Kävin porukoillla, kun äiti pyysi. Miettisin viisi kertaa menenkö vai en, lopulta tuttu sai mut lähtemään. Leikkisin, tai yritin leikkii, siskon kissan kanssa. Kyselin isältä asioita.  Ja kävimme äitin kanssa kaupassa. Ostin salaattia, kolaa ja makkaraa vissiin. Matka meni ihan hyvin. Pystyin puhuu koko matkan enkä väsynyt yhtään, ni ku normaalisti olen ihan "kuollu". Tyttö sano et ehkä nyt multa lähti estot pois.  Olen muutenkin ihan täpinöissäni. Menisin vaikka maratonin kävelee, jos siihen olisi mahdollisuus. Jalat vispaa ja puhe käy. En pysty rajoittaa soittamista, kun kaikki ajatukset tarvii jonkun kuulla tai kirjata.

Kysyn isältä siitä telkkarista (olenkohan kertonut). Isä haluaa isomman ennemmin, kun pienemmän. Sanoin että siinä on hiukan mutkia matkassa ja pitää ottaa selvää asiasta. Äiti on menny sanomaan siitä isälle, siitä telkkarista. Se piti olla isälle yllätys. Nyt mulla on tunne, et mun on jotenkin keinolla millä hyvänsä ostettava se telkkari isälle. Äitille sanoin että sitten kirjoitetaan iso lappu jossa lukee että telkkari on isän ja sen jälkeen äitin ja sen jälkeen jos se on toimiva niin tytölle. Etten inhottava siskoni ala aukoo päätään.

Kysyin isältä, haluaako hän vielä mennä sinne "lomalle", että onko siellä kiva olla, jos on mahdollisuus. Kyllä hän on valmis menee ja siellä on ollu kivaa ja kivat hoitajat.

Ootan tyttöä käymään tänään jossain vaiheessa. En tiä kyl koska.

Laitoin ainoalle live-kaveri / ystävälle viestiä. Kysyin, miten hän voi ja miten kesä on mennyt. Ei ole vielä vastannut.

Täällä sato kun menin vanhemmille. Oli ihanaa kävellä sateessa. Laitoin takin päälle, etten kastuis litimäräksi. Sade sit alko hellittää kun pääsin vanhemmille ja kotona kun olin, olin hiestä märkänä. Taivas on harmaa ja voi alkaa sataa koska vaan. On vaan aika pimeetä, että mietin, tarviiko laittaa valo päälle vai ei.

Hiukan alko korventaa juoma, mut täytyy ottaa rauhallisemmin. Teen hiukan väärin tämän, mut jokainen omalla tavallaan. Pitäis varmaan syä jotain, mut ei oo nälkä. Tuli sellainen stoppi, kun kuulin että tyttö tulee. En voi tai pysty syömään. Pitää oottaa että tyttö tulee ja lähtee. Oikeastaan toi juoman korventaminenki alkoi sen jälkeen.

Mut nesteet kiertää kropassa onneks. Se on musta hyvä.

Nyt lopetan teijän kiusaamisen taas hetkeks....

Saloka, toivottavasti hajujuttu alkaisi vähentyä. On varmaan rasittavaa, kun ei voi olla varma, onko se todellista hajua vai mielen tuottamaa.

Kiva, että äitisi on leiponut kakun! Toivottavasti jaksat käydä syömässä. Ja vaikket jaksaisikaan, mukavaa, että hän muisti ja teki kakun.

Minulla tämä päivä edelleen huono. Kävin ostamassa vähän ruokaa, vaikkei välttämättä olisi tarvinnut.

Alan kyllästyy ja vittuuntuu. Äiti käski rauhottua jo. Rauhotu tässä nyt. Haju palasi olohuoneeseen ja joutusin sulkee tietokoneen ja otin jatkojohon pois. Tosin se haju aaltoilee täällä vieläkin vaikka johot on otettu pois n. 30 min sit. Puhuin tutun kans juur puhelimessa. Yritin rauhottaa ja puhua hänelle. Tiedän et kaikki yrittää auttaa mua henkisesti, mut tällä hetkellä tuntuu että kun olen kohta 2kk taistellu tätä vastaan, ni en jaksa enää. Sanoin viimiseksi tutulle et juon pääni täyteen ja kuolen tulipaloon. Ei se tietsikan sammutus johtunu hajusta yksinomaa, va sekin että siitä lähti netti. En saanu mitenkään sitä takasin enää. Ehkä toi auttaa kun antaa levätä.

Haju aaltoilee edelleen ja parvekkeella ei haise kun raikas ilma.

Mä en tiä mitä teen enää. Oonko psykoosin alussa vai jo siinä. Tosin tiedostan vielä oikean ja väärän.

Mua pelottaa... haluan paeta pois kotoota!!!

Äiti tulee päivällä. Tarkistaa.

Tyttö sano et tulee joku päivä tarkistaa.

Kaikki yrittää auttaa ja ovat olleet ihania, kun ovat puhuneet ja kuunnelleet mua. En mä halua huolestuttaa toisia, mut mun pääni räjähtää kohta.

Juu, olen juonut. Lupasin tytölle etten avaa uutta pulloa. Join uv:n loput juotavat. Tais olla laimeeta jo, ku ei kropassa tapahtunu mitään. Nyt mul on jääkaapis täys pullo ja paljon kolaa. En avaa sitä. Otan pullon päivällä ja siirrän sen kaappiin odottaa uv:ta tai isän kuolemaa. Mun synttärit loppuivat tähän. En saanu syötyy ku lämpimän ruuan. Herkut jäivät kaappiin. Ei ole ollu ees nälkä. Haju tappo juomisen ja syömisen. Se lannisti mut kokonaan, pieneen rakoon.

Kerroin tytölle et olen alkanu syömään lämmintä ruokaa. Hän ilahtu. Ääni muuttui ku kerroin et se onki melkein ainut mitä päivässä syön. Hän ehdotti myslii ja jogurttii ym ym. Sanoin et olen ettiny myslejä ja granolaa, missä EI ole kauraa, en o löytäny ja tietenki ei maitoa. Tyttö sano et yrittää katella. Mä mielessäni, ei se auta, gluteenittomat ja gluteeniset on jo tarkistettu. Mut en halunnu pilata hänen auttamishalua.

Tietokoneessa ei ole vissiin vieläkään nettiä. Ei ainakaan 20.30 ollu ja sit päätin että kokeilen aamulla uudelleen. Puhelin alko kiukuttelee ja yksi keikka meni sivusuun sen vuoksi ja striimin juoninkäänteet. Toivottavasti päivällä netti löytää koneeseen jollain tavoin, että pääsen ma aamulla chattaa ja kattoo striimii.

Huomaan että kirjoitan tätä jotenki kirjamaisesti, erinlailla. Mua ei väsytä yhtään tippaakaan, vaikka kaikki käski menee nukkuu jo. Toi 38 vuotias, ainakin, oleva nalle mulkoilee mua syyttävästi. Pampulat kellukkeina tassuissa ja karvat sikin sokin ja turkki ommeltuna miljoona kertaa varmaan, silti löytäen reikiä. Kuinkakohan kauan Pekka jaksaa pysyä matkassa mukana. Hän on välillä ollut monta vuotta kadoksissa ja varastossa nähnyt elämää. Kaapin perukoilla istuskellut, kunnes kesän aikoihin otin hänet kainaloon. Välillä väkivalloin työnnän unissani hänet lattialle, mutta aina seuraavana yönnä hän kömpii kainaloon ja tuudittaa unen satamaan.

20h valvottu yhteen putkeen. Koskakohan se uni tulee. Rauhaton, surullinen fiilis. Yksinäinen olo. Päässä ajatukset pomppii ku biljardipallot pöydällä. Silmät kun laittaa kii, näkee uuteen ulottovuuteen. Harhat (?) Tulee ja menee. Tällä hetkellä just en haista sitä. Puhelimesta loppuu akku kohta, vaik latasin ennen ku tulin sänkyyn. Puhuin tutun kanssa kauan puhelimessa. Kumpa sais itteni rauhalliseksi ja unesta kii, et jaksaisin huomenna jotakin tehdä. Onko se liikaa vaadittu saada vaik 3h unta???

Nukuin paremmin. Silti väsyttää. Onneksi näyttää olevan sadepäivä. Se hiukan parantaa oloa. Kohta on aika laittaa aamiaista. Mitähän tänään yrittäisin tehdä. Mietin, että olisiko mitään, mikä parantaisi oloa edes vähäsen.

Sain itteni pariksi tunniksi rauhottuu ja nukahdettuu. Nyt taas mennään....

Ei äitistä ollu apua. Hän pisti heti parvekkeen oven auki. Eihän silloin voi haistella muuta kun raitista ilmaa. Äiti toi jatkojohdon ja vaihdoin pistorasiaa tietsikalle.

Sain syötyy salaatin ja maha täyttyi. Olo alkaa väsyä, mut ei ole järkeä mennä päikylle. Laitoin astiakoneen päälle.

Olen eilen saanu kantapään verille. Huomasin sukkia laittaes tänään. Nyt se on hiukan kipee.

Keskittyminen on alhanen.

Rauhallisen halauksen lähetän täältä jostain, jos sellaisen haluat ottaa vastaan. (Ja hyvää syntymäpäivän jälkeistä päivää!)

Saloka, voimia sinulle, kun noin vähillä unilla olet selviytynyt!

Tänään kävin vaatekaupoissa kiertelemässä. Yhdet farkut löysin alennusmyynnistä mutta en muuta. Söin samalla. Nyt en ajatellut enää illalla syödä mitään kunnollista ruokaa.

Teki hyvää kävellä kaupoissa. Tuli liikuttua. Nyt väsyttää. Yritän lukea kirjaa. On oikeastaan aika hyvä olo tällä hetkellä.

Kiitos soroppi. Halaus sinnekkin päin.

Epäilen että se haju on harhaa. Tossa joku aikaa sitten alko aavistuksen tuntuu hajua, mut sain sen pysäytettyy, ettei menny pahemmaksi. Keskityin puhelimeen ja telkkariin. Viime yönnä jo miettisin sitä ja kun se seuras mua makkariin niin aloin epäillä jo silloin. Nyt pitäis vaa saada keino, miten pääsen tästä yli 2kk helvetistä eroon. Mun pitäis vielä yli kuukausi yksin pärjätä.

Olo on huomattavasti rauhallisempi mitä eilen koko päivänä. Tunnin päästä n. Otan pari rauhottavaa, että saan ajatukset kondikseen päänsisällä. Ne ei estä harhoja. Mun mikään lääke ei estä harhoja, vaikka yksi lääke pitäis. En tiä, pitäisikö mun kirjoittaa tk lääkärille? Ja jos kirjoitan, ni mitä? Pystyykö hän edes auttamaan mua?

Pelkään että vajoon syvään psykoosiin, kun niitä kohtauksia on niin paljon. Kuka mua sitten auttaa?

Myöhästyneet onnittelut täältäkin! 🎁

Kiitos keskustelua.

Laitoin sille lääkärille viestin. Saa nähä mitä vastaa siihen.

Tämä päivä on ollut rauhallinen. Oireita ei ole ollut, ku yks yritys. Toivon et jatkuu näin. Jouduin ottaa panacodia, kun jalat sattui niin paljon. Onneks kipu hellitti.

Lupasin äitille et meen moukarikisan jälkeen nukkuu.

Nyt ku kirjoitin et olen ollu oireeton, yrittää oire puskea pintaan. Taistelen sitä vastaan ja alan koittaa keskittyy telkkaan...

Nukuin ihan riittävästi, mutta taaskaan ei päivä lähde käyntiin millään. Söin aamiaiseksi mansikoita ja mysliä. Vielä on yhteen aamiaiseen mansikoita jäljellä, jos säilyvät siihen asti jääkaapissa.

En tiedä yhtään, mitä tänään yrittäisin tehdä. Kaikenlaista pitäisi tehdä, mutta kaikki tuntuu vastenmieliseltä. En saa mitään tehtyä. Mieli ei toimi yhtään. Samalla on väsynyt olo. En jaksa lähteä mihinkään.

Sain aikaiseksi vaihtaa yhteen vähän isompaan kukkaan multaa. Piti repiä ruukun ympäri kasvaneita juuria irti alaosasta, jotta mahtui uutta multaa pohjalle. En ole ennen tehnyt niin. Nyt ei ollut isompaa ruukkua käytettävissä. En tiedä, miten sille nyt käy. Revin ehkä neljäsosan juurista irti ja heitin pois ja korvasin uudella mullalla. Myös päältä rapsuttelin kuivunutta vanhaa multaa pois ja laitoin tilalle uutta, mutta se varmaan on hyväksi. Eniten arvelutti repiä juuria.

Moneen muuhunkin kukkaan pitäisi vaihtaa multa, mutta en jaksa millään tehdä. Tuo yksi on nyt jotenkin tehty. Ja pari suihkuttelin puhtaaksi. Sitten loppui voimat ihan kokonaan. Myös multaa pitäisi ostaa lisää.