Ei oikee innostuttanut puhella äitin kanssa.Ei kuulemma messuilla oikee ollut mitään. Nyt vaan toivon ettei koronaa tuu meijän perheeseen. Äiti tietenkin huomenna tulla tupsahtaa tänne.Kumpa se tajuis olla kotona nyt muutamia päiviä.

Söin taas pelkistetyn kanasalaatin. Eisiinä ollu ku jäävuorisalaattia ja kananpaloja. Kastikkeen ja juuston jätin syömättä. Hyvää oli ilmankin. JÄlkiruuaksi sit napostelin ne leivänpalat pelkästään. Olen jotenkin koukussa tohon salaattiin. En pistäny siihen lihapullia, syön ne sit vaikka erikseen, josnälkäyllättää. Jota hieman epäilen kun juon koko ajan kolaa ja syön mitä jääkaapista löydän.

Koitin tossa käsitöitä tehä, mut hukan yksitoikkoista ja vaikeaa se oli. Eikö sit oo kädet sopivan lämpöiset ja sopivan vetreet. Joku kumminki tökkii tekemisessä.Pitää kokeilla täs illanmittaa uudelleen ja uudelleen.

Päätä tuntuu kipeeltä. Olin ulkona ilman pipoa, kostautuuko se nyt. Nilkat ei ainakaan satu, ni ku eilen illalla. Kroppa on kylmässä tilassa, joten vedin peiton jalkojen päälle. Pääkipu voi johtua korvistakin, jotka on tukkeessa. Pitää kattoo, jos menee sittenkin sohvalle kattomaan peliä, eikä koita kutoa ja olla pystyssä. Jos ottais suoraan lepopäivän tänään, kun mikään ei oikeastaan huvittais tehä.

Joo, mä taisan laittaa koneen kiinni jamennä sohvalle...

Minulla tänään toimintakykyisempi päivä. Kävin alennusmyynnistä ostamassa shampoota ja hoitoainetta. Tytölle yhden paidan löysin. Väsytti ja päätin levähtää kahvilassa hetken. Oli ihanaa vaan olla. Söin croissantin ja join kupin kahvia, maistui niin hyvältä, ihanan tuoretta oli. Lepohetki teki hyvää ja sen jälkeen jaksoin vielä kiertää kauppoja. Tyttö halusi jäädä kotiin. Kotiintulomatkalla kävin vielä isossa ruokakaupassa ostamassa isot kassilliset täydennystä. Kotona syötiin einekset, niin ei tarvinnut laittaa ruokaa, kun tulin niin myöhään. Huomenna sitten laitan taas uutta ruokaa.

Kunpa huomennakin jaksaisin saada edes jotain tehtyä. Olohuoneesta pitäisi vaihtaa lamppu. Kattolampuista yksi on sammunut, eikä nyt näe sohvalla lukea enää niin hyvin. Se lamppu on hankala avata, enkä koskaan muista, miten sen saa irrotettua. Ajattelin yrittää sitä huomenna aamupäivällä, kun olen pirteimmilläni ja on vähiten vaaraa, että putoan tai pudotan sen lampun.

Kävin pesemässä hiuksetkin. Tänään on tullut yllättävän paljon tehtyä asioita, jotka yleensä jäävät jaksamisen puutteessa tekemättä.

Katoin pelin sohvalta. Tosin oireilin. Nyt yritän tunnin kutoo, että saan jotain tehtyy. Juon vettä samalla. Äiti soitellu, kerran jopa kysy miten menee. Taitaa äiti olla pahoillaan. Kasvoja kutiaa ja kiristää. Korvia kutiaa. Päätä sattuu, mut ei särje. Pitäiskö sittenki mennä nukkuu jo nyt.

Huomen on lihapullien teko. Onneks onnistuu helpolla uunissa.

Väsypäivä. En jaksa alkaa lihapullia tekee, vaik ne ois helppo tehäkkin. Just jaksoin paistaa kasviksii ja makkaraa itelle. Nyt oon ihan puhki. Pitäis viel jaksaa syäkki.

Paprikat tos kastelin, ettei kuivu. Muut pitää tarkistaa vielä.

Aloin päätellä toista pipoa. Toivon sen olevan oikee kokoinen.

Itseluottamus on taas menny. En uskalla mitään tehä, jollei toiset hyväksy.

Olen väsyny elämään jo. Tähän kaikkeen. Kipuihin kropassa, väsymykseen, jaksamattomuuteen yms.

Aloin tekee lapasien varsia jämälangoista. Jatkan niitä sit ku löydän sopivan jatkolangan.

Öljysin hiukset, kun on niin kuivan tuntuiset. Kasvanu ne on alle vuodes ihan sairaan paljon.

Putsasin kasvot eri pesuaineella. Tosin olen ennenki, mut ei siitä o ollu hyötyy. Pitäis mennä isoon kauppaan ostaa öljypohjaista pesuainetta. Rasvasin taas sillä tehokosteuttajalla. Huuliin meni kerros vaseliinii.

Äiti uhkaa huomenna tulla. En oikee jaksais sitä ja mist sen tietää jos sil on korona.

Ajattelin lukee hetken ja mennä ajoissa nukkumaan. Jos tä pääkipukin sit hellittäis. Mul taitaa olla niskat vähän kireet vaik jumppaan niitä. Kamalast en pysty,muuten kaadun tai maailma pyörii silmissä.

Monessa chätis nyt puhutaan pyöräilystä. Mua harmittaa ku en ite kykene enää pyöräilee. En pysty ees kävelee niin että katon jonnekki muualle. Aika pitkälti katon alaspäin. Turvallista se ei o, mut turvallisempaa ku kattoa sivulle hetkeks. En tiä mikä muhun on aikojen saatossa menny, tai tullu. Pienenä ja viel tytön olles pieni, pyöräilin. Pyöräilin jopa tyttö kyydissä. Sit vaa tapahtu jotain.  En o viittiny numeroo pitää siitä. Äiti luulee et oon ni läski, mut musta tuntuu et nä jslkojen heikkous selittää sen. Olenko sairas, sitä en uskalla mennä kysymään lääkäriltä.

Mut mä taidan alkaa nyt lukee. Sopivasti alkaa nenän pieliä polttamaan, kun on menny rikki, vaik en o niistäny tai pyyhkiny nenää.

Huomen pitäis jaksaa tehä lihapullia.

Kai se on mentävä keittiöön ja mentävä niitä lihapullia tekee, väsy painaa ja olo on hekko. En mä muuten ruokaa saa ajallaan. Kai se tässä menee....

Nyt on lihapullat tehty. Katoin et moneksi päivää riittää, kun laittaa pakkaseen. Makua en tiä. Tein valmiiksi maustetusta korppujauhosta.

Nyt vähän aikaa hengähdän ja sit meen suihkuun.

Tyhjensin ja täytin astiakoneenki jo.

Täytyy äitil soittaa ennen ku menee suihkuun, ettei tuuppaa tänne sillon just. Mikään ei ole niin v-mäistä ku shampoot pääs mennä ovee avaa. Tosin ei äiti siitä välitä, se tulee silti.

Suihkun jälkeen vois laittaa makaronit kiehuu ja syä.

Olo on edelleen heikko. Lihapullia pyörittäes tuli väsy jalkoihin. Mut taistelin sitä vastaan.

Mut nyt kai soitto ja sit suihku...

Vein aamulla tytön autolla ja jatkoin siitä kauppoihin ja syömään. Löysin puuttuvat lamput. Pari vaatettakin löysin. Yritin ruokakaupasta hakea puuttuvia tarvikkeita, mutta ei ollut sellasta mehua, mitä olin hakemassa. Täydensin sitten vaan muuta.

Kohtalainen olo on tänään. Olen ollut liikkeellä. En ole ainakaan koko ajan vaan maannut. Illalla voin lämmittää entistä ruokaa. Pitää vaan keittää jotain lisukkeeksi. Riisiä tai riisin ja ohran sekoitusta voisin keittää. Tytölle pitää saada ruokaa. Samalla syön itsekin vielä toisen kerran tänään. Jos olisin yksin, en päivällä syömäni kunnollisen ruuan jälkeen enää toista kertaa lämmittäisi oikeaa ruokaa illalla välttämättä. Yrittäisin päästä helpommalla.

Saloka, voisiko pyöräilyn vaikeudet liittyä myös tasapainohäiriöihin? Minulla on välillä huimausta, ja silloin käveleminenkin tuntuu hankalalta ja pitää katsoa juuri tarkkaan koko ajan mihin astuu.

Tuli taas lisää vastoinkäymisiä. Aamun sain menemään jotenkin. Auto hajosi ja se pitää jotenkin hoitaa. Pitää julkisilla nyt mennä. Vaikeuttaa kaikkia asioita.

Ulkona sataa vettä tai räntää.

Onneksi kotona on valmista ruokaa vielä. Ei tarvitse tänään käydä ostamassa. Riittää hoitaa muut asiat. Tuntuu, etten jaksaisi hoitaa enää yhtään asiaa.

TÄnään ei ole hyvä päivä. Mieli on mustaa mustenpi. Ei oikee kiinnosta eikä jaksa mitään. Etsin omaa paikkaani tälle päivää, onko se tietsikan takana vai sohvalla. Ei tästäkään kirjoittelusta tuu yhtikäs mitään.

Yritän tehä, jotain mistä saisin jonkinlaista ilon tunnetta ja onnistumisen tunnetta. Silti tuntuu sisältä pahalta. Haluaisi vaan vajota maan alle ja pysyä siellä. Pois ihmisten lähettyviltä.

Syönyt olen melkein jääkaapin tyhjäksi. Huomiseksi on enäälihapullia ja margariiniajamunia jäljellä. Onneks pakkases on leipää.

Aamulla pitäisi jaksaa 9:ltä nousta ja ottaa vastaa tukari. Mitä mä senkin kanssa tekisin, ikuinen kysymys. Ulos en taho mennä,kun on kumminki liukasta ja märkää ja ja ja. Enkä mä tiä jaksanko kävellä tonne kauppaan ja ennen kaikkea takas.

Pelikin näköjään alkaa, 2 striimii yhtaikaa tietsikalla ja kutimet käteen .Ei tarvii hiljaisuudessa olla, tosin tässä menee omatkin ajatukset sekaisin...

Piti kommentoida tänne jo muutama päivä sitten että tulipa hyvä mieli lukiessani Purjeveneen itsensä palkitsemisesta (kahvilakäynnistä) mutta tuli jotain muuta ennen kuin ehdin muotoilemaan viestin loppuun, ja sitten se hävisi taivaan tuuliin. Kännykkä vetelee varmaan viimesiään.

Noh, nyt täällä kuitenkin (joo viivytän uloslähtöä. Mutta siellä on kylmä!)

Saloka, kurja kuulla että mieli oli ainakin aamupäivällä musta 🙁 Joskus ei auta muuta kuin etsiä vähiten kivuliasta/ärsyttävää vaihtoehtoa.

Mietin kyllä lukiessani äidistäsi ja suihkussakäynnistä (mä olisin automaattisesti olettanut että kai se voi odottaa oven takana kunnes olen tullut suihkusta - tai näin ainakin luulen) että tukisikohan sun hyvinvointia yrittää vetää selkeämpiä rajoja itsellesi? Kuulostaa niin monessa tilanteessa siltä että toimit tavalla jossa arvostat muita paljon enemmän kuin itseäsi (teet paljon asioita muita varten, joskus oman hyvinvointisi kustannuksella), ja sitten taas toisaalta kuulostat välillä aika katkeralta siitä etteivät muut toimi samalla tavalla... Pelkäätkö, että jotain ikävää tapahtuisi, jos et toimisi aina toisten hyvinvointi edellä tai toisten mielen mukaan? (Tämä nyt on taas tämmöistä sohvannurkka-psykologiaa joten jos kommentti ei tunnu tilanteeseesi soveltuvalta, jätä ne omaan arvoonsa!)

Minullakaan ei voimat nyt ole riittaneet oikein mihinkään. Tyttö halusi, että kysyn koetta varten koulujuttuja, mutta lamaannuin siitä ihan kokonaan enkä pystynyt keskittymään. En tajunnut, mitä kirjassa lukee.

Lämmitin ruuan, mutten kyennyt syömään itse, koska olin syönyt niin myöhään liian ison lounaan jo aiemmin.

Tämä päivä on ollut kurja. Mikään ei etene ja kaikkia vaikeuksia vaan tulee.

Tänään oli vaikea päästä sängystä ylös. Pakotin itseni tekemään välttämättömät kotityöt ja aamiaista. Kävin syömässä koska en jaksa laittaa ruokaa. Sain sentään kunnollista ruokaa.

Olen ihan väsyksissä. Vielä pitää selviytyä lapsen koulun keskustelusta tänään. Se on luultavasti joutavaa kaikki, mutta pakko on osallistua. Näistä tapaamisista ei ole koskaan aiemmin vielä ollut mitään hyötyä.

olen kuulemma pirtee, vaikka siltä ei tunnu. Kävimme isossa kaupassaja apteekissa ja olin ihan ulapalla. Tavarat eituntunut menevät oikee kunnolla kassiin, jokainen asia junnasi. Onneksi lopulta kaikki onnistui ja päästiin kotiinki asti. Kun tukari lähti, lämmitin loput lihapullat ja tein salaatin niistä ja kananpaloista. Sellaisen omanlaisen. En mä hirveen täyteen tullu, mut oompa syönyt jotain.

Loppu ilta olen vaan. En taas jaksa mitään tehä. Tiskikoneen sain päälle.