Kävin ruokakaupassa ostamassa huomiseksi ruuaksi aineksia. Samalla ostin äidille kaikenlaista mitä tarvitsi. Vien sitten joskus, kun käyn siellä seuraavan kerran.

Yritin vielä uudelleen mennä kauppoihin kiertelemään, mutten jaksanut pitkään. Mikään ei oikein kiinnostanut. Jalkojakin väsytti. Tulin sitten takaisin kotiin. Nyt tuntuu, että olen ihan lopussa. Söin samalla keskustassa, mutta taas on jollain tavalla nälkä. Oikeastaan ei ole nälkä, mutta tekisi mieli jotain makeaa.

Purjevene hei ❤aivan sama juttu mulla.

Lisäksi vaivaa aivan jäätävää ahdistustusta. Se lienee lähtee pois ku lapsi lähtee pois kylästä. Mut jos joku soittaa ni se voi ampasta takas(kukaan muu ei liene soita ku se jolle soitin mut sillon ei vastannu) on mensut ja kovat oireet 😰 ei särkylääkettä ja sunnuntai. Löysin vanhoja särkylääkkeitä et kait ne yöks sit auttaa et kipui pois ja unta kaalii. Sit perus kiukuttaa, itkettää jopa. Sit tyyntä välillä. Jalat menee nivusnivelistä niin kipeiks et lenkkeilyvauhti hyytyy vaan. En tykänny nyt et lapsi tuli yllättäen mut päästin sisälle lähes automaattisesti. Mut jos eilen oisin tiennyt et se tulee käymään tänään ni oisin ottanut ehkä elämän eri tavalla. Illanjatkoja!

Tuli tos mieleen et tällä viikolla on vissiin sossun palaverikin. Sit on se kurssi. Sit äiti tuo tänään 3kg j.lihaa, et joudun tekee lihapullia siitä.  Mut se menee pe/vkl:n että teen. Huomenna mun täytyy siivoilla täällä vähän. Tänään vois aloittaa sen. Suihkussa tarvii tänää mennä. Ku oon lihat hakenu, meen suihkuun.

Hantzki, toivottavasti ahdistus ja kivut olisivat vähän helpottaneet.

Saloka, sinulla on paljon kaikkea, ihmeesti jaksat jostain löytää voimia tehdä.

Tänään kävin ulkona kävelemässä pienen lenkin. Vasta loppumatkasta tuli voimaton olo jalkoihin ja väkisin laahustin kotiin. Mietin kävellessä, että olisipa helppoa, jos olisi koko ajan sellainen olo kuin ihan alkumatkasta. Yleensä voimattomuus alkaa jo parin korttelin jälkeen. Joskus sitä on jo lähtiessä ja vähän ajan päästä vähenee. Luulen, että se on psyykkistä alkuperää. En kuitenkaan voi sille mitään.

Kävin myös syömässä, koska en jaksanut miettiä ruuanlaittoa yhtään nyt. Yritän vähentää asioita, joihin on pakotettava itseä vastentahtoisesti. Olen kyllä jo muutenkin vähentänyt ne aika lailla minimiin. Illaksi pitää laittaa ruokaa tytölle joka tapauksessa. Ostin lohta ja sitä ei voi ainakaan lykätä myöhemmäksi. Tänään pitää paistaa se, oli voimia tai ei. Juuri nyt tuntuu siltä, etten millään jaksaisi. Jotain ruokaa kuitenkin joka tapauksessa pitäisi tehdä. Valmiiden ranskanperunoiden ja nakkien laittaminen uuniin olisi hiukan helpompiaa, mutta on siinäkin tekemistä, ennen kuin ateria on pöydässä ja taas korjattu astiat pois. Kaikki on niin työlästä, kun on huono olo, pienetkin asiat on niin ylivoimaisia ja vastenmielisiä.

Isään asioita saatu taas eteenpäin. Hänen vasen jalka on heikompi ku oikea ja sitä ilmeisesti tutkitaan.

Hirvee väsynyt ollu koko päivän ja päätä alkaa sattuu. Pitää jotenkin alkaa rauhottuu.

Huomenna pitäisi siivota täällä. Mistä saan voimia.

Tyttö uhkaili tulla ke sossun palaveriin. Jos hän tulee, on tervetullut. Mut se et mitä hän tekee, on eri asia.

Ei jaksa kiinnostaa mikään oikee. Väsy on niin paha. Kaipa tämä tässä menee...

Purjevene, oletko yrittänyt piirrellä, vaikka vain jotain abstraktia, värittää piirros? Tiedän kyllä itsestäni että en jaksa piirtää saadakseni valmiiksi piirustusta, silloinkin kun olen vähemmän masentunut. Mutta minulle tuli olo että piirtely ja maalaaminen auttaisi sinua niinkuin monia muitakin. Kaikille toivon voimia ja lohtua. Nämä ovat sanoja mutta en osaa sanoa voimalkisemmin. Kaikkea hyvää ja iloa toivon teille.

Äiti tuli auttaa siivoamisessa. Saatiin kaikki paitti makkari siivottuu. Makkarin ovi voi laittaa huomenna kiinni,ni ei sitä näe.

Olen nyt, pääkipuinen ja tosi väsynyt. Tekis mieli mennä nukkuu, mut yritän etten menisi. Koht alkaa chattikin. Odotan tytön soittoo, et saisin äitin tietokoneen kuntoon.  TÄ väkisin ylhäällä oleminen on kaamee. Ajatus olisi mennächatin jälkeen suihkuun kun on tunti aikaa. Pitää vaan ekana saada voimia.

Ruokaakin pitäis tehä, mitä sitä keksis. Pää lyö ihan tyhjää.

Kiitos, Eieiei, ideoista! 💚

Saloka, mukavaa, että saitte siivottua melkein kaiken äitisi kanssa. Siivoaminen on niin työlästä.

Söin tänään hyvää ruokaa lounasruokalassa. Siitä tuli parempi mielikin, kun oli niin hyvää. Sen jälkeen yritin mennä kauppoihin, mutten jaksanut kävellä. Tulin sitten kotiin ja väsyttää kovasti. En tiedä mihin voimat menivät. Nousin juuri sängystä ja yritän miettiä, jaksaisinko jotain yrittää tehdä.

Olen vaan maannu melkein koko illan. Nyt tulin koneelle hetkeks. Ei va jaksa istua. Sain kohtauksen taas. Äiti pahoitti mielensä, kun ei silloin päässy tänne.Piti mul sitten 10 luokan ristikuulustelun puhelimessa. Tuli tunne, että hän hermostui jo. Oli ärtyisä. Mä yritin sitten vaan pitää itteni kasassa ja vaikka nukahtaa, mut ei pää antanut periksi. Lepäilin sit sohvalla ja keräilin itteäni.

Onneks kohta pääsee nukkuu. Jos nyt pääsis ennen kello 2 yöllä.  Huomenna tarvii klo 12 herätä, kun tukari tulee klo 12.30 ja sossu 13.oo. Tytöstä en tiä, tuleeko tai ei.

Join minttukaakaota, vissiin liikaa kerralla. Nyt on huono olla. Pitää vaan kestää.

Sain suht hyvin nukuttuu, mut silti olen tosi väsy ja pää kipuinen. Yritän jotenki hoitaa tämän päivän tapaamisen. Sen jälkeen sitten levätä. Huomenna on kumminki iso päivä, kun pitää sinne kurssille mennä. Ettiä se paikkakin.

Pitää muistaa palaverin jälkeen ladata kortti.

Kukat kaipaa edelleen vettä.

Joutusin laittaa valotkin, ku on ni penteleen pimeetä. Eteiseen tarvii sytyttää valot ku he tulevat.

Kumpa voisin nukkuu va....

Kävin ruokakaupassa mutta unohdin ostaa jugurttia. Ostin uuden piirakkavuoan, koska entiseen tuli särö, kun viimeksi pesin sitä. En uskalla sitä enää käyttää, ettei hajoa uunissa tai viimeistään siinä vaiheessa, kun nostan piirakan pois uunista. Sen muistin ostaa. Osa ruokatarvikkeista unohtui.

Kirjastossa kävin ja noudin varauksen, joka oli tullut. En tiedä koska luen. On aika paljon lukematta kirjoja, kun en ole jaksanut keskittyä lukemiseen niin, että se olisi alkanut sujua. Luen pienen pätkän ja samantien unohdan, mitä siinä tapahtui. Pian menee taas kirjoja vanhaksi eikä kaikkia voi uusia.

Tyttö piti hakea koulusta, kun satoi kamalasti ja hänellä oli niin paljon kuljetettavaa sieltä. Nyt sekin on tehty.

Pitäisi jotenkin saada koottua itseni niin, että johonkin voisin keskittyä. On sekava ja rauhaton olo.

Ei se sossu sit tullukaan. Soitimme 25 yli ajan ja sossu pahoitteli että oli unohtanut merkitä sen kalenteriin koneelle. Uusi aika on kk päästä. Kiukkusena ja pettyneenä lähin tukarin kanssa äkkiä urheilukauppaan. Kiertelimme siellä ja ostin adidaksen hupparin ja sit jotkut kuorihousut. Housut oli liian pienet ja nyt mua harmittaa se. Huppari oli hyvä.  Laitoin siskolle viestiä, jos hän tai hänen joku kaverinsa haluaa ostaa ne.

Söin tos pelkkää pussimuusia. En jaksanut alkaa lämmittää lihapullia pakkasesta.  Kai mä sillä pärjään, siihen asti ku seuraavaksi syön. En oikeen luota tohon itteeni ja pelottaa syödä.

Huomenna tarvis mennä sinne kurssille. Pelottaa ja ahistaa sekin ihan sairaasti. Ne muut on tottuneet ja tutustuneet toisiinsa ja tietävät millaisia ihmisiä on siellä, mä menen ekaa kertaa.  En haluais puhuu ittestäni siellä ja asioistani. En halua puhua siellä mitään. Ne ihmiset pelottavat mua, jo nyt. Mut pakko on sinne mennä ja se on käydä. Ei ainakaan voida sanoa mitään yrittämisestä.

Tukari sano et on huolissaan musta taas. Miksi mä kerään jonku huoli "ympyrän" ympärilleni ja jokainen kertoo et on huolissaan musta. En mä taho olla sellainen ja se. Haluan olla se ihminen joka on iloinen, jaksava ja se joka on siellä nurkan perällä yksinään turvassa.

En tunne oloani turvalliseksi. Ehkä mun kannattaa mennä hetkeks sohvalle maate...

Saloka, voimia sinulle! Törkeetä sossun toiminta, unohtavat! Tuo jännityksesi on minulle tuttua, tunsin sanojasi lukiessa että se on kuin minä menossa kuoroon tai mihin tahansa ihmisjoukkoon, varsinkin johonkin pönötystilaisuuteen jossa narskut saa kiusata heikompiaan. Siksi nuoruutenikin oli syrjäytymistä ja yksinäistä... en uskaltanut mennä bileisiin tai diskoon, hyvin harvoin menin ja ahdistuneena.

Ja joo, mä tunnen samoin kuin sinä: en haluaisi olla huolipilvessä vaan tulla huomatuksi sellasena kuin olen: kiltti.

Heräsin aikaisin, mutta oli vaikea päästä sängystä ylös. Ahdistaa kovasti. Aamiaista pystyin syömään, mutta nyt on ahdistuneen rauhaton olo. En pysty keskittymään oikein mihinkään.

Kohta pitää laittaa ulkokamppeet päälle ja lähteä. Ahdistaa jo nyt. Löydänkö sinne, millaisia ihmisiä siel on, millainen ilta tulee jne jne. Yritän keräillä ajatuksiani. Linja-autossa musiikit korviin. Mahd. Eteen istuu. Kurssilla, mahd. Kauas istuu muista.

Ei hitto, en taho lähtee! Pystynkö tai en....  APUA