Ei parane sodasta lukee otsikoita eikä kattoa niitä kuvia, ainakaan 1 aikaa yöllä. Siin lähtee mielikuvitus kivasti laukalle.

Tasalta pitäis tukarin tulla. Pitäis jaksaa jotain tehä hänen kans. Mulla alkaa tä joka viikko systeemi rasittaa voimia, kun pitää miettii mitä tehä ja jne.

Olen maanantaista vieläki voimaton ja ylihuomen pitäis aikasin herää tekee ruokaa ja leipoo. Onneks leivonta on helppo, aineet kulhoon ja sekoitus. Mut muuten onki sit sarjatuotantoa.

Mä niin toivon et tä kurkun olo on sitä että suu kuivunu yöllä.

Saloka, jaksat kyllä tosi paljon, kun teet ruokaa ja leivot isompia määriä. Siitä on varmasti iso apu tytöllesi. Se tuntuu myös huolenpidolta hänestä luultavasti.

Minulla taas väsyneempi päivä. Kävin syömässä valmista ruokaa. Pesin koneellisen pyykkiä, mutta en ole jaksanut ripustaa niitä kuivumaan. Ehkä jossain vaiheessa väkisin teen. Nyt ei vaan millään jaksa. Pitäisi lämmittää jotain ruokaa, mutten oikein osaa päättää. Jääkaapissa on kyllä sekä vanhaa ruokaa että eineksiä.

Sain pakotettua itseni ripustamaan pyykit kuivumaan. Väkisin tein. Edelleen on vetelä olo enkä oikein jaksa mitään.

Luistelimme tukari kanssa kauppaan ja takasin. Oli todella huono keli. Mä melkein kaatusin, kun jalat lähti alta, onneks kädet vaan meni maahan ja peppu oli pystyssä.

Olen eilen ja tänään miettinyt, miten kertoisin tukarille, että nämä joka viikkoiset kuormittavat mua. Sanoin jo nyt että en ole maanantaisesta toipunut, kun siivosin ym. Mulla kestää toipuu nykyään kaikesta niin kauan. TÄnäänkin yli 2 h lepäilin sohvalla ja keräsin voimia.

Olen ehkä myös hiukan masentunut. Rintaa sattuu, välillä.

Ehkä on korkein aika mennä teetä hakee ja ottaa iltalääkkeet ja leipää...

Tänään heräsin johonkin ihme olotilaan joka on tällä hetkellä niin, että itken täällä yksikseni pahaa oloani. Ruoka ei maita eikä ees teen juominen. Jos syön tai juon, on hirvee olo sen jälkeen. Olen nyt kestänyt 3 h tätä pahaa oloani, joka tuli syömisen jälkeen.

Olen jotenkin tosi tosi väsynyt ja jaksaminen on nolla. Koko ajan jaksaminen hiipuu. Ihan ku akku, sitä pitäisi ladata, mut piuhat kadoksissa ja akku loppuu.

Rinta kivut ja tuntemukset on palaneet, eli ahdistaa. Kuulen välillä sireenin äänen ja mietin, joko sota on täällä. Olen ihan sekaisin.

En jaksa soittaa kenellekään, enkä puhua kenenkään kanssa. En jaksa puhelinta pitää kädessä tai jaksa muistaa, miten sitä käytetään.

Jos tunnin jaksais chätis olla ja sitten menis tunniksi lepämään sohvalle ja koittais jos sitten jaksais seuraavaa chättiä seurata paremmin.

En käsitä mikä muhun on iskenyt tai mennyt...

Saloka, minullakin kestää toipua kaikenlaisesta tekemisestä tosi kauan. Hitaasti toivun ja tarvitsen paljon aikaa vain levätä. Sitten välillä pystyn tekemään.

Tänään sain tehtyä vähän töitä. Nyt pitäisi vielä lämmittää jotain ruokaa ja miettiä, kävisinkö viikonloppua varten ruokakaupassa tänään vielä vai huomenna aamulla. En vielä tiedä, mitä ruokaa edes tekisin viikonloppuna.

Nyt käyn suihkussa ja sitten syön jotain iltapalaa vielä. Tuntuu jo väsyneeltä. Kunpa pystyisin rauhoittumaan unille kohta.

Saloka, toivoisitko, että tapaisit tukaria vähän harvemmin, jotta ehtisit levätä välillä? Toisen ihmisen seurakin vie voimia, vaikka tukarin kai olisi tarkoitus lisätä voimia ja auttaa arkisissakin askareissa. Ei se silti niin välttämättä aina mene. Ainakin minua usein rasittaa toisen ihmisen seura, jos joudun huomioimaan myös häntä. Tarvitsen niin paljon lepoa ja omaa rauhaa.

Hiukan olen saanut voimia, että jaksan vähän enemmän. Olen pystynyt banaanin ja leipää syömään ja teetä juomaan. HUomaa hyvin, kun on paska olo, ni tulee paha olo. Sit kun olo paranee siitä kriittisestä siedettäväksi, ni sittei enää ruoka ole pahan olon tekijänä. Kädet on edelleen kipeet ja kropassa on kipuja. Jotenkin jaksan kannatella päätäni ja pitää silmiä auki. En voi vielä mennä nukkuu, vasta tunnin päästä kun otan lääkkeen. Tein tossa pikku lapasia. Harmikseni lanka loppui, just pari kerrosta ennen kun piti. Nyt täytyy keksiä miten jatkaa.  Huominen pelottaa tosi paljon, vaikka mulla on suunnitelmia miten edetä. Otin kinkut sulamaan jo.

Niin ihanaa ku se ois jäädä sänkyyn, mut ei voi. Pakko nousta...

Viimiset 4 laatikkoa uunissa. Sitten piirakat (2kpl) uuniin. Astiat hoidettava, vielä.

Itseluottamus on menny ja pelkään et noi laatikot on roskiskamaa. Ne meni niin päin mäntyy ku voi vaan mennä. Pelkään ettei ole makua. Piirakoista pelkään et on liikaa mustikkaa ja muuta liian vähän.

On niin paha olla että itkettää. On niin toivoton ja väsyny olo. Haluisin va hypätä parvekkeelta tai satuttaa itteäni tosi pahasti.

Mikä mussa on vikana? Miksi oon tämmöinen? Miksi taas näitä ajatuksia?

Kevät aurinko paistaa ja mä tahon olla va sisällä. En halua ihmisten ilmoille, enkä muuallekkaan.

Mut nyt kai on pakko jaksaa mennä hoitaa tiskit, ettei keittiö ole räjähys.

😪

Saloka, maista yhtä niistä laatikoista. Ne saattaa olla ihan hyviä. Tai jos suolaa puuttuu tai jotain, sitä voi aina lisätä.

Mullekin tulee aina tosi masentunut olo, jos ruoka ei onnistu. Resepti on huono tai olen tehnyt jonkun virheen ja sen takia maistuu huonolta.

Minulla tämä päivä mennyt jotenkin. Tein vähän töitä ja hain tytön koulusta. Piti käydä ostamassa lahjaa kaverin synttäreille. Käytiin kirjakaupassa ja lahja löytyi. Sitten kotiin tekemään ruokaa.

Nyt on astiat korjattu pöydästä tiskikoneeseen ja tältä päivältä kaikki pakollinen tehty. Enää suihkussa pitäis jaksaa käydä ja pestä hiukset. Miten jaksan sen vielä. Tekisi mieli jo mennä nukkumaan. Väsynyt olo on.

Yksi laatikko oli räjähtänyt matkan varrella tytöllä, mut hyvin kelpasi ruoka ja piirakka. Äiti ehotti että olisin tehnyt vielä kääretorttuu, mut siihen sanoin ei. Nyt en vähän aikaa tee noita isoja ruoka tai leivonta annoksia.

Sain noi lapaset valmiiksi, eikä ole kiinnostusta päätellä langanpäitä. Teen sen huomenna ehkä tai sunnuntaina. Aijon olla vaan koko viikonlopun. Ruoka mun täytyy tehä huomenna, en kyl tiä mitä. JAuhelihan otin sulamaan. Ei jaksais mitään monimutkaistakaan tehä. Olisko makaronia ja jauhelihaa.

Olen aika väsy. Toivottavasti pääsen ajoissa nukkuu, eikä puolen yön jälkeen. Aamulla herätyskello soittaa taas, ettei vaan pääsis nukkuu puolille päivin.

Olen taas alkanut aivastelee ja päätä sattuu. Mitähän tästäkin seuraa.

Kiva, että ruoka kelpasi tytölle, saloka. On aina niin hyvä saada valmista kotiruokaa.

Heräilin yöllä mutta jonkin verran sain nukuttua. Kohta pitäisi laittaa ruokaa. Keitän perunoita ja syödään loput vanhasta karjalanpaistista. Sitä varmaan vielä riittää. Sitten täytyy tehdä taas jotain uutta.

En tiedä, mitä tänään tekisin. Pyykkejä, tiskejä ja ruuanlaittoa on päivä täynnä joka tapauksessa. Yritän niitä saada tehtyä. Muuna aikana ei mikään kiinnosta. Jo aamulla tuntui vastenmieliseltä nousta sängystä. Taas yksi raskas päivä edessä. Kun sain aamutoimet tehtyä, vähän helpotti olo. Silti edelleen väsyttää.

Ehkä keitän vielä kahvia. Päivä ei oikein käynnisty millään.

purjevene Söin yhden sellaisen laatikon, joka oli kovin nestemäinen. Laitoin aivan liikaa nestettä niihin.

Otin muutaman kukkapurkin pakkasen kylmyydestä (parvekkeelta) pois ja ajatus olisi huomenna koittaa jaksaa tai maanantaina viimeistään jaksaa istuttaa noi juurrutetut jutut purkkeihin, ennen kun ne homehtuvat juurineen.  Mun pitää tehä sekoitus mullasta, kun on uutta ja kuivaa vanhaa. Ajattelin sekoittaa niitä jotenkin keskenään.

Nukuin yli 12 h. Silti tuntuu väsyneeltä ja jaksamattomuudelta. Eiliset ajatukset vellovat päänsisällä.

Sain sen eilisen lapasen pääteltyy ja kuvattuu. EI niistä kauniitä tullu, mut toivon että kelpaavat jollekkin. Tein ihan ohjeen mukaan, mut silti niistä tuli omituiset. Pitää koittaa uusia tehä ja kattoo mitä niistä tulee. Tosin mulla oli 3.5mm puikot ja ohjeessa oli 3mm. Mahtoko se tehä niistä omituiset.

Ketuttaa tuttava. Aina se kysyy miten tyttö, ootko kuullu siitä jotain. Ihan ku tyttö raportois mulle jokaisen askeleen ja vessakäynnin. Sit ku sanon ettei oo kuulunu mitään, tuttu kysyy miksei. Kerran tos kekririn, kun hänellä on tytär kans, ni tein samat kysymykset hänelle. No siitä sitten alko hänellä ääni nousta. Eli hän saa multa kysyy, mut mä en saa kysyy häneltä.

Taidan mennä hakee mukillisen teetä, muuten pärähän tässä...

Pystyin kävelemään pienen lenkin ulkona, mutta nyt on taas samanlainen olo kuin ennen lenkkiä. Mikään ei kiinnosta. Välillä ahdistaa kovasti tuleva kevät ja kesä. Välillä ei ahdista niin paljon, mutta ei kiinnosta myöskään mikään.

Sain jo yhdet tiskit purettua koneesta. Nyt on kone pessyt loputkin. En millään jaksa kerätä puhtaita astioita kaappiin.

Saloka, ymmärrän että harmittaa, jos meni liikaa nestettä laatikoihin. Jos ne muuten on ihan hyvänmakuisia, nestettä voi ehkä yrittää kaataa pois? Eihän se ihan sama ole kuin oikea määrä alunperin, mutta voi tulla ihan hyvää.