Lämmitin vanhaa ruokaa ja söin. Jäätelön söin jälkiruuaksi. Ei tullut yhtään parempi olo. Pyykit on koneessa ja pitäisi ripustaa. En ole saanut tänään mitään tehtyä.

Olen vaan ollut kotona ja maannut sängyssä. Tänään piti tehdä vähän töitäkin. Ei onnistunut. En pysty mihinkään keskittymään. Lukeminenkaan ei onnistu. Toivoton päivä ja toivoton olo. Ei auta lääkkeetkään eikä mikään. On vaan huonoa.

purjevene  <3  en osaa mitään muuta sanoa tai kirjoittaa.

Ei tarvinut mennä isää hoitaa, mut mun päiväni meni pilalle. Olisin voinut mennä tuvalle, mut ei ku ootin äitin soittoo että ehtiikö hän bussiin vai ei ja sitten ku se soitto tuli, oli jo turhan myöhä mennä. Ehkä huomenna meen sitten. Huomenna pitäis ruokaakin tehä.

Join taas kolaöverit, mut tällä kertaa liian nopeesti. Mut eipä oo täysnäinen olo enää.

Nyt loppui vihdoin se valkosipuli sosekeitto. Ei enää uudelleen sitä. Tyydyn perinteiseen vaan.

Pitäiskö jatkaa telkkarin kattomista ja ottaa kutimet käteen. Sais vielä viikonloppuna uuden pipon alulle.

Jostain syystä olo parani. Väsyttää muttei ole niin huono ja masentunut olo. On vain tavallista väsymystä. Lämmitin lihamakaroonilaatikkoa ja syötiin sitä. Jaksoin ihan hyvin laittaa ruuan pöytään. Salaattiakin jaksoin laittaa. Nyt luen vielä vähän, kun kirjan lukeminenkin onnistuu.

Kohta voi mennä nukkumaan. Huomisesta ei taas tiedä.

Huono aamu, hirveän ahdistunut olo. Pakottauduin ylös ja laittamaan aamiaista. En olisi halunnut herätä tähän päivään. Vihaan itseäni ja elämääni.

Sain lakana ja pyyheliinat vietyy koneeseen. Nyt ootellaan et kone käy ja sit haen ne.

Täällä haisee pahalle. Pitää metsästää se haju, onko se eilinen tyhjä kattila tai mikä. Kukat tarvii vettä ja istutukset myös. Vois ton kultaköynnöksen istuttaa myös.

Äitin pitäis tulla käymään, ei o mitään hajuu koska.

Naapuri aivastelee. Ekana nainen ja sit mies. Istun hiljaisuudessa. Kuulen kaikenlaisia ääniä.

Tänään pitäis ruokaa tehä. En jaksa mitään monimutkaista. Eikä mulla ole aineksiakaan.

Jos ottais kutimet ja jatkais kerrostaloelämää kuuntelemista.

äiti kävi ja yhessä haimme pyykit. Nyt ne on kopassa eteisessä, kun kerään voimia että jaksan ne laittaa kuivuu. Ruokakin on tekemättä, kaikki muukin on tekemättä. Äiti vei yhen kultaköynnöksen, joten yksi kukka vähemmän. Mul on enää 6 köynnöstä.  Pitäis varmaan mennä ottaa sulamaan se kasvispussi ja sitten kun se on sulanut n. 30 minsaa, ni tehä ruokaa.

Miten voikaan olla näin väsynyt. Ei olis kannattanut sitä munkkii ja teetä ottaa.

Minäkin söin jäätelöä ja alkoi väsyttää entistä enemmän. Kurja olo on. Kävin kaupassa hakemassa tuoretta kalaa. Pitäisi laittaa taas ruokaa. En millään jaksaisi.

Jostain syystä on nyt huonoja päiviä koko ajan. Ahdistaa liikaa.

Miten ihmisen muisti voi olla näin huono. Tossa miettisin vessas istues, et mitä mun piti tehä. Sit muistin, et pyykit on edelleen korissa märkänä. Onneks ei alhaalla tuvassa. Ei muuta ku niitä laittamaan kuivuu nyt sitten. Onneksi se oli pikku homma ja hoitui nopeesti, mut ketutus oli sitäkin isompi.

Suoka oli ihan ok:ta. teen huomennakin sitä, mut jätän ne sokeriherneet, mitä lie pois. En oikee tykänny niistä.

Sain nyt keittiön kukat kasteltuu kaikki. Huomenna kastelen olohuoneen ja yritän jaksaa raahata noi 2 isoo kukkaa vessaan ja kastella ne. Huomenna ehkä istutan uudelleen ton köynnöksen.

TÄnään en tee enää mitään kotitöitä!

Istun tässä tuolissani, joka on rikki. Telkkarista tulee pikku kakkonen (yllätys) ja puikoille meni uusi pipo, tällä kertaa jämälangoista pipo lapselle. Katon, jos pystyn tekee suht samalla mallilla kun toi isompikin on.

Huomen aamulla saa nukkua taas, jos sitten saisi voimia taas jaksaa jotain tehä.

Sain ruuan tehtyä, vaikkei voimat meinanneet riittää, ja syötiin. Väsyttää ihan hirveästi. Minun ei edes tehnyt mieli ruokaa, mutta söin silti väkisin vähän.

On nääntynyt olo. En ole saanut oikein mitään tehtyä. Pakollisimpia kotitöitä yritän väkisin tehdä.

Kello on koht 2:30 ja mä vielä ylhäällä, tai oon mä 21 asti sängys ollu, mut.... tulee vaikea päivä. Olen iloinen jos saan ees jotain tehtyä.

Ruuaksi otin kanaa sulaa. Teen siitä ja riisistä sotkotuksen taas muutamaks päivää. Onneks on helppo tehä.

Päätä alkaa sattuu, joten kai on parempi jäädä kuuntelee myrskyn ääniä ja yrittää nukkua, ees vähän...

Nukuin katkonaisesti yön. Tuuli kolisutti jotain, mihin heräsin jatkuvasti. Oli vaikea nousta sängystä ylös. Aamutoimet tuntuivat ylivoimaisilta kuten joka aamu. Nyt olen suorittanut ne eli pukenut vaatteet päälle, pessyt hampaat ja laittanut aamiaista. Tuntuu tyhjältä eikä mikään kiinnosta. Seuraavaksi on pakko jaksaa laittaa ruokaa.

Tuntuu kamalalta. Pakollisten kotitöiden lisäksi ei ole kuin tyhjää, koska mikään ei kiinnosta. Kiinnostusta ei pysty pakottamaan.

En jaksaisi maata koko päivää, mutta en pysty muuhunkaan. Päivät ovat toivottomia.

Vaikka kui tekisin samaa ruokaa, samalla ohjeella. Silti pelkään et sairastun siitä. Nytkin on tahtojen taistelu, että saan ruokaa naamaani.

Niin ku yöllä sanoin / kirjoitin, tänää on vaikea päivä. En o jaksanu mitään tehä. Ruuantekokin oli jo tuskaa.

Toi tuuli pelästyttää mua. En yhtään tykkää siitä.

Ehkä mä vaan olen tänään...

Minullakin ruuan laittaminen oli tuskaa, vaikka vaan lämmitin vanhaa. Itsellä ei edes ollut vielä nälkä.

Tuuli kolisuttaa edelleen ikkunoita ja ovia ja joka paikkaa.

Olo parani jonkin verran. Pystyin lukemaan kirjaa. Nyt yritän leipoa sämpylöitä. Kun olo jo vähän parani, kokeilen jos tekisi hyvää tehdä käsillä jotain käytännöllistä. En ole vuosikausiin tehnyt sämpylöitä. Etsin netistä yksinkertaisen reseptin ja kokeilen.

Saloka 💚 Varmasti vaikeaa pelko sairastumisesta, jos se ottaa kiinni ruokaan ja ruuanlaittoon. Pelko voi ottaa kiinni melkein mihin tahansa, olen huomannut. Sitten kaikki siihen liittyvä on vaikeaa.

Taas uusi kamala päivä. Nukuin huonosti ja aamulla oli vaikea päästä sängystä ylös. Väkisin taas pyöritän arkea. Olen niin väsynyt tähän.

Sain kasteltua kukat. Väkisin tein. Oli pakko. Osa oli jo nuupahtanut veden puutteessa. Pari heitin roskiin. Nyt tuntuu, etten jaksa enää mitään.