Nukuin jostain syystä heräämättä aamuun asti. Silti oli loputtoman uupunut olo, kun heräsin. Makasin sängyssä pari tuntia, ennen kuin pinnistelin saadakseni itseni ylös sängystä.

Miksi edes nousen ylös sängystä. Vain suorittaakseni taas ison määrän loputtomia tehtäviä, jotka alkavat joka päivä alusta.

Pesettekö te muut hampaat joka aamu ja ilta? Se tuntuu valtavalta urakalta, joka toistuu ihan koko ajan. Vielä olen yli voimien pinnistellyt ja pitänyt siitä kiinni, vaikken oikeasti jaksaisi.

Jokaisessa päivässä on valtava määrä pakollisia tehtäviä, jotka toistuvat pienin väliajoin. Tuntuu, etten tee mitään muuta kuin niitä yli voimien. Vaatteiden pukeminen aamulla. Vaatteiden peseminen. Hiusten peseminen edes joskus on valtava urakka. Suihkuun itsensä pakottaminen ei meinaa onnistua. Ruokaa on ostettava ja sitä pitää jaksaa ottaa esille ja syödä. Miten sekin voi olla niin väsyttävää. Jätän väliin kaiken, mitä ei ole ihan pakko jaksaa. Sellaisia asioita ei oikein enää ole jäljellä. Enempää ei voi jättää väliin. Vai voiko. Hampaat voisi ehkä aamulla jättää pesemättä. Sitten voi tulla vielä isompia uusia ongelmia, hammaslääkärin ajanvarauksia ja maksuja. En tiedä.

Jos ei pukisi päivävaatteita aamulla, ei tarvitsisi vaihtaa yöpaitaa illalla. Tulisi ehkä vähemmän pyykkiäkin. Siitä ei ehkä olisi niin paljon haittaa kuin hampaiden pesemättä jättämisestä.

En tiedä, kuinka usein suihkussa käymisen voisi jättää väliin. Onko tarpeen jatkuvasti peseytyä.

Onko tarpeen käydä väkisin ulkona kävelemässä, jotta lihakset saisivat liikuntaa. Onko sellaisessa kärsimyksessä mitään mieltä. Vai tulisiko vielä pahempia ongelmia, jos päästäisi irti tästä ja jättäisi tekemättä. Olisin täysin liikkumatta vaikka nyt ensin kuukauden. Aina kun ei ole pakko mennä mihinkään, en menisi.

Jatkuva tällaisten arkiasioiden yli voimien suorittaminen ei ainakaan yhtään paranna oloa. Sen päälle tulee sitten vielä varsinaiset hoidettavat asiat, kuten ajanvaraukset ja laskut, jotka ei ole voinut laittaa menemään automaattisesti maksuun.

juu, äiti kävi ja taas kerran pää tuntu räjähtävän. SUorastaan alko ketuttaa se mitä kaikkea hän tekee täällä ja millä asenteella. Kysymättä multa ja YLLÄTYS olettaen että ITSE on oikeassa. Mä en tiä miten jaksan sitä täällä enää ikinä kattoo. EN ikin tiä mitä heittää mihinki ja mitä tuhoo. JA mitään ei tietenkään maksa jos joku tuhoutuu tai häviää.

TOs yks päivä äiti ja tyttö oli täällä ja laittelimme noita kukkasia uusiin multiin. No äiti hoiti kukat. KUinka ollakkaan niin hän on hävittänyt KAIKKI altakastelevien kukkapurkkien se mittatikut, eli ne jolla näkee onko purkissa vettä tai ei. Sanoin et no, pitää sit taas hommata uudet mullat ja uudet purkit ja vaihtaa, koska en halua tollasia purkkeja pitää jossa en tiä onko niissä vettä tai ei. EN halua alkaa hukuttaa niitä kukkia enkä kuivattaa. EIhän äiti tunnustanut mitään.

SIt hän on noita kukkia sörkkinyt. Pitänyt huonoja lehtiä ottaa pois ja kuinka ollakkaan meni mun ruokailuväline laatikkoon ja otti tollasen yli 10 euron juuresveittin ja sillä alko niitä lehtii katkoo. EI sit hänellä käynyt mielessä että samassa laatikossa oli puolet halvempikin. Mut ei sillä välii. Voinhan mä noita fiskarsin puukkoja joka päivä ostella miljoonan.

Kestokassiin oli jäänyt kansi. Äiti sit niitä kasseja tyhjenteli ja arvaa mihn, roskapussiin suoraan. Vastaus oli kun ihmettelin miksi kansi oli roskissa. Mä vaan ajattelin kun oli tyhjässä kassissa että on roska. EI siis käynyt mielessä kysyy yhtään. Et onko se vaikka unohtunut siihen ku on kassin tyhjentänyt.

Mä en vaan jaksa noita äitin käyntejä. Yritän aina jos tiän että tulee niin siivota täällä hiki hatussa ja kattoo kaikki "vaaralliset" jutut pois. Mut aina se löytää jotain. Aina se osaa jotain tuhoo tehä. Mä en saa mitään siihen. Korjaan sit täällä sen lähön jälkeen jälkiä ja kattelen mitä kaikkea se on heittänyt roskiin. On se kerran meinannu heittää pussillisen mun töitäniki roskiin. EI ollu kattonut pussiin vaan heitti se muiden roskien kanssa jätesäkkiin. Ennen ku lähin viemään säkkiä ulos, alettiin ettii sitä mun pussia. SIt ku ehotin et onkohan säkissä niin tuli jyrkkä kielto. SIlti äiti katto sinne ja sano ettei ole. Mä menin sit kattoo ja heti tuli oikee pussi eteen.

ENkä mä tajuu että aina ku puhun niin kuulemma huudan. Mä en kuulemma muuta tee. EN sit tiä miten mun tarvii alkaa kommunikoimaan. Kirjoittaa paperille ja antaa paperi sille. Olla ihan hiljaa.

Onneks äiti ei nykyää kovin usein täällä enää käy. Melkein vaan silloin ku on pakko.

Koitan miettii mitä tohon uuteen puhelimeen tarvii vielä asentaa tai tarviiko siihen jotain vielä. Joudun tietokoneen avulla lataa sitä toistaiseksi. Pitäis päästä ostaa uusi laturi siihen.

Huomenna tulee tukari alku illasta. En oikee tiä mitä sen kanssa tekisin. Pää on aika kipeenä ollu viime päivät. Samalla on hiukan huono olo ollu kun on koittanut syä tai jua. Koitan sit jos johtuis närästyksestä, niin lääkitä, mut ei auta. Koitan jua vähän kerralla, ei auta. Jotenki vaan tuntuu ettei mikään auta. EN sit tiä onko toi pääkipu syyllinen huonoon oloon. Vois oikeastaan miettii jos menis hiukaks aikaa lepää sohvalle, jos auttaa päähän....

aloin tietokoneen kautta tutkii ton uuden puhelimen käyttöohjeita ja löysin että miten saan tiedot siirrettyy. NO laitoin ja tossa se lattialla on siirrellyt jo jonkin aikaa. siinä luki että kestää 1,5 tuntia tä operaatio ja tosiaan näköjään kestää. Saa nähä miten sekoisin saan ton puhelimen ton jälkeen.

Kiva oli herätä aamulla. SIlmät ihan kuivat ja kipeet, kurkku kipee ja ihan kuiva, nenä ihan rutikuiva, suu ihan järkyttävän kipee. No silmät sain hiukan "toimii". Nenänkin. Huulet on kipeet edelleen. Suu ihan järkyttävän kipee ja pelkään alkaa ruokaa laittaa sinne. Jos ruoka on liian kovaa ja sattuu tai liian mausteista. Olen vaan teetä tässä juonut, jota olen tehnyt sellaista sopivan lämmintä. Kurkun sain hiukan toimii, ei onneks satu enää niin paljoo. On niin ihanaa nä päivät kun kaikki limakalvot päästä kuivuu. Muutenkin suu tuntuu hiukan turtalta ehkä jopa.

Kävin suihkussa sitten, iholle on tullut taas ihme rupia. Tai ennemmin iho mennyt rikki. EN tiä mistä ja nekin jotkut on semmoisessa paikassa että en ylety. Mahassa on joku kipee kohta ja en tiä onko siellä haava tai joku, en pysty kattoo kun en näe. Pitäis saada joku kattomaan se niin pystyis ehkä hoitamaan. Äiti kyl epäili hankaumaan. Mut luulis että olis tuntunut jos joku olis hankanut. Eikä nytkään kun on vaatteet ollu päällä ja olen vessas käynyt eli olen housuja nostanut ja laskenut enkä varmasti samaan kohtaan laittanut, niin ei ole tuntunu yhtään. Omituista.

TUkarin piti tulla, mut ekana kysy että jos tulis 3 h ennen. SOpisin et ok. SIt tunnin päästä tuli viesti että peruukin kokonaan. MÄ olin vaan et jaa. EN jaksa sellai ees ajatella. Pitää tässä muutakin ajatella tällä hetkellä.

on yö... mietin tässä kun istun, mahanko aamulla tai sitten herätä kun menen sänkyyn nukkumaan. Olo on kaamee. On ollut jokunen päivä aina iltaa kohen olo tulee huonoksi. Kerroin tänään tutlle siitä puhelimessa. Sanoin että aina viime aikoina on iltaisin tuntunut että tulee todella kipeeksi. Joka paikkaan sattuu ja on niin ettei mitään jaksa tehä ja jne. Et kun herää aamulla niin olis kipee. Mut sit ku aamu tulee niin kaikki on ok, mut iltaa kohen taas olo huononee. Koitin tossa noita papereita katella lattialla istuen. Piti lopettaa kun alko selkä ym kipeytyy niin pahasti. Mietin vaa, pitäisikö mennä vaan sänkyyn makoilee ja miettii, onko tämä viiminen ilta.

Sanoin tutulle että en kerro heille enkä kenellekään millainen olo mulla todellisuudessa on. Mitä ne oikeastaan sillä tiedolla tekee, kun eivät voi mitenkään auttaa. Näin suojelen heitä myös. EI niiden tarvii tietää että mulla on kipuja, huono olla. Jotkut kivut on alueella, mikä pelottaa. Seurailen aina niitä ja katon voinko niitä saada mitenkään helpotettuu. Sit mietin että jos pahenee ja kovenee, mitä voin tehä. Olen pidempään tuntenut että sydän alkaa hakkaa yhtäkkii ns. tuhatta ja sataa. EIlen taisin kokeilla silloin tai melkein heti sen jälkeen ranteesta pulssia, ei se kauhiasti syke ollu korkee. ELi nyt sit mietin sitäkin, että miksi tunnen välillä että sydän hakkaa järjettömästi ilman syytä, mut sit ei vissiin pulssi hakkaa niin paljoo. Omituista. Mähän en pysty enää tai tällä hetkellä lääkärissä kun se kuuntelee keuhkoja ja pitää syvään hengittää, niin se ei oikee onnistu enää multa. ALkaa tuntuu siltä että taju lähtee, jos vetää syvään henkee. Vedän tai hengitän vissiin niin vähän kerralla, että kun joutuu syvään hengittää muutaman kerran ni taju lähtee. Joskus nuorempana otettiin joku hengityskoe juttu. Sekin piti sellai keskeyttää kun alko päässä pyörii. SIlloin kyl pystyin enemmän hengittää. En tosin ole tosta sanonut kenellekään. Pelkään sanoo kun samalla on ns. kipuja myös ku hengittää välillä.  Pelkään todella että mun kropassa on jokin tosi pahasti vialla....

10  aikoihin oli pakko yrittää saada nukuttuu. Joku 3 tunnin verran nukuin joten kuten ja sitten oli pakko nousta jo. TUkari tuli 16 aikoihin.

Pesin sitten uunin 2 kertaan ja vielä pitäisi pestä. Toi oli niin likainen, mut onneks toi mun aine minkä ostin on aikast hyvää näköjään eikä haise.

HUomenna pitäisi jaksaa mennä vissiin kaupoille äitin ja siskon kanssa. Pitää puhelimeen muuntaja kattella. Sit tarvis pikku hiljaa vessapaperiakin katella samalla. Sisko on kuulemma jo katellu mistä sais halvalla.

Väsyttää aika paljon. Yritän vaan jaksaa...

Voinko kysyy?

Onko jollakin ehottaa mikä olis suht järkevä keino että saa laskut maksettuu ja jne. Mulla ku ei tuu ns. fyysisisä laskuja kun todella harvoin. Mulla on sähköpostissa ja kaikkialla muualla niitä. Olen laittanut kalenteriin muistutuksen koska yks lasku pitäisi maksaa. SIt on e-laskuna toinen. SIt pitäisi sovelluksesta muistaa yksi. SIt onkin noita mitä pitää muuten vaan muistaa. Ja sit jotkut tulee fyysisenä. Nytkin ku maksoin laskuja, mietin tässä että olenko nyt ihan tosissaan kaikki maksut maksanut. Onko mulla jossain vielä et pitää jotain maksaa. Mietin pääni puhki. Olen jopa miettinyt että kohta varmaan alan tekee jonkinlaista ns. kalenteria että tona päivänä maksettava noi ja jne. Sit pystyy hyvin kattoo ehkä kaikki on maksettu. Ärsyttää vaan ku miettii että onko kaikki maksettu vai ei.

Minulla tulee pankista ilmoitus uudesta e-laskusta. En tiedä mistä se on keksinyt tulla puhelimen näyttöön mutta on mukava. Sitten vain käynyt hyväksymässä verkkopankissa e-laskun ja se menee eräpäivänä.

Harvoin tulee sähköpostilla laskua mutta senkin hyväksyn heti ja panen eräpäiväksi sen mikä laskussa on ja silloin se menee automaattisesti tililtä. Fyysistä laskua tulee tosi harvoin mutta senkin hoidan heti, kun tulen postilaatikolta kotia.

En ymmärrä mitä on sovelluksessa olevat laskut? Joskus tilaan Klarnan kautta jotain mutta sieltäkin tulee lasku heti minkä voi hyväksyä samantien ja lasku menee eräpäivänä. Neuvo on siis, että hyväksy lasku heti, kun se tulee.

täällä päässä asiat aika sekaisin taas vaihteeksi. Jotenki tuntuu tällä hetkellä että kaikki kerääntyy keräntymistä ja katotaan kauanko jaksan asioita hoitaa.

TOi jalka vihloo edelleen. KOitin laittaa yöksi paksun säärystimenki että pysyy lämpimänä ja pidän sitä edelleen, ei vaikutusta.

Poikkis soitti aamulla ja kerto ettei kannata tytölle soittaa. TYttö ihan maassa. Sen inssiope oli ollut perseestä ja hylännyt ajon jonku ihmeiden syiden takii. Pyysin jos poikkis hommaisi tytölle herkkuja kun laitan rahaa hänelle. JA pitää tyttöä hyvänä. Pyysin jos poikkis jaksais vanhempien kanssa tehä etukäteen vaikka paperille jonkun ns. valitusjutun ja sitten tyttö lukis ja jos hyväksyy sen, niin kopiois sen sit siihen valitukseen minkä lähetetään eteenpäin. Mä maksan.

Äskön soitin äitille ja äiti kiukkunen ja äksyili. EI suostu kertoo isän tilaa. Kysyin siskolta että mitä v.... Sisko sano et hoitaja menossa sinne. Vissiin isä on huonona, mut en tiä kuinka huonona. Kivaa olla pimennossa täällä. No odotetaan sit sitä kun soitto tulee että isä on jossain muualla kun meidän kanssa.

Olin n. 3 tuntia vissiin hoitamassa / valvomassa isää. VAikeeta oli mulla. Katoin isää joka näytti  harmaalta värittömältä, kuoleelta. Koitin vaan saada että hänellä on vaan hyvä olla, ei muuta. Lähtötiedot kun menin oli, isä örisee, pystyy nielee ja tuntee kipua. Olin vaan jep jep... Hän tosiaan örisi. No ton 3 tunnin aikana sain häneen kontaktia ja pystyin saamaan vastauksia kun kysyin selvällä lyhyesti asioita ja koitin tulla vastaan vastauksissa. EN edes ajatellu kysyy että tunteeko mua. Katoin että kun isä antoi mun hoitaa ja olla siinä ja koitti jaksaa puhuu ja avasi silmät aina kun menin viereen, niin hän ei pitänyt mua vaarallisena tai pelänyt mua. Jos olis tullu jotain ongelmia, niin sitten olisin kysynyt. Mut hän tuntui luottavan muhun, joten en pitänyt tärkeenä sitä että tuntiko vai ei. HÄnen on tärkeämpääkin asioita mihin aivojaan käyttää. SIis isä jaksoi kysyy multa jopa että mikä päivä on. Kysyin häneltä onko kipuja ja sattuuko. Hiukan epäselvää on se selkäkipu, kun sain vastaukseksi vaan keskeltä selkää. Se on sellai aika laaja käsite, mut pidämme siitä että selkä sattuu ja siitä ilmoitamme eteenpäin. Hengittäminen kuulemma sattui. Siitäkin sain isältä tiedon.

Äiti sit oli kauppareissulla tehnyt päätöksen ja puhunut isän hoitajan kanssa ja ilmeisesti isä lähtee osastolle joksikin aikaa. Mä en pysty muuttaa vanhemmille ja äiti ei pärjää yksin. Ja isällä olisi siellä sitten koko ajan joku hoitaja ja apu. Olisi lääkkeet ja jne. Kotona niistä tarvii aina soittaa ja jne. SIellä pystyttäisiin sitten kattoo jatkojuttuja ja sitä että tarviiko lääkkeitä lopetella tai lisätä tai mitä. Äiti tosin syyttää itteään kun luovuttaa, mut me muut ollaan puhuttu ja eikä syytetä äitii. Meistä ehkä se on tällä hetkellä parempi, ei tarvii miettii sit miten äiti pärjää isän kanssa yksin. Odotan vaan jos äiti soittaa joskus.

Mut tällästä täällä tällä kertaa... Näin elämäni taas vaihto suuntaa...

Ei isää otettu osastolle, kun ei kuulemma ollu paikkaa. Ihmettelen kun meitä on painotettu että jollei isän kanssa pärjää kotona, niin osastolla on aina paikka hänelle. Ja kun he tietävät isän ongelmat ym. No äiti yrittää sit isää yksin hoitaa kotona. Kysyin että missä kunnos isä on. Eiliseen on se muutos vaan tapahtunut, että kuume on laskenut, mut muuten samaa. Nukkuu vissiin va ja ei jaksa olla paljoo hereillä ym.

Huomenna on äitienpäivä, mut mua ei vois yhtään kiinnostaa sellaista juhlii enkä edes halua mitään juhlimisjuttuu. Haluan vaan vaipuu unholaan. TYttö kuulemma on kumminki tulossa.

Olen niin väsynyt. EN jaksa oikee mitään tehä tai jos jaksan hetken niin sit lopetan. EN jaksa oikee striimejä katella, en lukee koneelta mitään. En kattoo telkkaa. EN oikee mitään. Yritän etten menis makuulle, koska sit voi olla että nukahan aika äkkii ja en saa itteäni enää ylös helpolla. Tein tossa ruokaa itelleni, kun pakko on syä. EI oikee jaksa siihenkä paneutuu. Laitan suuhen va mitä löydän ja jaksan. Juon mitä löydän ja jaksan laittaa. Kumminki aina tulee huono olo.

EI mun mieli sellai ole matala, olen vaan väsynyt. Voi olla että tämä 2.5 vuoden huono nukkuminen ja valvoskelu alkaa pikku hiljaa näkyy. Jos kroppani on vaan sitä mieltä tällä hetkellä että nyt on pakko alkaa lepämään tai käy kalpaten.

Voimatki on aika heikot. Pitää miettii mitä laseja tai mukeja käyttää, ettei paina liikaa. EI jaksa kamalasti kantaa tällä hetkellä asioita.

Ehkä menen hakee ruokaa lautaselle ja koitan syä ja sitten menen sohvalle hetkeks lepämään....

koitan vaan saada aikani jotenkin vaan kulumaan. Jotenkin tuntuu kuluvan turhan hitaasti. Pitkä päivä.

TYttö kävi koirulin ja poikkiksen kanssa. Koiruli nyt oli innoissaan ku mikäki ja jne. Tyttö vähän väsynyt.

Kysyin tytöltä, tulisko alku kuusta mun kans sinne tk käynnille ja voi vaikka pitää jöötii siellä.

Olen loppu päivän sit seikkaillu netissä, tehnyt käsitöitä ja ihmetellyt kuinka tyhmiä maailmalla jotkut ihmiset oikee on. Olen tosin tota toisista ihmisistä miettinyt jo monta kuukautta. Kaikki ei siis tähän kuulu, ÄLÄ pelkää. Mulla on muutama paikka, missä pyörii sellaisia ihmisiä, keiden ajatuksen juoksua en ymmärrä. EN ole ymmärtänyt, onko korvien välissä aivot, nestettä vai vaan herne. Tai sit voi olla myös ettei yhtään mitään. Yritän sitten näitä jotenkin karttaa, mut ei aina oikein onnistu.

Tytön kanssa puhuttiin tänään taatasta. EN sit tiedä mitä pitäisi ajatella. Tyttöni siis on pahasti värisokea. Hänellä on vaikeuksia erottaa edes onko uunissa pulla kypsää tai raakaa. Jauheliha on hänellä täysin mahdotonta paistaa. HÄn ei erota minkä värinen nurmikko on. Hän on oppinut värit erinlailla ja on tosi hyvä piirtää ja maalaa. Mulla on monia hänen tauluja kun on maalannu.

Siis puhuttuun taatasta tytön kanssa. Tyttö sano et taata näyttää ihan kuoleelta koko ajan. Sen iho on koko ajan harmaan sininen ja kalpea. Jos se vaikka nukkuu sängyssä, niin et ikinä tiä onko hengissä kun näyttää siinäkin kuoleelta. Joudut aina tarkistaa nouseeko rintakehä tai reagoiko kosketukseen. Siinäkin on ongelma että aina ei reagoi jos koskee tai puhuu eikä aika näe nouseeko rintakehä. Sama kun su oli tyttö ollu poikkiksen kanssa heillä ja taata istunut tuolilla. Oli vissiin nukahtanut kesken hetkeks. Poikkis oli nähnyt ja pelästynyt että taata on kuollu kun oli pää roikkunut, vissiin suu ollu omituisen näkönen ja jne. Mut sit se oli virkonut ja poikkis oli huokassu et ei se sit ollu kuollu.

Jotenkin mulla on sellainen tunne että kuinkahan hyvin taata toipuu tästä. Vaikka hän vissiin siellä jo istuu tuolissaan ym, mut ei ainakaan su ollu oma itsensä ja kipeen näköinen ja oloinen. Kun en saa mitään tietoo oikee tai jos saan niin aina niitä kaunistellaan. Voisin kyl siskolle laittaa viestii ja kysyy.

Ite yritän tehä välillä jotain aina. Kipuja on siellä täällä ja väsynyt. En tiä olenko kipee tai tulossa kipeeksi. Eilen aivastellut ja tänäänki. ns räkää menee vaan nieluun, eikä tarvii niistää. Pitää vaan katella mihin tämäkin kehittyy jos on kehittyäkseen.

Olen mä ton uunin saanut siihen pisteeseen että tuolla se on päällä tyhjänä. Pitäis mennä se sammuttaa. EN tiä kuinka hyvin sain sen putsattuu. Asitiat sain koneeseen ja koneen päälle. ROskia keräilly. SIt pakkasesta kattelin noita marjoja ja puhuin siskon kanssa. Se hakee ne joskus ja tekee niistä hilloa, eli ne tulee käytettyy joskus.

Vielä pitäis jaksaa toi iso kukkanen saada vessasta raahattuu pois. ALkaa voida siellä pahasti kun pimeessä koko ajan. Pitää vaan keksiä joku paikka sille ekana.

RUokaa pitäisi tehä. Mietin vaan mitä noiden lihapullien kanssa tekin. Ehkä pitää tyytyy pussimuusiin, kun ei oikee uunissa viitti tänään vielä mitään laitella.

Ihan kauheita päiviä. Yritän yli voimien jaksaa. Hoitamattomien asioiden pino kasvaa vaikka teen kaiken mitä pystyn. En näe mitään ulospääsyä. Elämä on toivotonta. Ei oikein jaksa kirjoittaakaan.

arpapeliä, että saako yöllä nukuttuu ja kuinka paljon. Pitää silti vaan jaksaa.

Yritän tässä kerätä voimia että jaksaisin alkaa kotia ruokkoomaan. Paljon olis tekemistä. Mietin et jos menis tekee mukillisen teetä ja siinä samassa yrittäis laittaa keittiöö kuntoon. Laittais musiikkia korviin soimaan. Ei tarvis tehä oikeastaan ku tunnin ehkä duunii niin koti ehkä näyttäis erinlaiselta.

EHkä mä yritän....

Saloka, minullakin on univaikeuksia. Pahempia taas. Valvon ja olen välillä yöllä yliaktiivisessa melkein paniikkitilassa. Ei mene millään ohi.

Pesin pyyhkeet. Ja kävin kaupassa. Jugurtti ja rahka oli loppu. Rahkaa ei ollut kaupassakaan, sitä mitä aina ostan. Ostan ensi kerralla. En jaksanut miettiä mitä toista merkkiä ostaisin tilalle.

Siivosin vähän pihaa kun yritin parantaa oloani. Oli liian kuuma eikä se vaikuttanut niin kuin toivoin. Joskus se auttaa.