Minullakin voipunut olo edelleen, vaikka söin. En jaksa mitään. Ei kiinnosta mikään.

surullinen olo. Tyttö kärsii jo melkein kuukauden kivuista ja ne invalisoi hänet kotiin täysin. TÄ on tätä samaa kun kesällä oli, mut se helpotti hetkeks ja nyt on taas palannut. Olen kaikkea yrittänyt ehdottaa tytölle, mut ilmeisesti tens-laite auttaa jonkun verran, kun hän semmoisen osti. Särkylääkkeet ei auta. Mä sit kärsin hänen kanssa, myötötunnosta. Lamaannun täysin. En osaa muuta kun täristä. Nytkin kun teetä hain, tärräs kädet ku olis kovemmassakin horkassa, vaikka mul ei ole kylmä ees. Oti viimiset banskut, jos se auttais, vaikka ruuankin söin hetki sitten. Huomiseksi ei riittäny keittoa paljoo, mut jos vaikka pääsen kauppaan, niin voin ostaa vaikka maksalaatikkoa myös. Ei nyt sekaisin, mut toiseksi ruuaksi.  On saatava tä tärräys pois, onko ideoita?

Ihan hirveän huono olo on. Hain tytön ja laitoin ruuan ja tuntuu, että voimat on ihan loppu. En millään pysty tätä arkea pyörittämään. Jostain syystä on kaikki voimat menny. En näe ulospääsyä.

Ymmärrän, että on huono olo, mutta sitä ei paranna mikään. Elämä on vääränlaista. Yritän ylläpitää vääränlaista elämää. Jotenkin tuntuu siltä. En jaksa tällaista elämää.

En pysty muuttamaankaan sitä, koska se vaatisi hirveästi voimia ja miettimistä. En pysty juuri nyt miettimään mitään. Yritän selvitä vain tästä illasta.

Sitten herään huomisaamuna ja taas suorittamisen taakka odottaa.

On niin huono olo nyt.

yritän tässä mussuttaa paahtoleipää samalla, iltapalana. Otin teen tilalle vettä, kun tee täyttää hiukan liikaa.

Toivottavasti pääsisin huomenna kauppaan, mut voi olla etten pääse. Jos tyttö on kovissa kivuissa, en ala hänen kärsimystään liikaa lietsoa. Pääsen mä sinne kauppaan sit joskus muutenkin. Sit syön pakkasesta leipää ja teen pakkasesta ruokaa. Vähän yksitoikkosta se on, mut tulee ainakin tyhjennettyy sit. Enkä mä ees tiä, mitä mä ostan kaupasta, jos pääsen sinne. Tytölle ainakin sanon, että ottaa mitä haluaa ja tarvii ja itelleni koitan keksiä sokerin lisäksi jotain.

Voi olla ettei paketti tulekaan huomenna ja sen haku siirtyy.

Inhottaa elää epätietoisuudessa. Haluaisin että kaikki tapahtuu just nyt ja heti.

Isä menee ensi viikon ma sairaalaan, eikä tiä kuinka kauan se on siellä. Voi tulla ti kotiin tai sit olla viikon siellä. Ja millasilla vempaimilla se sieltä tulee kotiin. Isä on alkanut öisin kärsii hapenpuutteesta, vaikka sillä on se jokin hiilidoksidilaite. Ei se sitä pysty koko yötä pitää, muuten se tukehtuu siihen.  Pelottaa isän sairaalajakso, jos ne pakottaa isän pitää sitä laitetta koko yön.

Päivällä kuulin et lapsuuden naapurimme ja mun vahtija lapsena on vissiin kuollu. Isä varmaan ajatteli että TAAS joku hänen "ympäriltä" pääsi pois, mut hän ei.

Taidan alkaa ottaa illaks, Ottaa kutimet käteen, kattoa peliä ja striimii yht aikaa n. pari tuntia vielä ja sit mennä kohti sänkyy. En jaksakaan vaihtaa petivaatteita.

Saloka ja Purjevene ja muut, yrittäkää tehdä jotain. Tiskata, imuroida, nikkaroida. Pystyisikö sitä keskittämään kaiken tietoisuutensa askareen muotoihin ja liikkeisiin, siis jotain buddhalaisuutta tjsp? Entä keittää kahvia, kahvinkeittopuuhan rituaali...

En saanut nukuttua kunnolla. Väsyttää ja masentaa vielä enemmän kuin eilen. En jaksaisi millään tätä päivää kahlata läpi.

Heräsin närästykseen, mut onneks se lähti pikku veden juonnilla poiss. Tai mikä kuvotus olikin. Nyt ootan vaan että posti kertoo että mun paketti on siellä, ni poin tytölle ilmoittaa ja sit sovitaan jatkoa.  Tällä hetkellä, just nousseena, ei kiinnostais muu ku mennä hakee paketti ja kiireen vilkkaan kotiin takas. Erinnäisiä kipuja kropassa ja väsymystila. HIuksetkin pitäisi laittaa. Plääh...

Soitin äitille, perinteisesti, ja kysyin miten siellä menee. Äiti sano et sen näkee mitä päivä tuo tullessaan. Isä on huonona ja äiti passittanut sen sänkyyn ja sen pitää olla siinä koko päivän. Ei ole tietoa, onko isä taas saanu jonkun kohtauksen, vai miksi ei jalat kanna. En tiä onko hereillä ees. Äiti on soittanut tk:hon, mut ei sieltä takasin soiteta.

Soitin äskön äitille. Isä on täysin autettavana. Äiti oli sille piltti sosetta syöttävyt, kun ei uskalla muuta antaa. Jakso sen verta olla hereillä ja sit taas nukahtanut.

Mä en voi ku huokaista.

Posti pihtaa mun boxiani. Sen paketin piti tänään tulla, mut nyt luki et tulis vasta huomenna. Grr... Kaikki suunnitelmat TAAS uusiksi.

EIliseen soppaan lisäsin vähän pussimuusia. Näin sain hiukan paksumpaa siitä. Oli edelleen yhtä pahaa, mut syötävää.

Taidan alkaa tekee käsitöitä. RIntaa koskee välillä tosi kovin, jos saisin itteni sisäisesti rauhotettuu, ni kipukin ehkä heltyis.

Hain valmista ruokaa ja söin kunnolla. Olo on silti ihan kauhea. Ei ole nälkä enää, mutta psyykkisesti on kauhea olo. Kaikki on väkinäistä eikä mikään kiinnosta. Välillä menee lihakset ihan veltoiksi niin, etten meinaa kävellä takaisin sohvalle. Eilen en meinannut pieneltä lenkiltä jaksaa kävellä takaisin kotiin. Lihakset vain kieltäytyivät tottelemasta. Hitaasti vaapuin lopun matkaa kotiin väkisin, oli tosi kamalaa. En lähde enää, jos ei ole hyvä olo lähtiessä.

Saloka, joo tuollainen on ärsyttävää, kun suunnitelmat menee uusiksi sen takia, että jonkun toisen aikataulut muuttuu, esimerkiksi Postin. Muutenkin on ihan tarpeeksi vaikeaa yrittää jaksaa edes yksi asia päivän aikana hoitaa. Sellaisen asian suunnitteleminenkin tuntuu ylivoimaisen raskaalta, vaikka olisi normaaleissa olosuhteissa pieni asia.

Isä lähti sit sairaalaan ja taas mä painin mielen sisäisistä asioista. Haluanko että hän palaa tai ei. Olenko valmis luopumaan hänestä, EN. Mut haluanko että toinen kärsii , EN. Mä en yhtään tiiä missä kunnossa isä on, silmissä näen vaan harmaan vanhan miehen makaamassa. Mun pitäisi saada nä kuvat silmistä jotenkin pois, muuten n etulee uniinki.

Sovittiin tytön kanssa, et huomenna pääsen postiin ja kauppaan ja apteekkiin. Paketti oottaa mua siellä koko ajan.

Mun toi vasen kylki vihloo, tuolta mistä se on aina kipeenä. Se on alkanut vihloomaan, ei sattumaan. Ketuttaa. Ihan ku läskit on koko ajan kasassa, vaikka suorana istun.

Otin mansikan puolikkaita sulamaan ja sitten kun ne on tarpeeksi sulanu, laitan soijajogurttia joukkoon ja soseutan ja ehkä hunajaa.

Nyt on pakko keksii asento, jossa toi kylki / selkä ei vihloo. On todella epämukava olo tällä hetkellä.

Ei se jogurttijuttu ollu niin hyvää, mut söin sen kumminki. Nyt ootan huomista kauppaa, pitää sänkyyn mennes kirjoittaa jotain ylös.

Isästä ei ole tietoakaan vielä.

Kylkikipu on ainakin nyt poissa. Tuttu jo pelästytti mut et se on sydänperäistä. Mä en kässää miksi se haluaa mut hermorauniolle. Saako hän siitä jotain nautintoa. Ilmeisesti saa.

Keuhkoissa ei ole tulppaa, mut ultrataan toinen jalka.

Äiti piti kauhian ristikuulustelun mulle, mihin meet, kenen kans, miks rahaa tarviit, miks annat sitä jne jne.

Olisin ihan mieluiten kauemmin nukkunu, mut toi puh. Soitto herätti. Grr...

Aamu oli taas yhtä tuskaa. Suoritin aamutoimia ja aamiaisen laittamista. Väkisin tein vaihe kerrallaan.

Olen nyt syönyt. On vähän parempi olo kuin aamulla. Yritän selvitä päivän loppuun.

Saloka, kurjaa että äitisi kuulustelee tuolla tavalla, mitä teet ja kenen kanssa. Siitä tulee varmaan huono olo.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: -

Nyt ei ole enää vaatimuksia loppupäiväksi. Juuri nyt on ihan kelvollinen olo. Väsyttää, muttei ole varsinaisesti huono olo. Taidan lukea päivän lehden. Jos jaksan, illalla voisi osallistua chattiin.

hengenahdistuksen vuoksi keuhko-osastolle. Tulppia ei löytynyt.

KÄytiin tytön ja poikkiksen kanssa kaupassa. Sain uuden dogo boksin postista samalla, mut en löydä siitä mitään mitä haluan. Pitää huomenna ottaa aspaan yhteyttä ja kysyy, voiko ne auttaa jotenkin.

Tyttö sai kaupasta mitä halusi ja vähän mitä ei tahtonukaan. Poikkiskin sai sukat ja limun, muuta ei tahtonut. Kasseja en jaksanut tyhjentää kun jääkaappi ja pakastin kamat. En ees tiä mihin laittaisin  ne. Kai mä huomenna jaksan ja keksin mihin ne laitan.

Olen niin väsynyt, mut vielä en mee nukkuu. Aamulla on 9ltä herätys. Just söin 2 palaa ruisleipää, että jaksan huomiseen.