Parempaa huomista…

Parempaa huomista...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 03.04.2019 klo 12:12 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 03.04.2019 klo 12:12

Ajattelin nyt aloittaa uuden, kun edellinen oli yli 244 sivunen. 

Istun porrastasanteella, kylmällä portaalla. En halua mennä tonne ryhmään, mut mun on pakko. 

Fysio meni 20 minuutis ohi. Joten oottelin hoitajaa. Pääsin tunti aikaisemmin. Siellä ei sit mennykään nappiin. Itkin ekaa kertaa siellä. En vaan voinut enää olla ja hymyillä. Olen nii väsyny tähän kaikkeen jo. Hoitaja laitto uuden ajan jo ensi viikkoon. Et ei menny ihan nappiin. Nyt siis ootan ryhmän alkuu. Ohjaaja lähti syömään vielä. Sitten pääsen kotiin. Nyt tuli ohjaajakin ja pääsin sisälle. 

Illasta ei o suunnitelmia. Kai katon pelii ja oon. 

Ulkona on kaunis ilmakin. Otin isot kuulokkeet päähäni. Se on kevättä ilmassa….

Eilen tytön sossu kysy, kelpaako mulle sittenki miestukihenkilö. Lupasin harkita. Siinä on niin monta ei:tä. Mut jos pääsen niistä lukoista eroon ja jne. Se voi olla mahollista. Mut sossu yrittää vielä naista.

Nyt käsitöitä….

 

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 21.04.2022 klo 16:07

Saloka, valtavan paljon olet jaksanut.

Minulla kohtalainen olo, mutta mikään ei kiinnosta. En oikein saa mistään kiinni. Ahdistus on kohtalaista, lainehtii.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 21.04.2022 klo 23:49

Ilta vähän venyi, kun en tahtonu lopettaa neulomista. Lopulta telkkarista eikä striimiä tullu, ni päätin lopettaa ja kömpiä sänkyyn. Sain aika hyvin tehtyy apupupulle mekon, mut siitä tuli liian lyhyt. Mut ei se kai käyttöä haittaa.

Huomenna on aika kiireinen aikataulu, jos pääsen tuvalle chätin ja tytön tulon välissä.

Odotan niin tytön tapaamista. En o hänelle sitä sanonu, ettei hän pety niin ku muutama päivä sitten, kun ei tullu. Parempi ite pettyä.

Olen iloinen, et tyttö on kävelly yksin lähikauppaan ja takas. Hän on 1.6 v suunnilleen ollu liikuntarajoitteinen ja pelokas. Jos nyt sais niitä lukkoja auki pikku hiljaa.

Mulla on suuri este mennä tytön luokse, meinaan linja-auto. Pääsisin melkein ovelta ovelle, mut matkaa voi mennä yli 40 min ja jos joku tietää mun ihmispelon ym pelot joukkoliikenteessä matkustaisessa, ni tajuavat. Olen marraskuun jälkeen pari kertaa ollu lyhyellä linja-automatkalla ja voin sanoo et en nauttinu. Ja nyt pitäis mennä kaupungin pohjoisosasta, läpi kaupungin eteläosaan.

Jätin sit iltapalanki syömättä. En syöny tänään ku vähän ruokaa (vähemmän ku normisti) ja marianne karkkipussin. Kolapullollisen join, mut siihenki meni monen monta tuntia. Ei oikee o napannu syä eikä jua tänään. En tiä mistä johtuu. Suunnittelen jopa jättäväni huomisen jätskin syömättä. Mä en jaksa, jos alan kotroloimaan syömisiäni taas ja vaistomaisesti vähentää niitä ennestään. Toivottavasti huomenna saan iltapalan syötyy ja ruuan. Mä niin toivon.

Pitäis kai alkaa kasvoja rasvaa ja alkaa nukkuu. Pääsee sit ylös sängystäkin.

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 22.04.2022 klo 08:05

Nukuin pitkän yön. Teki hyvää herätä sen jälkeen. Pääsin helpommin ylöskin. Nyt on kuitenkin vaikeuksia saada päivää alkuun. En jaksaisi oikein mitään. Yritän tehdä aamiaista.

Käyttäjä kirjoittanut 22.04.2022 klo 08:57

Saloka ja miksei muutkin, suosittelen vahvasti SPR;n ystäväpalvelua jos muuta tukihenkilöä ei löydy. Sen voi saada kun täyttää netissä lomakkeen.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.04.2022 klo 11:41

tänään ei oikee lähde. En saanut pulloa auki (vesi). En jaksa lähtee tuvalle. Olen vaan ni järjettömän väsy, vaikka oon nukunut. Otan tämän päivän rennosti ja katon mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

Käyttäjä kirjoittanut 22.04.2022 klo 15:20

Kun ei voi muuta, niin niin on hyvä.

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 22.04.2022 klo 16:05

Jotenkin tämä päivä on mennyt. Lämmitin vanhaa ruokaa. Yritin tehdä töitä. En kyennyt millään keskittymään. Aivot eivät vaan löydä asioita niin kuin pitäisi. Pari tuntia sain tehtyä, mutta enempään en pystynyt. Olen liian huonossa kunnossa.

Yritän nyt levätä lopun päivää. Ei tee mieli mennä ulos kävelemäänkään. Tuntuu liian väsyneeltä. En jaksaisi kävellä enää takaisin.

Kunpa tulisi sadepäiviä. Pidän niistä enemmän kuin auringonpaisteesta. Silloin on helpompi olla ja ilmakin tuntuu paremmalta.

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 23.04.2022 klo 10:15

Oli vaikeuksia saada illalla unta, mutta nukahdin sitten lopulta kuitenkin ja nukuin aika pitkän yön. Aamulla kävin kävelemässä pienen lenkin. Se sujui nyt hyvin, ja jaksoin takaisin kotiinkin. Söin aamiaista. Sen jälkeen on ollut rauhaton olo. En oikein tiedä, mitä yrittäisin tehdä. Ei ole kiinnostusta mihinkään. Silti on paljon asioita, jotka pitäisi saada tehtyä. En pysty keskittymään tai miettimään. Ahdistusta on jonkin verran.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.04.2022 klo 14:24

Heräsin uniltani 13.00 ja pelästyin ihan sairaasti. Luulin kellon olevan jotain about 9. Nyt yritän aloittaa päivääni tässä. Joku vaan tuntuu kaivavan mun silmääni päästä irti, ainakin sellainen olo on.

Sain yhen apupupun taas valmiiksi. nyt on kolme valmista. kolme päivää siihen meni. Nyt mietin, jos tekisi kokonaan akryylisen raitapupun.

 

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 23.04.2022 klo 14:48

Kiitos hyvästä ajatuksesta, Lehmus. Olen itse asiassa kerran yrittänyt SPR:n ystäväpalvelun kautta saada ystävää, mutta se meni liian vaikeaksi ja ehdottivat itse ystäväksi ryhtymistä ja piti vastata joihinkin kysymyksiin, joista en enää muista, mikä ongelma siinä oli. Olisi pitänyt johonkin koulutukseen mennä tai jotain sellaista. En tajua, miten se tällaiseen meni, vaikka ihan selvästi itse olin pyytämässä mahdollista ystävää.

En kyennyt viemään hankalaa prosessia loppuun asti, koska se tökki vastaan. Olin luullut, että se menee eteenpäin, kun yksinkertaisesti jätän pyynnön ystävän saamisesta sinne. Ettei tarvitsisi muuta jaksaa eikä pystyä enempään. En pystynyt tekemään lisää päätöksiä enkä tiennyt, mihin ne perustuvat, enkä jaksanut alkaa selvittää hankalia kysymyksiä. Sain sieltä oudon sähköpostin, jossa piti noita päätöksiä tehdä.

Jäi sellainen olo, etten enää jaksa sekaantua tuohon. Liian vaativa prosessi ja kummallinen. Ajatuksena se kuulosti hyvältä ja vielä netissäkin näytti hyvältä. Ehkä jollain toisella prosessi menee läpi helpommin. Tai sitten olen liian sairas tuohonkin.

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 23.04.2022 klo 14:52

En pysty mihinkään keskittymään. En saa mitään tehtyä. Taas on tällainen päivä. En löydä yhtään asiaa, joka kiinnostaisi edes vähän. En jaksa siivota. En jaksa oikein mitään. Huono olo on. Ahdistusta on vain kohtalaisesti, mutta ei ole kiinnostusta mihinkään. Yritin lukea, ja se onnistuikin vähän aikaa. Enää keskittyminen ei pysy siinäkään.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.04.2022 klo 19:31

päätä särkee edelleen, ei auta gramman panadoli, ei syöminen (sen minkä pystyn syömään) ei juominen, ei kofeiini, ei vesi. Nukkumaan ehkä pitäis mennä, mut en tähän aikaan.  Kirkkaat valot sattuu, jopa pilvinen taivas. Tä on taas tälläinen pääsärky että voi v....

Olen hulluna tehnyt apupupua, etten ajattelis päätä. Olen vaan tehnyt. Pitäis sekin lopettaa, mut mitä mä sitten tekis.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.04.2022 klo 01:14

Vihdoin se panadol autto niin, et pystyn liikkuu ilman et pidän päästä kii sen jälkeen. Vielä on särkyä ja voin oottaa et aamulla on sama ruljanssi eessä.

Apupupun sain neulottuu tassua vaille valmiiksi. Huomenna senki neulon ja päättelen ne miljoonat langanpäät.

Mut nyt on kai korkein aika mennä nukkuu....

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 24.04.2022 klo 11:46

Saloka, toivottavasti päänsärkysi meni ohi!

Nukuin suht hyvin. Pystyin käymään ruokakaupassa. Söin aamiaista. Tänään tuntuu olevan vähän parempi päivä kuin eilen.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.04.2022 klo 13:04

Mahalla oli nälkä, mut mulla ei. Nyt on sit paha olla kun söin. Pitää vaan kestää tämä olo.

Yö meni pienillä unilla.

TOivottavasti huomenna jaksan mennä tuvalle. Pyykkiä kertynyt ihan kiitettävästi.

Pää tuntuu että on altis särylle. Että jos huono onni käy niin alkaa särky taas.

Nyt mietin mitä alkaisin kutoo seuraavaksi. Pupun sain jo lähtövalmiiksi, jos äiti tulee.