainakin tuntuu jotenkin helpommalta. Ruoho oli jo tosi pitkää, mutta silti tavallinen työnnettävä ruohonleikkuri onneksi vielä pystyi siihen. Tuli lopulta tehtyä. Hikinen olo tuli mutten enää toista kertaa jaksanut mennä suihkuun. Menen vasta illalla. Harmi vaan että tuo ruoho kasvaa taas uudestaan niin nopeasti, ja sade vaan lisää sen kasvua.

Huomenna tarvitaan lisää ruokaa. Ajattelin sulattaa pakastimesta jotain.