Pystyin pesemään hiukset. En jaksa kuivata niitä. Annan kuivua itsestään sen aikaa kun ehtii, ja loput kuivuu yön aikana. En vaan jaksa. Harjasin ne, ja sekin tuntui uuvuttavalta. Vielä pitää jaksaa pestä hampaat. Tämä on taas näitä iltoja, kun ei jaksaisi mitään tehdä.

Tiskikone pyörii vielä. Avaan sen kuivumaan, kun se on mennyt läpi. Jätän aamuun tyhjentämisen. En jaksa.

Uuvuttava olo on. En tiedä, miten selviän huomisesta.

Yö laskeutunu. Ja mä vedän vielä hereillä.

Olen paljon miettiny isää, ainakin tämän päivän puhelun jälkeen. Miksi äiti ei kerro totuutta. Miks aina sanoo et hyvin menee. Ei toisella voi mennä hyvin, jos äiti on yli 2m päässä puhelimessa ja mä kuulen isän hengityksen äänen. Se oli nii kaameen pelottavaa etten kauan halunnu äitin kans puhuu. Isä siis nukkui omassa sängyssä.

Olen täs miettiny, jos alkais pyörii sängysja kattois koska uni tulee. Onneks aamul saa nukkuu...

Ruoka uunissa, puhdasta päällä. Keittiön kukat kasteltu. Nyt mietin, kauanko toi ruoka kuuluu olla uunissa.

Mieli on virkee, vaikka kipuja on.

Tänään oli vaikea päästä ylös ja vaikea keskittyä mihinkään. Uuvuttava olo on ollut koko päivän. Myös synkkä mieli jollain tavalla.

Tähän asti olen selvinnyt, ja ruoka on syöty ja tiskit korjattu pois. Mikään ei tunnu kiinnostavan. En tiedä, miten jaksan iltaan asti.

Pelottaa ensi yö. Kello lähenee 20:30 ja olo on edelleen virkeä. Enkä oo juonut ees teetä. Kellonaika on ihan sekaisin.Pääsenköees nukkumaan tänään....

Heräsin aikaisin aamuyöllä, enkä enää saanut unta. Väsyttää eikä mikään kiinnosta. Elämä on valtavan raskas taakka, jota raahaan perässäni. Yritän väkisin tehdä välttämättömiä asioita. En jaksaisi tehdä mitään.

En jaksaisi nousta sängystä ylös. En jaksaisi pestä hampaita. En jaksaisi etsiä vaatteita, jotka pukisin päälle. En jaksaisi laittaa mitään aamiaista. En tiedä, mitä sitten teen. Mikään ei kiinnosta. En jaksaisi laittaa päiväksi lounasruokaa. Ei tee mieli syödä, mutta jossain vaiheessa on pakko, kun on nälkä. En jaksaisi tehdä tytölle ruokaa. En jaksaisi kerätä astioita pois pöydästä ja laittaa tiskikoneeseen. En jaksa tyhjentää tiskikonetta.

En jaksa pyörittää tätä ympäri ja ympäri. Aina vaan alusta uudestaan. Kaikki sama väkisin uudestaan. Loppua ei näy. Lisää vaikeuksia satelee päälle melkein joka päivä. Vielä tuosta on selvittävä. Vielä lisää.

Muilta ihmisiltä tulee ilkeyksiä. He sotkeutuvat elämääni, sotkevat asioitani. En jaksa enää pistää vastaan. Ei ole voimia.

En jaksa mitään.

Viimeisin nujertuminen tuli avunhakuprosessista. Typeryyksissäni pyysin apua tytön kouluongelmien suhteen. Kyllä minun pitäisi jo niin monen aiemman kokemuksen pohjalta tietää, että avun hakemisesta seuraa vain lisää työtä ja lisää vaikeuksia ja lopputilanne on pahempi kuin lähtötilanne. Se. että apua hakemalla saa apua, on ihmisten toistelema mantra, joka ei ole totta kuin joissain harvinaisissa erikoistapauksissa. Yritän olla enää haksahtamatta näihin. Niin monta huonoa on jo nähty. En jaksa enempää lisävaikeuksia. Sitä ennen kuitenkin pitää jaksaa tästä vielä saada asiat suurin piirtein samalle tasolle missä ne olivat ennen uusia vaikeuksia. Sekin vie voimia. Kaikki vie voimia. Mikään ei anna voimia. Mikään ei suju.

Olen nääntynyt tähän kaikkeen.

purjevene Olen niin pahoillani. Kävin itse ton saman polun. Loppujen lopuksi en jaksanut ja tyttö näki sen ja muutti pois. Hänelle alkoi tulee enemmän ja enemmän poissaoloja ja aina nistä syytettiin mua. Vakka syy oli kivut. Sossu pisti kipujen syyksi psykosomaattisuuden. Lopulta joku laitto lähetteen nuorisopolille tytölle ja hän pääsi"hoitoon", mut sit ne alko valittaa niistä poissaoloista, kun NuPon käynnit oli toisella puolen kouluu ja kesken koulupäivän. Tai sit amikses asuinkunnas ja koulu ulkopaikkakunnas (tai miten me meni). Loppujen lopuksi koulu (amis) käski tytön lopettaa koulun, koska he eivät pysty auttamaan häntä. Tytöllä jäi ns. vuodesta kii.  Nyt hän on sairaslomalainen ollu koulun loputtua asti, eikä ole tietoa kuinka kauan on. Kela urputtaa koko ajan "niskaan" ja kaikki on retuperällä. Kela lopetti rahat kuun vaihteessa hänellä, joten jouduin itse maksaa tytön loppu vuokran. Muuten hänellä olin menny koti.

joo, Sain vihdoin roskia ulos asti. Sain syötyy jo nyt tai no tunti sitten. Nyt jäädyn peiton alla kun kämppä on alle 20 asteinen. Väsy painaa.

Huomenna olis kai ulkoilupäivä, jollei lunta sada taas yön aikana.Ketuttaa kun mun kasviviljely on lakassut vedet lattialle,en jaksa alkaa sitä siivoo nyt. Oloh.kukat tarvis kastella,mut ei jaksa. Jos ottaisalle tunnin nokoset, jaksaisko sitten enemmän?

Voi saloka, miten kurjasti sinullakin on avun hakemisen kanssa mennyt. Lähetän täältä oikein paljon myötätuntoa sinulle 💚

Menee se ilta näinkin. Toinen puoli päästä särkee. Tyttö antoi neuvoja. Saa nähä kuinka kauan tä kipu sit on. Et pitääkö huominen peruu.

Tyttö on kurkkukivussa. Ehkä siitepölyy tai kuiva ilma. Ei taida silti uskaltaa aamulla mennä tk:hon.

En o saanu mitään aikaiseksi. Roskasäkin vein, siihen jäi.

Olisin paljon halunnu tehä, mut... olen pettyny itteeni.

Taas uusi raskas päivä tulossa. Oli vaikeaa päästä sängystä ylös. Jotenkin selvisin aamutoimista. Olo on nyt kohtalainen. Yritän tänään saada jotain tehtyä.

Saloka, minäkin sain roskapussin vietyä.

pääsin vasta sängyst ylös. Jotenkin ei lähe tämä päivä liikkeelle. JOin puol litraa teetä, jos se laittais käyntiin. Elämä tais voittais eilisen pääsäryn osalta. Vielä on olo että vois alkaa päätä särkee. Kroppa muutenkin kipeenä.

Mahtaisinko saada tiskit tänään koneeseen, tosin siinä tarvis olla aika vetree olo ja sormissa voimia. JOten ei tällä hetkellä.

Postikin tuli,vois mennä kattoo mitä se toi....

Söin kunnolla päivällä. Ja kuppi kahvia vielä päälle. Se auttoi vähäksi aikaa. Nyt olen yksin. Tuntuu väsyneeltä. Olisi vaikka kuinka paljon tehtävää, mutten jaksa aloittaa mistään.

Sain tänään aikaiseksi vähän järjestellä tavaroita. Pari paperipinoa selvitin pöydältä ja heitin roskiin tarpeettomia vanhoja papereita. Järjestin kengät eteisessä ja heitin pois yhdet jo rikkinäisiksi kuluneet. Sitten loppui jaksaminen. Nyt en tiedä mitä tekisin.

Pitäisi järjestää tytölle pienet syntymäpäiväjuhlat. Inhoan juhlien järjestämistä, kun voin huonosti. Se on pahinta mitä on. Ja siinä on niin paljon työtä.

Koitin aamulla nukkuu, huonolla menestyksellä. Ajatuksissa koko ajan tyttö, että miten hän pärjää kipeenä.

Päivällä piti kävellä vanhemmille, ottaa isää vastaan. Menin ajoissa, kun tiesin että siellä oli siskon kissa. Leikkisin ja pölisin kissalle.  Isää ei sit loppujen lopuksi tarvinut hoitaa kun ottaa vastaan ja ottaa kengät ja lippis pois. Sit jo äiti tuli ja otti ohjat.

Kotiin sain kestokassillisen lankaa. Äiti oli facesta ostanut.

Kaupasta hain ruokaa ja herkkuja. Apteekissta melatoniinia.

Äskön söin rahkaa, laktoositonta. Saa nähä tuunko kipeeksi siitä ja kuinka kipeeksi. En jaksa välittää.