Itkuks se meni tämäkin ilta ja surumieliseksi. Mitään ei ole tapahtunut, mut ajatukset kävi niin syvällä että ne satutti mua. Kun puhutaan musta äitinä tai tytöstä, olen aika herkillä välillä. Tytön sanat on saanut joskus satutettuu, mutta ei hän niitä tarkoita. Ei, ei hän ole mua tänään satuttanut. Hän on ollut kavereiden kanssa ostoskeskuksessa shoppailemassa. En tiä muuta ku että hän on kotona. En tiä onko hän ok ja miten kaupoilla on menny.
Isästä en sellai tiä mitään. Äiti ei vastaa, jos kysyn. Päivällä kuulin isän äänen yli viikon tauon jälkeen. En ees muista koska olisin isän viimeksi nähny tai kuullu. Olen huono tytär. Illalla jos soitan, niin sanoo et isä nukkuu jo.
Ihan hyvin kuulemma menny kaupoilla, laitto tyttö viestiä. Toivon ja rukoilen, ettei hänellä huomenna ole kovia kipuja.
Olen aika väsynyt, masentunut, kipuinen hiukan. Silti en taho mennä nukkumaan. Huomenna laitan taas kellon soimaan ja pakotan itteni nousemaan. Huomenna pitää jossain vaiheessa tehä ruokakin. Tehdä ruuasta hyvää, sillä ketsuppi jäi kauppaan. Ehkä on välillä ihan hyvää syä ilman sitä lisäainetta. Pitää vaan maustaa jotenkin hyvin laatikko. Jauhelihaakaan ei ole kun 400g. En jaksanut kattoo sen 700g kilohintaa, olis varmaan tullu halvemmaksi.Ihan sama mitä mä suustani pistän alas.
Söin levyllisen suklaata tänään ja se teki huonon olon. Join litran kolaa ja se teki pahaa. Jääkaapissa on 8 mignon-munaa, mun tämän vuoden ehkä ensimmäiset ja viimiset. En tiä koska niitä syön, kun ei tee mieli ollenkaan syä mitään. Söin pari suispalaa iltapalaksi, mut koko ajan on paha olla. Tiedän että tä on henkistä ennemmin, kun fyysisesti, vaikka olen oloa fyysisesti helpottnut.
Tyttö kysy, syökö nachoja vai hapankorppua. Hän haluaa helpottaa oloani, vaikka ei tiedä että itken täällä. Mulla on vaan tunne että menetän hänet. Että jotain pahaa tapahtuu ja se vie isän ja äitin ja tytön, että jään ihan yksin.
Ei tästä tuu mitään, en pysty nyt järjellä ajattelee. KOitan alkaa tota pipoa neuloo ja kattoo striimii ja peliä. Yrittää rauhottuu...