Hmm, mitähän tuohon sanoisi ilman että pahennan tilannetta entisestään. Sanotaan että hyökkäys on paras puolustus - ehkä tytön reaktiivisuus johtuu nyt siitä että hänellä on paha olla? Niin kuin sullakin.

en tiä mitä tässä yrittää enää tehä. Olen yrittänyt ns. sopii tytön kanssa. Äske puhuin siskon kanssa. Pyysin apua että kertois miten asia ratkeis, ei osannut sanoo eikä halunnu. SIsko ottaa myös kunnian siitä joulu episodista, kun sai isän silloin hoitoon. Munhan osuus ei ollu mikään ja mun on kuulemma parempi alkaa unohtaa kaikki. Kyl hän ehotti sitäkin että lähtisin vaikka mökille. Sanoin että se reissu voi tulla kestämään aika kauaksi aikaa sitten. Siitä ei ehkä viikonlopulla tai viikon lomalla selvii. Kaiken lisäksi en oikee kamalasti voi mennä ees. Tarvii tukaria tavata, on muitakin juttuja hoidettava. Sit kun terveys on mikä on.

SOitin sairaalaanki ja kysyin et mitä hittoa. Kysyin et onko tä ihan normaalia enää. Siellä oli joku elämänsä kyllästyny vatipää. Kuulemma ihan normaalia mulle. En tiä, pitääkö yrittää jaksaa maanantaina soittaa uudelleen ja kysyy samaa asiaa. On vaan niin ihme että menkat piti lopettaa ja estää kun veriarvot huonot. SUostuin tähän. Nyt sit menkat alko normaalin aikaa. Vuodan 4:ttä päivää ja vissiin vuoto lisääntyy koko ajan. Normi menkat oli 3-4 pvä va. Kuulemma ihan normaalia että voin vielä viikonki vuotaa. Ja normaalia että 2-6 kk voin vuotaa. En sit tiä mitä järkee tässä on, kun mulla ei o missään vaiheessa ollu menkkojen kanssa suuria ongelmia mun mielestä. AInut on et 2 kertaa elämäni aikana on menkat jäänny päälle ja ne on joutunu lääkkeellä lopettaa. Mut joo. Kiva olis tähänki kuulla selitys taas. Mut en varmaan sitäkään saa keneltäkään.

Mietin suuresti elämääni. Sanoin sen siskollekkin. Sanoin sille että tiedän miten tästä päästää että he pääsis "vapauteen" ja mä pääsisin rauhaan. Ja että olen niin tolkuttoman väsynyt elämään. Että en jaksa enää kauan. Nytkin itken tässä, mut en tiä oikeastaan miksi. SIlmät valuu koko ajan ja rintaa ahistaa. Päätä sattuu edelleen, sattunut siitä asti ku nousin. Pitäis varmaan maate mennä, mut en halua. En jaksa maata koko päivää. Tein tossa käsitöitä hetken, mut en kauan jaksanut. Nukuin muutamia tunteja. Menin 6 jälkeen nukkuu ja nousin joskus 11-12 aikoihin, en muista enkä jaksa tarkistaa. Teetä olen juonut. Ruokaa pitäis mennä lämmittää, mut ei jaksa. Jotenki ei jaksa ees teetä hakee. Vois ton vikan limupullon hakee ja juua sitä, mut en sit tiä. Mielenterveyteni on tosi koitoksella. Olen menettänyt kaiken, elämänhalusta lähtien. Mul ei oikee ole enää mitään missään. Olen täysin yksin. Mä olen muiden silmissä va paha ihminen, eikä ne ees kiistä sitä. Ei mun kannata enää täällä olla siis. TUhoon ja vahingoitan toisia ihmisiä vaan.

huomenna täytyy koittaa jaksaa soittaa sairaalaan. Kaikki ei ole kunnossa nyt. EIlen jo soitin ja kysyin kuinka kauan katon että tä on normia. Kuulemma voin viikonki odottaa, mut jotenki va tuntuu tällä hetkellä että en odota. Olen taas siinä pisteessä etten tiä ees jaksanko mennä alakertaan asti. Pelkkä vessasta siirtyminen keittiöön sai puuskuttaa niin että ei saanu ku yhen sanan kerralla sanottua. Jonkun hetken se kesti ja sit helpotti. Mut katotaan miten huomenna sitten käy.

Puhuin tossa tytön kanssa aikast kauan puhelimessa. En jaksanut kirjoitella tekstareita, kun on helpompi puhua. Kerroin tämän hänellekin. Puhuttiin kaikkea muuta ku meidän ongelmista. Ehkä näin on vaan parempi tällä hetkellä. Ite en ainakaan jaksa tällä hetkellä alkaa riitelee tai painimaan....

Oot ollut mielessä, kunpa voisin auttaa jotenkin.

Kiva kuulla että saitte juteltua tytön kanssa! Jospa ne välit alkaisi normalisoitumaan. 🌤

Jos saan kysyä, mikä se oli se operaatio joka sulle tehtiin joku aika (joitakin viikkoja?) sitten?

Soroppi, siis multa poistettiin 2 polyyppia tos kuun alussa. En sit tiä onko ne ollu syyllisiä veriarvoihin vai mitä. Mut kumminki ne on poistettu.

Ei o lääkäri soittanut. Laitoin äsken soittopyynnön sairaalaan ja ootan et soittavat takas. Kysyn että koska suunnilleen lääkäri soittaa. Tai soittaako ees. Oloni ehkä hiukan huononee koko ajan. ENää ei kamalasti oikeastaan tarvii ku hengästyn. Yritän silti tehä asioita täällä. TOssa siivoilin kotia. Vein roskatki. EN kauhiasti jaksa sellai seistä tai liikkua kun pitää istua jo. Muutenkin voimat on aika heikot. EN sellai tiä vuodanko kuinka pahasti enää, mut arvelen että vuodan. Pää tuntuu ku olis kännissä. Kurkku on sellai omituisen kipee, suu tuntuu koko ajan kuivalta ja huulet kuivalta. Tuntuu et olis koko ajan va kuiva, vaikka juon. TÄnään otin jaffapullon ja koitan sitä jua, koitan vähemmän teetä jua. Mut ei ainakaan vielä ole missään tuntunu toi jaffa. Mietin koko ajan et pitääkö sittenki mennä sohvalle maate ja vaikka nukkua. Mut sit kannattaako se. Jos nukahan ja herään joskus tuntien päästä, menee syömiset ja juomiset ihan päin mäntyy. ja jonkinlainen unirytmiki. Jos mulla ees semmoista onkaa.

laitoin tukarin hiljaiseksi ja miettimään hiukan. Hän avoi makuvissypullon olohuoneessa ja keittiössä haistin sen Tukari ihmetteli mun hajuaistia. Mut tällä mennään. Olen itekki ihmetelly ja miettinyt missä vika. Mut joo...

tyttö sano viikolla että tänään tulis käymään. oon oottanut tätä päivää. nyt ku kysyin, ni hän kuulemma kattoo et jaksaako tulla myöhemmin, että menevät poikkiksen vanhemmille. eli voi olla että eivät sitten tuu. eihän mun luo näköjään tarvii tulla, ei ees 5 minuutiksi. mitä mulla on välii. raha kelpaa ja kaikki muu, mut vastaavaksi en saa halita koiraa tai nähdä ees kumpaakaan. Mun pyystö on näköjään liian iso heille.

Antaa elämänhalua tosi paljo tällä hetkellä lisää....

Äiti soitti jokusen tunti sitten että sisko on laitellu mulle viestiä että pitäis kattoo. SIsko oli laittanut että tulis 30 min pääst hakee ja mennään kauppaan. Kaupassa ostin sitä ja tätä ja tota. Koitin jotenki järkevästi katella, mut kassoilla huomasin että olis sitä ja tätä pitänyt ostaa ja tota vielä. EN jaksanut kipeiden jalkojen kanssa lähtee niitä hakemaan. Sai jäädä. Onneks ne ei ole mitenkään super tärkeitä asioita. Sain mä jotain ruokaa ostettuu ja juomista.

Eilen alko molemmat pohkeet sattuu kävelles ja liikkeelle lähtö on vaikeaa. Ei tietääkseni ole suonta vetänyt. TÄ alko sen jälkeen kun kävin vanhemmilla ja jalat tuntu tärräävän ja pettävän. Sit illalla / yöllä alko toi kipu kävellessä ja se ei näköjään ees yön aikana parane. Saa nähä koska sit paranee...

Älä suotta käytä turhaa energiaa miettimällä missä on jotain vikaa. Ei aina tartte olla vikaa jossain, jotkut on aisteiltaan herkempiä ku toiset. Oot kuullu varmaan myös erityisherkkyydestä tai aistiherkkyydestä. Ei ne oo vikoja vaan ominaisuuksia. Tuskin on sen osalta sussakaan sen enempää vikaa kun meissä muissakaan aisteiltaan herkemmissä.

Tsemppiä sun päiviin.

porukka tuli ku tuliki eilen käymään. Koiruli näytti taas mitä hän osasi, kämppä täynnä luita joka puolella ja leluja. Piti kerran pakkorauhottaa se tytön edessä. Hiukan koiruli inhosi sitä, mut ilmeisesti loppujen lopuksi tajusi asian ja alko rauhottua ja näin pystyin päästämään irti hänestä. Kerran otin hänet syliin ja vein makkariin ja keskustelin hänen kans ihan rauhassa. odotin että syliinotossa olis kauhia rimpuilu ja rähinä tullu. Se koira ku ei halua että häntä aina otetaan syliin. Mut ei tullu mitään, ei ees makkarissa. Kiltisti hän kuunteli mitä oli asiaa ja kerran tais nuolla mun kättäki. Sit kiltisti anto laskee maahan ja kiltisti jatkettiin iltaa siitä. Hän ei näyttänyt yhtään sen jälkeen mieltä ym. Käytiin tytön kanssa varastosta hakee mulle vähän lankoja lisää. Pitäis keksii va että mihin noi tosta laittaa vielä. Tyttö löysi samalla omat pehmolelut ja vei ne mukanaan omaan kämppään. Tekemäni puku koirulille oli ihan passeli, tarvii va keksii vielä miten ne lahkeen aukot sais kauniisti laitettuu. Heijastinliiviki oli ihan hyvän kokoinen ja kaunis hänelle.

Ei ole kuulemma tietoa koska seuraavan kerran nähään. Voi mennä taas pitkä aikaki.

EIlen kävin kaupassaki ja illalla sit en päässy oikee liikkumaan. Nyt pääsee jonkin verran, mut kipuja on edelleen.

Eilen oli myös piikkipäivä. Viimeks oli jo ongelmia saada pistettyy, mut luulin että neulassa vika ym. Nyt en saanu mitenkään neulaa ihon läpi. Koitin 3 erii kohtaa ja sit koitin neulaa käännellä niin että tulis se terävä kohta. Tuntu että se oli tylppä vaan. Sit kattelin ja löysin yhen pienemmän neulan ja vaihdoin siihen ja kappas neula meni melkein ku itestään ihon sisälle ja sain lääkkeen otettuu. Sit ei muuta ku äitille soittoa ja kuvaa, että nyt sit lähti neulat vaihtoon. Mielenkiintoista oli netistä vaan katella noiden 2 neulan juttuja.

TYttö antoi mulle eilen 2 sukkatilaustaki. Pitäis mustat sukat tehä (äää... mustat. Neulojan pahin vihollinen) ja sit jotkut riemun kirjavat kuulemma. Joudumme vissiin ostaa tota mustaa lankaa, mut kirjavaa lankaa mulla ja äitille on vissiin ihan tarpeeksi. Pitää vaan kerätä ja ettiä niitä.

10. pvä sisko kuulemma saa niitä projektiin lankoja ja ohjeen. SIt vois alkaa niitä väsää, jos osaan.

Tytölle pitäis kasata tota peittoakin. Eilen yhistin muutamia lappuja jo. Onneks on aika monta lappua jo tehty, mut epäilen ettei ole yhtään tarpeeksi vielä. Pitää va nääkin ekana yhistää ja sitten jatkaa niiden lappujen tekoo lisää kun näkee paljonko tarvii. Onneksi niitä lappuja pystyy virkkaamaan nopeella tahilla, kuhan sopivaa lankaa löytyy.

Ostin eilen tv mix pussin jotain kirpeitä karkkeja. EI oikee noi makeet mee enää. Aakkosiakin pystyy syömään about 2 ja sit tulee huono olo makeudesta. Monessa karkissa on laktoosia, mitä olen katellut. Koekilin ostaa tota nyt ja eilen avasin pussin ja maistoin. Ihan hyvii ne oli ja sai syötyykin aika monta ennen ku stoppi tuli eteen. Miettisin sit eilen myös sitä että ottaisko riskin ja ostais turkinpippureita ja kattois miten ne menee suussa. Ihan sellai kokeilua va. Pitää vaan ekana ottaa sellai selvää että onko joku kenelle kelpaa ne sit, jos en pystykkä syömään niitä.

Eilen tuskailin puhelimessa tytölle ja kiukusesti sanoin yleisesti että kuinka kauan mun annetaan kärsiä ym. Kysyin suoraan tytöltä että kuinka monta sukkaa olen neulonut, noin suunnilleen. TYttö kertoi että monta sataa. Sanoin että voitko kuvitella että tällä hetkellä en osaa mitenkään kantapäätä tehä tähän sukkaan. EN osaa niitä kavennuksia tehä mitenkään. Tein ja purkasin tein ja purkasin jne.

Äiti on kuulemma ostanut niihin tilaus sukkiin langat jo. Saa nähä koska ne tulee mulle. Ensi viikolla tulee ehkä seurakunnalta lankoja että teen niitä ristiäissukkia pikku hiljaa. Onneks malli on tuttu ja turvallinen. Pitää vaan muistaa ottaa jostain vaikka kestokassi ja alkaa siihen laittaa niitä valmiita sukkia sitten ja sisko saa ne aina viä eteenpäin tai sit äiti.

Äiti sit päätti eilen, että voisin jollekki tutulle tehä vauvan sukat, kun joku saa joulukuussa vauvan.

Tytön peittoakin tarvis pikku hiljaa kasata ahkerammin. Miettisin, et pitäiskö huomenna yrittää jaksaa pari tuntia vaikka kasata sitä. Jos yrittäis vaikka joka päivä pari tuntia tehä sitä, ni kai se valmistuu pikku hiljaa.

SIt on noita pienempiä töitä joita pitäis kans saada loppuun. TOi Kaaoksen pukuun tarvis saada hiukan apua miten saan noi lahkeensuut tai aukot siististi niin ettei ne kiristäis sit ollenkaan.

Kotiakin pitäis saada siivottuu taas vaihteeksi.

Kaupassa pitäisi käydä, mut saa nähä kuka mut sinne jaksaa alkaa viedä.

aloin eilen sit syömään lääkkeitä tohon kipuun. Hiukan oli pelko kun otin tota lääkettä, kun äiti on kuulemma seonnut kun sitä oli ottanut. Onneks mä en seonnut, mut ei pahemmin se kipuja vienykään. Ehkä hiukan vei isomman piikin pois, mut tunne ym ei vieny. Nyt otin toisenki pillerin. Pitää varmaan alkaa joka päivä ottaa sitä sitten, vaikka inhoan noita hiton lääkkeitä popsii.

SIsko toi mulle projektiin lankakerän. Olen yrittänyt tytön sukkatilaukseen tehä noita kirjavia sukkia. Nyt tuskailen ton kantapään kanssa, kun en saa millään kaunista reunaa siihen.

Huomenna pitäis saada niskasta kiinni ja tyhjentää pakastinta.

jotenki meni kuppi nurin äitin käytöksestä. Olen monet kerrat antanut anteeksi ja luovuttanut. Yrittänyt uskoa että kaikkea mitä hän tekee, niin hän oppii ja ei tee toiste. EN sit tiä mitä hän ajaa takaa. TÄ hänen käytös tuntuu siltä että hän rankaisee mua koko ajan kaikesta mitä olen tehnyt. EN ymmärrä. Mut nyt toivon että hän jättää mut hetkeks taas rauhaan ja alkais miettii mitä hän oikee tekee.

EN jaksa sitä että hän tulee tänne ja pitää tätä kämppää omanaan. JOllen avaa ovee, niin piru on irti. Hän sisustaa tämän niin kun ite haluaa, heittää asioita pois, jos ite tahtoo, tekee kaiken niin ku ite tahtoo. Multa ei kysytä yhtään mitään mihinkään ja jos kysyttäis tai jos kommentoisin, niin mun päin naamaa nauretaan. SIis tä nauraminen on ihan tosi juttu. EN tiä tapahtuko äitillä kerran vahingossa se. Olen kauan epäilly että mun mielipiteet ym on ihan turhia, mut sillo yks kerta kun sanoin äitille jotain sen tekemisestä mun kämpästä, ni hän nauro ääneen mulle. SIitä tiedän että mun epäilykset pitää vissiin tosiaan paikkaansa.

Multa on taas hävinnyt tavaraa hänen viime reissun jälkeen. Hän väittää ettei ole mitään hävittänyt. Olen ettinyt ja olen ottanut kuvia mahdollisista paikoista ja lähettänyt tutulle ja kärkenyt kattella niitä ja ettiä niistä. Hän on suurentanut kuulemma kuvia ja ettinyt, mut ei ole löytänyt mitään. Olen äitille sit sanonut että tässä on 3 vaihtoehtoo. hän, tyttö ja mä. Mä en oo nähnyt, hän ei myönnä vaan kiistää. EI ole muuta vaihtoehtoo ku tyttö. Sanoin äitille et ootan et tyttö pääsee koulusta ja alan häneltä kysyy ja ehkä tarvii alkaa häntä sit syyttää. Voin täs sanoo, et en tosiaan tyttöä tuu syyttää. Voin kysyy häneltä. Tyttö on sellainen että se ei vie täältä ees nappia laatikosta ennen ku kysyy 5 kertaa ja varmistaa että saa viä ja sit mun pitää suunnilleen uhata että jollei vie sitä niin tapahtuu hirveitä 🙂

Mietin tässä va, kun piti ruokaa alkaa tekee, niin millä teen ku astia on likanen. välineet heitetty ilmeisesti roskiin. Yritän tässä kerätä jonkinlaista motia siihen että jaksaisin keksiä miten saisin ruuan tehtyy niin että saisin sen vuokaan ja uuniin. Ei oikee tota motia nyt oo...

vaikea päivä ja mietin taas enemmän elämäni tarkoitusta. yritän päähäni saada jonkin syyn miksi kannattaa jatkaa. Jos keksin jonkun, niin huomaan äkkiä että senhän pystyy korvaamaan toisin. Näin sekin syy murenee. Olen liian väsynyt ja kipuinen tällä hetkellä. Mulla on tosi kamala olo. EN jaksa ajatella järkevästi tällä hetkellä. EN jaksa huolehtii ittestäni tai ajatella että tekisin jotain järkevää. Yritän tehä jotain millä on jotain järkevää, mut en tiiä. Itken täällä asioita ja kiellän toisten soittamasta, kun en voi itkusena puhuu. Pyydän anteeksi. Olen pilannut tytön synttärijuhlat. Olen pilannut kaikkien elämän ja pilaan niin kauan kun täällä olen. Kaikilla on helpompaa ilman mua. AIheutan vaan ongelmia jokaisella ja jokaisen kanssa. Olen vaan niin väsynyt kaikkeen. Antakaa mun jo lähtee....

ihanaa herätä ihan kivuttomana mutta sitten alkaa ihana kipu päässä joka voimistuu. 2 päivää jo päätä sattunut, eikä auta särkylääke siihen. pitää vaa kestää.

Huomenna koiruli ja tyttö vissii tulee tänne päivää viettää. Kysyin eilen tytöltä koska koiruli tulis ja näköjään tyttöki tulee.

Olen noita tilaus sukkia tehnyt. Yhet sain eilen valmiiksi, ni saa tyttö viä huomenna pois sitten. Pähkäilen noita vauvan sukkien kanssa, kun tuntuu ettei onnistu siis millään. Pitääkö mun jossain kaivaa vielä ohuemmat puikot kohta ja aloittaa taas alusta tekee. Kaipa se jossain vaiheessa menee siihen sitten.

SIivota pitäis, mut ei oikee saa aikaiseksi asian suhteen. Pitää koittaa tässä kohta puolin aloittaa jostain.

koiruli täyttää ensi kuussa 2v. EI tarvii kuulemma lahjaa hommata, kun olen kuulemma liikaa antanut jo. Silti mielessä on pyörinyt kauan jo yks juttu minkä haluaisin sille hommata. AInut mikä estää on sen hinta. Nyt sain va ajatuksen et jos saisin muutaman ihmisen apuun ja ns. kolehtina kimppalahjana hommattais se sille. Kysyin äitiltä ekana ja hänhän päätti ettei se koira mitään tarvii ja jne. LAitoin tytölle viestiä ja kysyn siltä jossain vaiheessa et haluaisiko poikkiksen perheen puolelta osallistua asiaan. Jos ei, niin ei se mua haittaa. Pitää jättää se sit kauppaan vaan.

TYttö ja koiruli oli eilen mun luonna. Kävin koirulin kanssa mun vanhemmilla kääntymässä. Meni ihan hyvin matka. Ihmeen hyvin. Koitin myös "pestä" hänen hampaita, mut ilmeisesti onnistuin va huulia ja kuonoa putsaa, mut ehkä ekaa kertaa tämäkin oli jo saavutus. EIkä koiruli paennu ees vaan anto ihmeen kiltisti sörkkii. Tapansa mukaan mä pölötin sille koko ajan.

Annoin ton nuolumatonkin ekaa kertaa hänen käyttöön. Hiukan hän ihmetteli, mut osasi sitten.

TUskailen noiden yksien sukkien kanssa. TOn mallikuvion. SIihen tulee koko ajan vähän välii jotenki liikaa silmukoita, vaikka kuinka yritän kattoo ettei tulis. Hiukan hinkaa teko vastaan kun tekee 3 kerrosta ja 2 kerrosta purkaa. Mut joo. Kai mä jossain vaiheessa saan noi valmiiksi asti.