Mun kuppi meni nurin tytön suhteen nyt. Mä en jaksa oikee enää. Hän on tällä hetkellä siinä mielentilassa taas, et kääntää mun sanani ihan toisenlaisesti ku ne on. Laitoin poikkikselle viestin että taidan luovuttaa jo ja häipyy tytön elämästä, kun olen näköjään noin paha ihminen, mitä hän on mulle kertonut. Et kiitos kun ovat olleet mun elämässä ja pärjäilevät. Kai mä jotenkin pärjään tästä eteenpäin sitten yksin. Kun ruoka loppuu, olen sitten ilman. Kuolen sitten pikku hiljaa siitä sitten. En mä jaksa enää. TYttö oli oikeastaan ainut ketä ymmärsi ja kenen kanssa pystyin puhuu ja kysyy neuvoa. Nyt on näköjään sekin pois, kun olen näin kamala ihminen. Olis pitänyt äitii kuunnella silloin, ku käsk tappaa tytön ennen kun syntyi. Ehkä olis kaikki paljon helpommin. Jossain munki raja kulkee ja nyt kai se raja tuli vastaan.

Olen ni saakelin väsynyt etten jaksa enää mitään. Istun tässäki kone sylissä ja mietin. Sain sentään nukuttuu hiukan paremmin, vaikka 6 jälkeen meninki nukkuu vasta. Taidan sisäisesti alkaa luovuttaa jo pikku hiljaa. Kaikki kiinnostus ympäristöön alkaa menee. Ennen join kolaa ja söin karkkiakin, nyt ei tee yhtikäs mieli kumpaakaan. EIlen sentään söin karkkia, mut edelleen kolat on koskematta kassissa. En oo jaksanut ees kasseja kokonaan purkaa. Ehkä mun tarvii sitä kolaa hakee ja toivoo että jaksan sitä jua. Ei oikeastaan paljoo huvita ees jua sitä tai syä mitään. Ehkä mä sittenki haluan vaan pois täältä. Pois täältä pahalta maailmalta.

No nurin menneeltä kupiltahan tuo kuulostaa! Väsymys saa myös suuttuessa reagoimaan tavoilla jotka eivät ehkä paremmin levänneenä tulisi mieleen - ja varmaan jotain sellaista (tai johonkin muuhun liittynyttä ärtymystä/pelkoa/epävarmuutta) on voinut olla myös sen takana miksi tyttö vastasi niin kuin vastasi. Tunnistan välillä itsessäni sen että huonossa mielentilassa ollessani ylitulkitsen toisten sanomisia, tai etsin etsimällä niistä viitteitä siihen mitä pelkään tai mihin olen ärsyyntynyt. Tulee mieleen se mitä sanoit joskus äidistäsi, kun molemmilla on tietty horoskooppimerkki, kalahdatte yhteen aika voimakkaasti ja sanotte asioita joita ette tarkoita silloin kun erimielisyys yltyy konfliktiksi...

On sit hiukan ongelmia. tai oikeastaan aika paljon. En tiä vielä onko kaikki ok, mut jotenki tuntuu ettei ole.

Aamulla, tai ku heräsin. Lähin tuttuun tapaan ylös sängystä. Eipä jalka kantanukkaa oikee. Menin takas sänkyyn istuu ja ootin muutamia minuutteja. Mut turhaan. Ei se auttanut yhtään. Miettisin siinä sitten että onko mulla ainut vaihtoeto lähtee lattian kautta etenemään johonki. Kipuja ei oo eikä oikeastaan tuntemuksia asian tiimoilta. Päätin sit ottaa riskin ja edetä pikku hiljaa olohuonetta kohen. Tiesin että mulla oli pullossa vielä vähän kolaa. Kyl mä sit pääsin oloh. tuolille. Jonkin aikaa istuin ja päätin että lääkkeet tarvii ottaa. Jouduin nousee, kun yks pilleripurkk oli pöydän toisella puolella. Eipä jalka tuntunu oikee kantavan silloinka. Sen jälkeen en o uskaltanut koittaa. Mietin tässä koska uskallan ja miten mennä ees aamuvessaan tai hakemaan keittiöstä lisää juotavaa tai syötävää. No pitää kulkee puhelin kädessä sit koko ajan täällä ja toivoo ettei toi jalka kokonaan tuu pettää.

Äitin kanssa puhuin ja tutun kanssa. He ovat yhtä ymmällään mitä mäkin asiasta. TYtölle ilmoitin että mulla on aika iso ongelma. Mut tyttö ei o reagoinu asiaan yhtään mitään. Sanoin eilisestä välikohtauksesta äitille ja tutulle. Äiti on eilen kuulemma tytön kanssa eilen puhunu ihan asiallisesti.

Mut joo, pitäiskö siirtyy sohvalle kattoo, onnistuuko se ja miten ja jos vaikka toi olo paranis hiukan.

Sun tartteisi kyllä olla yhteyksissä terveyskeskukseen jos tuntuu ettei jalat kanna. Ethän sä pysty enää pitkään asumaan yksin kotona (ainakaan ilman kaulaan ripustettavaa turvapuhelinta tai vastaavaa) jos liikkuminen on niin hankalaa.

Olisiko poikakaveri kertonut tytölle siitä kun eilen suutuspäissäsi sanoit ettet halua olla tekemisissä hänen kanssaan? Hän saattaa olla edelleen aika loukkaantunut siitä.

soroppi, ollaan me nyt tekstailtu tytön kans. mut eilisestä ei olla puhuttu mitään.

klo15 jälkeen alko pikku hiljaa jalat palautuu ja uskalsi vessas ja keittiös käydä. yritin syä lihapullia, mut en oikee saanut kurkusta alas ku yhen. lämmitin sit lihapiirakoita. yhen sain taistelemalla alas ja jouduin pitää taukoa ennen ku toisen sain syötyy.

äiti kerto et isän kuulo on tosi huono. Hän on soitellu lääkäreihin ja kaikki tuntuu siirtävän vastuun toiselle ja se taas toiselle jaa jne. Onneks lopulta äiti alko näyttää lääkäri taitoa ja alko ehottaa että mistä ehkä johtus ja jos se tarkistetaan. Sai ke ajan sit.

väsyttää ihan sairaan paljon. Pitäis siivota, mut ei hitto jaksais. Jääkaappia joutusin jo pyyhkii ku siellä vanhentuneet ruuat oli tehnyt jo tuhoa. Pitäis pussi hakee ja alkaa siihen kerää roskia. Jossain vaiheessa pitäis jaksaa roskat viä myös. En tiä.

EIlen oli syömiset oikeastaan täysin nolla. Söin karkka ja kolan loput vaa. Olis ehkä kannattanut syä jotain aktuaallista ruokaa, mut ei tehnyt mieli yhtään. Ei tosin nytkään tee, mut hain pullollisen mehua ja koitan sitä hörppiä aina silloin tällöin.

Poikkis on hakemassa vanhempia mökiltä. Saa nähä koska äiti tänne tulee taas ja alkaa mäkättää. En jaksais yhtään. En tiä kuinka kauan pystyn estää sen tulon tänne. En ehkä kauankaa.

jee, sain VIHDOIN käytyy suihkussa. Ei kyl ole mitenkään ihmeellinen olo, mut sain sentään hiukset pestyy mm.

Pitäiskö jossain kohtaa yrittää alkaa ees osa kukista kastella. Antaa ekana kropan tottua tohon suihkun jälkitilaan.

Sain yöllä nukuttua hiukan paremmin, ehkä.

hiukan roskia tossa keräsin, mut on aika kuuma ni ei oikee jaksa. Huomenna pitäis viimeistään roskat viä pois. Muutenki on tänään ja huomenna aikaa siivota. Pitää va jostain ettiä se jaksaminen.

Mittarin mukaan ulkona on kuumaa ja tuttu sano et kosteaa. Eli mun ei vissiin kannata mennä sinne.

Yö meni joten kuten. Ei niitä tunteja tullu paljoo, mut kumminki jotain.

Eilen sain syötyy hiukan enemmän. Juotuakin sain pullollisen mehua. Enemmänki olis saanu.

Yö oli pitkä ja raskas. En tiä sainko ees yhtään nukuttuu.

Yritin tos siivoskella ja sit yritin kukkia kastella. Muutama kukka saiki vettä ja sit alko tuntuu että on lopetettava heti. Olo helpottui ku pääs istuu.

Syömiset ym on menny 2 pvä ihan päin mäntyy. Illalla myöhään oon vasta laittanu jotain suuhuni. Ei o va jaksanu ja kello menee nopeammin mitä mun ajatukset.

Haluaidin mennä takas maate, mut tukari tulee. Pitää pari tuntia jaksaa olla aktiivinen ja sitten laittaa astiakone päälle ja saa levätä. En kyl tiä mitä teemme tukarin kanssa. Ulos on vissiin parempi mennä, mut mitä siellä. Jaksanko kauppaan. En tiä. Kävelee en ainakaa jaksa. Tääl sisäl on aikast kuuma, joten ei täälläkä voi olla. Laitoin jopa parvekkeen oven auki. Jos hiuka ilma vaihtuis, mut turhaan.

Mut joo.

käytiin isossa kaupassa.Muutaman kerran tuli mieleen että lähteekö taju vai ei. Mut onneks ei. En mä sit osannut kaupasta oikee ruokaa ostaa. Ostin va kaaokselle herkkuja ja aika paljo juotavaa itelleni. Olen pettyny itteeni.

Nyt oon väsynyt. Jaksoin just joten ollu hereillä. Mietin pitäiskö mennä jo maate vai mitä.

Taas on mennyt monta päivää, enkä ole tännekään tullut kirjoittaneeksi. On ollut liikaa kaikkea. Jotenkin olen kahlannut päiviä läpin ja yrittänyt selvitä kaikesta. Olen vähän siivonnut, mutta jälki ei juurikaan näy.

Töihin pitäisi jaksaa mennä. Tuntuu, ettei ole voimia herätä varhain ja lähteä.

jaaha. Tuli sit ilmeisesti tunnin nukuttuu va. jos uskoo sitä mihin aikaa oon faceen kirjoittanut. Tiedn että soitin 10.30 jälkeen tutulle ja pyysin häntä soittaa mulle joskus klo 12-12.30 välillä, että menen yöunille. Oon vissiin nukahtanut joskus 11. aikoihin viimeistään. Muutama min ennen 12. tyttö soitti ja kysy oonko hereillä, ku he ois tulossa kylään. Mut ilmeisesti kuulostin niin pökertyneeltä että tyttö sano että he taitaa sittenki mennä ekana mummin luokse ja sitten tulla tänne.

On hukan pökertynyt olo. Sellainen kiva känniolo. Oli jo aamulla ennen ku menin nukkuu. Hiukan tuntuu siltä että en ainakaan hiukan aikaa lähe mitään erikoista tekee tai menee mihinkä. TUntuu että otan aika paljo harha-askelia, ni ku känniläinen. Nyt on onneks jo pää suht selvä ja jaksaisin ottaa tytön vastaan. Kerroinki sen jo, mut he olivat kerenneet jo mummille menee. Nyt sit va oottelen tässä heitä ja toivon että jaksan tässä ja saan joskus taas nukuttuu.

Katoin paino "käyrääni". Löysin maaliskuun 13. Pvä v. 22. Olen ollu 31 kg painavampi silloin. Hups.

Tänään on kummallinen olo. Sanoin tutulle ja tytölle siitä. Jotenki on olo et olis kipee tai tulossa kipeeksi. Oon ihan kanttu vei. Paikkoja sattuu ja olo paska. Saa nyt nähä mihin tämäkin johtaa.

Mulla on makaronia kiehumassa. Liha on kypsennetty jo. Pitäis va jotenki pystyy ja jaksaa syä.

Jos saan kysyä henkilökohtaisia, paljonko painat tällä hetkellä, saloka?

Haluaisin suhtautua empaattisemmin ja yrittää kannatella sun tunteita paremmin, mutta juuri nyt huomaan että mulla ei ole siihen voimia. Sekä painon nopea putoaminen että liki olematon nukkuminen varmaan liittyvät siihen 'känniseen' tilaan josta välillä kerrot. Sun terveyteen liittyvät ongelmat kuulostaa vakavilta ja mielestäni sä tarviisit akuutisti lääketieteellistä apua. Mutta tuntuu turhalta kehottaa hakemaan apua kun en jaksa uskoa että että sitä kuitenkaan tekisit.

Ehkä voit osoittaa epäilykseni vääriksi, ja selviydyt tästä jollakin tavalla.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 2 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirhe

soroppi, olen hakenut apua, mut en saa sitä. Joudun oottaa ensi kuuhun, että saan tk:hon taas yhteyden. Sitten tarvii taas yrittää jostain kaivata jaksamista taisteluun.

Painoa mulla on varaa pudottaa vielä, joten ei hätä.

Hiukan ketuttaa. TUli hiukan liian myöhään nukuttuu. Ehkä tämä tässä menee.

Olo on hiukan heikko. mut menettelee. kai se tässä menee jotenkuten eteenpäin. Pitäis pikku hiljaa varmaan koittaa mennä maate ja lämmittää ruokaa.