Tämä päivä on mennyt jotenkin, vaikka ahdistava on olo ollut. Illalla on ollut vaikeaa saada unta.

Tein äsken broilerinsuikaleista keittoa. Tyttö sanoo, ettei hänellä ole vieläkään nälkä. Temppuilee, jos ruoka on sellaista, mikä ei kelpaa. Se tuntuu raskaalta. En juuri muuta tee kuin ruokaa ja kotitöitä, kun koulu on edelleen kiinni. Tuntuu samalta kuin koronan aikana etäkoulussa. Juuri tällaista se oli. Miksi opettajat tekivät nyt omana valintanaan saman, kun juuri taudista vähän päästiin.

Koronalle ei voinut mitään. Sitten kun se vähän helpottaa, pitää alkaa sotia ja lakkoilla. Miksi pitää ehdoin tahdoin entisestään hankaloittaa asioita. Sitä en ymmärrä. Joku haluaa jotain itselleen oikein kovasti. Pitää saada lisää maa-alueita itselle tai lisää palkkaa itselle. Minä minä minä minä. Ei ole tarpeeksi, haluan lisää.

Väsyttää kovasti. Silti illalla ei uni varmaan tule tänäänkään.

Sain vissiin jonkun "kohtauksen" tunti sitten. Olo meni yhtäkkiä heikoksi ja päässä alk tuntuu että koht lähtee taju. Olin tekemässä leipiä ja teetä. Sain tehtyy ja tulin olkkaan, sit alko tulla hirvee olo. Nieleskelin tyhjyyttä ja miettisin, miten saan suussani olevan leivänpalat alas, kun en uskaltanut niellä. Kun tämä loppui, alkoi sylkee tulee niin että sitä nieleskelin jonkin aikaa, ennen kun uskalsin varovasti alkaa jatkaa syömään. Pelotti ihan sairaasti, mut en menny paniikkiin. Nyt on erinlailla huono olo.

Tyttö osti torista 2 tuolia. Annoin hänelle eilen siihen rahan. Sanoin tänään että olkoon sun synttärilahja nro 1.

Äiti ja isä on altistunut perjantaina, mut on oireettomia vielä.

Tuntuu välil et tääl kämpäs on joku muu mun lisäks. Vesipulloa täyttäes oli tunne et olan takaa on joku. Viel en näe hahmoja, ne on va tuntemuksia.

Taas ilta venyy, vaikka pitäis nukkuu. Et jaksaa klo 10 aikoihin nousta.

Toivon et sisko käy vanhemmil kastelemassa istutuksia. Äiti ei ymmärrä, koitin sille sanoo et kaik ei o okei, ni se lopetti puhelun heti. Miksi ketään ei kiinnosta mun asiat? Miksi mä en saa olla heikko? Tuttu alkaa ain puhuu jostain muusta ulkopuolisesta ihmisestä. Sit ihmetellään, kun en halua puhuu tukarille tai on vaikeaa puhua sille. Kun ain ignoorataan mut, kun avan suuni.

Saloka, minulla on sama äidin kanssa, että ei häntä kiinnosta minun vaikeudet. Kuulostaa tutulta, mitä kerrot. Olen oppinut, ettei äidille kannata puhua niistä. Hän saattaa saada raivokohtauksen tai alkaa sättiä tai valittaa omaa oloaan tai lopettaa puhelun heti, kun on kyse minusta. Hänkään ei pysty yhtään puhumaan heikkouksista ja vaikeuksista. Kukaan muu ei saa olla heikko ja tarvitseva yhtään. Vain hän saa olla.

Kuulostaa kauhean raskailta nuo kuvailemasi "kohtaukset", saloka. Toivottavasti niitä ei enää tulisi enempää. Minulla "kohtaukset" ovat tunnepuolella, jotain ihan hirveää kauhua esimerkiksi. Ja luulen sen olevan totta sillä hetkellä.

Tämä päivä on mennyt jotenkin. Ahdistusta on jonkin verran. Otin vähän lääkettä, kun en enää meinannut selvitä.

Masentaa. Yritin lukea, mutta siitä ei oikein tule mitään. Kirja on ehkä vähän tylsäkin. Kirjastosta pitäisi hakea lisää, mutta on niin väsynyt olo, etten jaksa kävellä. Ajatuskin tuntuu ylivoimaiselta. Jalat eivät meinaa kantaa. Lihakset tuntuvat ihan veteliltä. Täytyy yrittää huomenna käydä siellä.

Mietin tässä mitä kirjoittaisin....

Puolet iltapalasta on syömättä , 2 ruispalaa, eli 4 leipää sain syötyy jo. Tossa odottaa keskikokoinen kurkku vielä syöjää. Päivällä sain tehtyy avokadosta, soijajuomasta ja banaanista juoman. Ei h... näitä mun ruokailuja taas. Ei ihme et joku "kaivaa silmät pois päästä" ja heikottaa välillä.

Viime yö meni pipariksi. En muistanut otinko melatoniinin, joten en uskaltanut ottaa sitä sit. Sit jalat oli ihan jäässä, joten laitoin pitkät sukat jalkaan (villa). sit sain vasta unen päästä kii, joskus 2-3 aikoihin ehkä. Pakkomieli laskemiseen tuli.

Mun pääni on ihan sekaisin. En tiä uskallanko laittaa tukarille huomenna viestiä. Ei hänkään sille mitään voi tehä, jos oon sekasin. Mun täytyy jotenkin ite tästä selvitä.

Saloka, eikö tukari ole sitä varten, että hän voi olla tukena, olipa sinulla millainen olo tahansa. Hänen ei pitäisi olla samanlainen kuin äiti. Varmaan kyllä riippuu ihmisestä, miten hän pystyy ottamaan vastaan toisen ihmisen pahaa oloa.

Minäkin valvoin illalla, mutten niin pitkään kuin edellisinä öinä. Jotenkin sain nukuttua. Edelleen on masentunut ja ahdistunut olo.

En tiedä, miten selviän tästä päivästä. Yritetään, saloka, jotenkin rämpiä tästä päivästä läpi.

kuinkahan monta silmukkaa laitan polvisukkiin. En halua uusiksi aloittaa montaa kertaa.

Pää on taas kipeenä. Samalla väsymystä ilmassa ja toivottomuutta. TYttö ei saa aikaiseksi selvitellä asioita kelan kanssa, hän on huonossa kunnossa. Yritän tsempatajatukea häntä. Ei jaksa. Ei ole voimia enää.

Onneks sain hyviä tai sellaisia siedettäviä unia viime yönnä.

Väsymystä ja toivottomuutta tosiaan on. Ihan samanlainen olo minullakin.

Sain aikaiseksi käydä syömässä kunnollisen ruuan. Nyt väsyttää. Söin liikaa mutta tuli sentään syötyä jotain oikeaa ruokaa. Loppupäivä voi mennä miten menee.

Ahdistaa eikä mikään kiinnosta. Yritin lukea lehteä, mutten pysty keskittymään.

Laitoin tukarille viestin. Loppuun laitoin et pärjään, mut laitoin viestiä ku en naamatusten pysty kertoo.

Kukkakaalin nuput kiehuu ja mä makaan keittiön lattialla. Kädet tärrää hiukan.

Roskat on viemättä, pyykit pesemättä, kukat kastelematta, tiskit tiskaamatta.

Et toi kukkakaalin tuoksu saa etoo. Ei ennen o. Ehkä mä selviin siitä tänään....

Tukarin kanssa juttelimme viestein. Jos olo muuttuu viikon sisällä, ni mun tarvii hänelle ilmoittaa. Hän ymmärsi että oltiin aran aiheen kimpussa ja että asia on aika hankala nyt.

Sain kukkakaalin keitettyy ja soseutettuu. 8dl sosetta tuli. Ootan että jäähtyy ja pistän pussiin ja pakkaseen.

Tä tuoksu vaan etoo. En pysty ees teetä hakee.Miettisin tossa keittäessä että jos tekis soijajuomasta lettuja, mut pelkkä ajatus sai mahan kääntuu ja suuhun tai kieleen tuli sellainen omituinen olo. Eli jätän suosiolla sen tekemättä ja huomenna juon kaakaona sen. Olen tänään jo litran kaakaota juonu, joten se kiintiö on täynnä.

Kerroin tukarille että pelkään että joku kaunis ilta jää iltapala syömättä. Sitten mun tarvii kuulemma laittaa tukarille viestiä. Se on aika iso kynnys mulle sitten.

Olen aika syvillä vesillä tällä hetkellä. Kuka tulis ottaa mut täältä pois? JOs en pääse, hukun. Ja arvaten saatatte, kukaan ei oikee tiä tästä mitään.Tukari jotain ja tyttö jotain, mut kun tuttu käski syä tota sosetta ja sanoin en syö, ni se melkein haukku mut. Eli en kerro sillekään. Äitillä ei ole mitään tietoo mitä täälläpäin tapahtuu. Hän on ite 70 km päässä. Luulee että kaikki on okei.

Olen niin väsy että tekis mieli mennä vaan nukkuu. Ehkä kohta menenki. Pitäis kyl noi sukat alkaa tekee. En tiä mitä tekisin...

Saloka, pidä yhteyttä tukariin ja kirjoita tänne. Usein ihmiskohtaktit auttaa pääsemään syvistä vesistä vähän matalammille. Pitäisi vaan olla sellaisia ihmisiä, jotka ei upota lisää. Jos tukari on hyvä, yritä pitää yhteyttä, vaikka se olisi hirveän vaikeaa. Kaikki yhteydenpito on silloin ainakin itselleni hirveän vaikeaa, kun on oikein huono olo.

Kukkakaali on herkullista! Hyvä, että sait keitettyä ja laitettua. Paljonhan olet jaksanut! Tuuleta hyvin, niin ehkä haju vähenee. Jos jaksat avata ikkunoita... Kaikki tuollainen voi olla työn ja tuskan takana, jos olo on tosi huono. Ihme, että jaksoit ne keittää.

Voi kun saisit jotain syötyä, ettei tule liian heikko olo.

Laitoin 2 h sitten faceen viestin. Että en tiä kuinka kauan jaksan enää. Äiti kommentoi siihen nauravalla hymiöllä joka kierii lattialla. Suutuin ja en vastannu hänelle.  Sit jonkun ajan päästä vastasin ja hän jaaritteli ittestään ja muista, eikä noteerannut mua ollenkaan.  Tutulle suutuin ja löin luurin kiinni. En enää muista, mut pahasti hän sano mulle. Sitten päätin että olen hiljaiseloa loppu viikon. En soita yhtikäs mihinkään, kun ketään ei kiinnosta ku nauraa tai haukkua mua.

Tyttö on huonossa kunnossa. Yritän tukee sitä,mutta itkuksi se menee nytkin.

Sain iltapalan syötyy, nyt vasta. Muuten olen ollut pelkillä nesteillä. Laitoin kukkakaalinsoseen 2 pakastepussiin ja pakkaseen. Huomenna vois koittaa muistaa limen  puristaa veden joukkoon ja juua se vesi. Kattoo paljonko maha tykkää limeestä, ku appelsiinista ja sitruunasta se ei oikee tykkää. TOi avokadokin tarvis syä ja noi banskut. Mut huomenna voisin kokeilla leipien kanssa syä pienen hedelmäsalaatin, kivistä (jota löytyy muutama) ja banaanista. Tai koittaa se hedelmäsalaatti syä aikaisemmin päivällä.

Ensi yönnä koitan nukkuu vähän paremmin ja aamulla nukkuu taas pitkään, vaihtaa vaatteet. Eilen jaksoin jouluset liinavaatteet vaihtaa. Juu tiän että oli ällöttävät. Tai olinko joulun jälkeen vaihtanut, en ainakaan moneen kertaan. Suihkussa olen just käynyt. Tiskikonetta olen tyhjentänyt ja täytelly tänään. En jaksa kamalasti, mut sen aikaa kun jaksan,ni teen. Esim. veden lämmetessä saa muutamia kuppeja pois tai takas koneeseen. Alakori on onneks tyhjennetty ja osittain täytetty. Pyykit on makkarin ja vessan pyykkikopassa. Kuivat roikkuu edelleen ja sitä edelliset on koneen päällä. Olen siitä ottanut puhasta päälleni. Leipää on onneks pakkasessa. Joten ei tarvii sen takii mennä kauppaan.

Aloitin tekee itelleni sukkia, tytön tuomasta langasta. Vaikka teen ne, niin pidän niitä tytön antamina, niin ku yhet harmaatkin sukat, joiden langat tyttö antoi ja tein itelleni sukat. Teen nyt ne makkarasukat ja koitan tehä 56 silmukalla. Pitää koittaa kohta meneekö mun pohkeesta. Ettehän te tästä ehkä ymmärrä mitään, mut kuhan kirjoitan jotain.

Sähkölasku oli yökannosta tullu ja maksoin sen heti. En jaksa pallutella niitä laskuja täällä ympäriinsä. Päiväpostia en ole jaksanut hakee oven takaa vielä.

Kirjeitä en ole jaksanur kirjoitella. 2 kirjettä odottaa kirjoittamista. TOinen varmaan oottelee jo multa kirjettä. EI ole vaan käsissä voimia niin paljoo, että jaksaisi pitkiä kirjeitä tehä. Tietsikalla on helpompi kirjoittaa ajatuksia.

Mut mä taidan alkaa kutomaan niin kauan kun valoa on ja sitten mennä laittaa valon ja jatkaa kutomista. Hiukan on huono olokin, kun söi.

Sain nukuttua enemmän. Yritän lukea lehteä, mutta ahdistaa liikaa. En saa mitään tehtyä. Tuntuu uuvuttavalta tämä päivä. Taidan ottaa toisen kupillisen kahvia, jos päivän saisi käyntiin jotenkin. Pitäisi jaksaa laittaa aamiaista, mutta vielä ei ole yhtään nälkä.

mietin tässä, mitä kirjoittaa. Pää lyö tyhjää taas ku mikäkin. Pää on taas kipeenä, yllätys. Halu olisi vaan olla sängyssä. Olinkin 13 asti siellä.

Voi olla etten saa tänään tehtyy yhtikäs mitään. Olo on semmoinen.

Mahtaisko mukillinen teetä auttaa? vois kokeilla...