Tyttö haluis kotiin. Sanoi mulle. Mut samaan hengenvetoon sano et ei hän voi jättää mua tänne yksin taatan kans, koska en pärjää näillä voimilla.

Taata ottaa vähän paremmin jaloille, mut nytkin on nukkumassa ja äiti on syöttäny isää aamulla.

Äiti käski suihkuun ja tyttö sano et letittää mun hiukset.

Olen heränny 2 aikaa yöllä ja hoitanu kaaosta ja sit kissaa. 6-7 aikoihin sain pari tuntia nukkua. Hyvin menee näin järkyttävän väsyneenä.

Mul on 3im ajatusta pään sisällä. Olen ihan loppu tähän paskaan maailmaan. Mietin teenkö sen ja jos teen, ni miten. En ala soittelee enkä menee mihinkään, kun olen "lukittuna" tänne.

Tyttö voi pahoin. Oli liian raskas joulu hänel.

Isä on ihan sekaisin. Ei oikee pissaa enää.

Äiti yrittää pärjätä.

Mä en jaksa. En yksinkertaisesti jaksa. Sisko tulee aiemmin kotiin matkoilta.

Saatiin tai sain jotenki isän eilen vessatuoliin sängyn laidalle. Isä sai tyhjentää ittensä. Sit sain sen jotenki takas sänkyyn. Äitin kans saatiin jotenki vaippa laitettuu ja toinen jotenki suojaksi. Sit ku isä enkä mä saanu isää enää lähemmäs seinää, siirsin varmuudeks ja oman mielenrauhan vuoksi laidan pepun kohtalle. Ei isä käänny eikä lähe, mut tuo se turvaa ees hiukan.

Illalla sammutin aikasee valot ja koitin ettiä kivutonta asentoa. Mul on selkä ja kyljet kipeet. En usko et mikään ois poikki, mut lihas revähdyksiä yms voi olla. Löysin, mut yön aikana jalka alko puutuu kovalla nukkues. Heräilin vähintään 1h välein.

Heräsin kissan aamukonserttiin. Kun hän sai koko kämpän hereille, hä oli tyytyväinen. Nyt onneks tähyilee tornissa. Tähän asti nukkunu isän jaloissa tai äitin ptuolissa.

Nyt onneks pystyy nousee sohvalta, joka on melkein lattiarajassa ja pystyy makaa muutenki ku oik. Kyljellä.. liikkuminen on vähä kankeeta, mut voi olla aamukankeutta.

Anteeksi eilinen kirjoitus. Oli musta hetki. Olin romahtanu henkisesti. Puhuttiin tytön kans ja kuulin et siel on asiat hyvin. Puhuttiin äitin kans. Keksittiin hyvä joululahja idea ensvuoteen. Sisko ja äiti suunnittelee mulle jotain lahjaa kun olen ollu suuri apu isälle. En mä mitään tarvi muuta ku terveet paikat, ettei olis kipuja ym tuntemuksia.

Mut vois kattoo jos sais viel nukuttuu, ku täälläkin rauhallista. Muuten nousen ja laitan telkun päälle ja alan kutoo...

Olen niin kiukkunen, et taidan oottaa päivän ekaa ruuan murusta ennen ku kirjoitan tänne lisää...

Hirveä joulu on ollut. En ole kyennyt edes tänne tulemaan. Pyöritän vaan väkisin jotain päivärytmiä. Yritän nyt jotenkin päästä jaloilleni taas. Jos huomisesta päivästä vielä jotenkin selviää niin ehkä sitten pystyn ajattelemaan taas normaalimmin.

Tapaus isä. Äiti antoi puuron aamu 8 aikaa. Isä nukahti sen jälkeen. Kun heräs 10.30 aikoihin, aloimme tehä lähtöä pikku hiljaa kohti vessaan. Ehdotin ptuolia, mut isä tahtoi mennä rollolla. Matka meni hyvin vessan ovelle, sit sain isän lepää ptuoliin. Isä nukahti pari kertaa siinä. Kokeilimme mennä vessaan. Sit yhdellä kertaa se onnistu ja sain isän pytylle. Isä teki tarpeensa. Sain hänelle vaipat. Sit alko vaikeudet. Ei onnistunu ptuoliin meno, va hän lyyhisty suoraan mun eteen ja käsiini. Taju pysy koko ajan. Sit äkkiä isän kallistaa niin että menee selälleen, ettei jalat mee rikki. Isä vessan lattialla. Äkkiä lähin pyyhe pään alle ja olkasta pieni viltti päälle. Äiti soittaa häkeen 11.15 aikoihin muistaakseni. Selvittely, mitä tapahtunu ja mitä tarvii yms.  Luvataan lähettää lanssi.N. Tunnin päästä joku soittaa ja kysymyksiin vastattiin ja luvataan taas lähettää lanssi. Odotamme, odotamme. Tulee lanssi, mut menee jonnekkin yläkerroksiin. Se lähtee pois. Odotamme, odotamme... äiti soittaa uudelleen häkeen. Kysymyksiä ja vastauksia. Jäämme odottaa taas lanssia... näemme et lanssi tulee. Tuli pihaan, jee, mut ei ikinä tänne, se lähti heti pois, ku tuli. Äiti soittaa uudelleen häkeen. Lanssi tulossa. Jäämme taas odottaa. Vihdoin lanssi taas pihassa. Emme  iloineet, emmekä sanoneet isälle. Nyt tä lanssi tuli meille. Isä makanu vessan kylmällä lattialla 5-6 h. Kuulemma ei o kiiretapaus ollu. Isän sokerit oli 3 jo ja käskettiin heti ettii sokeripitoista. Isä oli ennen mittausta saatu kolmeen pekkaan ptuoliin. Mä hain ekana 1 1/2 mukii täysmehuu ja sen jälkeen piltin smoothien. Saatiin sokerit nousee. Sit alko pulma, he oli sitä mieltä et isä olis kotikuntoinen, mut sit sanoin siihen toiselle hoitajalle, et oon viikon hoitanu jo. Meinasin sanoo etten jaksa enää, mut taisin sanoo etten pysty enää yksin hoitaa isää. Sit ne soitti sinne intervallipaikkaan, johon isällä on huomenna paikka. Eivät ota tänään. Isällä on yhel osastolla loppu eliniän paikka. Sinne soitettiin ja ottivat isän vastaan. Sit oli isän pukeminen ja vienti lanssiin yms. Koko ajan ku lanssi oli tääl isä itki. Välillä oikee kunnolla. Hänel jäi iso trauma tästä. Varmasti. Yritin isää silittää, kannustaa ja jopa halasin häntä, mitä en ikin o tehny.

Nyt isä on hoidossa. Emme tiä mitä meiltä lähdön jälkeen on tapahtunu. En tiä soittaako äiti osastolle, vai mitä.

Mä oon tämän yön täällä ja huomenna lähen kohti kotia talsii. Sitten lepään kotona ja parantelen kipujani.

Et näin mun päivä on menny.

Voi ei. Olen sanaton, olen raivoissani. Tämmönen Suomi! Olette todella hyviä ja vahvoja ihmisiä. Voimia teille ja isällesi. Minulle tulee vain mieleen että tuo pitää ilmoittaa tiedotusvälineille koska koko järjestelmä on kaaoksessa. Olen syvästi pahoillani kärsimyksistänne ja varsinkin isäsi kärsimyksistä. Kiitos siitä rakkaudesta jonka te annatte hänelle. Ja hyvää joulua teille kaikesta huolimatta.

Saloka, hirveän rankkaa on sinulla ollut. Toivottavasti isääsi vihdoin hoidetaan. Ja toivottavasti itse pääsisit lepäämään. Lähetän voimahaleja sinulle sinne 💚

Yritän jotenkin selvitä tästä päivästä ja huomisesta. Sen jälkeen on yksi päivä, jolloin ei tarvitse jaksaa mitään eikä palvella ketään.

Selvisin tähän asti. Huomenna pitäisi jaksaa työpäivä ja lähteä töihin jo aikaisin.

Viime yönä en saanut unta ennen kuin joskus yhden jälkeen. Enkä nukkunut kuin muutaman tunnin. En tiedä, miten saisin nukuttua enemmän. Nytkin olen ihan levottomassa mielentilassa. En varmaan saa unta moneen tuntiin. Yritän yhdeksän jälkeen mennä nukkumaan. Tarvitsisin unta. Päätä alkaa taas särkeä, vaikka sain sen särkytabletilla jo menemään ohi päivällä.

Nyt haluaisin vain nukkua siihen asti, kunnes kello herättää aamulla.

En mä osannut nukkuu viime yönnä. Ruokin 4 aikaa siskon kissan ja sen jälkeen aloin kutomaan. 6-8 nukahin ja heräsin siihen että äitin puhelin huusi. Klo 9 olin jo pesutuvalla pesemässä pyykkiä, TAAS. 3 koneellista pesin ja viimisen koneen aikoihin kävin vielä kaupassa ostamassa äitille ruokaa. Ennen kun lähin, kävin hakee perunoita kylmiöstä ja parvekkeelta leipää. Sit tulin kassin ja repun kanssa puuskuttaen kohti kotiin ja pelkäsin että jalat ja henki pettää. Kotona lepäilin hetken ennen kun jaksoin purkaa ruokakassin.

Iltaa kohen alko väsy painaa ja kylmyys vaivaa. Taisin 3 tuntia  täristä ku horkkatautinen.

Isä on piristynyt. On jaksanut 6 min puhuu mun kans puhelimessa. Nyt hän tunnistaa tytön koiran nimeltä ja tyttärensä kissan.  Hänellä piti tänään alkaa intervallijakso, mut se alkaakin vissiin huomenna toisessa paikkaan ja kestää 9.1 asti.

Menen ennen uutta vuotta äitii kattomaan vielä. Ehkä lepään 2 päivää tai huomisen vielä. Kerään voimia jalkoihin ja kroppaan.

Ei siitä eilisestä tarvii pahoittaa mieltä kenenkään. Me tehään valitus isän kohtelusta ja äitin tk lääkäristä, joka käski kävellä murtuneella jalalla, eikä suostunut laittaa kuviin. Onneks äitillä on tapaturmavakuutus ja näin ollen ne maksaa kaikki paitsi taksimatkat. Ekat rahat tulee huomenna viimeistään.

Mut kaipa mä jatkan sohvalla makoilua ja kutomista....

Heräsin taas ja alko närästää. Otin lääkkeen siihen. Ootan et se alkaa tehoo ja koitan sit nukkumista. Olen jo pari tuntia nukkunu.

Pelkään et tyttö tekee hätiköityjä päätöksiä. Sillä on edelleen vaikeeta.

Mietin huomista tai siis tämän päivän ruokaa. Pitäiskö mun va paistaa munaa ja lisätä tota kuivaa lihaa joukkoon. Tai heittäiskö ton lopun lihan pois. Onneks en vissiin joudu niin paljoo heittää roskiin ruokaa, mitä pelkäsin. Olinhan viikon yhtäkkiä poissa kotoota. Tosin voisin tehä puuroakin hyvin. Se ainakin rauhottais mahaa. Pitää miettii...

Tä makkari on ihan järkyttäväs kunnossa. Mut tiesinki sen. Pitäis koittaa sitäkin siivoilla hiukan jossain välissä.

Mut alan koittaa nukkumista taas...

En saanut viime yönäkään nukuttua kuin vähän. Valvoin sängyssä vaikka kuinka pitkään, kun uni ei tullut.

Selvisin jotenkin työpäivästä. Tuli ainakin syötyä kunnollista ruokaa oikeaan aikaan.

Saloka, meilläkin on kauhean likaista. Jaksoin eilen imuroida kylppärin mutten muuta. Siellä on jo monta viikkoa ollut niin paljon pölypalleroita, että ne tarttuu sukkiin.

itken....

äiti soitti äskö, et isän lonkka on murtunu ja menny päivystykseen. jatkosta en tiä. onko liian iso riski leikata ja koska, jos ees, tulee kotiin. mä niin pelkään et se on maanantaina tullu tai pahentunut, eli mun hoidossa.

miksi kaikki paska tulee nyt niskaan?

en tiä, pystynkö tapaa tukihenkilöö huomenna. tai sit laitan sille viestin et tä on tilanne ja en taho puhuu. en ota riskiä et itken monta tuntia sitten.

minkähänlainen ensi yö on, valvonko senkin. menin joskus 21.30 jälkeen nukkuuja heräsin ennen 0.30. valvosin taas 6 asti ja sain nukahdettuu muutamaksi tunniksi. ruuaksi paistoin kasvispakastepussin. muuten oon mukin tai kaks juonut glögii ja loput teetä ja koht litran soijakaakaota.

olen kauppalistaa kirjoitellut, mut en keksi mitä tarveisin. sisko toi lähemmäs 800g kinkunpalan mulle, siitä saan ruuan tehtyy joksikin päivää, kinkkupastaa. pitääkin lattaa listaan jotain herneitä tai porkkanaa, jos pastaan laittais joukkoon.

olette nyt mun ainut ihmiset. perheenkanssa saa mut tukehtumaan itkuun. sain tytölle sanottuu et mummi soittaa hänelle ja aloin itkee. laitoin viestin ettei taata kuollu oo, ettei sitä pelkää.

nyt äiti soittaa, murtumaa ei oo, mut lantiossa on joku vika, mikä hoidetaan ja katotaanhuomenna.....

Kuulostaa siltä että hoidit isääsi maanantaina niin hyvin kuin suinkin pystyit, eli vaikka lonkkavika olisi sieltä vessan lattialle vaipumisesta peräisin se ei olisi sinun syytäsi. Isäsi alkaa yksinkertaisesti olemaan niin heiveröisessä kunnossa ettei hoito kotona sinulta ja äidiltäsi enää onnistu. Olette tehneet valtavan urakan (kirjaimellisesti kaikkenne) ja pian teillä alkaa olla edessä omaishoidon vaihe, joka on raskaampi henkisesti kuin fyysisesti eli luopuminen, kun omainen on pakko antaa muualle hoidettavaksi.

Sun tarttee nyt pitää huoli itsestäsi, yrittää saada levättyä ja syötyä, että jaksat olla äidin ja tytön tukena sitten kun sitä taas tarvitaan.

Saloka, myötätuntoni sinulle vaikeassa tilanteessasi 💚