Tänään se sit tapahtu. Kuulin vissiin kuuloharhoja. Että ulkona oli paljon lapsia huutamassa, ni ku koulun pihalla. Yksi lapsi koitti johonki asuntoon, mut ei päässy ku ei avainta eikä ketään kotona. Siinä vaiheessa aloin saada itteni taas tähän päivään ja noi melut lähti päästä pois.

Muuten täällä menee ihan ok. Sain nukkua 10 tuntia suunnilleen, vaikka olen vieläki väsy.

Ajattelin ottaa rennosti ennen ku tyttö ilmoittaa että lähdemme. Neulon kaulahuivia ja katon telkkaa. Yritän saada mieleni rauhottuu....

Saloka, varmaan vaikeita ja rasittavia nuo harhat, että erottaisi, mikä tapahtuu todellisuudessa ja mikä ei.

Minulla on vähän jaksavaisempi päivä tänään, mutten ole vieläkään siivonnut. Kävin kaupassa ja ostin ruokaa viikonlopuksi. Ajattelin tehdä nakkikeittoa ja laitan valmiiksi pilkottuja keittojuureksia siihen. Ostin paljon, jotta keittoa voi sitten lämmittää useamman kerran. Ei ole tytön lempiruokaa, mutta hän syö sitä.

Shoppailulta selvitty. Käytiin kahvilla ja vessas tapahtu oven kans jotain ja nyt mul on sormi paketissa ja sattuu. Siihen tuli palkeenkieli ja haava. Pikkusen siitä tulee verta, mut ei paljoo.

Rahaa meni taas ihan kiitettävästi. Ei parane enää shoppailla tällä menolla.

Vois alkaa mennä tekee ruokaa itelleni. Salaattia.

Oli ihanan lämmintä, kun tyttö just puhelimessa kysy, miten mulla meni shoppailessa. Hän välittää. Äiti ei ole kysynyt, ikinä. Sanoin rehellisesti tytölle, et kirpparilla meinas näkö mennä, mut muuten kaikki meni ok. Että meinasin hänelle tulla sanoo et vahtii mua vähän enemmän tai on mun kanssa, mut en mä sit pyytänyt.

Tyttö tuli 2h aikaisemmin ku lähdettiin shoppailee. Hän toi lakanapyykkinsä samalla. Olen luvannu pestä ne. Hänen pesukone ei oikee tykkää lakanapyykeistä. Ja saan tuolla alhaalla paremmin pestyy ne.

Katon huomenna jaksanko mennä jotain koneellisia pestä pyykkiä, vaikka pari koneellista. Se riippuu, kuinka paljon tämä viikon riehuminen on verottanut olotilaa. Huomenna pitäis sitä makaronilaatikkoakin tehä. Tiskit hoitaa myös ja varmaan noi roskat viedä. Mut jos aamulla näyttää ihan mahottomalta tämä elämä, ni en tee kun ruuan nopeesti ja sitten lepään loppu päivän. Onneksi mulla on 2 vuokaa, että toi likanen vuokaa ei tarvii alkaa pesee, va voi ottaa sen toisen vuuan ja tehä ruuan siihen.

Sormi on keskiniveleestä musta. Painaessa kipee, mut ei muuten. Ruman näköinen se on, mut ei se kauan o. Aikamoinen kolaus siihen näköjään tuli.

Mut kaipa mä jatkan telkan ja striimin kattomista ja koitan neuloa hiukan aikaa. Ei viitti oikee tähän aikaa sänkyynkä mennä. JOs koittais valvoo hiukan pidempään.....

Sormi on parempi, ei niin tumma enää. Vähän alkaa tummuu ku sitä käyttää.

Sain tehtyy makaronilaatikon. Nyt on ruokaa, ei tarvii siitä huolehtia. Siihen mun voimat taisikin mennä.

Mietin, tarvisko mennä hakee mukillinen teetä ja sitten menisin vaikka sohvalle maate vähäksi aikaa. Astiakoneen sain kans tyhjennettyy ja täytettyy ja päälle.

Nähdään taas!

Olen teetä litkinyt ku mikäkin kameli vettä, levännyt (en nukkunu). Silti on tä istuminen tuskaa. Väsy vaan painaa niin paljon, että kropassa on erinlaisia kiputiloja. Yritän pysyy jotenkin "tässä maailmassa",mut se on vaikeaa. Pelkään torstaina aloitettavaa kurssia, miten jaksan sen käydä läpi ja miten saan "skannattua" ne kaikki tiedot, ettei se tulisi olemaan ihan turha reissu aina. TÄllä hetkellä en jaksa paljoo ottaa pääni sisälle tietoa. Haluaisin vaan nukkua ja nukkua. Ehkä huomen aamulla tarvii koittaa nukkuu pitempään, ilman että laittaa kellon soimaan tai jotain. Onneks äitikään ei voi tulla, kun on mökillä isän kanssa.

Harmittaa, kun en kyenny menee tuvalle tänään. Oli tarkoitus hoitaa noi tytön pyykit ja omia vaatteita pestä samalla. Tosin mun pitäisi lajitella ne kaikki ekana. Sain mä ainakin ne haisevat tiskit hoidettuu pois. Vielä kun sais noi 6 roskapussia ulos. Miten kummassa mä oon joutunut tähän jamaan? Kaikki pitäisi olla okei, mut tuolla mielen puolella ei ole. Mieli on uupumuksen kanssa ihan sairaan huono. En enää tiä, kauanko pärjään yksin. Olen hyvä piilottelemaan asioita, niin ettei ees läheiset tiedä asioista. Äiti soitti päivällä ja sano et mun pitäisi hakee sieltä kesäkurpitsaa ja porkkanoita ma mennessä. Miten veetussa mä jaksan kävellä sinne, kun en jaksa ees kotona kävellä. Mun pitäis nä nojatuolit viä äitille, mun pitäis suihkuun mennä. Mun pitäis kaikki helvetin asiat tehä. Mut en mä jaksa.

Tiskikone ja pyykinpesukone pyörii. En tiedä, miten jaksan tyhjentää ne. Väsyttää hirveästi. Onneksi illan ruoka on jo syöty ja tiskit korjattu. Jospa huomenna olisi vähän lisää voimia taas. Nyt on ihan uupunut olo jo.

Tyttö laitto hyvän yön tekstarin ja rakkauden toivotuksen, jos sillä voi sanoa. Mä melkein pillahin itkuun. Olin muutama tuntia aikaisemmin purnanu, ku voimat on loppu ja etten jaksa. Tyttö vastasi siihen että lepäisin to asti ja antaisin kaiken olla. Nukkuisin, söisin ja lepäisin.

Mulla on todella rakas tyttö, joka ymmärtää mua.

Mökillä on tullu luumuja ihan sairaan paljon. Hukumme niihin.

Mut mä taidan alkaa koittaa nukkuu, jos tä pääkipukin helpottais. Ulkona paukkuu jokun, en jaksa kiinnittää huomioo kattomalla mikä. Taidan va laskea puhelimen ja laittaa silmät kii...

Saloka, kuulostaa siltä että sinullakin nyt huonoja päiviä ja uupumusta paljon.

Minäkin olin eilen iltapäivällä ja illalla tosi väsynyt. Nukahdin melkein heti kun menin nukkumaan. Aamulla en millään päässyt sängystä ylös, vaikka olin nukkunut pitkän yön. Edelleen on nuupahtanut olo. Jalat tuntuu raskailta. Kohta pitää jaksaa laittaa aamiaista. Haluaisin vaan mennä takaisin sänkyyn ja olla siellä koko päivän.

9 tuntia sain nukuttuu ja edelleen haukotuttaa ja väsyttää. Mietin pitäisikö mennä teetä hakee ja sitten mennä sohvalle peiton alle lepämään. Ruokaa en jaksa vielä syä.

Must jotenkin tuntuu että muhun on pistetty niin paljon lääkkeitä että ne väsyttävät yhteisvaikutuksena. Mistä mä ees tiän, sopiiko ne yhteen. Ja mitä pahaa ne on mun kropalle tehnyt.

Saisin ottaa yhteyttä siihen psykan hoitajaan, koska tahansa. Mietin jos maanantaina uskaltaisin ottaa ja samalla laittaisin että tämä väsyn määrä mikä on, ni pelkään etten jaksa sitä kurssia käydä läpi. Onneksi se kurssi ei ole mikään työkkärin kurssi. Mut nyt tarvii kerätä rohkeutta ja laittaa tekstari sitten huomenna tai ylihuomenna. Miettiä miten muotoilisi sen kauniiksi ja ymmärtäväksi. Voikohan sille laittaa tekstareita, kai voi. Soittaa sitten, jos ei pysty lukemaan.

Mut nyt meen hakee sitä teetä....

Olen vähän enemmän jaksanut olla, mut en silti oo kunnossa. Tytön käyminen ja hiukan ajan lepäily antoi lisää voimia. Äskön söin ISON annoksen kaurapuuroa, kokeeksi, mitä maha tykkää siitä. Voi olla että olen kipeenä yöllä tai huomisen päivän. Mut sille ei voi mitään.

Olen jaksanut kutoa kaulaliinaa eteenpäin, jonkin verran.

Olen myös aivastellut ihan kiitettävästi ja niiskutellut.

Voimaton olo on tänään ollut. Ruoka alkaa loppua ja kävin äsken kaupassa ostamassa lisää. En olisi jaksanut, mutta oli pakko. Aamupäivällä käytiin kävelylenkilläkin tytön kanssa. Lopussa jalat oli niin voimattomat, etten millään olisi jaksanut takaisin. Pinnistelin väkisin. Edelleen on uupunut olo.

En ole saanut yhtään siivottua. En vaan pysty. Olen ruuan yrittänyt saada pöytään ja siinäkin tuntuu olevan liikaa. Tiskikoneen tyhjentäminen oli yhtä tuskaa. Kaikki on niin väkinäistä.

Jaksoin vasta nousta sängystä. Kyl äiti yritti herättää soittamalla, mut jatkoin unta sen jälkeen.

Väsy on silti matkassa. Mut ei ihan niin kova kun perjantaina oli. Mut silti on väsy. Mut silti pelottaa jakssaminen torstaina. Mut olen päättänyt että nukun sitten päikkärit sen jälkeen, jos on pakko.

Huomenna pitäis sinne vanhemmille mennä hakee kesäkurpitsaa ja porkkanaa. Ajattelin jos tekis kasvissosekeittoa pitkästä aikaa.Mulla on noita soseita tuolla pakkasessa ja sitten jos lisäisi noi ta porkkanoitaja  sen kurpitsan. En kyl tiä mitä kaikkea soseita mulla tuol pakkasessa oikee on.  Tänään on vielä makaronilaatikkoa.

Ennen to pitää mennä suihkuuki. Kerätä voimia siihen. Ekana ajattelin huomenna, mut nyt ku muistan et piti sinne vanhemmille mennä, ni en ehkä jaksa sen jäläkeen enää suihkuun. Vaikka se virkistäisikin aika paljon.  Roskat vois koittaa sit huomenna viä, kun porukoille viä.

Mut kai mä meen hakee viimisen musta tee- mukillisen. SIt tarviikin alkaa vihreetä teetä tai makuteetä jua.

Pitkästä aikaa hajuharha astui kuvioihin. Se alkoi tasan aikohin ja on vieläkin. Yritän pysyy järjissäni, kirjoittamalla ja soittamalla. Mut tuntuu että kukaan ei voi mua auttaa. Tyttö yrittää tekstareilla "ankkuroida" mut tähän maailmaan.  Äskön se kysy oonko syönyt. Miettisin, etten. Nyt varmaan tulee käsky mennä lämmittää ruoka.  Yritän tässä samalla tekstailla tytön kanssa. Tuntuu erinlaiselta. Jotenkin sellaiselta että en ole minä. Pystyn vielä kirjoittamaan ja se on kai hyvä asia. Kohta puoli tuntia tätä kärsimystä. Pelottaa, kuinka kauan. Lupasin tytölle mennä lämmittää ruokaa, pakko mennä...

Otti taas voimille. Yritän tässä tasata ajatuksiani ja olotilaani. Haju alkoi 16.30  aikoihin hälvenee. Nyt se on poissa, ainakin tässä missä istun ja missä se oli.

Äiti on tänään 4 x soittanut. Tehnyt tikusta asiaa. Viesteillyt niin facessa kun tekstarein. Tyttö on ollu tukena nä 2 h. Hän viesteili mulle, vaikka hänellä on omaakin elämää.  Tutun kanssa ollaan soiteltu ja viesteilty. Mulla on ihania ihmisiä, jotka ei mua tuomitse, vaan yrittävät auttaa mua.

Musta tee loppui ja jouduin vihreään teehen tyytyy. Onhan se erinlaista. Sain syötyy makaronilaatikkoa. Sitä jäi huomiseksi vielä.

Formulatkin oli ja meni, en paljoo muista mitä siinä tapahtu. 45 min päästä alkaa peli ja sen jälkeen BB. Sitten nukkumaan, mut ennen sitä lääkkeiden jako.

Jotenkin tuntuu että pää on vielä ihan umpi tunnelissa. Toivottavasti tämä kohtaus ei saa mun huomisia suunnitelmia pilalle. Alkaa pikku hiljaa poistua mielestä se haju ja kaikki muukin mitä olen melkein tehnyt. Onneksi en oo mitään tehny tänään, mitään isoa.