Soroppi, kiitos, sinä sanoit oikein ja hyvin. Minä yritin sanoa noin mutten osaa enkä uskalla. Saloka, toivon että isäsi ja te saatte hyviä hetkiä.

Kiitos. Yritän levätä, mut vielä pääkoppa ei jätä rauhaan. Koko ajan pitäis jotain tehä, vaik kroppa huutaa lepoa. Yöt melkein valvon, vaik pitäis nukkua. Olen tänä yönnä menny 0.30 aikoihin nukkuu ja nyt jo ollu kauan hereillä ja sitä ennen pari kertaa herännyt. Nyt mietin, meniskö kutoo, leipoo vai mitä tekee. En oikee tykkää tässäkään toimerettomana maata.

Mietin va, kauanko mun kroppa jaksaa tätä. Nyt jo kipee olo, mut silti on painettava eteenpäin.

Kivaa aloittaa joku uniterapia joskus, jos sinne pääsen.

Luulin et lääkkeiden poisjättäminen auttais ja saisin nukuttuu, mut paskat.

Saa nähä, saako äiti tänää tilinsä avattuu. On menny turvalukkoon tili.

Päätin et meen kutoo ja kattoo, tuleeko telkast jotain...

Purjevene, sulla taisi olla aika lyhyt joululoma. Miltä olosi tuntuu nyt, kun joulun suorituspaineet ovat taas tältä vuodelta takanapäin?

Eieiei, kirjoitat suoraan sydämestä kuten ennenkin niin hyvä siitä tulee. Minä käytän varmaan liiankin paljon aikaa siihen että mietin mitä ja miten sanon, mutta se ei varmastikaan ole ainoa oikea tapa.

Hei saloka, meillä on vähän samanlainen tilanne isän kanssa. Hän jääräpäisesti haluaa asua kotonaan, me omaiset haluamme samaa mutta kaikki, myös isä, alamme olla aivan väsyneitä. Itse sentäs pääsen aika vähällä, kun käyn vain pari kertaa viikossa auttamassa. Mutta veljeni perhe on siinä koko ajan.

Isä suostui olemaan lu jonani koko joulun ja veli sai vapaan joulun. Mulla oli apuna tyttöni ja poikani. Isä nautti joulusta ja lapsenlapsesta. Minä valvoin yöt ja kuuntelin, kun isä itki äidin kuolemaa. Lapseni hoitivat isää päivisin. Nyt hän on taas veljeni hoidossa eli asuu omassa kodissaan ja veli perheineen käy siellä monta kertaa päivässä. Mun ja tyttöni vuoro on taas loppiaisviikonloppuna. Poikan asuu niin kaukana ettei voi osallistua hoitoon säännöllisesti. Sitten me muutkin lähdemme töihin ja isän hoito jää veljelleni.

Onko se väärin, jos laitamme vanhenpamme palvelutaloon ja käymme siellä niin usein, kun voimme. Nauttisimme vierailusta eikä se olisi vain hoitamista. Tätä olen nyt miettinyt joulun jälkeen. Itsekin olen kohta 60v ja teen sellaiset paperit etteivät lapseni ainakaan mua ala hoitamaan.

Soroppi, minulla ei käytännössä ollut joululomaa ollenkaan, vaikka en töissä ollutkaan. Joulu tuntuu näin jälkikäteen kurjalta, epäonnistumiselta.

Soroppi, minustakin sanoit tosi hyvin salokan tilanteesta.

Vaikeita tilanteita ovat nuo vanhusten hoitoasiat.

Lehmus55, minusta se ei ole ollenkaan väärin, jos laitamme vanhemmat palvelutaloon ja vierailemme siellä niin usein kuin tuntuu hyvältä. Minusta se kuulostaa varsin terveeltä ajattelulta. Tietysti on myös sellaisia ihmisiä, joille vanhempien hoitaminen sopii ja jotka sitä itse haluavat kovasti tehdä. Heidän on parempi hoitaa vanhempiaan kotona. Nämä päätökset ovat varmaan kaikille aika vaikeita.

Olen itse irrottautunut äitini hoitamisesta. Käyn vain vierailuilla ja hoidan joitain sellaisia asioita, joita hän ei muiden hoitojärjestelyjensä kautta saa. Minulle ei olisi sopinut hoitajana toimiminen. Tuskin selviän omastakaan elämästäni. Vähät voimani yritän antaa tytölle. Välillä tuntuu, ettei niitäkään oikein ole.

Ajattelen samalla tavalla kuin Lehmus55, että haluan järjestää oman vanhuusvaiheen hoitoni siten, ettei tyttöni ainakaan tarvitse minua alkaa hoitaa.

Lehmus: meillä taas äiti haluaa pitää isää kotona, kynsin ja hampain. Isäkin tahtoo olla kotona ennemmin ku laitoksella. Jos isä seuraavaksi joutuu pois kotoota, tai ei enää palaa, se åaikka ei o seniorkoti yms, vaan suoraan autettava osasto.

Tällä hetkellä isä ei saa liikkua yksin mihinkään. Hänel täytyy aina olla se 1-2 hoitajaa vähintään. Tänään vissiin kokeillaan rolloa, tai ainakin tulevaisuudessa.

Mä taas valvon. Sain 1.5 h nukuttuu, joka tuntui 8h. Näin unta et olin kananmunien kans bailaamassa. Yritän keksiä, mitä tekisin että pääsisin nukkuu uudelleen. Olen täs aika tovi jo valvonu.

Koht kaitan kuulokkeet korviin ja meen leipoo ne pirun sämpylät, jollei nukkumisesta tuu kerta mitään. Se on ihan sama, koska ne leivon, vai mitä?

Ehkä sitä ennen kokeilen viel kirjaa...

Sämpylätaikina kohomassa ja tiskikone oottaa kulhoa. Ovela taikina. Sain tytölle noi, tosin joudun ne laittaa pakkasen kautta. Ite en voi niitä ees maistaa.

Koko oik. Jalka on kipee. Ei yksin aamun suonenvedon takii. Ärsyttää. Koko ajan jpssain kipua. Ei jaksa.

Tyttö sano et oli hämmästyny, ku aamulla soitin 10 jälkeen.

Mut kai mä ton teen juon ja sit meen leipoo...

sämpylät valmiit. Ei niistä kauniita tullu, mut toivon että hyviä tuli. sen saan tietää joskus ensi vuonna sitten.

tiskikone jyllää keittiössä. saan puhasta tiskiä. roskia on kertyny taas mahottomasti, mut minkä sille mahtaa.

kello tikittää lujaa vauhtii ja ruokailu aika kutsuu. Olen va juonut 1,5 litraa teetä, niin en paljoo nälkä tunne. Jääkaapissa tosin on eilistä hyvää ruokaa tarjolla.

tytön koira on nähnyt vaivaa kiukuttellessa kotona, kun tyttö oli kaupassa. oli pissa-alustan laittanut uuteen uskoon sillä välin.

Viime yö jäi taas katkonaiseksi ja lyhyeksi. En pysty nukkumaan. Unohdin ottaa aamulla lääkkeen. Koko ajan putoaa asioita mielestä. Tulin juuri kotiin. Väsyttää hirveästi.

Koristelin tos kopiopaperia kiiltokuvilla, ettei tarvis  kirjepaperia metsästää. Säästää siinäkin rahaa ainakin ku mul on noita kuvia ja tarroja yllin kyllin.

Tytön koira oli taas mieltään osoittanu ja kuseskellu pitkin kämppää tytön ollessa suihkussa.

Olen täs miettiny jos yrittäis alkaa nukkuu. Kumminki herään parin h sisällä pirteenä. Sitten vois taas lukee ja kuluttaa aikaa ja mennä nukkuu uudelleen. Nyt va on ni väsy ettei jaksa pysyy hereillä.

Turhaudun jo tähän nukkumiseen, kun en millään saa unesta ki ja jos saan ni herään heti.

Saloka, minullakin on nyt ongelma, etten millään saa unesta kiinni ja sitten kun nukahdan, herään vähän ajan kuluttua. Heräilen pitkin yötä koko ajan. Illalla voin olla ihan väsyksissä ja maata sängyssä kolme-neljä tuntia enkä saa unta. Sitten kun uni lopulta tulee, sitä tulee vain lyhyissä pätkissä. En tajua, miksi nyt on tällaista ihan joka yö.

Isällä jo toinen huono päivä. Jotain mulle sano puhelimes et jalat ois pettäneet tai meinannu pettää. Että ei meinannu sänkyyn päästä. Huomen tyttö yrittää viä nallen isälle. Isäl on talon nalle sielä ja tyttö päätti hommata oman.

Mun vasen jalka vittuilee mulle. Polven takaa toinen, ulompi jänne kiristää. Toivon ettei tietäis selkäkipua tulevaisuudessa. Äiti sano et olis jalka rasittunu. En tiä, vittumaiselta tuntuu ainakin. Istuminen mm. Pytyllä on kipeetä, kun reisi painaa istues ja ottaa polven taa.

Yö meni pipariksi. Sain joten kuten 6-9 nukuttuu, tuli silloinki herättyy monta kertaa. Laitoin musiikin soimaan, jotain rauhallista unimusiikkia. Pitäiskö ens yöksikin laittaa. Et sais ees hiuka nukkuu. En uskalla enää tehä päätöksiä ja oon sen äitille kertonu.

Haaveilen uudesta yleiskoneesta. Ei se tarvii mikään ihmeellinen olla. Taikinakoukku olis kiva olla erinlainen, mitä mulla nyt on. Vanhaa konetta on ikävä, mut alko ulista liian pelottavasti, joten otin poistoon ja sitä edellinen käyttöön, josta en tykkää. Äiti käski jos sisko tulee mun kans laittaa myyntiin ne nettiin ens kuussa.

Sain edelliset sukat vihdoin valmiiksi. Melkein 2 vko meni. Niitä tuli tehtyy kaikkina mielialoina. Laitoin heti uudet sukat puikolle. Jämälangoista. Samalla lajittelin noit täällä ylhäällä olevia lankoja oikeisiin pussiin. Ehkä laittelen niitä tonne lipastoon jossain vaiheessa, ettei kämppä o täyn muovipusseja.

Päätä sattuu hiuka. En voi lääket siihen ottaa. Pitää toivoo et loppuu itestään. Silmät painaa. Ehkä siks päätäki sattuu.

Ma pitäis äitin kans men kaupunkiin. Onneks taksilla. Nyt toivon et jäät sulaa huomisen aikana ulkona, että olis turvallista kulkea. Ainakin ton jalan takii. En yhtään tykkää jääkeleistä. Vaikka olis täys nastakengät, ni ei nekään 100% ole.

Tytöllä meni muutama tunti sit hermot muhun. En uskalla soittaa sil enää. Ehkä huomenna sit taas. Huomaan ettei kukaan muuka o iloinen ku soitan. Kenelläkään ei o aikaa, eikä kiinnostusta.

Taidan jatkaa neulomista... siinä mun uv menee. Telkusta onneks tulee urheilua.

Taisin tehä itelleni uv lupauksen. Taidan jättää alkon. Heitän loput pullosta viemäriin. Ei tee enää mieli pakkojuottaa itteäni. Tuttu ei tätä ymmärrä, eikä hyväksy. Täytyy kattoo juonko enää. Tällä hetkellä pelkkä haju saa pahan olon. Mietin vaa, miten täst eteenpäin juhlin uv:ta ja synttäreitä, ku ei ole alkoa.

Tänään on ollut vastenmielinen olo melkein koko ajan. Olen väkisin suorittanut kotitöitä, joita on pakko tehdä, kun tyttö tulee huomenna. Siivoamisen olen jättänyt kokonaan tekemättä edelleen. En vaan jaksa. Pitää kuitenkin pestä pyykkiä ja ruokaa oli pakko ostaa. Mikään ei alkanut sujua väkisin tekemisen jälkeen. Pakotin itseni ruokakauppaan jo aamupäivällä, koska se oli hoidettava tänään tai muuten huomenna ei ole ruokaa. Pyykit on koneessa ja edelliset kuivat keräämättä pois. En vaan jaksaisi mitään.

Saloka, uudenvuodenlupauksesi kuulostaa hyvältä ja järkevältä.