Näin ihmeellistä unta isästä. Oltiin kaupungist tulossa linja-autolla ja isä käveli jotenkuten. Ihmiset luuli häntä känniläiseksi. Päästiin linja-autoon ja matka kului sellai että isä torkkui ja oli hereillä välillä innostu huutaa et telkka auki et uutiset tulee yms dementia höpinää. Linja-autossa jotenkin arvoin missä pysääkillä jään pois ja loppujen lopuksi jäätiin aika kauas kotipysääkiltä. Sitten heräsin.

Miettisin, onko isällä kaikki okei. Mä en jaksa, jos alan taas näkee näitä isä-unia.

Kävin 30 min sit hakemas pyykit koneesta. Vielä pitäis ripustaa ne. Sen teen myöhemmin. Paistoin jauhelihaa itelleni ja söin puolet siitä ketsupilla. Tuli paha olo taas. Onko tä joku "ruuvi löysällä" päässä juttu.

Päätä sattuu, ku nukun päikkärit. Juominenki on vähäistä ollut. Pitäis jua enemmän. Olen väsynyt, silmät tuuppaa menee kiinni. Pakko jotenkin pysyy hereillä.  Illalla kumminkaan ei ole uni.

Tänään on tullut luettua paljon. Vein tytön isälleen päivällä. Nyt olen yksin eikä tarvitse ruuasta huolehtia samalla tavalla. Pitää silti yrittää itse syödä suurin piirtein oikeaan aikaan jotain kunnon ruokaa.

En oikein enää jaksa lukea. Ei oikein mikään kiinnosta.

Saloka, mielenkiintoinen uni sinulla. Tuli mieleen, että voiko isä unessa edustaa myös jotakin sinussa itsessäsi olevaa osaa.

Pitäis pyykit laittaa kuivuu, mut voimat on ihan pois. Menin viel oksentaa ne lihat pois. Tuli liian huono olo. Pitää kai koittaa illemmalla syä sit leipää, kun siitä ei ainakaan tuu huono olo. Olen taas tässä tilassa, et kaikki ällöttää ja oksettaa. Ei lupaa viikonlopuksi hyvää.

Jos mä joisin vettä vähän aikaa ja sitten menisin laittaa ne pyykit. Ei ne yksinkä mene tonne narulle.

Ei oikee o huvittanut mikään. Haluais vaan mennä nukkumaan, mut sitä en voi. Vaikka kuinka silmät menis kii tässä istuessa...

Heräsin aamulla naapurien kolisteluun. Yö jäi vähän lyhyeksi. Äsken söin aamiaista ja nyt en oikein tiedä, mitä yrittäisin tehdä vai yritänkö mitään. Väsyttää eikä oikein mikään tunnu kiinnostavalta.

Se on toisaalta hieno tila; avoin mahdollisuuksille, kun ei oikein mikään mieltä kiinnosta eikä kaiherra. Saa katsoa mitä elämä avaa tai minkä vaivan sulkee.

Ajattelin täs lähtee käppäilee kauppaan. En kyl tiä mitä sieltä ostaa.  Jotain viikonlopuksi.

Oli se taas raskas matka, mut suoritettu. Nyt ei tarvii tällä viikolla mennä enää kauppaan.

Tarvii vahtii hellaa. Mul on kiehumassa mansikoita ja raparpereita, teen mehukeittoa. Mietin stevialla tai sokerilla. Sen näkee sit lopussa.

Äitiki oli huomannu että hänen ostamat mansikat oli huonoja. En viittiny tai uskaltanu ottaa asiaa puheeks ennen ku äiti otti. Nyt on 2 purkkia hyviä mansikoita jääkaapissa.

Pitää mennä kattoo hellaa...

Kävin syömässä. Nyt vasta kotona huomasin, että olisin voinut syödä enemmänkin. Ei ole nälkä, muttei ihan täysikään olo.

Mansikatkin ovat tänä vuonna minusta olleet kirpeämpiä. Tai sitten on alettu viljellä vähemmän makeita lajikkeita. On vaikea osua hyvänmakuisiin. Välillä on koko rasia mauttoman vetisiä tai kirpeitä.

Äiti tuli vielä ja käytiin pakastimet läpi. Toinen jäi sulatukseen ja koitan sitä sulatella et sais yhen laatikon auki. Olen niin väsy jo nyt, etten jaksais viä asiaa loppuun, mut mun on pakko.

Äiti ei yhtään ajattele mun jaksamista näköjään. Hän voi tulla ja lähteä sitten va. Mulle jää kaikki.

Haluaisin va sänkyyn ja nukkumaan.

Saloka, mullekin keskeneräiset asiat on vaikeita jaksaa tehdä loppuun, jos ne vaativat aikaa ja paljon tekemistä. Sen takia yritän varoa aloittamasta mitään isoa ja pitkäkestoista projektia. En välttämättä pysty tekemään sitä loppuun. Ymmärrän hyvin, jos aloitettu pakastimen sulatus tuntuu ylivoimaiselta, kun siitä yksin pitää suoriutua loppuun.

Minun pitäisi myös sulattaa pieni pakastin, mutta sitä varten kaikki sisältö pitäisi laittaa isompaan, joka ei ole päällä nyt. Olen pärjännyt pelkällä pikkupakastimella. Sulattamisessa on paljon työtä ja kestää kauan. Laatikot eivät meinaa avautua enää, kun on jäätä. En silti jaksa millään sulattaa sitä.

Saloka... Äitit on haastavia. Äitiys on.

Purjevene... Pyydetään voimia. Itellänikin on nyt tilanne että voimia uupuu kun unet kateissa olleet viime aikoina. Monenlaista stressiä. Täältä reissusta pitäis selvitä kotiakin.

Missä olet reissussa, keskustelua?

Saloka, saitko pakastimen sulatettua? Paljon työtä siinä.

Nukuin kohtalaisesti. Yritän odotella, että tulisi nälkä ja saisin syötyä aamiaista. Ostin pensasmustikoita vaihteeksi. Lidlillä oli tarjouksessa.

En tiedä, mitä tänään yrittäisin tehdä vai yritänkö mitään.

Lueskelin sohvalla. Ahdistaa jonkin verran. En saa päivään mitään mielekkyyttä. Tuntuu uupuneelta eikä mikään kiinnosta. Mietin pakastimen sulattamistakin, mutten usko että jaksaisin sitä tehdä loppuun. On paljon asioita, joita olisi hyvä tehdä. En vain saa aikaiseksi. Haluaisin olla virkeämpi mutten ole. En millään pysty pakottamaan itseäni mihinkään.

6-7 h meni sulatuksessa. Tänään siivotaan jääkaappi. Siin ei tarvii onneks kun vanhat pois ja siivous.

Olen kyl niin poikki etten jaksa. Mun kropassa on joku ongelma. Pissaa ei tuu ku vähän kerralla ja on hätä. Se on niin voimakastaki et limakalvot kärsiny. Sinkkivoiteella yritän helpottaa oloani. Ja tietenki juomalla. Kysyin jo eilen tytöltä neuvoo, kun sillä tuuppaa ain olevan neuvo tai kikka. Pohdittiin asioita, mut syytä ei sellai keksitty. Pelkään va ettei munuaisilla olis hätä.

Juu saa nähä kosk se äippä tulee. Mä olen ainakin valmiina jo.

Temppuilen telkkarin kans samaan aikaa, ku halus päivittää kerran. Inhoan noita päivityksiä, mut pakko ne on ajaa läpi. Tuttu ei tee sitä esim. Puhelimella. Sit se ihmettelee pugeja on niin paljo.

Mut mä jään oottaa äitii...