tuli tänne kirjoittaa, kun on aika huono olla. Tai fiilis. On yksinäinen olo, todella yksinäinen. se raastaa sisintä ku joku tupajumi talossa, tehden hengityksen vaikeaksi ja pään kipeeksi. Tuli vaan paha olla, kun aloin miettii niinkin tyhmää kysymystä että miltä musta tuntuu. Mikä mun olo on. Miten jaksan. Jne.

Olen aika puhki. henkisesti väsynyt. En jaksa huolehtia mistään, haluaisin et joku muu huolehtisi niistä. jne jne.

Olen klo 15 jälkeen alkanut haistaa palaneen käryä, joka laantumista ei ole vieläkään näkyvissä. Mikään ei voi palaa, koska on kulunut jo yli 5h. Luulis että siinä ajassa näkyisi muu ku haju. Tä on erinlainen palaneen haju, ku se mitä olen ennen haistanut. en tiä miten saan ton hajun pois pääni sisältä. Tiedän että se on harha,joka on taas tullu kuvioihin. Ehkä siksi olen myös hiukan herkällä.

sit sitäkin, että murehdin miten tyttö pärjää ensi yön pirpanan kanssa. Onneks poikkis on vissiin hänen kanssa. HÄn on vielä kotimatkalla. Pirpana oli taukopaikalla kömpinyt tytön huppuun turvaan, iso maailma oli pelottanut eikä ees pisulle uskaltanut mennä, kun joku ihmeen valkoinen kylmä juttu oli täyttänyt tassujen alla. On hän hiukan rauhallinen, kun on ainakin 2 kertaa nukahtanut matkalla.

Tyttö pääsi ennen klo 22 kotiin. Pirpana oli vaan niin peloissaan ja hämmentyny, ettei syö, juo eikä tee tarpeita. Tyttö laitto kantokassin eteen tuttua ruokaa hiukan ja vettä, kun menivät nukkumaan. Pikkunen ku ei uskaltanu tulla kassista uloskaan kun saapuivat. Tytön piti sit ottaa hänet. Pirpanan lempipaikka näyttäis olevan olkapää / niska. Poikkis laitto videoo ku pirpana ryömi tytön niskaan. Mun oli pakko kommentoida siihen että onko se kissa, koira vai myyrä. Mut toivon et tytön yö menee hyvin ja pirpana on rohkeampi aamulla ja päivällä.

Aamu oli huonoa, mutta sitten olo vähän helpottui. Pesen toista koneellista pyykkiä. Edelliset on kuivumassa. Kävin lähikaupasta hakemassa vähän ruokaa. Kävelin ulkona samalla. Tällä kertaa jaksoin kävellä takaisinkin eikä tarvinnut pakottaa itseä väkisin.

Luen kirjaa. Se sujuu tällä hetkellä vähän aikaa kerrallaan.

Ensi viikon jouluruokia pitäisi miettiä. Mistä ostan ja koska ja mitä. Muutenkin joulun järjestelyjä pitäisi miettiä. En haluaisi. Haluaisin jättää koko joulun väliin, jos se olisi mahdollista.

Aamulla tyttö on saanut pirpanan syömän vähän ja juomaan. Päivällä teki ensimmäiset tarpeensa alustalle. Päivällä ja nyt illalla sai koirien lihapullan. Ollut ulkona tutustumassa lumeen ja on ottanut "ensi askeleet" lumessa. Nukkunut tytön kainalossa. Pitänyt kantokassiaan turvapaikkana, eikä suostu sieltä oikee ite tulemaan pois.

Isän hoito aamupäivällä sujui hyvin. Luulin että ei hyvä tule, kun hänen piti vessaan mennä ja jalat ei kantanut heti lähdettyy. Onneks oltiin tuolin eessä ja hän pystyi istumaan takasin. Mut tuli ruokittua isä, vaihdettuu kuiviin ja laitettuu sänkyyn. Äiti ku tuli kotiin, nukkui isä täyttä häkää ja kaikki oli ok.

Äiti ja sisko oli saanut mökin puolesta asiat hoidettuu. Nyt ei tarvii ennen jouluu mennä sinne. Samalla ne kävivät mökin paikkakunnassa päihde- ja mielenterveys kuntoutuspaikassa, Sellaisessa missä ihmiset asuvat. Onko se joku asumisyksikkö sitten. He veivät lapasia ja sukkia muutama pari sinne. Lisää viedään, kun saadaan tehtyy. Jotenkin lämmittää mieltäni se että äiti yrittää tälläi lähestyä sanaa mielenterveys. Hän ei siis ikinä oo hyväksyny mun sairautta, mutta kun nyt tytöllä on sama "ongelma" niin hänen on ollu pakko hyväksyä että me molemmat ollaan mieleltään sairaita. Ja me ei voida sille mitään.

Tein sosekeittoa. Vierastan punajuurta ja sen makua. Sosekeitossa ei ole punajuurta, va keltajuurta, joka on samaa sukua kun punajuuri mutta keltainen. Ei sitä paljoo ole, mut näköjään tarpeeksi.  Mut kyl toi ihan syötävää on. Syön sitä muutaman päivän nyt sitten.

Kitalakikin on parantunut. Iho on tullut takasin ja tuntemukset melkein minimit.  Varoa tarvii vielä, mut olen ihan normaalisti syönyt jo.

Olen väsynyt. Pitäisi sukkia neuloa, mut silmät on vähän semmoisia että ne tuuppaa menee kiinni. Olen alkanut menee aikaisin nukkuu, ennen puolta yötä melkein. En va jaksa pysyy hereillä ees teen tai kolan voimalla. Nytkin olen ku nukkuneen rukous. Jos pysyn paikoillaan, varmaan nukahan. Mitähän taahtuu mennä sohvalle maate ja ottaa kutimet käteen. Pitää varmaan kokeilla, ku nukkumaan en voi mennä viel 3 h....

Eipä se väsy jatkunu , mut nyt tuntuu et matti houkuttelee. Pitää varmaa sammuttaa valo ja laittaa pää tyynyyn.

Pirpana oli ulko-ovelta kävellyt kopalle. Emme tiä miten saatais sitä rohkastumaan pois kopasta tai ulkona liikkumiseen. Tänään tyttö kysyy poikkikselta, jos se tulis vanhempien koiran kanssa hänen luo ja katotaan mitä siitä seuraa. Ajatuksena se, että tämä n. 6 v koira rohkasis pirpanaa koin ulkopuoliseen elämään ja ulkoiluun. Mut saa nyt nähä mitä siitä sit tulee, jos se toteutuu joskus.

Yö meni pätkissä mulla. Olen aika väsynyt, vaikka on unimittariin tullu tunteja, mut myös valvottujakin sitten samalla. En oo yhteen pötköön sitä unta saanut.

Otin tossa lankoja esille. Pitäisi puolittaa ne ja sitten ne on valmiit kutomiseen. Onneks ne on paksumpaa lankaa ku toi mitä nyt kudon. Mut siinäkin loppumatka häämöttää.  Jännitän kumpi loppuu ekana, lanka tai kudin.

Sosekeittoa tänään ruuaksi.

Kävin tänään äidin luona. Jaksoin menomatkan ajaa hyvin, mutta paluumatkalla jo väsytti. Hoidin joitain hänen asioitaan ja vein joululahjoja.

Ahdistusta on välillä enemmän, välillä hetken aikaa vähemmän. Mietin, pitäisikö ottaa lääkettä vähän. En ole osannut päättää. Pärjään juuri ja juuri ilmankin sitä vielä.

Yritän miettiä ensi viikon ruokia. Lupasin hankkia osan jouluruuista. Tuntuu, että hoidettavia asioita on paljon. En tiedä, miten selviän joulusta. Vaikken yritä mitään ihmeellistä tehdä, silti joulusta tulee ylimääräistä kuormaa, joka pitää jaksaa.

On aika yksinäinen olo.

Sain sukat valmiiksi ja melkein tehtyy yhen hiusdonitsin.

Pirpana on tänään kävelly n. 5 m ulkona ja haistellu vähän. Hän on myös kiltisti maannu sohvalla, ku tyttö on tehny pitsaa. Tyttö lähetti mulle kuvan pirpanasta. Et se on pieni. Hyvä ku mun peukalo mahtuu sen suuhun. Saa nähä kuinka paljon se vielä tosta kasvaa.

Huomen pitää jotenki jaksaa hoitaa tiskit. Siivota roskat ja laittaa parvekkeelle tavaraa. Tyhjentää yks jätesäkki ja laittaa pari huonekalua oikeisiin paikkoihin.

Äiti on puhunu isoon kauppaan menemisestä. Mä nii toivon et sisko menis sen kans sinne. Ettei mun tarvii lähtee. Sais sisko jotain tehä äitin kans ja hänen hyväks. Ei mun tarvii aina olla se ihminen joka antaa auttavan käden.

En oo tänään jaksanu tehä mitään. Ruuanki söin vasta klo 17 aikoihin. Oon ollu henkisesti ihan loppu. Ja se johtuu va tästä painostavasta perhetilanteesta. Yhdelle tarvii olla kertomatta sitä toiselle tota. Kolmas yrittää, mut pelkään hänen taitoa ja olotilaa. Neljännen kans saa koko ajan pelätä, mitä tunnin päästä tulee. Milloin ettii isäänsä tai lähtee kokemäelle. Mä oon niin monessa välikädessä tällä hetkellä. En tiä itkeäkkö vai nauraisko jo tässä. Pyörittäiskö päätä ja taputtais harteita ja onnittelis itteään ongelmista.

Mä tossa pystyin menee ajoissa nukkuu, mut nyt 2 iltaa on menny tälläi aamuyöhön ennen ku matti tulee. Tosin oottelen sitä edelleen tälle yölle. Täytyy aamuks pistää kello soittaa, ettei nuku liian kauan.

Iloinen yllätys et kello o jo yli 6, mut ahdistavaa et oon nukkunu alle 3 h vasta.

Olen yrittäny siivota, mut kiinnostus ja jaksaminen on nollassa. Jotain olen saanu aikaan sentään, mut liikaa on vielä tekemättä.

Musta tuli sit toistaiseksi isän hoitaja. Arvaa tykkäänkö. Arvaa ajatellaanko mua. No taidan aloittaa tämän, laittamalla isälle kipulaastarit, sit laittaa sille ruokaa...

Minä tykkäisin, jos saisin hoitaa isääni. Mutta hän ei suostu tulemaan luokseni kuin yhdeksi yöksi korkeintaan. Senkin saa houkutella. Minä taas en voi mennä hänen luokse kovin kauaksi aikaa, kun on tilan hommat ja oma työ. Veli ja hänen perheensä hoitaa isää.

Koeta jaksaa.

Joskus sitä vain pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kun on kyse omista vanhemmista kyky ja halu auttaa kiperässä tilanteessa on luonnollista.

Väsyttää ja tuntuu uuvuttavalta alkaa kohta laittaa ruokaa. Ostin kirjolohta ja ajattelin paistaa sen pannulla. Tiesin jo ostaessa, että sitten pitää jaksaa paistaa se. Yritän sinnitellä ruuan vielä.

Pitäisi imuroida ja lakanat pitäisi vaihtaa. En taida jaksaa tänäänkään. Voisin yrittää imuroida vaikka yhden huoneen tänään.

Saloka, voimia perheesi kanssa jaksamiseen!

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 11 kuukautta sitten. Syy: -

Äiti leikataan huomenna. Tiedän että mun kuuluis hoitaa isää. Se on va raskasta, ku on muitakin mahdollisuuksia. Mut minkä mä sille mahan, kun niitä ei käytetä.

Isän hoito on 24/7.  Ei oo lepoa ees silloin ķu hän nukkuu.

Vein vanhempien pyykit tuvalle. Hoidan ne nyt pois. Laìtoin puol valmiit pullat uuniin ja isä jo 2 söi. Tein vanhemmille kahvia.

Olen väsy. En o saanu ku 5dl vettä juotuu. Äiti käski pullaa syä, mut ei se tajuu etten pysty. Ehkä mä iltaa kohden pystyn.

Tyttö lähettää pirpanasta kuvia. Tietää että ne auttaa jaksamaan. Pirpana sai valjaat tänään ja heti oli ulkoilu mieluisaa.

Nyt äiti alko tivaa ruuasta. Siitäpä saadaan riita aikaiseksi. "Kyl sun jotain pitää syä" totta.

Sain äitiltä nastakengät.