Sain uuden soittoajan lääkärille, joka ei ole soittanut tänäänkään. Olen niin väsynyt tähän. Puhelimella ei voi hoitaa mitään asioita, kun pitää päivystää sitä soittoa, jota ei tule.

Tyttären asioiden hoitaminen on sekin ihan toivotonta. Mikään ei etene ja koko ajan pitäisi jaksaa täyttää lisää hakemuksia tai varata aikoja tai jotain. Koko ajan päälle kaatuu lisää ongelmia, jotka minun pitäisi selvittää. En jaksa.

Haluan vaan päästä pois tästä kamalasta elämästä. En jaksa enempää. Seuraavat päivät on ihan hirveitä. En jaksa. Haluan pois. En jaksa enää yrittää.

Olen jättänyt kaikki kotityöt tekemättä, mutta olisi pakko hoitaa välttämättömiä asioita. Ajatus ei kulje. En jaksa. Lepääminen ei auta. Älkää vaan sanoko, että pitää hakea apua. Juuri avun hakeminen on yksi kuormittavimmista asioista, jota pitäisi jaksaa tehdä vaikka kuinka paljon. En jaksa.

Aivot käskee hankkiutua eroon tästä piinallisesta elämästä, joka on kidutusta.

Ilmeisesti tämä mun olo hidastui hiukan ainakin jonkinaikaiseen kipeyteen. EIlen oli ihan sairaan kylmä eikä lämmennyt kovin helpolla. Tänään on edelleen aika viileetä, nenä tuuppaa vuotaa näköjään, kurkkua kutittaa tai jotain että koko ajan saa sitä "ojentaa", pääkin hiukan kipee ja eilen jo väsyä puukkas.

vkl:na pitäisi mennä kuulemma isää kattoo ja avustaa. Kivaa jos tulee vaikka kipeeksi, niin mennä koittaa isää hoitaa. Olen muutenkin aika väsy.

Tänään on ollut parempi päivä. Ei ole särkyä missään ja olen jaksanut tehdäkin jotain.

Lääkärikin soitti lopulta. Soittoaika oli laitettu väärään jonoon, josta hän ei nähnyt sitä. Selvisi sentään jokin järjellinen syy, inhimillinen virhe. En vaan tajua, miten niitä jonoja voi olla monta.

Ensi yönä tai huomenna voi sataa lunta. Vaihdatin jo kesärenkaat. En mene autolla mihinkään, jos aamulla on lunta. Kuljen bussilla, jos jonnekin pitää mennä. Kunnes lumi sulaa.

Huomenna ainakin pitäisi käydä hakemassa jauhelihaa kauempana olevasta kaupasta. Se on siellä paljon halvempaa kuin lähikaupassa. Hinta on noin puolet. Haen sieltä, mutta matka on pidempi ja bussin lisäksi pitää kävellä enemmän. Tytölle pitää laittaa ruokaa, ja hän tykkää jauhelihakastikkeesta. Se on helppo tehdä. Silti tuntuu isolta urakalta, kun huomisesta voinnista ja jaksamisesta ei taas tiedä.

Jaksoin hakea jauhelihan, mutten jaksanut paistaa sitä. Toivottavasti huomenna jaksaisin, ettei se mene huonoksi. Luulisi sen huomiseen asti säilyvän.

Jalkoja särkee ja on uupunut olo. Olen yrittänyt hoitaa monta asiaa. Silti koko ajan hoitamattomien asioiden pino tuntuu kasvavan. Pää on usvainen ja on vaikea ajatella mitään. Tuntuu, etten jaksa mitään. Silti en pysty oikein lepäämäänkään.

Pesin aamulla pyykkiä, mutten jaksa kerätä kuivia kaappiin. Pyydän, jos tyttö jaksaisi kerätä. Huomenna pitäisi pestä lisää. Tuntuu, että jo yksinkertaiset kotityöt vievät kaikki voimat.

Pystyin hoitamaan monta roikkumaan jäänyttä asiaa, mutta siitä ei tullut parempi olo. Nyt ei ole ihan pakko jaksaa tänään enää muuta kuin illaksi jotain ruokaa lämmittää. Ehkä keitän puuroa.

Mikään ei kiinnosta, väsyttää.

Nukuin huonosti. Yöllä tuli vaikea ahdistuskohtaus ja valvoin monta tuntia, vaikka otin lääkettäkin. Aamulla kello herätti aikaisin, jotta tyttö ehti kouluun. En olisi millään päässyt sängystä ylös.

Keitin kahvia itselleni. Nyt makaan sohvalla. Ahdistus on hellittänyt, varmaan lääkkeen ansiosta. Yöllä sen lisäksi tein lääkkeettömiäkin keinoja, mutta niistä ei ollut mitään apua. Se jokin sisälläni, mistä ahdistus tulee, on monta kymmentä kertaa voimakkaampi kuin lääkkeettömän keinon vaikutus. Näin on ollut aina. Ilmeisesti lääkkeettömät keinot toimivat joillain ihmisillä lievään ahdistukseen. Tai erilaiseen ahdistukseen kuin tämä.

Tänään täytyy auttaa tyttöä koulutöissä ja hakea hänet koulusta. Ja laittaa ruokaa. Jauhelihakastiketta on vielä jäljellä, mutta täytyy keittää jotain sen kanssa. Pastaa tai riisiä tai kaurajyviä. Juuri nyt on sellainen olo, että jaksan tämän.

Huomasin mainoksesta, että yhdessä kaupassa on hyvässä tarjouksessa sellainen kahvi, josta erityisesti pidän. Kaksi pakettia saisi ostaa, jos käyttää appia. Mietin, missä välissä tänään tai huomenna ehtisin käydä hakemassa sitä. Ostan kaikki kahvini pelkästään tarjouksista. Normaalihintainen kahvi on nykyään kauhean kallista. Sen hinta on melkein tuplaantunut lyhyessä ajassa. Oliiviöljy on ehkä kallistunut vielä sitäkin enemmän.

EIlen sain inhottavan viestin. TUkihenkilöni lähtee. Tai vissiin lähti jo. Oltiin edellisenä päivänä sovittu uusi aika, suunniteltiin tulevia käyntejä ja jne. Nyt ne kaikki on pyyhitty pois. EN tiä jatkosta mitään enkä muutakaan. Sen tiän että jos uusi tulee, niin tarvii kaikki aloittaa taas alusta. Muutenka en luota kenenkään. Tarvii yrittää alkaa luottaa ja oppia olla pelkäämättä. Pitää alkaa taas kaivaa asioita ja alkaa selitellä kaikki asiat. Kaikki apu minkä sain niin nyt en saa niitä enää. Mulla ei siis ole enää ketään.

EIlen miettisin, onko tässä enää mitään järkee. Ketään ei kiinnosta näköjään enää. VOimani on loppuneet jo ajat sitten. EN jaksa välittää enää paljoo mistään.

Saloka, onpa tosi kurjaa, että tukihenkilösi lähti, vaikka juuri olitte tehneet suunnitelmia tulevista käynneistä. Miten tuollainen voi olla edes mahdollista. Eihän kukaan voi irtisanoutuakaan töistä yhden päivän varoitusajalla. Paitsi jos on koeajalla. Silloin kai voi samana päivänäkin.

Mulla on aika samanlainen olo, että ketään ei kiinnosta enkä jaksa enää yrittää selviytyä asioista. Voimat on ihan loppu. Koko ajan tulee lisää asioita, jotka pitäisi hoitaa, lähtien siitä, että ruokaa on pakko hakea.

Saloka, ymmärrän, jos et jaksa mitään, kun tukihenkilökin tuolla tavalla yhtäkkiä vaan lähti.

Purjevene, ei se ollu sellai tukarin vika. Sillä oli kuulemma sopimus loppunu tai loppu.assa eikä sitä uusittu enää, joten menetti työnsä.

Olen kauan katellu striimejä koneella. Ekana kattelin sitä ja tätä ja tota. Sit alko ns. Roolipelit kiinnostaa ja aloin oppii ja ymmärtää. Suomessa servut väheni ja striimitki. Löysin yhen amerikkalaisen servun ja olen sitä katellu. Olen täs jokunen aika sitten alkanu tutulle sanoo etten ymmärrä enää sen servun touhuja. Yleensä sanotaan ettei suomalaiset osaa tehä mitään isoa ja hyvää, mut mun tarvii nyt myöntää että olen erinlaisia suomalaisia servuja katellu ja olen niitä kritisoinu, mut tä amerikan servu on niin sontaa mitä voi olla. Voittaa kirkkaasti suomalaiset huonoudella. Olenki viime päivinä ettiny huvikseni tietoa tosta servusta ja sen isoista pelaajista. Onkin tullu aika erikoisia juttuja vastaan en tosiaan enää ihmettele millaine se on.

Pitäisi va alkaa siirtyy telkkariin taas ja alkaa sieltä katella jotain. Onhan mulla toi netflix taas läytössä. Tarvis va sieltä ain katella ja laittaa jotain mielenkiintoista. Ei ehkä elokuvat niin kamalasti kiinnosta, ennemmin noita dokkareita. Olen hiuka katellu mitä kaikkia siellä on. Onhan siellä erinlaisia keittiökilpailuja ja varmaan muitaki. Pitää varmaa huomen laittaa jotain ja yrittää alkaa vähentää tietokonetta. Vaikeeta tulee olemaan, kun oon koneella pystyny ettimään kaikkea mitä haluan. Ehkä mun koneeniki tarvii hiukan lepoa välillä.

Ehkä mä saan pikku hiljaa nukahrttuu aikaisemmi. Ja jne. Täytyy katella millainen vaikutus tällä on loppupelissä.

Saloka, ikävä juttu, että tukarin sopimusta ei uusittu ja hän menetti työnsä. Ja sinä menetit tukarin. Toivottavasti edes saisit uuden ja hän olisi mukava. Silti on aina niin uuvuttavaa, kun ihmiset vaihtuu ja pitää aloittaa alusta.

Nukuin kohtalaisesti ja heräilin vain kolme kertaa viime yönä. Hain lähikaupasta aamulla munia ja maitoa, jotka oli lopussa. Nyt vaan makailen sohvalla enkä jaksa mitään. Onneksi nuo asiat sain tehtyä. Vielä pitää jaksaa laittaa pyykit kuivumaan, kun kone valmis. Joskus sekin tuntuu ylivoimaiselta, samoin kuivien pyykkien kerääminen kaappiin.

Olen hakenut kuntoutusta, mutten tiedä saanko. Käsittelyajat on pitkiä enkä tiedä, onko nyt kaikki tarvittavat liitteet Kelassa. En ole jaksanut selvittää. Oli valtava työ saada oikeanlainen pitkä ja hankala lomake täytettyä ja liitteet hankittua ja vastaanotot varattua sitä varten ja odottaa kuukausia, että kaikki onnistuu. Pitäisi varmaan soittaa sinne ja kysyä. Nyt ei taas voi pitkään aikaan, kun on pääsiäinen. Jos tulee hylätty, kaikki yli voimien pinnistely oli taas turhaa.

Avun hakeminen on työläintä ja turhauttavinta mitä tiedän. Se on ihan toivotonta arpapeliä ja vaatii ihan tolkuttomasti voimia. Yksikin avunhakemisyritys imee tyhjiin moneksi kuukaudeksi. Sitten kaikki jämähtää johonkin vaatimukseen, kun ei saa lääkäriaikaa tai joku tutkimustulos puuttuu. Ihan toivotonta. Välillä tuntuu, että olisi parempi kuolla pois tästä järjettömästä oravanpyörästä.