Hernekeitto tehty jo ennen klo 12. Maistettukkin jo annos ja loput oottaa jäähtymistä ja pakastamista. Sitä tuli n. 8-9 litraa keittoa, vain.

En oo maannu ollenkaan tänään vielä. EI o ollu tarve. En o ottanut yöllä melatoniinia. Vaikka yö on ollu yht heräilyy ja valvomista, ni silti en oo niin väsy kun 2 edellistä päivää. En voi ens yönnäkään ottaa, jos ajattelin huomenna mennä isää moikkaamaan.

Juttelin n. 5 min isän kanssa iltapäivällä. Lääkevaihto on vienyt taas kivut ja hän on melkein päässy rollon kanssa kävellen päiväsaliin. Emme ees vaadi häntä pääsemään sinne ja takas, vaan se että jalat tietäisi taas miten askelia otetaan ja miten seisotaan. Äiti on suunnitellut että isälle vessatuolia, parempaa mitä nykyinen oma on. Että isä ei enää ahdeta vessaan. Vanhemmilla on niin omituinen vessa että voi olla vaan.

Olen juonut teetä ihan sairaan paljon tänään taas. Nyt aloin yskii kiitettävästi,mut en oo niin paljoo vielä aivastellut, mitä eilen.

Olen sukan varsia kutoillut tässä, pikku hiljaa. Ei oikee kiinnosta mikään aivollinen työ. Mulla on 2 sukan tekelettä tulossa ja niitä teen, aina miltä musta tuntuu. TÄssä tytön tuolissa (jonka antoi mulle) on hyvä istua. Peitto jaloissa ja tyyny selän takana. Lähties on vähän varovaista, kun tuuppaa tuoli lähtee karkuun. Mut muuten tässä on ihana istuu ja löhötä.

Juup, huomenna olis isän luo tarkoitus mennä, johonki aikaa. Menemme taksilla ja tulemme taksilla. Tarvii mun vaan mennä äitille ekana kävellen. Ei siinä mitään, mut mennessä on toi pirullinen mäki, missä äiti loukkasikin ittensä. Se on ihan jäässä ja sohjossa. Nyt varmaan pakkasien jälkeen sohjo on jäätynyt. Saa olla kieli suussa kun menee, vaikka on täys piikkikengät.

Vois alkaa hakee taas lisää teetä ja samalla tyhjentää vanhat teet rakosta pois. Kattoo onko keitto jääntynyt kuinka paljon. Sit jatkaa striimin kattomista ja telkkarin kattomista.

Tänään on ollut levoton olo. Lopulta pystyin lukemaan edellisten päivien lehdet ja aloittamaan kirjaa. Telkkarista olen jotain katsellut. Toivon, että saisin nukuttua ensi yönä.

Huomenna olen yksin. Pitäisi tehdä paljon asioita, mutten jaksaisi. En vielä tiedä, yritänkö saada jotain aikaan. Pitäisi yrittää siivota edes vähän.

viime yönnä meni taas aika pitkälti valvoessa. 3lta havahduin siihen että pitäis alkaa nukkuu. Unesta sain jotain 4ltä ja n. 4-5 h päästä heräsin taas. Olin siinä välilä heräilly ihan kiitettävästi taas. 8-9aikoihin sain taas 1-1.5h nukuttuu, kunnes heräsin ja aika pian lähin äitin luokse. Sieltä sitten lähdimme tunnin sisällä isän luo taksilla. Oli ihanaa nähä isää. Laskin että maanantaina tulee 3 vko siitä kun olisin isän viimeks nähnyt. Olen tämän aikana pari kertaa isän kanssa puhunut puhelimessa. Mut ei se puhelimessa puhuminen ole samaa, kun näkeminen fyysisesti toisen.

Isä oli aika hyvässä kunnossa. Hän pääsi ite sängyltä ptuoliin. Ainut oli että ilman tukee hän ei pysty istuu, vaan kellahtaa oikealle päin. Nytkin kesken syömisen kllahti , mut onneks oli kipossa moussea ja ei vahinkoa sattunut. Isä vaan ihmetteli kun otin aika nopeesti kiinni. JOku vaisto mulla heräsi. Isä jaksoin vitsailla ja hymyillä ja hiukan aikaa alussa puhuakin. Mutta kun olimme siellä 1.5 h niin loppu puoli tuntii ei isä paljoo oikeen enää puhunut. Mulla on nyt paljon parempi mieli mitä esim. 2 vko sitten. Olen tämän 3 vko aikana syyttänyt  itteäni siitä mitä isälle tapahtu ja siitä etten jaksanut häntä hoitaa. Mun olisi pitänyt jaksaa, ja olisin ehkä jaksanut, mut kroppa ei enää jaksanut. Isä haluaisi jo kotio. Ruuaksi on aina ollu vaan muusia. Isällä on pehmeä ruokavalio. Mut nyt kun näin että isä on aika hyvin kuntoutunut. Niin mulla on paljo parempi olo. äiti jo väläytteli, että pärjää isän kanssa jo, kun kerran on noin hyvin kuntoutunut. Pelkään että äiti ottaa liian aikaisin isän kotiin ja sitten alkaa taas se rumba alusta. Mut tiedän että rahan takii, isää ei voi kauan sairaalassa pitää.

Joo. Nyt pitäis mennä hernerokkaa lämmittää. Ei vaan jotenkin jaksa mennä keittiöön ees kauppakassia tyhjentää. Onneks kassissa ei o ku leipä ja metukkaa ja juotavaa, joten ei mee heti huonoksi, ni ku pakasteet esim. Ehkä mä kerään itteäni tässä ja koitan jaksaa raahautuu tonne keittiöön. Onneks ruoka on valmista tänään ja huomenna. Maanantaina vois yrittää tehä kinkkupastaa taas vaihteeksi. Mulla on vissiin 800g saunapalvikinkkua, josta vois alkaa tehä kinkkupastaa. Laittaa joukkoon pakastekasviksia myös. Huomenna tarvii jaksaa alkaa tiskejäkin laitella koneesta ja koneeseen. Kerätä roskat ja muutenkin siivoilla. Pyykkejä en o vieläkään pessy.Ei va jaksa enää iltapäivällä mennä tuvalle. Mut ehkä huomenna koitan jaksaa, tai sitten alkuviikolla. Jos tämän loppu päivän otan ja "nautin" hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta.

Heräsin taas ainakin kymmenen kertaa yöllä. Tänään on väsyttänyt. Kävin kaupassa palauttamassa yhden vaatteen mutten jaksanut enempää. Yritin katsella alennusmyyntejä, mutta ei ollut voimia siihenkään.

Nyt olen taas kotona eikä kirjankaan lukeminen oikein kiinnosta. Olin ajatellut edes jotain saada tehtyä tänään. En ole tehnyt mitään. Pitäisi pakata joitain tytön pieneksi jääneitä vaatteita kasseihin, jotka voisi viedä kierrätykseen. Edes jotain tavaraa pitäisi saada pois, sellaista mitä emme enää käytä. Vaatekaapit ja varastohuone ovat ihan täynnä.

Yritän huomenna heti aamusta tehdä edes jotain, jos nyt ylipäätään herään niin aikaisin, että aamusta voi puhua. Nukun niin huonosti, että torkun pitkälle aamupäivään jonkinlaisessa puolittain hereillä olevassa uupumustilassa.

purjevene, toi uupumustila on niin tuttua. Pitäis kovasti tehä jotain tämän kämpän suhteen, mut ei vaan jaksa. En sit tiä onko tä valvominen yksi syy siihen. En uskalla ottaa melatoniinia, kun yhdistän sen päiväkoomailuun.

Äiti ymmärsi mut värin, kun käskin sen levätä. Hän on pahoittanut mielensä, kun joutunut tekee käsitöitä, eikä oo levännyt, ni kun oon käskenyt. Sanoin sille että en kiellä käsitöiden tekoo, vaan kielsin raskaat työt.

Ei oikee uppoa iltapalaleivät. Ei oikee uppoo mikään ruoka. Sain syötyy sentään hernekeitton ja oon noita leipiä yrittänyt pikku hiljaa syä, mut sama kakomisolotila tulee kun niitä syö. Äiti ehotti puuroo, mut pelkkä ajatus tekee huonon olon. TOivon va, ettei tä tiedä huonoa nyt sitten.

Nukuin taas katkonaisesti. Kuitenkin on vähän levänneempi olo kuin eilen aamulla. Söin äsken aamiaista. Olen kyennyt aamiaisen ja yhden ruuan pitämään päiväohjelmassa toistaiseksi. Muina aikoina syön suklaata ja muita kaapista löytyviä herkkuja. Aamiaisen jälkeen kyllä menin taas sohvalle enkä ole saanut tehtyä mitään. No vielä on aika varhaista kuitenkin.

Nyt mietin, että jos ottaisin toisen kupin kahvia ja yrittäisin tehdä jotain, mitä pitäisi tehdä. Pitää yrittää aloittaa, jos se alkaisi sitten sujua.

mene ulos kävelee, ulkoile. Se auttaa unettomuuteen kun lähtee 4 seinän sisältä pois. Ja mä voin sanoo et haista p! Olen eilen kävellyt ja ollut kotoota pois, ihmisten ilmoilla ja silti valvoin melkein koko yön. 4 jälkeen lopetin kellon kattomisen. seuraavaksi katoin joskus 9 jäkeen kelloa, kun nousin. Siinä välissä heräilin aika monta kertaa. Nyt yritän vaan jaksaa tämän päivän eteenpäin. Onneks ei sellai ole tänään niin paljoo tehtävää. Voi vaikka levätä koko päivän. Istua löhötuolissa, teetä tisella puolen pöydällä ja tietsikka sylissä ja toinen pöytä toisella puolen on vapaana. Käsityö odottaa tekijäänsä. En ole oikee tyytyväinen sukantekeleeseen. Pitäisi jaksaa ettii netistä tosta langasta tietoa, soveltuuko ees sukkiin, einakin rumaa jälkee tulee ja sanoin sen äitille tänään. Äiti sanoi että katotaan valmis työ ja sitten sen jälkeen katotaan mikä on niden kohtalo, meneekö sukat saajalle vaiko jonnekkin muualle sit todellisuudessa. Mulla on oikeastaan ihan sama, tosin en halua rumia lähettää mihinkään.

Onneksi on tänään vielä hernekeittoo. Huomenna tarvii pastaa tehä. Mietin mitä kasvista laitan siihen joukkoon vielä, väriä antamaan. Epäilen etten jaksa porkkanalättyi tehä huomenna.

Saloka, sama juttu, ei vaan jaksa siivota kotona. Tänään kuitenkin pystyin viemään kierrätykseen pari kassillista vaatteita. Olin ajatellut joskus myydä niitä kirpparilla, mutta en selvästikään koskaan tee sitä, joten tänään mietin, että on parempi alkaa viedä niitä keräyslaatikkoon. Niitä on jäljellä vielä paljon, varsinkin tytöltä pieneksi jääneitä vaatteita. Jos aina vähän saan koottua niitä vietäväksi, ne ehkä vähenevät hiljalleen.

Kuinka monta takkia ihminen tarvitsee. Minulla on pari vanhaa toppatakkia, jotka vievät paljon tilaa mutta ovat ehjiä ja sopivan kokoisia. Lisäksi on pari muuta toppatakkia, joita käytän melkein joka päivä. En tiedä, käytänkö niitä muita vielä jossain tilanteessa. Tällaisia päätöksiä en osaa tehdä. Jos vien kierrätykseen liikaa, joudun ostamaan uutta turhaan, mikä ei ole järkevää. Haluaisin ensin käyttää loppuun sen, mitä minulla jo on.

Pitäisi onnistua erottelemaan vain ne tavarat, joita todellakaan en enää tarvitse lähitulevaisuudessa. Se on tosi vaikeaa. Tytön pieneksi jääneet vaatteet ovat helppoja, koska niille ei varmasti tule enää käyttöä. Omat ehjät ja sopivankokoiset vaatteet ja kengät ovat vaikeita. En pysty ennustamaan, tuleeko niille käyttöä.

Joskus löydän kaapin perältä vaatteita, joiden olemassaoloa en ole muistanut. Otan ne sitten tyytyväisenä käyttöön. Näin kävi tänäkin talvena, kun kaivoin omaa vaatekaappiani. Siksi sekään, ettei jotain ole pitkään aikaan käyttänyt, ei välttämättä tarkoita, etteikö vaatteen voisi heti ottaa käyttöön.

Yritän karsia tavaroiden määrää, mutta se on vaikeaa. Päätösten tekeminen on vaikeaa.

saloka, ei minullakaan unettomuuteen ole auttanut yhtään sellaiset ohjeet, että "mene ulos kävelemään". Mikään muu ei ole auttanut kuin lääkkeet ja nekin rajallisesti. Ensisijaisesti olen yrittänyt käyttää lääkkeettömiä keinoja, mutta mikään niistä ei ole toiminut. Ehkä ne joitain ihmisiä auttavat. Ehkä heillä unettomuuden syy on erilainen.

Me tehtiin myrkytyksen aikoihin siivous täällä ja heitettiin turhat astiat ja tavarat ja vaatteet pois. Lähti siinä pari huonekaluakin ja sit noita pienkodinkoneita pitäisi lähtee vielä, kuhan sisko joskus tulee auttaa kattoo niitä, että voiko niitä myydä. Mulla on jotenkin sellainen vaihe taas, et olen luovuttamassa kaikesta. En jaksa kattoa niitä kaapeissa tai näkyvillä. Haluan jotain, mitä en oikeastaan ite tiedä mitä. Pakoon kai jotain tuntematonta. Sisintä itteäni. Pahaa oloani.

En tiä, on jotenkin masentava fiilis. Ei sellai masenna, mut oireta on. Pähkäilen pääni sisällä koko ajan jokaisesta asiasta 2 vaihtoehtoa. Esim. menenkö vessaan tai en. Voi olla että olen niin väsynytkin, että päänsisällä vilisee asiat.  Mahaakin sattuu. Kaikki tuntuu pahalta. Väsyttää.

Pelottaa huominen. Tytöllä alkaa 2 vko kelan kuntoutusselvitys. Miten hän pärjää siellä. Viimeks pärjäs 2 pvä ja romahti. Pelkään koko ajan että äiti ilmoittaa että ottaa isän kotiin ja niin alkaa ehkä sitten mun hoitoni isää kohtaan taas. Ei äiti ole vielä 100% kunnossa.

Mietn, jaksano homenna tehä yhtikäs mitään. Minkälainen yö tulee olemaan. Kestänkö ees sen. Tuntuu va, että tyyny on betonisäkki ja sänky tuntuu kovalta. En löydä yhtään hyvää asentoa missään, missä tahtoisin nukkua.

Ruoka ei oikee maita. Yritän sen lämpimän ruuan ainakin syä ja sitten lisäksi jotain pientä. Pelottaa, jollei huomenna maistu ees ruoka. Eilen pakolla söin iltapalaksi leipää. Tänään en syönyt iltapalaa ees. Painoon ei ainaaan viimeks ole vaikuttanut yhtkäs mitään. Eikä ehkä vaikutakkaan.

Olen yrittänyt tehä käsitöitä. Löydän virheitä koko ajan ja kritisoin virheistäni koko ajan. Olen valmis heittämään kaiken pois. Myymään käsityöjutut pois ja jne. Mut en tee sitä, sillä sitten joudun monta sataa euroa laittaa uusiin välineihin.

33 litraa vettä tuli kannettuu kukkien ja vesihanojen välissä ja nyt on kukat kasteltu. Astiakone on tyhjennetty ja täytetty ja laitettu päälle. Ruokaa pitäis tehä, mut olen ton kukka operaation jäljiltä ihan naatti ja ajattelin hetken levätä, ennen kun tartun ruoka operaatioon. Ei se vaikeeta ole, kun keittää makaronit ja he-ma-pa:n ja sitten lisää joka päivällä kinun joukkoon. Mut tällä hetkellä, tällä jaksamisella on makaronin keittäminenki iso asia. Mut tiedän että hetken kun tässä istun ja hengähdän, voimia alkaa tulee ja saan hien laskeutuu ja jaksan laittaa ne makaronit kypsyy.

Yö meni alle 2 h välein heräämisessä. Aamulla oli vaikeeta nousta. Nukahin valot päälle, kun kellahin nukkumaan takasin. Nukkuisin varmaan vieläkin, jos en ole itsekuria harrastava vamppi. Tai miten se sanotaan.

Tyttö on aamulla ollu kuntoutusselvyydessä. Saanut tehtävät tehtyy ennen aikoja ja menny sitten terapiaan. POikkis on kuulemma ollu koiran kanssa. TÄ on eka kerta kun kira on näin kauan yksin, tai ilman tyttöä. Jollei öitä lasketa.

Naureskeltiin koiraa aamulla kun tyttö soitti. TYttö sano et oli ottanut koiralta villapaidan pois, mut se oli tullu ihan hassuksi ja "hulluksi". Hetken nuoret oli sitä kattonut ja päättänyt kokeilla laittaa paidan takasin. Koira oli heti rauhottunut ja menny häkkiinsä nukkumaan. Sanoin tytölle että hänen täytyy mennä jostain ostaa lisää paitoja, kun koira tarvii myös yöpuvun yöksi ja päivällä toisen paidan. Mun ostamat on liian isoja vielä. Saa näh miten perjantaina menee lääkärissä koiran kanssa. Miten onnistuu rokotus ja miten tarkastus ja mitä muuta sanotaan. Olen tytölle sanonut että kirjoittaa lapulle, jos haluaa lääkäriltä jotain kysyy. Luulis sen lääkärin auttavan.

Pitäis ettii ohuemmat puikot ja kattoo, onko sukanvartta tehty jo tarpeeksi.Sit jatkaa kantapäätä ja siitä eteenpäin. Rumat noi sukat on, mut minkä mä sille mahan.

Mut nyt lepoa....

Jouduin tulee äitille. Kävin kaupassa.

Äskön kävin nettiterapiassa. Oli se taas kokemus.

Huomenna isä pääsee kotiin ja mä joudun hakee hänet. Tyttö onneksi antoi neuvoa, mistä taatan löytää. Olen kerran käynyt siellä. Onneksi pääsen taksilla sinne ja takas.

Olen tässä ollut jonkin aikaa kotona. Söin maksalaatikkoa, kun en jaksa ruokaa tehä. Huomenna katon, syönkö laatikkoa taas, vai jaksanko tehä ruokaa.

Nettiterapiassa oli vaikeita kysymyksiä ja mun täytyy opetella joka aamu ja joka ilta käydä siellä sivuilla tallentamassa asioita. nn. nukkuma-ajat yms.

Nyt oon ihan jäässä, kun söin. Pitää varmaan mennä tekee teetä,jos se vähän auttais ja lämmittäis hiukan. Sit vois ettii ne ohuemmat puikot ja kattoo,mikä on sukkien tilanne, joko saa alkaa kantapäätä tekee. ja jne.

Mut nyt taidan mennä hakee lämmikettä...

Nyt ku selvisin tärinä "kohtauksesta", ni voi kirjoittaakkin ja sen jälkeen suunnitella kutomista.

Päivä on ollut vaihderikas. Yö meni pipariksi. Sain unta joskus 1 aikoihin ja siitä "nukuin" klo 8.30 asti, heräten ainakin 12 kertaa. Lopetin laskun siinä vaiheessa.

Lähdin aamupäivällä äitille. Siellä hiukan aikaa istuin ja lähin isää hakemaan. Matka meni ihan ok, mitä nyt mennessä taksikuski kiukutteli ja tullessa taksikuski tarvi vähän apua. Mut tullessa ihana kuski saattoi isän sisälle asti, tai rappuun. Mistä oli tosi iso apu mulle. Kun sain isän sisälle katoin että isä sai vaatteet pis ja saatiin isommat lumet ptuolista pois. Sit lähin apteekkiin hakee isän lääkkeet ja kauppaan ostaa isälle ja äitille syötävää.  SIeltä stten vanhempien kautta kotiin.

Kotona en oo oikeastaan mitään järkevää tehnyt. Pitäis kohta kuitata päivän tapahtumat uniterppaan. Sit saa ottaa illaksi.

Tytön koira on "rikki". Se on kääntänyt kelkkansa täysn. Hänestä on kuoriutunut ihan uusi koira. Emme tiä miksi. Ono pieni rauhottuminen syy sille, tai tytön päivällä poissaolo tai hampaiden ärsytyksen helpottaminen tai mikä. Ekan kerran meinaan tytön luonna olon aikana  koira oli antanut laittaa kiltisti valjaat, mennyt ekaa kertaa  ovelle kiltisti oottaa ulosmenoa, mennyt ulkona pidempää lenkkiä kiltisti, antoi tytön tehdä vessareissunsa ilman "orkesteria". Ja mitä muuta ihanaa hän on tehnyt tänään. On hän myös tuhmaakin tehnyt ja siksi hän oli "arestissa" rauhottumassa hiukan aikaa, luun kanssa.

Mut mä taidan alkaa noita sukkia alkaa tekee taas, että saisin niitä eteenpäin pikkusen matkaa taas. Jännään, kumpi loppuu ekana silmukat vai lanka. Onneks mulla on lankaa kerä vielä, mut se on sit aika tyhmän näköistä kun sitä koittaa jotenkin yhdistää tohon työhön. TOivon ettei tota lisälankaa tarvii käyttää.

Isä on jo yöunilla. Väsynyt mies. Hyvin oli päässyt ptuolista sänkyyn ja jaksanut seistä niin kauan että vaipan oli saanut. Syönytkin oli hyvin, puuroa ja leipää ainakin. Ehkä tämä päivä on ollut hänellekkin aika raskas ja uuteen vapaampaan päivärytmiin verottaa voimia. Ja sit iso määrä kipulääkityksen saaminen. Se äijä tosiaan syö kipulääkettä kun olis norsu. On panadolia ja huumeeksi luokiteltua lääkettä. Mut jos sillä on kipuja, ni hyvä että tällä hetkellä saa kivut jotenkin pois. SIt on vielä tarvittaessa yhtä kolmatta kipulääkettä. Mut huomenna on päivä taas uusi hänelläkin. Varmaan aamu siellä aloitetaan rauhallisesti löhöillen ja pitkän kaavan mukaan. Mikä kiire heillä eläkeläisillä oikeen on.

Mun korvat kutii taas ihan järjettömästi. Pitää illalla muistaa laittaa ainetta siihen. Olen hingannut tota toista korvaa niin pahasti, että se on tainut ottaa osumaa ja sattuu jo. Ei ne tulehtuneet oo. Ne on vaan niin kuivat ja paskaset, että ärtyy.

Mut nyt siihen käsitöihin....

Pakko jaksaa, vaik ei jaksa.

Toinen koneellinen pyykkiä pyörii tuvalla. Vanhat pitäis ottaa kuivumasta ja laittaa kaappiin. Suihkus tarvis käydä. Pyykit ripustaa. Ruoka tehä. Olen ku nukkuva rukous.

Yö oli yht helvettiä. Sain 7ltä vasta kunnolla unesta ki ja 9ltä äiti sit jo herätti. Että näin.

Juon täs vettä, aamupalaksi. Jos sillä sais olon vähän tasottuu. Teen omaan tahtiin asiat. Jollei muuta, ni jätän jonku tekemättä.

Nyt lepään hetken...