Soroppi, tapaus isä. Hoidin viikon isää yksinäni kun hän oli täysin vuodepotilaana ja sit siinä oli muutama yö vielä tytön koira hoidettavana yötä päivää päällä. Autoin samaan aikaa vanhempien taloutta ja asioita.TOisin sanoen hoidin omaa ja vanhempien taloutta ja asioita ja pikkusen tytönki. Lopulta se päättyi siihen vihdoin, että isä kaatui mun silmien edessä tai lyyhistyi, ja joutui makamaan 6h vessan lattialla. 3 x lanssi kävi lähettyvillä, mut ei tullu ikinä perille, kun kuulemma ole muuta tekemistä. Muutaman päivän päästä siitä huomattiin että isällä oli jonkin asteinen lonkkamurtuma. Mulle sanotaan että vanha, mut muille sanotaan että tullu jouluna. Olin jouluna niin väsynyt ja kaikkea että kun tyttöä tultiin hakee kotiin, oli tulija ahdistunut mun tilanteesta ja tytöllä tuli tosi paha olla. Hän on jälkikäteen sanonut ettei oikee pystynyt enää kattoo, sitä kuinka äärirajoille pistin itteni silloin. Siskoni, joka i ikinä ole musta oikee välittänyt, otti asiakseen että mut tarvii ns. palkita jotenkin, koska myös hänen kissansa oli hoidettavana koko ajan. Eli hiukan sekalainen juttu, joka jäi loppujen lopuksi täysin mun harteille ja jouduin kaikista huolehtimaan.

Tyttö sanoi sossulle että hänestä tuntuu että olen henkiseti loppuun palanut tällä hetkellä. Että jos teen tai meen jonnekkin, olen monta päivää sen jälkeen kipee. Kuormitun melkein tyhjästä.

Olen yrittänyt tässä jotenkin taas jaksella. Pää on kipeenä ja muutenkin on ollu heikko ja huono olla. Saan unta vasta joskus 6 jälkeen aamulla, joskus on jopa 8 jälkeen. Nukun muutaman tunnin ja taas yritän jaksaa. Olen yrittänyt mennä aikaisemmin nukkuu, mut pyörin va sängyssä. Ruoka ei oikee maita enää ollenkaan ja koitan juua jotenkin tarpeeksi, ees sen verran ettei jäis kamalan vajaaksi.

Eilen huomasin että napani on todella punainen. Olen yrittänyt sitä nyt hoitaa. EN tiä mistä sekin johtuu. Äskön huomasin että nilkassa on iholla jotain ihme juttua. En tiä onko mennyt rikki, vai mitä. En vaan jaksa kiinnostaa enää.

Pitäis syä jotain. Kysyin jos tyttö tilais ruokaa mulle, mut en sit tiä. KAi pitää mennä jotain kattoo, et saa suuhun jotain syötävää.

Kiitos, soroppi. Kommenttisi lämmitti mieltä.

Edelleen on huono olo. Eilen käytiin tytön kanssa kaupassa, ja se onnistui, vaikka väsytti. Ruokaakin on vielä jäljellä. Ei tarvitse tänään jaksaa laittaa uutta.

Voimia myös sinulle, saloka. Kuulostaa siltä, että vaikea vaikea sinullakin menossa nyt.

Kello lähenee taas puolta 3 ja mä hereillä vielä.

Äiti soitti päivällä ja kerto että isä on tosiaan potkittu muistikuntoutuksesta pois. No jos tarkemmin ajattelee, ni isä olis kohta ite lähteny sieltä. Säästää nyt n. 26e viikolta. Mut ne syyt miksi isä potkittiin pois, vähän kummastuttaa. Saa nähä kehkeytyykö tä vielä jotenki.

Sossusta tuli palaveri paprut. Olen helpottunu siitä ainakin että hän kirjoitti niihin että tunnistan vointini ja olen kertonu etten kye tällä hetkellä tekemään isoja ja raskaita päätöksiä.

Niissä luki myös kaikkea muuta. Sellaisia juttuja että toivon ettei äitini pääse lukee niitä. Hän ei kumminka ymmärrä. Tavoitteet on tällä hetkellä todella pienet.

Pelottaa keskiviikon lääkäri käynti. Miten jaksan mennä sinne ja muten siellä menee. Kuinka paljon kuunnellaan ja ymmärretään. Tiedostan sen ettei aina saa mun sanoista, lauseista tai ajatuksista selvää. Onneks tukihenkilö tulee mukaan.

Huomen ti pitäis jotenki jaksaa suihkussa käydä. Se on ihan pakko suorittaa. Ehkä mä kten siihen sitten jotenki.

Astiakonekkin pitäis laittaa päälle huomenna.

Mulla on tekeillä koirulille paitaa. Hiukan jynnää ohjern ymmärtämisen kanssa. On aikaa ku viimeks yrittäny ohjetta tehä. Ja tällä hetkellä se et mitä luen, ni sen ymmärtäminen on hiton vaikeaa. Yritin tuttua saada päibällä ki, mut ei pystyny puhuu. Tyttö ei pysty auttaa ku hän ei ymmärrä käsitöistä mitään. Ei tosin tuttukaan, mut kyl se hiuka enemmän ku tyttö. No pitää päivällä koittaa uudelleen, jos suihkun jälkeen enää jaksaa.

Tytölle sanoin puhelimes et onko posti lakossa. En muista koska olis viimeks postia tullu. No hetken päästä posti sit tuli. Kannatti hiukan ääneen ihmetellä.

Äiti on kaupungissa ja isä kotona. Päivällä nuoret lähtee mökkeilemään vuorostaan. Koiruli oli ollu taataa hakemassa kotiin. Pikkuselle oli kuulemma tullu hätä ja itku kun ei taata ollukaa huoneessa ja salissa syömässä. Kun taata tuli ja kävi vessas, oli koiruli vahtinu tarkkaan häntä. Heillä on ilmeisesti jonkinlainen side syntyny välille. Ainaki kovasti hän aina haluaa sänkyyn kun taata makoilee ja kainaloon melke aina. Ei taata sellai kamalasti pysty ku puheella ja katseella kommunikoimaan koirulin kanssa. Pitää varoa sitä ettei tuu haavoja. Sylissä koiruli saa olla, kun siinä on joku vartioimassa että ei koiruli tipu yms.  Onneks koiruli on alkanu vissiin ymmärtämään sen.

Tyttö toi kotimatkalla muutMan kerän lankaa mulle. Koiruli näytti niin surkealta kun tuli.

Ensi viikolla on kuulemma koirulin rokotus. Sekin täyttää loppu viikolla jo vuoden. Mihin tämäkin aika menee.

Mut joo. Kai tässä tarvii alkaa miettii, miten saisin unen päästä ki ennen klo 8. Alkaa tä nukkumaanmeno ahdistaa. Vaikka kuinka tulisin sänkyyn vaikka klo 00, ni ei uni tuu. Vaikka sammuttaisin valot ym, ni uni ei va tuu. Pyörin sängyssä ym. En tiä miten pääsisin ees n. 3lta nukkuu vaikka.

Astiakoneen sain päälle päivällä, mut muuta en sit.

Äiti soitti alkuillasta huolestuttavan puhelun. Isällä oli tullu todella paljo verta. Kehotin häntä seuraamaan isän vointii ja jos alkaa menee huonoksi ni heti soittaa apua. Isä on kuulemma saanut hoidossa aikast paljo kipulääkkeitä. Sillä menee muutenki kovat kipulääkkeet. Täytyy toivoo va että se oli va joku häiriö. Ettei tarvii huomen ottaa vastaan puhelua et isää viedään sairaalaan tai jonnekki muualle.

Purkasin sen tekeleeni sit lopulta ja aloitin uudelleen tekee. Saa nähä puranko senki ja heitän langat jorpakkoon. Pitäis edelleen keksii, mistä löytäisin tarpeeksi paksut puikot työhön. En haluis pyytää äitiä ostamaan uusia, mut kohta on vissiin pakko.

Tyttö lähti koiran ja parin kaverin kans mökkeilee. Olen muutamia kuvia saanu tänään puhelimeen. Koiruus ollu innoissaan ku reissuun lähdetään. Oli pitänyt huolen ettei häntä unoheta. Sit hän oli kuvassa ainakin iloinen kun pääsi pellolle juoksee. Lopuksi tuli kuva ku nuoret makasi lattialle tehdyillä pedeillä ja koiruus makasi ja vartioi heitä tyynyn lähellä.

Mietin, et mul on 7.30 herätys ja vielä tässä oon hereillä. Taitaa tulla huomenna aikast raskas päivä mulla. Toivon va suuresti että jaksan mennä ja olla siellä lääkärissä ja pääsen kotiin. Loppu päivän saanki ehkä sit jotenki levätä. Kaikki riippuu äitistä.

Mut joo. Pitäis pikku hiljaa alkaa koittaa nukkua. En va tiedä miten se tällä kertaa onnistuu...

Niinhän siinä sitten kävi, mitä pelkädin. Sammutin valot ja oli 4.5 h aikaa nukkua. Eihän sitä hemmetin unta tullu mitenkään. Muistan että olen n. 6 aikoihin viimeks kattonu kelloa ja olen sen jälkeen jatkanu pyörimistä. Kello herätti 7.30. Nyt pitäis tässä vielä alkaa tavarat pakata. Ettiä ne jostain ja sitten lähteä sinne lääkäriin. Alkaa tutut jännitykset kropassa tulee. Maha alkaa kipeytyy ym. En sellai ite jännitä, mut mun kroppa tekee sitä.

Ehkä mun kannattaa alkaa ettii tavaroitani...

lääkäristä selvitty. Ei siitä vissin paljoo ollu hyötyy, ni ku vähän epäilin. Ei mua kukaan oikee pysty auttaa enää. Ei lääkäri keksinyt mitään keinoa että mua pystyis auttamaan enää. Taitaa olla lopun alkua va. Odottelua siitä, että koska se viiminen sydämen lyönti tulee tai viiminen hengenveto. Lääkäri sanoi vaan että yritä syä, nukkua ja liikkua hiukan enemmän. Kauhiasti tunsi ja näki että lääkäri olisi halunnut jotenki auttaa, mut ei hän osannut. Verenpaine oli itteni tietämäni nähden ekaa kertaa jopa 146/90. En ees muista koska olis yli 130 ollu yläpaine, onko ees koskaan. Selkä mulla on aikast kipeenä tällä hetkellä ja tuntuu että olen aika umpi tunnelissa. Saa nähdä kuinka kauan tämä koneisto jaksaa mennä eteenpäin, ennen kun hyytyy. Yritän va jaksaa. Ärsyttää kun ongelmia tulee koko ajan enemmän ja enemmän ja tuntuu että enemmän ja enemmän joudun ongelmiin. Kukaan ei osaa auttaa, kun ketään ei tiä miten auttaa. Ongelmista ne tietää ja sen, että en niitä ite aiheuta.

En oo jaksanut sellai kiinnotaa tai huolestuu paljoonka isän tilanteesta. Kyl mä tos vähän aikaa sit kysyin äitiltä miten isän jutun kanssa menee. Mut en mä siitä sellai sen enempää. AJatukset vetää enemmän se, että jaksaisin taas tämän päivän eteenpäin. En oo masentunut, olen vaan hemmetin epätoivoinen. Haluaisin jo alkaa normi pelkäämätöntä elämää viettää, mut se näyttää olevan täysin mahottomuus.

Pitäis mennä juotavaa hakemaa pikku hiljaa keittiöstä. Mietin, lämmittäiskö pitkästä aikaa mukillisen teetä ja sitten laittais pulloon mehua. En sit tiedä. Olen vaan hiukan sellai äsynyt, etten jaksa oikee ryhtyä mihinkään. Haluaisin vaan olla tässä tai vaikka mennä sohvalle maate. Mut s että ku mun selkä on kipeenä, ni toi makoilu ei ainakaan sitä paranna, joten yritän istua tässä mahdollisimman kauan. Ehkä mä koitan jaksaa mennä hakee juomista itelleni. Saisin ehkä siitä hiukan energiaa ja nestettä ainakin. Jos siitä sitten sais tota päivääki liikkeelle jotenki. Pitäis va äitiltä kysyy, jos se joku päivä jaksais käydä hakee mulle bepanthenia ja mehua, Mut siinäkin on niin iso riski. Se meinaa tarkoittaa sitä että joutuu sitten taas alkaa täällä siivoo, kun hän tulee. Ja sitä en tällä hetkellä tosiaan jaksa.

Mut nyt sitä juomisen hakemista....

Vietiin paperiroskia keräyslaatikkoon. Lisäksi pyyhin pari tyhjennettyä kirjahyllyä, jotta niitä voisi käyttää. En jaksanut muuta. Tiskikoneenkin tyttö tyhjensi, kun en jaksanut.

Minäkään en saa illalla millään unta, mutta puoleenyöhön mennessä kuitenkin useimmiten lopulta nukahdan, kunnes taas parin tunnin päästä herään. Saloka, toivon, että saisit paremmin unta ensi yönä. Valvominen on niin kamalaa.

Päivisin ei ole voimia oikein mihinkään.

Huomisesta lähtien olen taas yksin. En tiedä, mitä yrittäisin tehdä. Olen hirveän ahdistunut päivisin. Aivoissa ajatukset pyörivät itsestään ja kauhua tulee siihen mukaan vähän väliä. En itse ajattele niitä asioita, vaan ne pyörivät tahdosta riippumatta itsestään.

Tänään on ollut ahdistuspäivä. Chatissa ahdistus kuitenkin hellitti selvästi. Luin vähän lehteä ja lepäsin. Ahdistus on edelleen vähäisempää kuin tavallisesti. Se vaikuttaa vieläkin.

Kun ahdistus vähän hellitti, päällimmäisenä vaikeutena on, kun mikään ei tunnu kiinnostavalta. Masennus ilmeisesti tekee tämän olotilan. Ehkä olen myös väsyksissä vielä edellisten päivien tehtävistä, kun tytön kanssa piti jaksaa kaikenlaista. Usein väsyneenä kaikki asiat kiinnostavat vielä vähemmän kuin tavallisesti.

Nyt päivissä ei ole mitään pakollisia rutiineja, kun olen yksin. Pidän siitä, ettei ole rutiineja, mutta silti pitäisi pystyä syömään jotain kunnollista suurin piirtein oikeaan aikaan. Kunnollisesta syömisestä on vaikea pitää kiinni yksin ollessa.

huomenna on koirulin synttärit.

TYttö soitti hätääntyneenä. Oli soittanut mummille ja mummi oli vastanut ja taustalla kuulunut vierasta puhetta. En mä siihen hätään osannut sanoo. Soitin hetken päästä takas ja sanoin että mummi on vissiin kaupassa. Eihän tyttö sitä millään uskonut. Sanoin tytölle että katotaan nyt hetken.

Sain viimeyönnä ihmeen hyvin nukuttuu ja ihmeen paljo. Mut ei se tätä väsymyksen tunnetta vie pois mitenkään.

joo mummi oli kaupassa.

isä on kuulemma vielä omituisesti kipee. kuulemma ruoka menee läpi. saa nähä miten tämäkin kehkeytyy....

Saloka, mukavaa, että olet edes yhtenä yönä saanut nukuttua vähän enemmän.

Minulla taas eilen illalla ei uni tullut millään, vaikka tuntui väsyneeltä ja menin aikaisin nukkumaan. Valvoin jonnekin yhteen asti, ja sitten vielä heräilin yöllä. Kunpa yöt olisivat parempia.

Pääsin sängystä ylös vasta myöhään ja kävin syömässä lounasta tuossa lähistöllä. Tuli syötyä monipuolisesti. Loppupäivä sitten meneekin taas miten menee. Sängyssä olen makaillut koko iltapäivän eikä mikään tunnu kiinnostavalta. Söin välipalaksi toissapäiväistä pullaa, joka oli vielä ihan hyvää.

Lukemiseen keskittyminen ei onnistu. En tiedä, mitä tekisin. Nyt makaileminen alkaa tuntua jo pitkästyttävältä, mutta voimia ei ole oikein mihinkään. Pyykit sain laitettua koneeseen, mutta nyt ne pitäisi jaksaa ripustaa kuivumaan vielä.

Kävin ruokakaupassa ostamassa välttämättömiä loppuneita tarvikkeita, kuten jugurttia ja maitoa. Mitä varsinaista ruokaa en ostanut. Ajattelin syödä ensin entiset loppuun. Olisi pitänyt ehkä ostaa samalla ruokaakin, mutten keksinyt, mitä ostaisin.

Väsyttää. Tänään olen ajatellut yrittää pestä lakanat. En tiedä jaksanko. En enää muista, koska ne on pesty viimeksi. Siitä on yli kuukausi ainakin. En ole jaksanut. Enkä jaksaisi nytkään. Jokainen päivä tuntuu uuvuttavalta.

Valvon edelleen öisin. Ja syön. Ja lihon. En saa sitä loppumaan. On kovasti nälkä ja sitten syön vähän kerrassaan jatkuvasti pitkin yötä.

oottelen tässä että tyttö hakee mut ja lähdemme kauppaan. Pakko se on koittaa sinnekki yrittää mennä. Ei kyl voimia olis yhtään ja muutenki tuntuu taas vaihteeksi että kaikki pään limakalvot ja iho olisi todella arat ja kipeet. Yritän laittaa rasvaa että ei sattuis niin paljoo, mut ei se tunnu auttavan yhtään, kun sitä ei voi oikee kaikkiin paikkoihin laittaa. Pitää va yrittää jotenki kestää se kipu aina kun joutuu koskemaan.

Yö meni taas hiukan pyöriessä.En tiä kuinka kauan olen nukkunu. Tuntuu ainakin että pyörin sängyssä aika kauan.

Lakananvaihto on kohta puolivälissä. Aluslakanan laitoin jo takaisin sänkyyn ja pussilakana on kuivausrummussa. Olen uupunut. En jaksaisi tehdä tätä loppuun.

Söin äsken edellispäiviltä tähteeksi jäänyttä broileriruokaa. Huomasin, että kananmunat ovat menossa vanhaksi. Keitin kaikki ja söin niistä kaksi samantien. En tiedä, miten saisin ruokarytmin ennalleen, etten söisi ja valvoisi yöllä.

yö oli taas pitkä ja valvoomista. Tuntu turhalta ees kokeilla nukkua, mut olin niin väsyny etten jaksanut sängystä nousta. Nyt yritän jaksaa sit päivän jotenki.

Saa nähä oonko viel kipeeksi tulossa. Eilen aivastelin aika paljon ja näköjään tänään jatkuu. Muutenki on sellai omituisen kylmä. Hain eilen sohvalle peitonki oikee kun tahdoin että on lämmin olla. Kurkku tuntuu että iho repii hajalle. Eilen oli tosi kivuliasta syä täytettyä patonkia kun joka nielaisulla tuntu että kurkku repeytyy irti. No täytyy kattoo miten tä sitten jatkuu.

Vois kokeilla jaksaa tehä tota kaaoksen paitaa, jos sen joskus sais valmiiksi astikki sit. Jos tosta tulee ihan kiitettävän näköinen ja kokoinen yms niin voi koittaa enemmänki tehä sitten sille. TOta on ihan kiva oikeastaan tehä. Pitää va koko ajan laskea mittanauhan kanssa ja se on ärsyttävää. Toivon va ettei toi kaulus oli liian pitkä sitten. Mut sen näkee vasta valmiina sitten, että millainen tosta tuli, kun sovittaa. Harmittaa va ku joutuu sukkapuikoilla tekee. Ei meinaan kaupassa ollu 40 cm pyörrypuikkoja ollenkaan. Tyttö sit huolestuneena kysy, että tiedänkö mistä niitä sitten sais. Sanoin sille että pärjään sukkapuikoilla ihan hyvvin. Onneks koira on tollainen pieni eikä berhantilainen.

Jotenki on sellainen tunne, että tänään ei kauan olla ylhäällä. Jotenki on veto poissa ja hiukan kipuja ympäri kehoa. Olis pitänyt jotain tehä tänään, mut ei oikeastaan ole voimia tehä sitä. Pitäiskö laittaa tytölle viestiä ja kysyy miten heillä menee. En tiä. kai tä tässä menee jotenki taas eteenpäin...