isä on lomalla. Sisko lähtee Kyprokselle ("salaa"). En tiä lähetäänkö ees mökille. Ei mulle asti o ainakaan ole tullu tietoa.  Mä en yhtään tykkää, jos tulee äkkilähtö. Olen osittain pakannut jo. En tosin haluais edelleenkä lähtee.

Olen jotenkin väsynyt taas kaikkeen. Ei jaksa hengittää, ei jaksa liikkua, ei jaksa mitään. Taitaa eilinen kävely verottaa. Niin tekis mieli mennä va takas nukkuu ja nukkuu koko päivän.

Maalla... hiljaisuus...

Yritin kaikenlaista tehdä. Ei onnistunut mikään.

En tiedä, miten selviän tästä päivästä loppuun. En haluaisi huomista päivää. Jokaiseen päivään sisältyy liikaa ikävyyksiä, joita en jaksa millään. Olen niin väsynyt arjen pyörittämiseen.

Saloka, miksi lähdet mökille, jos et halua? Onhan se kyllä varmaan vaihtelua.

Purjevene, tyttö vähän uhkaili, joten oli pakko lähtee. Pitää va pitää syömisistä kii. Muuten saan olla vielä ainakin ihan rauhassa. Olen syöny pari ruokapilttiä ja koittanu jua vettä. Syömisistä ei ole pelkoo, va siitä jaksanko syä niitä. Olen tos virkannu pöytäliinaa. Nyt ajattelin jos alkais kömpii tonñe yläkertaan lukemaan... väsytti rauhottavat aika pahasti.

Huomenta Saloka.

Jos tuo mitä kirjoitat tänne mitä syöt, on kaikki mitä syöt, niin ei oikeastaan ole ihme, jos heikottaa. Olen joskus ajatellut, että kun laitan jotain syömistä mistä oikein tykkään, se maistuu vaikka ois jo vähän täys olo jo. Ja mitä paremmin onnistuu kokkailu, sen paremmin se vaikuttaa mieleen. Hyvä ruoka parempi mieli, niinhän se tvkanava toitottaa....

Kun oot nyt lomalla arjesta, tee jotain mistä tykkäät erillai ku arkena. Kun itteeni aattelen, jonain kesänä se oli onkiminen ja vaikk pienenkin kalan kissalle saaminen. Mukavaa mökkeilyä 🎶🎵🍓

Tuntuu, että kesällä arki on vielä enemmän arkea kuin talvella arkena. On enemmän ruuanlaittoa ja velvollisuuksia. Talvella on ainakin koulu, joka tuo vapaata aikaa.

Nukuin paljon, mutten meinannut millään päästä sängystä ylös aamulla. Aamiainen meni myöhäiseksi mutta ei se haittaa. Lounaaksi voin lämmittää entistä ruokaa. Voisi myös mennä jonnekin syömään, jos löytyisi heinäkuussa auki oleva halpa lounaspaikka, jossa olisi sellaista ruokaa, jota tyttökin söisi. Melkein kaikki paikat ovat kiinni.

Sahasin pihalla pari pientä väärään paikkaan kasvanutta pientä puuntaimea pois. Ajattelin, että jos siitä saisin itseni käyntiin, kun jotain konkreettista tekisin. Sain ne sahattua mutta olo ei ole kovin paljon parempi. Pitäisi mennä kauppakeskukseen hoitamaan asioita mutten haluaisi.

Yö meni heräiles ja ihme unia näkies. Äiti herätti ennen 10 jo. Kävin ulkona auttamas vähän äitii, mut en sit jaksanu kauan. Mansikkamaalla on 2 mansikkaa tullu. Otin kuvia pihalla ja nyt ootan siskon reagointii, hän ei tiedä et mä oon täällä. Makoilen täs sohvalla ja mietin,mitä tekis. Ottaisko virkkuun käteen ja alkais sitä tekee. Olen kyl aika poikki.

Keskustelua, tiedän et mun ruokavalios on parantamisen varaa. Mut nyt ku syön salaattia, ni leivät on jääny. Jotenki olen täynnä koko ajan, eikä tee mieli mitään.

Salaatti on hyvää einestä. Pääasia että jotain syö. Ei omatkaan ruoat ole minkään ruokavalion mukaan. Vaikka periaatteessa pyrkimys ois.

Ruokahalu vaihtelee ja tutulta kuulostaa tuo ettei välillä mitään mee. Näläntunnetta jos ei mulla ole, menen liiteriin ja sahaan vaikka puita. Jotain mun vaan aina pitää puuhastella, pää meinais tuntua muuten liian raskaalta.

Vihdoin se tk:n psykahoitaja soitti. Anto ajan elokuun lopulle. Kysy mitä toivoisin ja haluaisin. Mun on vaikea tohon vastata ku en tiä vaihtoehtoja. Mut ne selvii sit loppu kesänä. Niin ku lääkityski.

Isä on paljon nukkunu. Oli se nähny läheltä kauriin ja rusakonki. Hoitajat on kiinnittäny huomioo tohon nukkumiseen. Mut käyvät aina välillä herättämässä. Tänään isä onki ollu pesulla, päässy kunnon pesuun ja rasvaukseen jne.

Ite oon väsy. Oon maannu sohvalla ja välillä torkkunu. Välillä tehny pöytäliinaa. Söin salaatin tos ja jokusen pullan viipaleen. Koitan jua, mut ei oikee innosta.

Lämmitin eilistä ruokaa. Ostin lisäksi tuoretta leipää. Iltapäivällä ollaan vaan sohvalla luettu. Tänään ei ole ollut niin huono olo kuin eilen, vaikken oikein mitään ole jaksanut tehdä.

Tuo o hienoakun saat olla oman lapsen kanssa. Itselle oli elämän täyttymys saada jakaa lasten kanssa aikaa. Tehtiin kaikenlaista mitä keksittiin. Aikoinaan itekin oisin tarvinnut jakamatonta huomiota, mutta aina ei kaikki mene kuin Strömsössä.

Keskustelua, kunpa kokisinkin jotain hyvää lapsen kanssa viettämästäni ajasta. Toivoisin, että niin olisi, mutta niin ei ole. Suurin osa siitä ajasta on pelkkää kärsimystä. En saa siitä mitään iloa. Pakotan itseni suorittamaan asioita ja silloin kun en siihenkään pysty, makaan sängyssä. Joka päivä teen yli voimien ja tuntuu, etten jaksa tätä enää.

Mikään ei kiinnosta, ja lapsen kanssa oleminen on tosi raskasta. Haluaisin kokea toisin, mutten pysty muuttamaan sitä.

Viime yö oli taas todella huono. Heräilin ehkä puolen tunnin välein ja valvoin keskellä yötä monta tuntia. Tyttö kiukutteli illalla poikkeuksellisen pahasti, ja mieleni sortui sekavaksi ennen nukkumaanmenoa. Otin lääkettäkin, mutta se ei oikein auttanut.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: -
• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: -

Päätä särkee, enkä viitti äitille sitä sanoa. Yritän hammasta purren tehä mitä äiti käskee. Ma pitää astiat pestä ja pyykit. Toivon et tä pääkipu alkais hellittää joskus ees. Vielä ku tä ja huomisen jaksaa, ni sit pääsee kotiin.

Tossa muistelin, et oon aina ollu kipee jostain ku täällä oon.

Taidan ottaa päiväunet, nyt ku äitiki lähti ulos....

Tänään sain ruuan laitettua vasta iltapäiväksi. Syötiin sitten. On ollut huono päivä. Auto on jollain tavalla hajalla, kuuluu epäilyttävää ääntä. Sille pitää tehdä jotain.

Naapurit riehuvat taas. Heistä tulee tosi huono olo.

Yritän jotenkin selvitä tästä päivästä, vaikkei se auta. Huominen on taas uusi päivä, josta on vaikea selvitä. Huonolle ololle ja vaikeuksille ei ole loppua. Kun sairastuin, luulin ensin pitkään, että se jotenkin menisi ohi. Luulin sen olevan tilapäistä. Ei se mennytkään ohi. Tämä jatkuu aina vaan vuodesta toiseen. Tämä olikin pysyvää eikä ohimenevää. Se on raskasta. Hiukan helpompi on selvitä, kun otan sen pysyvänä asian tilana enkä enää yritä uskotella itselle, että tämä olisi tilapäistä ja menisi ohi. Se ei mene. Tavallaan se pahenee vuosi vuodelta, kun jaksan aina vaan vähemmän.

Nukuin paremmin. Kohta yritän laittaa aamiaista. En jaksaisi aloittaa tätä päivää. Miksi hyvin nukuttu yökään ei auta.