Eieiei, kyllä se voi olla niin, että kesä voimistaa alakuloa. Minulla kesä lisää ahdistusta tosi paljon.

Saloka, varmaan kauheaa, kun kaikki tökkii eikä mitään tee mieli. Kunpa pystyisit syömään jotain ns. kunnollista, jotta tulisi vahvempi olo.

Uusi kauhea päivä alkamassa. Paljon hoidettavia asioita. En millään jaksaisi. Pitää kohta laittaa aamiaista.

Meinasin "kuolla" kun kävin vanhemmilla, kävelemässä, kaupassa ja apteekisssa. Kaupassa jalat alko tärrää niin et miettisin mitä teen.  Ostin vähän kaikkea syötävää kaupasta, nyt on kinkkua leivän päällekkin. Ostin steviaakin. Ja jätskii. Kotiin pääsin jotenkin horjuen ilmeisesti, kun vastaantulijat kattoivat mua ku humalaista. Otin tos hiukan tota makiaa jätskiä ja olo parani, hiki laskeutui melkein heti.

Syyän nyt toi jätski ja katotaan mitä sitten tekee, kuluuko aika taas tietsikalla loppu päivä.

Jotenkin päivä on mennyt. Söin einestä. Vanhaakin ruokaa olisi vielä, muttei yhtään tehnyt mieli sitä. Säilyy se huomiseen. Yritin lukea lehteä, mutten pysty keskittymään.

Tänään olen harjoitellut musiikkikappaletta josta tykkään mutta jota en ole vielä koskaan ennen käynyt läpi loppuun asti. En osaa sitä vieläkään oikein ja tuskin koskaan. Ongelma on nyt että laiskuus tulee heti hyvän mielen mukana enkä sitten harjoittelekaan orjallisesti.

Piisi on galantti, mutta myös koraalimainen, mystinen, leijuva, unenomainen. Hetkeksi se poistaa minusta surun, kun olen soiton aikana jossain muussa tilassa, kontrolloin itseäni ja olen tyytyväinen, että se menee oikein, tai ainakin osittain oikein. Sitten kuitenkin palaan takaisin tylsään todellisuuteen, tähän maailmaan. Yritän lohduttautua sillä ettäbtuo musiikki ei katoa vaikka kaikki muu menisi pieleen, pieleen itseltäni ja tämän maailman ihmisiltä.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: Lisäyksiä, pohdintaa

Ei menny tämä ilta ihan niin ku ajattelin. Isän tapaaminen otti vähän voimille ja nyt särkee päätä, tyhmyyden jälkeen. Minkä mä sille voin, kun olen tyhmä saapas.

Mietin tässä, yrittäiskö syä salaattia vai leipää. Kumpaakaan ei tee mieli. Mut jos noista kahesta ajattelee, ni salaatti veis voiton.

Anteeksi että tungen tänne sivustolle taas

NYT RIITTÄÄ, nimittäin ITTENSÄ moittiminen!

OLETTE KAIKKI ARVOKKAITA IHMISIÄ! OLETTE HUOLISSANNE ITSENNE TAI RAKKAITTENNE HYVINVOINNISTA. Ja se on ymmärrettävää. MUTTA SEMMONE  ET KILPAA ITTEENSÄ LYNKATAAN: EI MUST OO MIHINKÄÄN, EN USKALLA. ONHAN JA USKALLATHAN 

askel kerrallaan.hetki kerrallaan.

Vau! Vinoa tekstiä saa.

On ollu itellääkin tänään sitä että jalat ei tahdo enää toimii. Voi olla huomen amullaki sama homma.. on särkenyt ihan hirveesti. Mut kukaan ei estä ottamasta särkylääkettä (ellei ole allerginen tms. En ole)! Ja nyt helpotti.

Mun on pitänyt taipua tänään pitkästä aikaa taas kaikenlaisiinkin asioihin. En ole osannut päättää, olen soittanut apua mutta saamatta sitä kuitenkaan. Mutta auttoi se, ajatusten jäsentelyyn se oli avuksi sen hetken verran, kyllä. Hyvä (yö) tästä tuloo💤 💤

Olin tänään kauheassa tilaisuudessa, jossa minua alettiin syytellä perättömästi. Siitä tuli huono olo. Yritän rauhoittua ja keskittyä muuhun.

Söin äsken jäätelön. En ollut syönyt iltaruokaa. Kai se ajaa saman asian.

En oikein pysty edelleenkään keskittymään mihinkään. Olisi hyvä tehdä vielä jotain ihan muuta, ennen kuin yritän mennä nukkumaan.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: -

Heräsin jo aikaisin, mutta tänä aamuna ei ollut uupumusta heti herätessä, toisin kuin aiemmin. En silti pysty keskittymään. Yritin lukea lehteä, mutta ajatus hyppii muualle koko ajan. En tiedä, olisiko telkkaria helpompi seurata. Yleensä silloinkin pitää kelata samaa kohtaa moneen kertaan, kun on tällainen olo.

Ehkä yritän tehdä aamiaista. Kunpa jaksaisin siivota. Siivottavaa on niin paljon, kun en ole pitkään aikaan jaksanut tehdä mitään. Voisin yrittää jotain pientä kohtaa imuroida. Viime aikoina ei ole auttanut, vaikka olen yrittänyt vain vähän tehdä. En ole silti päässyt käyntiin. Tästä päivästä ei vielä tiedä.

Saloka, et ole tyhmä, vaikka isän tapaaminen meni niin kuin meni. Ei sitä voi tietää, mitä tapahtuu. Minulle tulee myös samanlainen olo usein, että olen tyhmä, kun on tapahtunut jotain epämääräistä, mistä en ihan saa kiinni.

Eieiei, onneksi edes musiikkikappale poistaa tylsyyden hetkeksi, vaikkei se paljon lohduta, kun on niin huono olo muun ajan. Tylsyyskin on ehkä hiukan vähättelevästi sanottu. Sellainen ei-mistään-kiinnostunut tila on tosi kauheaa.

Sain siivottua osan. Pyyhin lattian keittiöstä, makuuhuoneesta ja osasta olohuonetta. Enempää en vaan jaksanut. Enkä kovin perusteellisesti tehnyt. Näin on kuitenkin parempi kuin jos en olisi tehnyt mitään. Imuroin keittiön ensiksi, mutta sitten lopetin ja aloin mopata. Kun olin mopannut keittiön, jatkoin mopin kanssa olohuoneeseen ja makkariin. Sitten tietenkin kauheita pölykökköjä tarttui moppiin koko ajan, koska en ollut imuroinut ensiksi. Tiedän, että pitäisi imuroida ensiksi. Mutta jos niin teen, en jaksa ikinä pyyhkiä lattiaa yhtään. Edelliskerrasta on ainakin puoli vuotta. Nyt on ainakin osa lattiasta jotenkuten pyyhitty. Keräsin pölykikkareita käsin, jos niitä jäi liikaa lattialle.

3 tunnin yöunet, jippii 🙁 Mut kai tässä jotenkin jaksaa. Haistan taasjotain nenässäni.Eilen illalla haistoin palaneen käryn, mut nyt ei sellai ole savun hajua. Joutusin eilen soittaa äitille, joka sit rauhotteli mua. En ees ajatellut, kun soitin. Saa nähä tuleeko äiti tänään tänne, ni ku eilen sano et tulis. En tiä mitä hän tekee täällä, kun olen jokaisen sähköjohtopaikan ja sähkölaitteen silloin tarkistanut, kiipesin eilen jopa yläkaappiin kattomaan hädissäni.

En tiä mistä toi palaneen käry tulee nenääni aina välillä. Ehkä se on joku pelko tulipalosta. Meijän perheellä, tai vanhemmilla, on ollut aika paha tulipalo. Joko omaisuus siinä asunnossa meni.  Ehkä siitä on tullu pelko että tämäkin kämppä syttyy.

Eilen sain tuunatun salaatin syötyy. TÄnään on sit leipien vuoro.

Pakko oli tehä nopee salaatti, jos tota sellaiseksi voi sanoo. Alko jaloista heikottaa niin paljon kun vein roskia. En oikee jaksanu kantaa niitä, mut sain. Takasin tulles polvet ja pohkeet oli ku olis maratonin juossu. Oven takana kävelin jo ku juoppo. Siinä vaihees päätin et NYT on pakko saada jotain. Miettisin vessareissun ajan salaatin ja leivän välillä. Salaattia tehdes jalat tuntu raskaalta ja pelkäsin et ne pettävät. Kurkku oli pirun kova, salaatti ei meinanu repeytyy, mikron nappi oli kamalan painava / raskas. Sain salaatin valmiiksi, mut kulho oli painava. Sain sen olkkaan ja eteeni. Nyt pitäis syä, mut joku piru olkapäällä kieltää. Vaikka olin ton helvetin just käyny läpi. Pelkään sitä jälkipahoinvointia. Mut mun on PAKKO syä.

Hantzki, hyvä että särkylääke auttoi.

Kävin kaupassa ja söin kanasalaatin. Sitä oli aika paljon. Nälkä lähti hetkeksi. Nyt olen kotona ja väsyttää. Tänään on tullut tehtyä paljon. Silti tuntuu, ettei mikään kiinnosta. Eieiei:n sanoin "palaan takaisin tähän tylsään todellisuuteen". Merkityksettömään todellisuuteen. Miksi onkin usein tällainen olo. Siihen ei oikein millään voi vaikuttaa.

Hei ja hoi kaikille! Kiva kuulla että jäätelö on maistunut yhdelle jos toisellekin. Täälläkin olisi jäätelösää - ulkona tarkenee hyvin lyhythihaisessa puserossa - mutta maha on nuudeliannoksessa olleen keiton jäljiltä sen verran täynnä ettei tee mieli.

Saloka, en muista tulinko loppujen lopuksi vastanneeksi viestiisi missä pohdit lääkärikäyntejä ja diagnoosikoodeja - luin sen verran mitä aiheesta löysin mutta en löytänyt mitään mikä olisi jäänyt mieleen käytännön kannalta hyödyllisenä. Opin jotain määritelmiä tai termejä joista osa kuulostaa siltä että olen ehkä kuullut sinun puhuneen oireista jotka saattavat sopia niihin. Eipä sillä että kategorioilla olisi isommin väliä, oireiden mukaan kun hoidetaan. Tärkeä sitä on joka tapauksessa hoitaa, koska olet kiva!

Juna kulkee merensalmen yli, satumaisen kaunista. Siltoja kammoava kumppani kommentoi jotain kuivaan sävyyn, ja sitten ollaan taas kuivalla maalla.

Purjevene, kurja kuulla että sulla oli ikävä syyllistämistä sisältävä kohtaaminen joitakin päiviä sitten. Oletko onnistunut jättämään sen taaksesi? Mulla se ettei mikään tunnu oikein miltään liittyy lähinnä alakuloisiin tai väsyneisiin päiviin - joinakin päivinä se nostaa päätään ja sitten taas katoaa. Luen kirjaa jossa yksi päähenkilöistä kärsii kausittaisesta masennuksesta - helppo samaistua siihen miten sen palaamista alkaa kammoamaan.

Eieiei ja Hantzki, koettakaahan tekin pitää itsenne olemassa vaikka en usein teille kirjoittelekaan. Olette tärkeitä osia Tukinettiä!

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: lisäys
• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: lisäys

Nyt sain nukuttua paljon. Keitin kahvia, jotta saisin itseni liikkeelle. Kaikki ahdistaa epämääräisesti mutta ei ihan hirveän paljon tällä hetkellä. Jotain voisin yrittää tehdä. Sitten lähden äidin luona käymään.

Saloka, hienoa että jaksoit jonkinlaisen salaatin tehdä. Toivottavasti pystyit syömään sitä edes vähäsen. Tunnistan niin hyvin sen kaiken, mitä kuvaat tekemisen raskaudesta: miten raskasta on painaa mikron nappia ja yrittää repiä salaattia. Kaikki ihan pienetkin normaalisti kevyet asiat tuntuvat valtavan painavilta ja voimia vieviltä eikä millään meinaa jaksaa. Minulla on tuota samaa ajoittain. Se voi johtua eri syistä mutta oireet on juuri tuollaiset mitä kuvaat. Kaikki tekeminen on tolkuttoman raskasta. Pyykkejä ei saa kerättyä kuivumasta eikä tiskikonetta pysty tyhjentämään. Yhdenkin paidan laittaminen kaappiin tai parin lautasen ottaminen tiskikoneesta tuntuu valtavalta urakalta. Ihan fyysisesti raskaalta tuntuu, kuin jossain kuntosalilla liian painavia painoja nostaisi.