jassoo, kivaa jos tästä kipeeksi vielä tulee. Kurkku on kipeytynyt tässä iltaa kohen. Ei auta tee siihen. Lämmitin glögiä ja kun ensimmäisiä kulauksia otin niin teki mieli itkee kun sattui niin paljo. No onneks se sitten puudutti loppujen lopuksi tarpeeksi. Hetken päästä kipu on taas. Saa nähä heräänkö huomenna kipeellä kurkulla edelleen tai saanko taas jonku ihme parantumisen käyntiin.

Olen tänään virkannut tota tytön peittoa. Sopivaa aivotonta työtä, kun ei jaksa mitään pikkutarkkaan tehä.

kyl sitä kipeeksi tultiin, mut tässä pikku hiljaa helpottanut. Jaksaminen on hiukan kortilla vielä ja ei oo jaksanut koko päivää sellai olla ylhäällä. Mut kaipa se tässä menee ku jaksaa va odottaa.

Piti tänään käydä tytön ja kumppaneiden kanssa kaupassa, mut ei mua sit otettu mukaan.

Olen sit kasannut tota tytön peittoa tässä pikku hiljaa. Pala kerrallaan. AIka iso se on jo. On noita valmiita paloja tossa aika iso pino. Jännittää että tarviiko lisää vielä tehä.

Huomenna vois kattella, jos jaksais taas tiskikoneen tyhjentää ja täyttää ja laittaa päälle. Pitää va yrittää tehä näitä pieniä hommia, kun muuhun ei oikee kye. JOs ti jaksais sit mennä kauppaan tukihenkilön kanssa.

Ihmeen nopeesti tä peitto sittenki vissiin kootaan. Enää 2 isoo sivua tarvii paloittaa, sit virkata reuna siistiksi ja päätellä langanpäät. SIt saa tyttö peittonsa.

En oikee jaksanu tänään paneutuu siivoukseen. Hiukan on toi pää sellai kipee, etten oikee uskalla alkaa sitä heilutella joka puolelle. Pitää katella jos huomenna sit jaksais jotain tehä.

tänään  on ollut pelkkää ongelmia itteni kanssa. Huomaan asioita mitkä on pielessä, mut mihin en sellai ite voi korjata. Voin vaan jotenkin kertoo että toinen ei ymmärrä väärin. Hermostun toisessa tilanteessa toisen ihmiseen ja siihen että hän vähättelee asiaa. En halua puhua hänen kanssa kun aikaisemmin tänään hän ei kamalasti kiinnostanut puhuu puhelimessa. Muuta koko ajan touhusi siellä ja oli itellä sellaista yksinpuhelua ja en saanut vastausta mihinkään. En ees tiä oliko aina ees puhelimessa. Nä siis 2 erii juttua ja 2 eri ihmisen kanssa. EN jaksa sitäkään että joudun nyt heittää ruokaa roskiin taas, kun olin kattonut ja ymmärtänyt ja muistanut päivämäärän väärin. Pitäis hitto aina jaksaa kaikki pakastaa tai käyttää heti, mut ei tällä kertaa jaksanut. No ei siinä mennyt ku n. 2 vko ruuat vaan roskiin. Pikku juttu ehkä, mut ei sellai kun ei sinne kauppaan niin usein näköjään pääse ja tuolta kaupasta ei kamalan hyvin aina tarvikkeita saa. Mut omapa on vikani. Ite kärsin.

Juttelin tutun kanssa täs vkl:na. Hän kun tuntee mut murrosiästä asti. Kysyin siltä että vertaa mua silloin ja tähän päivään. EI hän nykyään tunne mua kun puhelimesta. Kysyin että olenko samanlainen ja jne. Hänen vastaus oli heti että on ku yö ja päivä. Murrosiässä olin koko ajan menossa, sosiaallinen ja jne. Nykyään ei mitään.

10 pvä päästä olis lääkäri, pelottaa se todella paljo. Saanko edelleen vaan lämmintä kättä ja heipat.

huomenna koiruli tulee ehkä hoitoon. Olen erinlaisia juttuja miettinyt mitä sen kanssa tekee ja menee, mut en oikeastaan tiä kyenkö mihinkään. Muutenkin pitää miettii että su pitäis sitten jaksaa kauppaan mennä vielä.

Olin eilen lääkärissä ja siellä ei sit oikeastaa kovin hyvin sellai mennyt. Kuulemma elimellistä vikaa ku ei kattomalla näy, niin ei voi olla mikään vialla eikä tarvi tutkia. Ei laittanut verikokeihin eikä mihnkään muuhunkaan. AInut mitä sain oli et pitäis alkaa masislääkitys aloittaa, kun se ilmeisesti on ihmisen ainut apu enää. Jokainen ihminen vissiin parantuu kaikista asioista ku lappaa masislääkkeitä naamaan joka päivä. TOsin hän myös sano et ehkä ei toi lääke ees auta mua, mut sen näkee sitten joskus about 3 kk päästä vasta, ehkä. Ja jollei toi auta niin sitten varmaan kokeillaa taas seuraavaa ja sit ootellaan se 3kk ja taas seuraavaa jne. Varmaan vuoden päästä mulla on TAAS 20 erii lääkettä dosetissa. Mut eihän mua tarvii tutkii. Rautaa tarvis ottaa, vaikka ei maha hyväksy sitä ja vaikka ei arvoja oo katottu. Vastaanoton jälkeen lääkäri laitto tekstarin että voisin aloittaa monivitamiinipillerit. Mulla on beroccaa kaapissa ja yritän sitä nyt jua joka päivä niin kauan kun niitä on. En viitti pillereitä hakee kun tossa on aika paljon eri ainetta. No nyt jatkuu elämä sitten kestämällä kaikkia asioita ja koittaa jotenkin hyväksyä va. Sumplia miten kaikki menee sellai että pärjää ja jne. Muistaa asioita ja pyytää vaan apua ihmisiltä kaikista asioista. Onneksi läheiset tietää että mulla on ongelmia aika monessa asiassa. Ne ei enää oo niin tosikkoja ja sellaisia. Jos vahingossa koitan selittää jotain ja selitän sen väärin ja se aiheuttaa ongelmia, niin läheiset tietää etten halua riitaa ym. Asiat koitetaan selvittää ja olen heiltä sanonut että he voivat kysellä sitten asioita jos mulla menee jokin väärin. Kysellä tarkentavia kysymyksiä. Näin asiat selkiytyy enemmän.

Pitäis alkaa noita joululahjoja tekee loppuu. EI yhtään kiinnostais, mut ehkä on ihan pakko alkaa. Kohta on aatto meinaan. Tytön peittoa en sittenkään saa valmiiksi enää. Jos noi lapaset saisin, ni olisin iloinen.

tässä samalla yritän tota pitsaa syä. Olen jonkun aikaa pystynyt ostaa kaupasta hätävaraksi / herkuksi pitsaa, mut ilmeisesti nyt tökkii toi. Mun tarvii selvittää joudunko poistaa sen listalta, tai en. Pitää muutaman kerran kattoo, jos aina tökkii näin, ni sit poistettava. Eli lista lyhenee. TÄtä menoo en ehkä kesällä enää pysty syömään mitään.

Eilen olin tytön kanssa kaupassa. Miettisin asioita mitä ostaisin ja mitä kokeilisin syödä. Miettisin ostaisko porkkanoita ja koittais jos voimia olis raastaa niitä ja syä, sillä keitettynä ei oikee sellai nappaa ja uunissa ku kypsentää niin makeutuu liikaa. No euron siinä menee hukkaa, jollei tota 2 kiloo saa mihinkään. Ostin kilon torttutaikinaaki, en tiä syönkö mä ne tortut vai joku muu. Ostin myös mantelilastuja ja jauhoja, pitää ettii munaton toscapiirakan ohje, ni vois tehä ja pakastaa annoksina ja sit sieltä ottaa sulaa aina ku haluaa hyvää. Ostin myös muutaman banaanin kokeeksi, että pystynkö sen makeuden kanssa syömään ja se koostumus. Se on vaan koe. Muuta erikoista en vissiin sit ostanut. En suoraan sanottua ees tiä mitä ostin.

Viime yö oli tuskaa ja pitkä. Uni ei tullu oikee ja olen ehkä alle 3 h nukkunu. Siksi en tiä johtuuko unesta ettei ruoka uppoa vai mistä. On va kivaa ku maha on pirun kipee kun huutaa ruokaa, mut mitään ei voi syä kun etoo ja tulee huono olo. Muutenki kk sitten sairastelu tuntuis vieläki näkyvän. Edelleen on sellaisia flunssan oireita.

kuulemma on jouluaatto. mulle se ei o mitenkään erikoinen. eilen tyttö ja terroristi oli täällä, mut illalla lähtivät vanhempien luo yöksi. tyttö nukkui ja mä yritin vaan kestää oloani.

lahjoja on tuolla kassillinen, mut ei tee mieli avata eikä kauhiasti jaksakkaa.

ruokaa tarvis alkaa tekee...

Yritän jotenkin vaan jaksaa päivästä toiseen. Yrittää pysyä jotenkin niin että tietäisin ketä olen ja missä olen ja mitä teen. Ja että kun ei ole tässä tarpeeksi kestämistä niin sit kodinkoneet hajoaa ja pitää alkaa niitä tilamaan ja hoitamaan. Rahaa palaa aika paljon ja pitää miettii miten ne hoitaa. Lääkärille tai tk:hon olen laittanut pyynnön jos lääkäri soittaisi, mut eipä ole viestiin reagoitu viel, einakaan ole viestiä tullu että oltais reagoitu. Pitää varmaan katella et onko taas joku unohtunut heillä. EN vaan oikeastaan tiä enää miten jaksan eteenpäin. Menen vaan jotenkin toivossa että jossain kohtaa löytyy joku joka haluaa kuunnella ja uskoa ja auttaa. Tällä hetkellä sellaista ei ole eteen tullu. Niin kauan en uskalla suunnitella seuraavaa päivää. Pelkään että koska unohan jonkun tärkeän. Koska tulee se viiminen hengenveto vihdoin. Viikolla puhuin tukihenkilöni kanssa ja hän sano että ei usko että olen masentunut. Hän on sitä sanonut 2 vuotta jo. Hän on nähny etten toimi ku masentunut. TÄlläkin hetkellä olen vaan niin väsy että taistelen sitä vastaan ettei tarvis sohvalle menee kerää akkuja. Olenhan tässä istunut jo alle tunnin jo. ALan olee sen verta väsynyt, että ennen jaksoin jua lasillisen alusta loppuun, nyt en enää. EN sit tiä mistä tä oikeastaan johtuu. TÄ paheni heti ku noi lääkkeet aloitin ja ensi viikolla pitäis tuplata se annos. EN tiä uskallanko ees.

sain tehtyä ruuan uuniin. Bongasin netistä yks yö mielenkiintoisen ohjeen. Tein nyt sen tosin joudun hiukan muuttelee. Mulle tällä hetkellä helppo ja hyvä ohje ku ainekset vuokaan ja sitten uuniin ja jne. EI kamalasti tekemistä ym.

Kävin perjantaina siskon kanssa hommaamassa mulle uuden astikoneen. Mielenkiintoista että kun kaupasta tultiin ulos, niin en enää muistanut minkä värinenkään se oli. MErkin tiesin mut en osannut sanoa, mut jos näkisin sen nimen ni tietäisin. Onneks sisko oli mukana. Mut uusi kone tulee lähi aikoina ja se asennetaan ja sit vanha viedään pois.

KÄvin tiistaina tytön koululla avoimissa päivissä. TYttö henk. koht. esitteli juttuja siellä. Oli ihan mukavaa siellä käydä, vaikka koko ajan sainkin poissaolokohtauksia.

ENs viikolla ti pitäis labraan mennä. Jännittää miten saan tulokset tietää kun ei ole lääkäriä eikä mitään hoitosuhdetta. Ja jos niissä on jotain, ni miten jatko. Mielenkiintoista että tä lääkäri joka on sen lähetteen sinne tehnyt niin olen joskus kesä-syksyllä ehkä puhunu sen kanssa. Eli suomeksi, hän ei tiä mistään mitään tällä hetkellä.

Oloni on todella heikko. TUntuu melkein et olis kovassakin kuumeessa esim, mut ei mulla taida kuumetta ees olla. Päätä ei jaksa pitää suorassa ylhäällä ja tuntuu että silmät menee kiinni kohta. Yritän pysyy hereillä kun ruokakin on uunissa. EN jaksa tehä vaan yhtikäs mitään tällä hetkellä en ees oikeastaan ajatella. Ehkä koitan ton ruuan valmistumisen jälkeen mennä hetkeks nukkuu. EN tiä.

taidan pitää hiukan lomaa täältä. EHkä kiertelen chateissä silloin tällöin, ni ku nytkin. Aina en ees muista että niitä on tai sit muistan joskus yöllä et piti niihinki mennä. Tosin vaikka olen siellä pyörinyt, niin se on ollu hiukan sellaista ulkopuolista fiilistä. AIheet pyörii sellaisessa suhteessa mitkä ei koske mua tai sitten en vaan osaa aihetta avata. Ja tuntuu että myös kaikki mitä kirjoitan, on niin paskaa, ni en viitti edes aloittaa kirjoittamista.

TÄnne olen aina silloin tällön kirjoitellu, mut jotenkin tääkin tuntuu yksinpuhelulta tai semmoiselta. Tosin mitä olen noita muita keskusteluita seurannut, niin aika vähän vissiin näitä käytetään enää nykyään. Joten en ihmettele tätä yksinpuhelua.

Mun ajatukset on tällä hetkellä ihan muualla kun muiden. Yritän keksiä koko ajan vaan että miten selviin jokaisesta hetkestä. Miten jaksan eteenpäin. Miten pärjään ja jne. Yritän keksiä mikä mua vaivaa, kun ei kerta lääkärit suostu tutkimaan ja auttamaan. Yritän edelleen pärjätä tämän lääkkeen kanssa, joka laittaa olon tosi huonoksi. Onneks ma joku lääkäri vihdoin soittaa ja saan kertoo hänelle. Tosin voi olla että hän sanoo va että joko nosta annostusta tai sitten lääke vaihdetaan. Labrassa kävin ja jotenkin on hb noussu tässä ja ferritiini on noussu tai pysyny samana, vaikka rautaa en syö ja syöminen on mitä on. SIlti olo on ku hb olis 50 ja ferritiini 0. VArmaan ma saan kuulla et ku labrat oli ok (?) niin ei mua mikään vaivaa. SYö masislääkkeitä va niin elämäsi paranee.

Suuongelmat on pahentuneet. Väsymys pahentunut, voimattomuus pahentunut, iho-ongelmat pahentuneet ja jne jne. Pitää varmaan taas tänään alkaa googlettaa ja miettii mistä alan ettii tietoo mikä mua ehkä olis. Kumma ku harvoin syyksi tulee masennus tai mielenterveysongelmat, ku ettii eri oireiden mukaan. Mut joo, tällästä tä mun elämä on.

TI tulee uusi astiakone. Pitäis keittiö laittaa kuntoon ennen sitä. Pitää va ekana saada voimia alkaa jotain tekee tai tällä hetkellä, vais koittaa mennä teetä hakee ja sitten jua se ja mennä sohvalle lepää ja ehkä nukkua hiukan ja toivoa että saa sitten energiaa lämmittää eilistä ruokaa ja että jaksais ees jotain käsitöitä tehä hiuka.